Päiväkirja 1.7.-31.12.2006
Pelastettu vanhoilta kotisivuilta, valtaosa linkeistä ei toimi.

31.12.2006
Vuosi vaihtuu, rauha maassa vaikka ulkona pommit paukkuu. Koirat suorastaan odottaa, että loppuis jo nämä pyhät ja riennot ja pääsis arkeen ja sais nukkua kaiket päivät :-) Tänäänkin ollaan oltu koko päivä menossa ja koirat makaa nyt jalat suorina lattialla ottamassa "päiväunia" klo 23.50.

Aamulla oli kello soimassa ja ysiltä oltiin jo Petran kanssa Virpiniemessä hallilla treenaamassa. Retku ja Micky teki agilityä, Leevi tokoa ja meidän muorit toimi seuraneiteinä ja hallin siivoojina. Källin ja Nastan tärkeä tehtävä on "imuroida" hallin mattoa radan rakentamisen ajan. Tulee taatusti kaikki makupalanmuruset poistettua ;-)

Retku oli 3½ viikon treenitauon jälkeen yllättävän hillitty ja kuulolla. Ajattelin, että se leviää kuin pommi esteille päästessään, eikä pysy käsissä, mutta toisin kävi. Vauhtiahan piisaa kyllä, mutta myös korvat ja keskittymiskyky oli matkassa. Hyvä näin. Yksi rima saatiin alas ja muutama pujon alotusvirhe, muuten kulki tuttuun tapaan eli loistavasti. Tehtiin suht helppoja hyppykuvioita (hypyt 60 cm), pujottelun aloitusta eri kulmista ja puomia isosta vauhdista. A ja keinu yksittäisinä esteinä. Treenien jälkeen ajettiin Haukkukeitaaseen, jossa meillä oli treffit Outin, Supon (Retkun sisko) ja Takun (Retkun ½-sisko) kanssa. Käytiin porukalla lenkillä ja parannettiin sitten koiramaailmaa teekupin äärellä. Nasta kulki pönttö päässä mukavasti joukon matkassa ja keräsi maaperänäytteitä kaulurin sisälle...

Vanhempien luona käytiin illalla ja kerrostalon portaita ylöspäin ei Nasu meinannut kaulurin kanssa päästä. Olis pitänyt nostaa pää niin ylös, että asento meni hankalaksi. Akka siis kulki vierellä ja kannatteli tötteröä yläreunasta ja koira malttoi nousta portaita rauhassa.

29.12.2006
Nasta on "kotiutunut" pönttöelämään yllättävän hienosti. Kauluri saa olla ihan rauhassa ja sen kanssa kulkeminen sujuu ihan mallikkaasti. Sen verran sitkeä ja kovapäinen tämä sissi on, että ihan pienistä kolhuista ja kolinoista ei välitä. Rymistellen mennään ulkona ja nuuskutteluja kauluri vähän rajoittaa, mutta silti mennään ihan laukkavauhtia. Auton peräkonttiinkin hyppää pöntön kanssa kevyesti ja tallilla oli mukana ihan normaalisti. Toki puolisokeus rajoittaa elämää ja oikean puolen ohituksia takaapäin pitää välttää, sillä väistäessään Nasu tulee helposti jalkoihin pahki. Kuulo on kans pöntön kanssa rajallinen, kun korvat hinkkaa sinne kauluriin ja häiritsee selvästi tarkkaa kuulemista liikkeessä varsinkin.

Nastan silmä näyttää siistiltä eikä vuoda enää. Kevensin kipulääkitystä. 

Tuli Kajaanin kisa-aikataulu. Blääh, ykkösluokka päivän viimeisenä. Rotukehä klo 10 aamulla ja agilityn rataantutustuminen klo 20.45 illalla. Taidetaan sittenkin jättää agikisa väliin, voi olla turnauskestävyys koetuksella. No, pakataan lenkkarit mukaan jokatapauksessa ja päätetään vasta paikanpäällä, jäädäänkö iltaan asti.

28.12.2006
Yö potilaan kanssa sujui rauhallisesti. Illan Nasta oli ihan tokkurainen ja palloili sekavana koliseva pönttö päässä pitikin seiniä. Leikkasin kaulurin reilusti lyhyemmäksi, tarve kun on vain suojata silmää. Nyt kauluri on Nastan kuonon mittainen ja säädetty mahd. kapeaksi, niin liikkuminenkin sen kanssa onnistuu. Ruoka uppoaa normaalisti, tarpeet saa tehtyä (pakkohan tuo on päästää metsään irti, ei tee narussa mitään tarpeita) ja häntä jo heiluu ja kieli lippasee akalle pusuja. Silmä on turvoksissa jonkin verran ja vuotaa ohutta, verensekaista nestettä. Silmätipan saa helposti luomien välistä eli päälysluomet on raollaan ja vain vilkkuluomet ommeltu alta yhteen.

Pikkusisko kävi päivällä pitkän lenkin blondien kanssa, Nasu on ihan kotilevossa. Jos kaikki menee ok, niin otan rouvan viikonloppuna jo mukaan tallille, niin saa vähän jotain muutakin ohjelmaa, kun sohvalla makailua. 

Ei mennä lauantaina Retkun kanssa agilityn seurakisoihin, keskitytään ennemmin treenaamiseen nyt juoksutauon jälkeen. Ilmoitin Retkun sittenkin Kajaanin agi-iltakisoihinkin (vaikka rotuarvostelu onkin heti aamusta klo10), kun Sari toivoi meidät mukaan kasvattajaryhmään eli tod. näk. jäädään isoon kehään asti.

27.12.2006
Nastan silmän kontrolli aamulla. Paraneminen ei etene, edelleen silmän pintaan tuleva uusi sarveiskalvosolukko on irtonaista ja harmaata, ei kiinnity alempaan sarveiskalvoon. Tämä on kuulemma jokin entsyymivirhe. Leikkausaika iltapäivällä. Välissä käytiin pitkä lenkki ja vietiin blondit kotiin ja iltapäivällä sitten uudelleen klinkalle.

Nasta rauhoitettiin ja sarveiskalvon epiteeli poistettiin ja silmän pintaan tehtiin ns. grid keratomia (viiltoja). Tämän lisäksi vilkkuluomen alapinnassa ollut "rakkula" poistettiin. Voi olla, että sekin vaikeuttu silmän paranemista, kun hankasi jokaisella sulkemiskerralla sarveiskalvoa. Vilkkuluomet ommeltiin kiinni ja nyt silmä pidetään suljettuna seuraavat kaksi viikkoa. Polysporin oculogtt -tippaa neljästi päivässä ja silmän putsaus keitetyllä vedellä tarpeen mukaan, ainakin kerran päivässä. Ja Rimadyl kipuun + Antepsin pitämään masu kunnossa. Silmä avataan kontrollissa 9.1.2007. Siihen asti pitää olla pönttö päässä ja ihan hissukseen. Herätyspistosta ei annettu, vaan Nasta sai nukkua kotiin asti. Nyt se makaa rauhassa tuossa eteisessä eikä ole vielä yrittänytkään ylös. Retku on liikuttavan huolestunut parhaan kaverinsa voinnista. Ensi se kantoi kaikki parhaat leluaarteensa nukkuvan Nastan eteen ja huomattuaan, että kaveri ei niistä innostunut, Retku pisti ihan siihen viereen nukkumaan. Kyllä ne koirat ymmärtää, että toinen on kipeä.

Nyt tarvitaan peukutuksia Nasulle. Toivotaan, että ensi vuosi alkaa meille valoisasti ja Nasta saa pitää näkönsä ja silmänsä. Ainakin ollaan saatu siihen nyt paras mahdollinen hoito ja joudumme vain toivomaan, että luonto korjaa tilanteen. Meillä vietetään vuoden vaihde rauhassa kotosalla.

24.12.2006
Aattona jouduin laittamaan Nastan kipulääkkeelle, kun silmä selkeästi aiempaa kipeämpi ja valonarka. Lääkitys salvana, tippoina ja geelinä 8 x päivässä silmään ja Rimadyliä 50 mg tabletti päivässä. Ja kuten osasinkin ennustaa, maha meni kipulääkkeestä samantien ruikulille. Nasun masu vaan ei kestä kipulääkettä, joten Antepsiniä vielä kaiken muun lisäksi. Voi surku :-(

23.12.2006
Aatonaaton ohjelmassa mm. lehtien haravointia pihasta :-0. Tulis jo talvi ja loppuis tuo kuran kantaminen. Joulusiivous tehty muodon vuoksi, mutta puhtaita mattoja en joulun kunniaksi laittanut. Olkoon nuo kesällä pestyt ja nyt jo liasta harmaantuneet lattian suojana. Iltapäivällä onneksi satoi muutama milli räntää liukkaiden jäätiköiden päälle, nyt on vähän turvallisempaa akan kävellä, kun maa on "sokerihuurrettu".

Ihmettelin tässä jo, että kun tulee niin vähän joulukortteja... Jos ois laittanut keväällä osoitteenmuutoskortteja, niin olis varmaan useampi kortti tullut ajoissa perille ;-) Nyt tuli iso nippu eilen postin keräilykuoressa ja päällä tieto: "edelliseen osoitteeseen tullutta postia". Lupaan laittaa osoitteenmuutokset ensi vuonna... Lappeenrantalaisetkin löysivät meille marraskuussa perille uuteen kotiin, mutta kortti matkasi vanhaan osoitteeseen =)

Nasun silmä vaikuttaa edelleen melko kipeältä. Pitää silmää vain osaksi auki ja tippojen laiton jälkeen koira on vartin yksisilmäinen. Voi kun se nyt lähtis oikeasti paranemaan kunnolla. Toivon sitä kädet ristissä joululahjaksi, muuta lahjaa en tarvitse.

22.12.2006
Retkun 17 juoksupäivä ja edelleen tyrkyttää itseään Nastalle. Kyllä on myöhäiset tärppipäivät tällä neitillä. 

20.12.2006
Romanssin merkkejä ilmassa. Retkulla 15 juoksuvuorokausi ja kauheat säpinät tallilla leikatun veteraaniherran kanssa. Kyllä on halpaa tavaraa tämäkin tyttö ;-) Ei taida olla ongelmia ensi vuoden astutuksessa. Vehtaa korvat rupelilla ja sitten seisoo häntä sivussa ja selkä notkolla pojan haisteltavana. Kieltää ei näistä leikeistä sovi, mutta välillä oli pakko laittaa pariskunta eristyksiin toisistaan, että ei oikeasti astutella. Eihän sieltä pentuja tulis, mutta nalkkiin jäisivät kuitenkin, joten ei ihan riskitöntä leikkiä kuitenkaan. Illalla piti vielä Nastallekkin kotona höpöstella, jos se vaikka sulhoksi rupeais. Näyttää olevan aika myöhäisessä vaiheessa Retkun juoksu "kypsä". Nasta kun on ollut vastaava tyrkky jo noin 11 vuorokauden tietämillä. 

19.12.2006
Källin pisunäyte oli puhdas. Ei kasva mitään eikä ylimääräisiä soluja tms. Hyvä, hyvä! Terve muori.

18.12.2006
Nastan silmän kontrolli eläinlääkärillä (ell Kaisa Wickström). Tiesin jo valmiiksi sanoa, että silmä ei ole kunnossa. Nasta pitää silmää edelleen vain osittain avoimena. Käyttää kyllä silmää, mutta ei normaalisti. Taas laitettiin väritippoja ja todettiin, että sarveiskalvossa on edelleen aukko keskellä. Kaisa laittoi silmään puudutustippoja ja kokeili silmän pintaa pumpulipuikolla. Uusi solukko ei ollut kiinnittynyt lainkaan alempaan sarveiskalvoon kiinni vaan solut lähtivät pois silmän pinnasta kevyesti pyyhkäisemällä. Nyt siis silmässä on vielä isompi aukko sarveiskalvossa :-( Diagnoosi oli "indolent ulcus" (en löytänyt tuo hakusanana Googlesta mitään järkevää lisätietoa ymmärrettävillä kielillä). Syytä siihen, miksi silmän mekanismi korjaa sarveiskalvoa nyt virheellisesti, ei tiedetä. Nyt kun paha/sairas solukko on poistettu, toivotaan, että uusi tilalle kasvava uusi sarveiskalvon ulkokerros kiinnittyisi normaalisti alempaan sarveiskalvoon. Lääkitystä lisää. I-drop vet. keinokyyneltä silmään 4 x päivässä ja lisäksi salvaa Optimmune vet. 2 x päivässä ja jo aiemmin lääkkeenä ollutta Oftan Kloram Fenikolia 2 x päivässä. Kontrolli paranemisesta heti joulun jälkeen.

Samalla reissulla vein Källiltä kontrollipisunäytteen tutkittavaksi. Tarkistetaan, että kuukausi sitten pisussa näkyneet valko- ja punasolut olisivat kadonneet. Saan tuloksen tästä huomenna.

13.12.2006
Retkun juoksua viikko takana ja neiti on oppinut pitämään itsensä siistinä. Ei tarvii housuja, vuotaa niin vähän ja hyvin putsaa ite. Kovasti merkkailee ulkona, mutta muuten on ihan oma itsensä ja hyvin kuulolla. On saanut olla ihan normaaliin tapaan lenkillä metsässä vapaana, myös koiranhoitajilla.

Lääkitykset ovat kotijoukoilla nyt onnistuneet ja Källikin on niellyt siirappinsa nikottelematta. Loppuviikon olen Jyväskylässä työmatkalla ja koirat jäävät kotiin.

9.12.2006
Messukeskuksen Voittajanäyttely 2006. Ja tämän vuonna meillä ei ollut omaan edustusta paikalla. Nasta x Niko Otto-poika edusti sukuaan kunniakkaasti sijoittuen Paras Uros 2:ksi (KÄY ERI1 vara-CACIB) 29 uroksen joukossa. Onnittelut Arja ja Otto! Oton Laku-veli oli käyttöluokassa ERI2. Retkun 3/4 sisarukset Ruska ja Nero veivät JV-06 tittelit ja Pikkupaimenet voittivat kasvattajaryhmän. Onnittelut Sarille!!!

Messarissa kerättiin koirien verinäytteitä suomalaista koirien geenitutkimusta varten http://www.koirangeenit.fi. Meidän tytöt menevät yhteisnäytteenottoon täällä Oulussa tammikuussa.

8.12.2006
Akka työmatka Espoossa. Suuresti epäilin, että äitillä tulee olemaan ongelmia Nastan silmätippojen kanssa, mutta päivän yllärit järjestikin Källi 11v. Eihän pisunkarkailusiirappia saa ruiskulla vanhalle muorille nieluun laittaa? Ei ainakaan, jos ei suostu suuta aukaisemaan. Tiukasti vaan leuat lukkoon ja uhmakas tapitus vastapuolta silmiin. Jo rupeaa kinkkua ja pipareita tulemaan, että saadaan lääke uppoamaan... Kiero vanha koira! Äiti tulee viikonloppuna kursille: näin-kampeat-koiralta-leuat auki, että saadaan ensi viikolla lääkitys onnistumaan satavarmasti. Kun lääkesiirapilla kuorutettu piparikin otetaan suuhun varovasti etuhampailla, pudotetaan matolle siirappipuoli alaspäin ja sitten nautitaan pipari ilman lääkettä...

Tuli mukavaa postia Ruotsista. Retkun Jällivaaran CACIB-lappu. On se komia kakara :-) Nyt jo kaksi CACIBia vahvistettuna.

7.12.2006
Nastan kanssa eläinlääkärillä iltapäivällä. Silmään pantiin värjäystippoja ja peilauksessa näkyi selvästi, että sarveiskalvosta puuttuu pala keskeltä silmää. On ns. tylppävamma eli ei haava vaan ruhje silmä pinnassa. Nasta sai 10 päivän antibioottitipan silmään (Oftan Kloram Fenikol 2 krt/vrk). Kipulääkettä en Nastalle ottanut, vanhasta kokemuksesta kun tiedän, että Nasun maha ei kipulääkkeistä hyvää tykkää. Eiköhän pärjätä ilman, koira kuitenkin on reipas oma itsensä, kulkee normaalisti lenkillä ja syö hyvin, toinen silmä vain on osaksi poissa pelistä. Surku vaan jättää tämä sairastuvan väki hoitoon työreissujen ajaksi. Ja niitä reissuja seuraavien viikkojen aikana riittää... olen poissa kotoa seuraavien 14 päivän aikana 10 päivää :-( Retkulla juoksu, Källillä normilääkitys pisuvaivoihin ja Nasulle silmätippaa.

6.12.2006
Varma tapa saada odotettu juoksu alkamaan - ilmoita ja maksa koira agikisoihin :-) Eli niimpähän se Retkun odotettu juoksu nro. 3 alkoi. Edellisestä onkin jo yli 9 kuukautta. Nyt jäädään treeni- ja kisatauolle ja ehditään sopivasti kisaamaan neljä starttia vuoden alussa vielä ennen akan sairaslomaa. Tästä jos tehdään laskelmia, niin seuraava Retkun juoksu tulee syyskuussa 2007 ja siihen kun astutetaan, niin pentuset on luovutuksessa joulun tienoilla vuoden päästä. Toivotaan, toivotaan =) Lisätty oma sivu alustaville pentuesuunnitelmille. Urosvalinta pidettäköön vielä salaisuutena...

Iltalenkillä Nasta sai jotain silmäänsä. Se ei pitänyt kotona silmää kunnolla auki ja omassa tutkimuksessa silmässä ei näy mitään ylimääräistä (roskaa, koirankarvaat tms.). Tutkimisen jälkeen Nasta piti silmää kiinni varmana vartin eli meni yksisilmäisenä sohvalle nukkumaan. Tulehdus tämä ei missään nimeässsä ole, kun tuntia aiemmin silmä oli ihan normaali eikä vuoda eikä rähmi. Eläinlääkärireissu heti huomenna, jos vaivaa vielä aamullakin.

5.12.2006
Agitreenit Mikon kouluttamana. Valssia, valssia, vetoa ja tiukkoja kurveja. Radalla hyppyjen lisäksi okseri, pujottelu ja lopussa A. Hienosti kulki Retku, akka oli taas vähän hukassa ja myöhässä ohjauksissa, mutta kulkeehan se kuski, kun on koutsi kokoajan hoputtamassa :-) Pujotteluun Retku pitää viedä hivenen vasemmalle "yli" niin aloittaa oikein ja varmasti, avokulmat ei vielä toimi. Toisessa ratakuviossa ahdas nelio kolmesta hypystä ja putkesta ja sinne väliin (vietiin ristiin) piti mahduttaa valssit mennen-tullen. Meinas tulla ahtaan paikan kammo ja pari rimaakin alas, mutta onnistui lopulta, kun saatiin kuski oikeaan paikkaan ja ajoitus liikkeelle kohdalleen. A:ta mentiin yksittäisenä naksu-namipalkalla ja lisäksi ulkokurviharkkaa kahdella hypyllä.

1.12.2006
Källin antibioottikuuri loppui. Pisunkarkailu on loppunut ja pysyy nyt kurissa 3 x päivässä annettavalla Propalin-annoksella (0,3 mil). Ilmeisesti siellä oli tulehdusoireita, kun pisu niin pahasti valskasi. Nyt on muori taas kunnossa.

28.11.2006
Retkun edellisestä juoksusta tasan 9 kk. Taidetaan tehdä ennätyksiä. Tehty Retkun omalle sivulle kohta juoksuille ja karvan pudotuksille, niin pysyy akalla kierrot muistissa. Pyry nähtiin tänään lenkillä ja ainakaan jätkä ei ollut yhtään Retkun perään eli tuskin se ihan heti se juoksu alkaa. Retku ilmoitettu neljään starttiin KASsin kisoihin 1½ viikon päähän.

Illalla agitreenit. Kouluttajana Taina Airaksinen (vuorottelevat meille nyt Mikon kanssa). Ensimmäinen kuvio meni Retkulta tosi hyvin. Hienot hyppykuviot ja erinomainen pujottelun aloitus ja vaikea lopetus (ohjaaja vasemmalla, seuraava hyppy 90 sivulla oikealla) hienosti työntämällä. Jälkimmäinen rata olikin sitten takkuinen. Pöytä ei meinannut mielyttää, joko tullaan täysiä ja loikataan pöydältä suorilta yli tai sitten hidastetaan ja varmistellaan, jolloin koira jää pöydän eteen maahan empimään. Hankalaa! Sitten keinulta kovasta vauhdista pari kertaa ohi ja lopuksi vielä puomilta meidän _ensimmäinen_ kontaktivirhe!?! Sieltä se vaan loikkas alas... Taidetaan nyt jättää lelupalkat kontaktilla kokonaan, ennemmin nami ja naksu (vaikkei nami kunnolla kontaktilla kelpaakkaan). Tuntuu lelu sinkoavan ajatukset minne sattuu.

Kaikki lumet on sulaneet ja lenkkimaastossa on ihan kesäkeli. Märkää ja pimeää. Kotona saa taas olla joka päivä siivoamassa, niin paljon kuraa ja roskaa koirat kantaa sisälle. Kurjaa.

Retkun Coh-iskä on loistanut viimeaikoina Ameriikan maalla. Näyttelyn kauneimman koiran titteli (BIS) ja hieno tulos paimennuskisoissa saman kuukauden aikana. On se melko epeli!

23.11.2006
Leinosen Anu on aloittanut nimien keräämisen antidoping-adressiin. Käykäähän allekirjoittamassa http://www.adressit.com/koirienantidoping niin saadaan joku tolkku tähän uuteen sääntöön.

Tämä viikko on ollut ihan onneton kelien ja lenkkityksen suhteen. Akka ei kykene kävelylle liukkailla ja meidän metsien polut on tiukkaan tallautunutta jäätä ja kuperat vielä. Eli koirat on olleet tosi vähällä lenkityksellä, tallille ovat päässeet toki mukaan.

Retkun kanssa on tehty noutoa naksulla olohuoneessa. Kapulana sekä puinen- että metallinen noutokapula. Hyvinhän se toimii, puinen on toki metallista paljon mieluisampi. Ihme temppuja tuo kakara kyllä tarjoaa. Hyppää edessä istumasta suurinpiirtein suuhun asti tarjoten akalle kapulaa. Ettei tartte huonoselkäsen kuskin kumarrella ;-)

21.11.2006
Omatoimiset agitreenit illalla oman ryhmän kanssa. Tehtiin kaksi erilaista hyppykuviota. Retku toimi tosi hyvin ja oli erinomaisesti kuulolla. Kyllä se menee pienet kurvit ja hyppää ihanasti :-) Vaihdettiin palkka rukkasista patukkaan, kun meinaa akan kaikki nahkarukkaset olla ihan repaleisia...

Nostettiin Källin Propalin annostus 4 x 0,3 ml päivässä. Ei pysy perä kuivana pienemmällä annostuksella.

20.11.2006
Mukava koiravieraiden ilta. Jipon Helena ja Hannu olivat Oulussa lomareissulla, joten kutsuttiin sisaruksia kasaan ja istuttiin iltaa meillä. Mukaan tulivat Petra, Oona 11v. ja Micky sekä Erja, Jonna 11 kk ja Luca. Hyvin sopuisasti mahtuivat kaikki isot ihmiset, koirat ja lapset saman katon alle. Nasua piti muutamaan otteeseen toppuutella, sekun vetää täyttä höyryä paimentaen lasten perässä. Källi istui turvassa sohvalla ja Retku kulki sopuisasti konttaavan Jonnan kanssa lattialla. Kiva oli seurata Repun reagtiota, kun se makasi lattialla luuta jyrsien ja Jonna tuli ottamaan sen siltä pois. Ilmekkään ei värähtänyt eikä omia vahdittu. Retku otti vaan kylmän rauhallisesti luun toisesta päästä kiinni ja veti luun pois Jonnan ulottuvilta. Ja kiersi sohvan ympäri toiselta suunnalta katsomaan, että vieläkö Jonna luun häneltä haluaa :-) Katseltiin kesän videoita ja puhuttiin koirista Olipa mukava nähdä teitä kaikkia!

Källin tutkimustulokset perjantain testeistä tulivat. Veriarvot ok, ei muutoksia muniais- eikä maksa-arvoissa. Virtsassa hiukan reilusti valko- ja punasoluja eli lievät tulehdusmuutokset. Aloitetaan nyt varmuuden vuoksi 10 päivän antibioottikuuri (Nitrofur-C 75 mg ½ tab. neljä x päivässä). Joskos tuo jatkuva pisunkarkailu (johon Rinexin ei tunnu tehoavan) olisikin tulehduksen takia. Otetaan kontrollipisunäyte kuukauden kuluttua.

19.11.2006
Käytiin Petran ja Mickyn kanssa aamulla hallilla agitreeneissä. Tehtiin omatoimisesti hyppykuvioita ja kontakteja yksittäisesteinä. Retkulle tein lisäksi pujottelun aloituksia eri kulmista hypyn kautta. Hyppykuviossa meillä oli suoran lopussa pussi, jota on kyllä treenattu luvattoman vähän. Retku meni pussista ohi ensin monta kertaa, sitten tein pelkän pussin ja jätin rukkasen taakse palkaksi. Johan irtos hyppyjenkin kautta ja pääsi kehumaan. Tehtiin myös Kemissä Andersin radalla epäonnistunut ahdas U-kaarre vasemmalle pujottelun aloitukseen. Retku meni loistavasti, kun sen otti kaarteessa vasempaan käteen ja peruutti aloituksen (pujottelun puolessa välissä itse). Perinteinen ympäripyöritys ja ohjaus oikealla kädellä vei koiran liian suureen kaarteeseen ja siten kakkosväliin kepeille. Tosi hyvät treenit!

Puomia tehtiin yksittäisenä esteenä ja Retku teki kyllä ihme tempun! Se pysähty alastulokontaktille odottamaan palkaa (neljä tassua kontaktilla) ja vahingossa siltä putos takatassut puomista sivulle. Se siis seiso etutassut kontaktilla ja perä kontaktin vieressä. Akka kerkes päivittelemään, että mites se nyt nuin meni ja tästäkö pitäs palkata (?), kun marakatti kylmän viileästi nosti takajalkansa yksi kerrallaan takaisin kontaktille :O. Isot kehut ja palkat. Kaikkea se osaakin tarjota.

Päivällä tuli tuloksia Jyväskylän KV-näyttelystä. Hans Lehtinen oli pitänyt tiukkaa linjaa ja uroksista vain yhdelle koiralle ERI. Ja tämä jätkähän oli meidän Otto (Nasta x Niko). Otto siis PU1 CACIB ja VSP. Onnea, onnea Arjalle! ROP ja PN oli Retkun puolisisko Tuisku (Pikkupaimenen Front Page News).

Oulussa satantu kolme päivää vettä kaatamalla ja lumet sulaa ihan silmissä. Liukasta on ja pimeää.

17.11.2006
Källin kanssa rutiinitarkastuksessa eläinlääkärillä. Pitää uusia pisulääkereseptit ja tarkoitus oli myös saadaa Källille lääkitystodistus uusien antidoping-sääntöjen mukaisesti.

Kennelliiton sivulla on Antidopingsäännössä mm.
"..ei kielletyksi lääkeaineeksi katsota eläinlääkärin kirjallisen diagnoosin perusteella määräämää, koiran normaalielämälle välttämätöntä pysyväisluonteista lääkitystä, jos omistaja ilmoittaessaan koiran näyttelyyn tai luonnetestiin on samalla ilmoittanut lääkityksestä ilmoittautumislomakkeessa. Koiran vastuuhenkilön on lisäksi toimitettava Kennelliittoon kirjallinen tieto eläinlääkärin toteamasta sairaudesta ja sen lääkityksestä ennen tässä kohdassa tarkoitettua koiratapahtumaa."

Tämä menikin sitten ihan puihin, sillä Anita Akuutista oli tarkistanut säännön Kennelliitosta ja minäkin vielä asiasta soitin Riitta Aholle. Tuota todistusta ei pisunkarkailusta saa sillä ainoat pitkäaikaislääkityksessä olevat koirat, joille erikoisluvan saa, ovat epileptikot ja kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat koirat. Kaikki muut jatkuvaa lääkitystä tarvitsevat joutuvat uusien sääntöjen mukaan jäämään pois myös näyttelyistä. Hittolainen, jostain syystä mää en pidä pisunkarkailua suurena sairautena.

Källi oli hyvässä kunnossa, puntari näytti 16,3 kg ja etenkin suun ja hampaiden hyvä kunto sai kehuja eläinlääkäriltä. Otettiin pisu- ja verinäyte ja kuunneltiin sydän ja keuhkot. Rinexin (tabletti aamuin illoin) ei ole viime aikoina riittänyt pitämään Källiä kuivana, vaan pisu on valskannut kuitenkin. Vaihdetaan karkailulääke nyt kokeeksi Propalin-siirappiin 0,3 ml 3 kertaa päivässä.

14.11.2006
Rääkkitreenit agilityssä illalla. Kyllä pistettiin taas akka juoksemaan. Mikko oli ohjaamassa pujottelu- ja puomitreeniä, omatoimisesti tehtiin hyppykuviota hallin takaosassa. Pujossa laitettiin Retku hihnaan ja Mikko roikkui painona narun päässä. Tarkotuksella vaikeita alotuskulmia ja akka kulki kaukana sivulla ja vedätti ohi. Hyvin kesti Retku, vaikka painaa kyllä aloituksessa ihan hirmusti narua vastaan. Puomi hyvä, siihen ei tarvii puuttua.

12.11.2006
Rölli (Nasta x Pyry) ja Pertti jatkoivat huikeaa tuloskuntoa tänään Kemissä. Ekalta agilityradalta nolla ja sijoitus 3. Toiselta agiradalta vitonen (keinu) ja iltapäivän hypärilta nollarata ja sijoitus 2. Nyt Röllillä on 6/7 nollaa kasassa SM:iä 2007 varten ja 5/7 karsintanollaa. Mahtava saldo viikonlopulta! Kolme nollaa ja kolme vitosta. Onnea, onnea pojat! Perässä tullaan ;-)

Päivitetty Nasun pentueet-sivua.  

11.11.2006
Agikisat Kemissä. Matkattiin aamulla Elina ja Pertin kanssa neljän koiran kanssa kisoihin. Starteissa Retku ja Rölli. Meidän vanhukset Källi ja Nasta jäivät vanhempien luo päivähoitoon. Retku oli heti ekassa startissa keskittyneen ja rauhallisen oloinen. Akka päätti soveltaa radalle uusia oppeja ja nehän toimi. Rohkeita valsseja ja tiukkaa vedätystä. A:n jälkeen tehtiin yksi pitkä maakuntalenkki, muuten meno oli sujuvaa ja hallittua. Ja nollahan sieltä napsahti, luokkavoitto ja nopein aika. Hyvä, hyvä. Vitsi oli mukavaa menoa!

Toisella agiradalla oli tarkka keskittyminen vähän kateissa. Verkassa Retku jo kohotteli kierroksia, kun innostui niin huutavasta ja haukkuvasta malista. Onneksi jäi hetki aikaa rauhoittua ennen omaa suoritusta, mutta silti lähtö oli hätäinen. Lähti ennen lupaa, mutta akka ehti reagoida, joten kevyt potkuohjaus kolmosmuurille (valssi myöhässä, koira törmäs jalkoihin ja hyppäs muurin ihan paikoiltaa). Palikka alas muurilta ja sitten U-käännös vasemmalle pussilta pujotteluun, jonne sisälle kakkosväliin. Korjattiin rauhassa ja maltilla, loppurata puhtaasti. Tulos 10 vp.

Hyppyradalla sitten taas hyvin hallittua ja keskittynyttä menoa ja hyvä rytmi. Alkusuora meni loistavasti, jäi kolmen esteen taakse ja valssi 3-4 väliin. Pussilta ihan kumma kielto, haki sivulle putkea. Ja sitten pujottelun jälkeen U-putken suu oli hukassa, kun akka oli innokkaana valssaamassa loppumutkille. Siis kaksi kieltoa (pussi + putki) koiralle, joka on ihan putkihullu :-O. No, hypyt ja kuviot sujui muuten hyvin ja pujottelu näyttää nyt toimivat muualta, paitsi avokulmista. Retkun agitulokset on täällä.

Röllin ja Pertin menossa oli ihan uutta varmuutta ja hieno rytmi. Ollaan viimeeksi nähty juhannuksena. Ekalta radalta yksi rima alas, muuten todella sujuvaa menoa. Toiselta agiradalta sitten puhdas rata ja luokkavoitto, vaikka vielä ois jäänyt ajassa kiristettävää. Mahtava tulos! Tämä oli parin toinen kiinnitys kohti Agilityvalion arvoa. Illan hypäriltä kakkosrima alas, muuten pienet hallitut mutkat ilman vedätystä. Ja aikavertailussa nopein vitonen, nollalla Rölli ois ollut kolmas Avan ja Fain jälkeen =)

Meidän autokunnalle siis kaksi nollavoittoa, joten hyvillä mielin ajeltiin Ouluun. Ja lattian valloitti kuusi väsynyttä koiraa. Ysiltä valot pois ja unta palloon. Olipa kiva päivä.

Retkun edellisestä juoksusta 8½ kk.

10.11.2006
Elina ja Pertti tulivat kolmen koiran kanssa kylään. Rölli (Nasta x Pyry), Tirri (Yola x Rölli) ja veteraani-Coco asettuivat mukavasti meidän laumaan. Nuorisokin on sen verran aikuistunut, että pörinöitä ei tarvittu ja kaikki mahtui kaksioon vallan mukavasti. Huomenna ajamme Kemiin agikisoihin. Retku kisaa 3 starttia la:na ja Rölli 3 kisaa sekä la että su.

En ilmoittanut Retkua KASsin kisoihin. Ovat upouudessa maneesissa Kuivasjärvellä ja kun hevosihmisenä tiedän, että yleensä uudet maneesipohjat tuppaa olemaan turhan pehmeitä, niin ei turhaan lähdetä tarpomaan juoksuhiekkaan. Raketti kyllä kulkis, mutta kun akka ei pysy perässä. Katsotaan nyt, miltä alusta näyttää ja harkitaan sitten joulukuun kisoja. Nyt sais juoksu Retkulle tulla, ois sopiva tauon paikka...

OYS:ista tuli akalle postia. Selkäleikkaus ma 22.1.2007. Sairaalaan pitää mennä jo sunnuntaina. Koitetaan siis kisata Kemin kisat edellisenä lauantaina vielä, sitten alkaa sairasloma ja agitauko. Jos sitä joutas tokoa hinkkaamaan tauon aikana? Kun muuten ei tahdo akan mielenkiinto siihen riittää.

7.11.2006
Nasta x Pyry pentuset juhlivat tänään 6v. syntymäpäivää! Onnea ja pitkää ikää CPU, Sunny, Melli, Hippu, Tootsie ja Rölli. Niin ne vuodet vierivät.

Källi on luopunut lumitöistä. Se oli vielä viime talvena joukon intohimoisin lumikoppari. Aina lapion tiellä ja lumikasan päällä uutta lastia odottamassa kita auki. Nyt sen on luovuttanut tehtävän Retkulle, joka ryökäle pitää vielä vinkulaulumeteliä lumia kopitellessaan. Källi tyytyy etätarkkailijan rooliin ja Nasta paimentaa Retkua... Kivoja pikku apulaisia.

Muutenkin Källistä selvästi näkee vanhentumisen. Se kulkee lenkillä lähinnä jaloissa ja intoutuu vain harvoin laukkaamaan muiden matkassa. Tallilla se ei tahdo mukaan heppalenkeille tai jos sen mukaan ottaa, niin se jätätää ja odottaa takaisin tallille päin kääntymistä. Autoon sitä joutuu välillä auttamaan. Toisina päivinä pomppu on vahva ja voimakas ja koira heti autossa, kun peräluukku aukeaa. Ja toisina päivinä Muori arpoo maassa ja antaa mieluusti auttaa itsensä autoon. Se ei tykkää nostamisesta eikä sylissä olosta, mutta tietää että mukaan pääsee vain, jos antaa akan auttaa. Surullista, mutta totta. Kroppa alkaa väsyä, vaikka mieli on vielä hyvin pirteä.

Illalla oltiin Retkun kanssa agitreeneissä. Kauhistuttavan kamala 17 esteen hyppyrata. Kukaan ei selvinnyt yhdellä yrittämällä maaliin =) Ei me hirmu montaa kohtaa jouduttu Repun kanssa hinkkaamaan, mutta akka oli kyllä kovilla. Onneksi esteet pysy suht paikallaa eli ne oli niillä kohdilla, missä niiden kuvittelikin olevan. Kun tahtoo nuissa valsseissa ja pyörityksissä välillä kuski kadota kartalta (ja esteet muka vaihtaa paikkaa...). Koira kulki hienosti! Irtoo se putkeen kyllä mahtavasti ja hakee ne ihan nollakulmista. Tää on meidän tiukan paikan pelastus - sillä saa pelattua paljon aikaa seuraavia esteitä ajatellen, kun ei tarvii putkiin ihan nenästä viedä. Omatoimisesti mentiin lisäksi kontakteja ja Mari toimi apuohjaajana pujottelussa jarruttamalla narusta. Tehtiin puolikkaalla pujolla avokulmia. Ehkä se lamppu syttyy tässä Retkullakin, että tärkein on se eka väli.

Agility kulkee nyt niin hyvin, että pitää toivoa, että juoksu pysyy hetken vielä poissa ja päästään lauantaina Kemiin kisoihin. Ja Lappeenrannan väki pääsee kylään Rölli-pojan kanssa.

5.11.2006
Hasun Peten agikurssi jatkui. Tänään tehtiin lyhyitä & nopeita pätkiä. Hallissa oli tosi kylmä, vesi jäätyi kuppiin ja hengitys höyrys. Parempi olikin pysyä kokoajan liikkeessä, että pysy lämpimänä. Retku pelitti loistavasti. Kukahan mun koiralle on kaikki nuo vaikeat temput opettanut? Ei me olla ikinä tuollaisia 3-luokan kuvioita koitettu ja silti se menee kuin vanha tekijä :-) Nopeasti ja sikapienet kurvit ihan tuosta vaan, kun pitää koiran hanskoissa (kirjaimellisesti ;-)) ja käskyttää kokoajan. Jos päästää omatoimisesti etenemään, niin karkaa kontrollista ja kaarteet venyy pitkiksi. Uskomattoman vinosti voi koiran hypyille tuoda ja siitä se vaan ponnistaa. Tehtiin välistä vetoja ja slalom-hyppyjä siten, että häiriöesteitä oli ihan vieressä. Palautushypyt (siis sellaiset, josta hypätään yli ja palataan esteen ohi tulosuuntaan) onnistui loistavasti, rimat pysy ylhäällä ja koira oli kokoajan menossa oikealle esteelle. Kaarteissa pääsi vedättämään edelle ja kyllä täytyy ihailla tuon koiran menoa. Se kestää vedätykset erinomaisesti ja hyppää hyvin ja huolella kaikesta akan rynnimisestä huolimatta. Toivottavasti ensi viikonlopun kisoissa menee yhtä hyvin...

Illalla koirat pääsi vielä mukaan Madekosken tallille ja kyllä oli rauhallista väkeä illalla kotona. Kun on jäänyt päikkärit nukkumatta :-) Nasu jaksaa tallilla päivystää kokoajan akan tekemisiä. Se kulkee perässä ja makaa maneesin oviaukossa vahtimassa ratsastusta. Blondit ottaa rennommin. Mukava käydä pikkutallilla, jossa koirat saa olla matkassa ja osallistua puuhasteluun.

4.11.2006
Retkun kanssa reilu 2 tunnin agitreeni Petri Hasun kurssilla. Ja Retku meni uskomattoman hienosti. Aivan nollakulmasta hyppyjä perä perään ja kaikki puhtaasti. Tehtiin tosi vaikeita kuvioita, mutta tarkalla ohjauksella linjat oli koirille yllättävän helppoja. Takaa leikkaus meinas vähän tökkiä, kun edessä oli aina niin houkutteleva pujottelu, että akka sais heittää takana volttia ja silti koiran nenä osottas pujotteluun. Eli ei käänny takaa leikkauksella, kuten toivois. No, tehtiin sitten sama kuvio edessä valssaten, niin johan kääntyi Retkukin pois pujottelusta. Kerrassaan mukavat treenit. Hyvä, kun joku sparraa akan kokeilemaan ohjausta riskirajoilla. Retku kyllä kestää sen. Vielä vaan nopeammin ja pienemmillä kurveilla, vaikka vauhtia on ihan valtavasti muutenkin.

Seinäjoen KV näyttelyssä Otto (Nasta x Niko) oli PU2 tiukassa kisassa häviten skottiherra Loganille. Onnittelut Arja ja Otto!

Kiitokset kaikille Hirmuliskojen hoitotarjouksista. Tarkoitus ois, että koiralaumaa ei hajoteta akan leikkauksen ajaksi vaan saavat olla keskenään omassa kotona. Äiti tulee tänne asumaan ja koiria hoitamaan. Katotaan sitten, miten arki lähtee sairaalasta paluun jälkeen sujumaan. Että tarviiko lenkitysapua alkuun. Retku vois haluta agitreeneihin, mutta en mää taida raskia antaa sitä muille ohjattavaksi. Kulkee nyt akan kanssa niin mukavasti.

31.10.2006
Retkun agitreenit. Tehtiin puomia ja pujoa omatoimisesti ja ohjatusti alkusuoraa, jonka lopussa U-putken väärään päähän ja S-kiemuraa hypyillä. Pujot meni Retkulla tänään tosi hyvin, ei yhtään aloitusvirhettä eikä yhtään kesken lopetusta. Hyvä, hyvä, kyllä tää etenee taas. Alkusuora oli tosi vaikee meille, saatiin putkensuu onnistumaan vasta, kun tehtiin edellisten hyppyjen väliin reilu vekki ja koira hyppäs suoran viimeisen hypyn ihan vinosti. Putkihullu mikä putkihullu.... S-kiemurat meni loistavasti. Uskomattoman hienosti Retku hyppää tosi vinoista kulmista ja kestää vedättää. Tuli akalle taas sellainen oli, että tässähän kerkee edetä vaikka minne. Hypyn ohi palautuksessa Retku bongas pariin otteeseen akan takana olleen putken ja tuli käden alta jalkoihin ja putkeen. Piti ottaa tosi tiukasti hanskaan, että saatiin putken suun ohi hypylle. Kerrassaan hyvät treenit. Agilityn treenaus maistuu taas molemmille. On tosi kiva, kun on motivoitunut kouluttaja ja tsempaava ryhmä, missä treenata. Ja Retkusta uskaltaa toivoa, että siitä ois agikoiraksi vaikka kuinka pitkälle, niin hyvä ja vahva se on monella osa-alueella. Karsintoihin vuonna 2008?

29.10.2006
Käytiin Petran ja Mickyn kanssa omatoimisesti agitreeneissä. Tehtiin Jokisaaren radalta pieleen mennyt su-aamun alkurata ja sitten kontakteja ja pujottelua yksittäisinä. Pujoa otin Retkulle myös hypyn kautta ja teki tänään kaikki 100% onnistuen. Källi ja Nasta pääsi käymään hallissa kans ja Nasu teki muutaman pujottelun. Ei pidä rouvan tassut yhtään hiekkatekonurmella, sutii ja sutii, eikä yhtään ymmärrä hiljentää. Nasta on ollut aina tosi blondi eri alustoilla, se menee aina sata lasissa eikä yhtään ymmärrä hiljentää, vaikka tassut lipsuu. Juu, on agieläkkeellä edelleen ja vahvasti.

Ruotsista tuli taas mukavia tokouutisia. Cattlin ja Sunny (Nasta x Pyry) voittivat 22 koiran 1-luokan pisteillä 186 ja nyt Sunny saa käyttää nimensä edessä titteliä LP1. Grattis!

28.10.2006
Retkun edellisestä juoksusta tasan 8 kk. Odotamme seuraavaa juoksua nyt kuukauden sisällä. Kyllä on ilo tälläinen harrastuskoira, kaksivuotiaalla koiralla on ollut vasta kaksi juoksua :-)

26.10.2006
Akka selkäleikkausjonoon. Leikataan sekä pullistuma että pullotusväli samalla kertaa. Jonoennuste 3-6 kk eli tässä talven aikana tulee tauko ja sairasloma. Tarkistelin vanhasta kalenterista, että vuonna -90 olin sairaalassa kahdeksan päivää leikkauksen jälkeen. Ja sitten kuukauteen ei saanut istua eikä ajaa autoa.

25.10.2006
Auts, akan selkä ei sitten tykännyt ollekaan eilisistä treeneistä. Alusta on suhteellisen kova juosta ja yöllä selkä kyllä muistutti kovasti olemassa olostaan. Yhteys työterveyteen ja puhelinaika huomiselle hoitavalle kirurgille. Tod. näk. jatkohoito on lähete leikkaukseen eli jonoon mars. Leikkaus tietää sitten vähintään kuukauden sairaslomaa kaikesta treenaamisesta. Mutta oispahan sitten kaksi tervettä ja kivutonta jalkaa, millä liikkua. Akan selkä on leikattu kertaallen jo huhtikuussa 1990 eli reilut 16 vuotta sitten. Samassa välissä välilevyn pullistuma silloinkin. Tuolloin asuttiin vielä vanhempien residenssissä ja koiriakin oli vain yksi. Mitenköhän sinkkuelämä kolmen koiran kanssa hoituu selkäleikkauksen toipilaana? Vapaaehtoisia avustajia otetaan vastaan...

24.10.2006
Retkun agitreenit illalla. Oli kyllä taas sen sortin kiemurat ja vauhtisuorat radalla, että akka sai juosta ja valssata taas ihan urakalla. Ei päästä Mikko meitä helpolla :-) Retku toimii kyllä loistavasti. Se kestää ihan uskomattoman hyvin hypyillä edessä valssit ja vedätyksen. Tehtiin 180 asteen käännöksiä hypyillä valssaten ja kyllä pääsee pitkälle edelle ja silti koira malttaa hypätä. On se mukava, kun on luonnostaan hyvähyppyinen koira. Jos Nastaa olisin aikanani yrittänyt tuohon tapaan viedä, niin meillä ois tullut kaikki rimat alas... Akan kunto on kyllä koetuksella. Kun vetäsee 15 esteen radan neljään kertaan peräkkäin (jäi vähän korjattavaa ohjaukseen ;-), niin kyllä on hirmunen puuskutus päällä... Omatoimisesti tehtiin lisäksi pujottelua ja A:ta. Pitäs saaha Retkulle tässä vaiheessa kokoajaksi apuohjaaja pujolle, sekun ahnehtii kakkosväliin oikean puolen avokulmista koko ajan. Se vaan tykkää kepeistä niin paljon, että sille on ihan sama, meneekö oikein (jolloin akka kehuu ja palkkaa) vai meneekö väärin ja saa tehdä jotakin (eli palkkaa itse itsensä...). Huoh. A menee hyvin ja kontakti on varma ja nopea. Kestää juosta ohi.

Nyt oli vilkkupannat ja valot, joten loppuverryttelykin pimeässä sujui paremmin. Lisäksi valkoinen maa toi kummasti valoa pimeyteen.

22.10.2006
Ja kuin kutsusta talvi tuli :-) Yöllä oli satanut muutama sentti lunta ja iltapäivällä pyrytti vielä lisää. Tehtiin Petran ja Mickyn kanssa aamutuimaan epäonnistunut treenireissu hallille. Akalle tuli työpuhelu (päivistysvuorossa) ja Petralla unohtu hallin avaimet kotiin. Ajeltiin sentään autolla 40 km ja päätettiin sitten loppujen lopuksi käydä vain Haukkiksessa lenkillä. Ei siis tuplatreenejä tälle viikolle.

21.10.2006
Pihan syyskunnostus. Koirat oli koko päivän ulkona ja illan viiletessä ne oli pakko laittaa sisälle, kun Källi-muori päätti pötkötellä terassin kivetyksillä. Sen verran kylmä jo on, että ei ole oikein soveliasta 11-vuotiaalle pisuvaivaiselle muorille. Piha on nyt haravoitu lehdistä, asfalttialueet ja reunakivetykset imuroitu lehtipuhaltimella, perennapenkki on leikattu alas ja kesäkukkaruukut tyhjennetty. Nyt sopii talven tulla. Oman pihan koivuissa on kyllä vileä hirveästi lehtiä jäljellä, haravoidaan ne sitten maasta keväällä.

Hippu (Nasta x Pyry) ja Minna terapiatokossa Iisalmessa. Hippu sai onnistuneen koesuorituksen taanoisen PK-kisoissa tapahtuneen päällekarkauksen jälkeen. Ykköstulos alokasluokasta ja titteli TK1. Hyvä tytöt! Kyllä se itsevarmuus taas sieltä kumpuaa.

17.10.2006
Agitreeneissä Retkun kanssa. Pistettiin Raketti valjaisiin ja tehtiin pujottelua Mikon toimiessa jarruna narun päässä. Tulipahan hyviä pujoja! Saatiin "kiinni" sekä kakkosväliin menosta että lopusta karkaamisesta. Ja akka vedätti edellä oikeen urakalla ja teki pujon loppuun valsseja. Ja erittäin rukkasmotivoitunut Retku vain tuijotti putkinäköisenä pujon takana odottanutta rukkasta :-) ja suorastaan ahmi pujot aina loppuun asti. Lisäksi tehtiin omatoimisesti puomia, jonka nousun alla oli U-putki, suut tosi lähellä puomia. Ja hyppykuviossa oli välistä vetoja + nollakulmasta putkeen lähetyksiä (siis siten, että koira ei nää suuaukkoa lainkaan).

Treenien jälkeen käytiin hiekkatiellä loppuverryttelyssä ja oli niin säkkipimeää + upea tähtitaivas, että meinas kävellä ojaan ja koirat oli ihan hukassa pimeydessä. Mars siis taskulamppukauppaan ja Retkulle vilkkupanta. Ei auta heijastinvaljaat, kun valoa ei ole pilkahdustakaan.

15.10.2006
Agikisat jatkui. Aamun startissa Retku varasti lähdössä tosi törkeästi akan selkää vasten, joten kolmoshypystä ohi -> korjaus -> hyppy väärään suuntaan -> hyl. Pujottelu takkus edelleen, sitä hinkattiin moneen kertaan. Muuten oikein hyvä rata. Toisessa startissa otettiin lähtö sitten tosi tiukasti ja varman päälle. Ilo oli kakkoshypyn takaa päästä kehumaan lähdössä istunutta Retkua. Taitava tyttö! Kyllä se osaa, mutta ei sen pysymiseen voi kisoissa luottaa, pakko on pitää silmät kokoajan koirassa. Pujottelusta aloitusvirhe, mutta toisella kertaa meni sitten oikein loppuun asti. Alhaalta paistanut aurinko (harvinainen valoilmiö) sokaisi akan sitten muurilla -> koira ohi > korjaus -> hyppy väärään suuntaan -> hyl. Loppurata meni harjotuksen piikkiin, puomin kontakti oli tosi hieno täydestä vauhdista. Hyvä mieli jäi, vaikka tehtiin kolmesta startista kolme hylkyä.

Oman pihan kukkapenkkiin istutettu sata kukkasipulia ensi kevättä odottamaan. Penkkiin nousee toivottavasti hyasinttia, krookuksia ja lumikelloja.

Iltapäivällä akka kävi tutuissa maisemissa Madekoskella Sonja ja hepojen kanssa yli 2 h maastoretkellä. Olipa mukava reissu ja keli oli aivan loistava. Kuulostallaan, mitä selkä tykkää...

14.10.2006
Retkun kanssa KASsin agikisoissa. Oli ensimmäiset maneesikisat Repolaiselle. Muuten ihan hyvä rata, mutta pujottelu meni ihan sekaisin. Pujottelun osat oli irti keskeltä ja Retkun vauhdilla kepit lähti liikkeelle ja rytmi katosi. Tehtiin pujo varmaan 10 kertaa ennenkuin päästiin se ehjästi alusta loppuun. Hylkyhän siitä tuli. Muuten yksi rima alas ja sujuvaa menoa, hyvät kontaktit.

Iltapäivällä kaupungissa operaatio "pelastuspartio Bernard & Bianca". Siskon asuntoon oli tuuletusikkunan kautta lentänyt varpunen. Paniikissa systeri löi tuuletusikkunan kiinni, jolloin tintti jäi ikkunoiden väliin "akvaarioon". Siinä sitten ihmeteltiin joukolla, että miten hätääntynyt tintti saadaan elossa ulos - ei asuntoon. Akka kekkas keinot ja vieressä ollut iso ikkuna avattiin ja isoa lakanaa hyväksi käyttäen ohjattiin tintti tuuletusikkunasta ison ikkunan kautta ulos. Kerrassaan onnellinen loppu :-) Onneksi ei ollut meidän asunto, koirat olis kyllä riemastuneet lintuvieraista. Viime viikolla takapihan pihlajaan laskeutui tilhiparvi ja Källi istu varmaan tunnin vahdissa keittiön ovella.

Sunny-tyttö (Nasta x Pyry) ja Cattlin kisasivat tokossa 1-luokassa Ruotsissa. Tulos 190/200 pistettä ja luokkavoitto 30 koiran joukossa. Grattis Cattlin och Sunny!!! Tämä oli parin toinen ykköstulos.

Retkun Niila-sisko kisasi tokossa AVOimessa luokassa pistein 173 ja siirto-oikeus voittajaluokkaan. Onnea Riikka ja Niila!

13.10.2006
Ajeltiin iltapäivällä töitten jälkeen Vaalaan moikkaamaan Tampereen "sukulaisia" eli Miraa, Teemua ja Elwoodia (Nasta x Niko). Kylläpä oli poika komistunut ja vankistunut sitten viimenäkemän. Muistuttaa tästä pentueesta kyllä eniten ulkomuodolta Niko-isää. Kiitokset mukavasta illasta ja erinomaisesta kestityksestä. Kotimatkalla vältyttiin täpärästi hirvikolarilta, kiitos lukkojarrutuksen ja suoran tien. Oli enkeleitä matkassa, vaikka perjantai ja 13. päivä onkin. Tavarat lenteli pitkin autoa jalkatilaan, mutta kaikki kyytiläiset kunnossa ja autokin ehjänä. Kyllä on hurja ajaa tuolla pimeässä tähän aikaan vuodesta!

Kesän pässinpojat maistuvat mukavalta monessa eri muodossa :-) Kiitos Minna, tämä on se elämän kiertokulku. Treenilampaista pataan.

10.10.2006
Ohjatut agilitytreenit hallilla alkoivat. Ollaan Retkun kanssa Aaltosen Mikon ryhmässä. Petra ja Micky on samassa ryhmässä. Oikea tulevaisuuden toivot ryhmä, kaikki on maksi-1:n nopeita koiria :-) Retku meni oikein hyvin ja akkakin valssas vallan sujuvasti ja välistä vetokin sujui mukavasti. Pujottelu tökki, meni alotuksessa monta kertaa kakkosväliin ja parin vedätysyrityksen jälkeen jätti kesken ja hönkäs kohti seuraavaa estettä. Ei kestä vielä ohittaa pujottelussa.

8.10.2006
Käytiin omatoimisesti treenamassa agilityä Retkun kanssa OKK:n hallilla. Ei tunnu suoranaista kipua selässä juostessa, muuten kipu ei ole juurikaan hellittänyt. Ihan ok treenit, Repu kulki mukavasti ja hyppäsi valtavan isoja loikkia. Hiekkatekonurmi tuntui mukavalle jalkojen alla, eikä koira sutinut.

7.10.2006
Hieno tulosuutinen Mikkelistä. Rölli (Nasta x Pyry) ja Pertti agilityn 3-luokasta nollarata ja luokkavoitto! Eli ensimmäinen kiinnitys kohti agilityvalion arvoa. Isot onnittelut pojille! Kyllähän me tiedettiin, että loistotulokset on saavutettavissa. Luokassa oli 36 koiraa. Röllillä on nyt 4/7 SM-nollaa vuodelle 2007 kasassa.

4.10.2006
Akka hermojuurikanavan puudutuksessa ODL:ssä. Joskos tästä pääsisi eroon kolmiosärkylääkkeistä ja pääsis liikenteeseen.

1.10.2006
Kisat Kalixissa jatkuivat aamulla. Hakukaaren suuntaa muutettiin tälle päivälle ja tulostaso oli hivenen eilistä korkeampi. Int-luokan kuljetus oli kyllä tosi vaikea, keskimmäinen osuus poikki pellon oli varmaan 200 m pitkä ja juuri poispäin lampaiden vetosuunnasta.

Me startattiin Nastan kanssa ÖK-luokassa. 150 m hakukaari meni nyt ok, mutta kisakokemattomuus paistaa meillä kyllä läpi. Tuomari suositteli, että koiria ei laitettas nostossa maahan, vaan annettaisiin koiran tuoda lampaita ~50 m ja sitten koira alas. Me tehtiin työtä käskettyä, mutta Nasta oli aivan liian lähellä lampaita, eikä suostunut käskyistä huolimatta korjaamaan noston jälkeen flänkillä katraan rinnalle ja vetopuolelle. Se eteni vaan takana ja rinnalla ja kun lampailla oli kiihtyvä veto oikealle varikolle, niin varikon aita tuli vastaan ennekuin sain Nastan sinne klo 3-4 kohdalle toppaamaan menoa. Hyl. siis katraan kadottamisesta. Hakukaari ja nosto oli ok, mutta tuonti vain ei onnistunut. Haapavedellä saattin vastaava tilanne korjattua, mutta nyt koira ei vain liikkunut käskystä tarpeeksi lujaa ja kunnolla ohi lampaista. Harmi. Pidettiin lampaita heti paikallaan varikon portilla ja odotettiin traileria ja sitten Nastan avustuksella laitettiin lampaat koppiin. 

Vähän jäi paska fiilis koko reissusta. Me kun oltiin niin suoritusvarmoja Pohjanmaan Ouppenissa, niin nyt ei päästy alkua pidemmälle. Olosuhteita toki voi syyttää, mutta kyllä rehellisyyden nimissä sopii katsoa peiliin. Me ei osattu. Liian vaikeaa meidän osaamistasolle. Piste. Lisää treeniä ja kisakokemusta, kyllä se siitä. Toivottavasti koiran kilometrit ei lopu kesken, haluttas kisata vielä ensi kesänäkin. Nyt kausi päätty tähän.

Arja ja Otto (Nasta x Niko) vastasivat viikonlopun loistavasta tulosannista. Kaustisilla avoimen luokan jälkikisasta ykköstulos pistein 86/199=285 JK2. Mahtava tulos, ollaan tosi ylpeitä teistä! Harjoittelu kannattaa :-) Otto on kolmas pentu tästä sisarussarjasta, jolla on kisaoikeus voittajaluokkaan jäljeltä. Kerrassaan hienoa!

Kajjaanin poika Jippo (Nasta x Rudi) on käynyt eläinlääkärillä ja samalla on polvet tutkittu terveiksi (0-0) ja silmät peilattu puhtaiksi. Kiitos Helena tutkimustuloksista! Ei oo mitään vikaa tässäkään pojassa ;-)

30.9.2006
Paimennuskisat Nastan kanssa Kalixissa. Källi ja Retku lähti jo eilen vanhempien kanssa mökille. Alkumatkassa oli ahdasta, kun Minnan Foordissa oli 6 koiraa, kaksi akkaa ja kaikki kamat. Nappi ja Kati puotettiin kuitenkin matkalla hoitoon ja Ruotsiin matkasi neljä koiraa. Oli aivan sikakylmä aamu ja Ruotsin puolella lumi maassa. Kaikki mukana olleet vaatteet päälle (mm. kahdet pitkät kalsarit) ja kumpparit jalkaan, sillä lumi suli päivän kuluessa ja pitkä heinikko oli märkä ja kylmä. Tulostaso kisassa oli aivan surkea. Vain muutama koira sai ylemmässä luokassa tuloksen ja valtaosa hylättiin. Lampailla oli voimakkaasti vetoa oikelle varikon portille ja takapellolla oikealle takalaitaan lampolalle. Ilmeisesti olosuhteet olivat vaikeat myös koirille, sillä näytti siltä, että koirat eivät pellolla kuulleet ohjaajan käskytystä ja/tai pilliä. Tuuli oli vastainen ja pellon oikeassa reunassa kulki asfalttitie, jossa oli paljon liikennettä. Lisäksi pellolla kaikui, kun vasemmassa reunassa oli metsä vastassa. Myös pitkä (30-40 cm) ruoho vaikeutti työskentelyä.

Meidän "suoritus" päättyi ennenkuin alkoikaan. Akka mokas :-( Laitoin Nastan tolpalle maahan pitkään heinikkoon ja odotin lampaita tuoneen trailerin poistumista tolpalta. Koira ei kuitenkaan ollut merkannut lampaita vaan lähetyskäskyllä lähti auton ja trailerin suuntaa, eli ihan vikasuuntaan. Käskytin koiran maahan n. 10 m päässä ja yritin lähettää uudelleen, mutta koiralla ei ollut hajuakaan lampaiden suunnasta, joten kutsuin sen takas tolpalle. Ajattelin, että hakukaari on nollilla kuitenkin. Annetaan koiralle mahdollisuus kuitenkin. Mutta tästä tuli hyl. Tuomari keskeytti suorituksen saman tien. On kuulemma täysin kiellettyä kutsua koira takaisin. Ei edes saanut hakea lampaita ja viedä varikolle, vaan seuraava koira sai "meidän" lampaat. Huoh. Olipa kallis hinta sääntöjen opettelusta.

Neuvottelin tuomarin ja lampaiden omistajan kanssa ja sain osallistua Nastalla iltapäivällä kilpailun ulkopuolella LP-luokkaan. Normaalistihan koira ei saa juosta kahta rataa päivässä, mutta kun meidän ensimmäinen rata ei ollut 10 m pidempi, niin päästiin mukaan. Nyt kävin kyykkyyn tolpalla ja näytin lampaat selvästi Nastalle. Merkkas lampaat ja lähti hyvin hakukaareen. Kaari ei kuitenkaan ollut tarpeeksi pitkä ja leveä, joten joudin matkalla laittamaan koiran uudelleen maahan, kun valui uhkaavasti kohti keskilinjaa. Hyvin lähti käskystä uudelleen vasemmalle ja katraan taakse, mutta lampaat oli lähteneet jo tolpalta liikkeelle. Katras liikkui ihan vikasuuntaan tolpalta, eli takapellolle oikealle ja siellä reilun 100 m päässä Nasta oli ihan kysymysmerkkinä. Se ei selvästikkään kuullut käskyjä, vaan käänyi käskystä katsomaan minuun päin ja yritti ymmärtää, että mitä piti tehdä. Oli pakko päästää tolpasta irti, keskeyttää ja mennä koiran avuksi. Vasta pellolla juostessani tajusin, että liikenteen kohina ja pellon kahina oli todella voimakasta ja koiran oli lampaiden lähellä liikkuessaan vaikea kuulla käskyjä. Kun pääsin lähemmäksi, Nasta haki lampaat tolppakoiralta siistissä kaaressa ja kuljetti ne innokkaasti, mutta hyvin käskyn alla varikon portille ja traileriin. Ihan kiva onnistuminen, vaikka tulosta ei tullutkaan. LP:ssä tuloksen sai ainoastaan Minna & Alfa, mutta perusratatitteli jäi heiltäkin saamatta, kun Alfa leikkari hakukaaren.

Käytiin kylällä kaupassa ja syömässä suomalaisporukalla ja ajeltiin illaksi Wild Farmille yöksi. Meille oli paritalokaksio joen rannassa. Hyvin asettui koirat mökin lämpöön, eikä ollut akoillakaan valittamista. Kylmän päivän jälkeen oli ihana saada kosteat ja kylmät kamppeet pois ja käydä ylellisesti lämpimässä vessassa :-)

27.9.2006
Nasun viimeistelytreenit paimennuksessa. Rouvalla oli taas poispäinajo-vaihde päällä jo laitumen reunassa, joten ajettiin alkuun katras (8 uuhta) portilta laitumen perälle. Sitten hakukaari portilta laitumelle päin, tosi railakkaasti lähti katras lentoon jo koiran ollessa rinnalla menossa taakse. Kuuliaisesti Nasta kuitenkin eteni klo 12 ja siitä nosto - lampaat oli jo puolessa välissä peltoa :-) Kauhea veto. Sitten toisesta suunnasta hakukaari, että saatiin nosto onnitumaan ja tuonti rauhassa. No, tämä meni sitten pitkästä aikaan ihan höpöksi. Nasta kyllä lähti hyvin vasemmalle ja ylitti ojan, mutta sitten puolessa välissä kiilas ojan yli kohti lampaita. Oli pakko panna maahan ja kun ei lisäkäskyillä lähtenyt uudelleen vasemmalle, niin kutsuin pois, ettei leikkaa. Höh. Tehtiin uudelleen vasen, lähti hyvin, mutta ei ole tarpeeksi leveyttä kaaressa. Ok nosto ja tuonti, mutta on liian lähellä. Otettiin sitten "tokopaimennusta" eli katras paikoillaan flänkkejä molempiin suuntiin. Kauheesti piti uhkailla ja painostaa, että saatiin flänkit lähtemään kunnolla sivulle ja katse pois lampaista. Ja maahanmenot pysymään kaarella niin, että ei ota askelia kohti katrasta käskyn jälkeen. On se innokas! Pidettiin hetki hengähdystaukoa.

Toisessa sessiossa täyspitkä vasen hakukaari. Minna oli Åsalla apukoirana, niin pysy katras paremmin paikoillaan. Nyt oli tosi loistava suoritus. Ok, eihän se maailman levein hakukaari ollut, mutta riittävä. Meni hyvin käskystä klo 12 kohdalla maahan ja teki tosi siistin ja hallitun noston. Ja korjas erinomaisesti linjan ja kattoi koko katraan. Akalla soi puhelin välissä, joten oli taatusti itsenäistä työskentelyä ;-) Hyvä, hyvä Nasu. Sitten vielä lopuksi pätkä poispäinajoa ja 90 asteen flänkkejä. Tehtiin Nasulle ensimmäiset poispäinajot sivusuunnassa eli akka oli ns. tolpalla. Nasta eteni maltilla ja rauhassa, hienolla tyylillä, ilman hötkyilyä. Ja käskyt meni 100% läpi, vaikka fokus oli lampaissa kokoajan. Kyllä se on hieno koira! Missäköhän me oltas menossa, jos Nasu ois saanut aloittaa paimennuksen kaheksan vuotta sitten?!?

Viikonloppuna kisataan Ruotsissa kaksi starttia ÖK-luokassa. Ei saada enää osallistua LP-luokkaan, kun ollaan jo kertaalleen startattu ÖK:ssa, kylläkin ilman tulosta. ÖK:ssa on lampaita 5 kpl, hakukaari ~150 m, kuljetus poispäinajona ~200 m (2 porttia) ja ~100 m perinteistä kuljetusta + häkitys sisään ja ulos. Pitäkäähän peukkuja meille! Blondit lähtee viikonlopuksi vanhempien seuraksi mökille.

Nastan paimennuskausi loppunee tältä kaudelta nyt viikonloppuun. Retku pääsee ehkä vielä muutamia kertoja lampaille tälle syksylle ja sitten pidetään talvitauko ja sulatellaan oppeja talven ajan.

Retkulla tulee huomenna 7 kuukautta edellisestä juoksusta. Eli noin kuukauden päästä pitäisi juoksun nro. 3 alkaa. Luojan kiitos sillä on näin pitkät juoksujen välit. Sopii erinomaisesti harrastuskoiralle :-)

25.9.2006
Akka selkänsä kanssa magneettikuvissa. Välilevyn pullistuma se sieltä paljastui. On kunnolla 3-4 nikamien välissä ja pieni pullotus myös 4-5 välissä. Ei oo ihme, jos jalkaan säteilee kipua ja varpaat puutuu. Hoitona koitetaan ensin nyt puudutusta, mitä se sitten lie tarkoittaakaan. Joka tapauksessa sellainen jysäytetään hermoon (?) ensi viikolla ja katotaan, lähteekö välilevy paranemaan itsekseen. Jos ei, niin sitten pitää leikata. Johan se selkä 16 vuotta kestikin, on nimittäin leikattu sama vaiva kertaalleen jo vuonna 1990. Voipi mennä tämä syksy aika hiljaisesti harrastusrintamalla.

24.9.2006
Nastan kanssa paimennustreeneissä. Pitää vähän hinkata, kun kisat lähestyy. Otettiin hakukaaria ja poispäin ajoa. Oikean puolen hakukaarta ei olla juurikaan kesän aikana tehty, mutta nyt koitettiin. Ihan ok, mutta kun se katraan lähellä liikkuminen on oikealta niin paljon ahtaampaa. Ahtaammat flänkit vastapäivään näkyy myös hakukaaressa. No vasemmat oli ihan kelvot, vauhdikkaita kaaria ilman epäröintiä ja varmoja nostoja. Sitten treenattiin poispäin ajoa poikki pellon. Kun lampailla on kova veto porttipäätyyn, niin on turha kuljettaa niitä laitumen pituussuunnassa, kun toiseen suuntaa ne kulkee nihkeesti ja toiseen lentämällä. Niimpa tehtiin /\/\/\-kuviota pellon poikki ojan yli. Ja kun veto on sivulta, niin koiran tasapaino ei olekkaan klo 6 kohdalla, vaan paremminkin klo 8 ja klo 4 kohdalta sivussa. Hyvin Nasta malttoi ja työskenteli rauhassa, mutta voimalla. Akan ohjaukset käännösflänkeissä on turhain hitaita, aina melkeen koira pääsi liian pitkälle ja lampaat palas samaa reittiä takas, eikä "kuvio" edennyt pelolla. Mutta harjoittelemalla oppii ja muutaman mokan jälkeen ohjaus kulki jo paljon paremmin. Great!

21.9.2006
Piti jättää Repun agitreenit väliin, kun akan selkä on niin kipeä. Kävellä kyllä saattaa, mutta juosta ei. Ja kävellen tuota rakettia ei oikein agikentällä ohjata.

Tuumailin tuossa juuri, että Retku 2 v. 1 viikoa täyttää tässä vaiheessa rotuyhdistyksen (SBCAK ry.) A-pentuelistan jalostuskoirasuositukset. Ei hullummin tältä kakaralta. Nuo on kuitenkin sellaisia tuloksia, joita osa koirista ei täytä koskaan. Ja toki Retku sulhaseksi katsellaan A-luokan urosta vuoden päästä sitten...

19.9.2006
Paimennustreenit Tupoksessa. Nyt karsittiin uuhilaumaa laitumella ja treenattiin vain kuuden uuhen porukalla. Veto oli kohtuullinen talvitarhan suuntaa, jossa muut lampaat olivat. Nasta oli pitänyt 1½ viikon treenitauon kisojen jälkeen ja oli hyvin innokkaana. Nastalle kolme täysmittaista hakukaarta heti alkuun. Vähän empii siellä katraan rinnalla ja takana, ei kuitenkaan vaadi lisäkäskyjä. Tasapainottaa käskyllä oikea-vasen, mutta kuulemma ottaa katraan takaa minuun tolpalle katsekontaktia käskyjen kohdalla. Eli itsenäisempää ja itsevarmempaa työskentelyä sinne kauas kaivattas. Otettin seuraavat hakukaaret ilma maahan menoa ja siten, että Nasta joutui ilman käskyä korjaamaan paikkansa. Ja akka vaihtoi paikkaa tuonnissa tolpalta laitumen sivuun ja koira jouti korjaamaan linjaa ilma käskyjä. Ihmeellisen kuuma ja painostava keli, joten Nasu oli jo näiden hakujen jälkeen aika sippi. Sitten otettiin poispäinajoa 8-radalla kolmella portilla. Ja akka teki kaikki mahdolliset virheet... Leikkas kataan ja koiran välistä yms. Huoh, vielä on paljon opeteltavaa. Samoin koiran paikan korjaaminen poispäinajossa, kun katras lähtee "karkuun", meni ihan plörinäksi, kun akka käski koiran eteen asti stoppaamaan ja sieltä ympäri. Pitäs työskennella U-säteellä, eteen ja ympäri ei sais koira mennä. Mutta menehän se, kun käskyttää...

Sitten oli Retkun vuoro. Tehtiin taas kuri&kuuntelu harjoitusta, narussa pellolle ja edetä saa vain, kun on lupa. Humpata ei saa. Mutta kyllähän kuoriutu tyylikäs paimenkoira Retkusta. Ihan sanattomaksi jäi välissä, kun se lähti niin nätisti ja rauhassa liikkeelle kohti lampaita ja eteni suorana kohti, eikä vain flänkännyt. Maahanmeno pellolla ei onnistu, kakaralla on kerrassan vieteri jaloissa, mutta kun istuminen kaukona toimii. niin pärjätään sitten sillä. Koira istumaan ja akka lampaiden toiselle puolella tarpeeksi kauas ja sitten liikkeellelähtö ja kuljetusta suorilla linjoilla. Retku kattoi hyvin koko lauman ja eteni rauhassa jopa kävellen. Sitten loppun vielä serpentiinikuljetusta ja vapaata tasapainottelua ilman käskyjä. Ja Retku osaa luonnostaan tuon U-alueen, se tulee lampaiden rinnalle asti, jos ne meinaa liueta, ja katsella saa katraan hiljentämään ja palaa sitten takas lauman taakse omalle paikalleen. On se luonto ihmeellinen! Nää on niitä sisäsyntysiä juttuja, joita ei näköjään tarvitse tälle koiralle opettaa :-) Ihan poikki oli Retkukin kun se meinaa kuljetuksissa painaa sellaista höyryä. Loppuun yritettiin hakukaarta, mutta kun ei ollut tolppakoiraan, niin homma meni ihan pipariksi, kun lampaat lähti liikkeelle ja valui aidan viereen ennenkuin Retku kerkes niiden taakse. Otettiin sitten loppuun muutama ahdas ajo eli laitoin koiran aidan ja lampaiden välistä ympäri. Hyvin meni tämä, vaikka Retku aika vauhdilla näistä ahtaista paikoista liukeneekin.

Akan selkä on sanonut sopimuksen irti, joten agilitytreenit ja ratsastus on nyt pannassa. Pitää kävellä vaan ja liikkua tasasesti. Joten paimennus onnistuu kyllä, kunhan pysyy pellolla pystyssä (perstuntumaakin kun on tässä kesän mittaan tullut otettua). Ensi viikolla magneettikuvauksiin, joskos vaiva siitä selviäisi. Selviä iskiasoireita säteilee oikeaan jalkaan :-(

17.9.2006
Aamusella Pateniemen kentälle agikisoihin. Taas oli melkoisen hankalat radat Jämsä meille laatinut, hypärillä hirmupitkät estevälit (eli kauhea vauhti koiralla) ja agilityradalla melkoisen mutkikkaat pyöritykset. Ja meillä mopo keuli sitten heti lähdössä. Retku karkas lähdöstä kun akka oli kerennyt noin metrin päähän, mutta onneksi silmät ON myös selässä ja tämä saatiin vielä korjattua (ois muuten varmaan lähtenyt kello jo käyntiin, jos ois ollut sähkönen ajanotto, oli nimittäin viiksikarvat lähtötolppien välissä tulossa...). No uus yritys ja sitten Raketti ampas menoon, kun akka oli kakkosen kohdalla vielä menossa. Peli siis menetetty jo heti alkuunsa ja hypäriltä neljä rimaa alas ja kielto putkelta (liian äkänen takaaleikkaus).

Välissä sitten hiottiin tuota lähtöä verryttelyhypyillä. Ja saatiin virhe aikaseksi myös siellä :-) Radalle sitten kokeiltiin rohkeasti uutta taktiikkaa: kehän reunalle omaa vuoroa odottamaan, tuomari puhaltaa pilliin, koira vapaaksi ja seuraamalla lähtöhypyn taakse, käsky istua, jättö ja menoksi. Ja tämä toimi! Ehdin jopa kehua istuvaa koiraa kakkoshypyn takaa. Eli lähinnä tuon lähdön tuntuu sähköistävän pannan tai valjaiden poisotto ja koiraan kajoaminen ja kun raketti vetää sellaista kynnet esillä ryömimistä hihnaa vasten koko lähtöhypylle lähestymisen, niin eihän se ole kuulolla ollenkaan. Ennen pilliä sitä ei kyllä uskalla vielä irti päästää, tiedä mitä kaikkea kivaa se keksii. Tältä agiradalta saatiin ensimmäisen kuuden esteen aikana 15 vp., muuten rata meni sitten virheittä. Retkun agitulokset on täällä.

Lähdettiin sitten kisoista mummulle kylään ja ei vielä päiväkahvipöytään ehditty, kun puhelin pirahti. Tarjosivat äkkilähtöä luonnetestiin :-) Eli ollaan oltu jonossa Collieyhdistyksen testiin ja ilmoitin viikolla, että tullaan vaikka tunnin varoitusajalla, jos joku joutuu perumaan. Ja niinhän me se peruutuspaikka sitten saatiin. Jäi kaffat juomatta, koirat autoon (rekkarit, repimislelu ja videokamera oli onneksi matkassa) ja keula kohti Yli-Iitä.

Tässä Retkun testitulos:

Yli-Ii 17.9.2006 Pekka Orava & Pasi Halme (ikä testihetkellä 2v. 1vko)
        toimintakyky +1 kohtuullinen
        terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 
        puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty 
        taisteluhalu +2 kohtuullinen
        hermorakenne +1 hieman rauhaton
        temperamentti +3 vilkas 
        kovuus +1 hieman pehmeä 
        luoksepäästävyys +2 luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
        laukauspelottomuus + laukausvarma
        yhteensä hyväksytty +159 pist. 

Ihan oli Retkun kuuloinen testitulos, onhan se pirun terävä ja sähäkkä pakkaus. Ainut meidän laumassa, joka selvästi vahtii ja varottaa. Kyllä meillä blondit akan suojelee, jos joku meinaa päälle tulla ja Retkua ei ainakaan kukaan varasta ;-)

Tuomarit oli Retkun mielestä alun puhuttelussa ihan ok. Eihän tämä vieraiden naamoja nuole, mutta menee kyllä moikkaamaan ja rapsutukset kelpaa. Taistelussa nappas heti tukevan otteen omasta rievusta muristen ja sen saatto nostaa kaikki jalat irti maasta ja hyvin piti otteen ja käytti koko kroppaansa. Ei ollut väliä, oliko leikittäjä akka vai tuomari. Vaihdettiin esine koivuhaloksi, mutta sillä ei leikkinyt enää ollenkaan, vaan pudotti ja tarjos kapulaa jalkoihin heitettäväksi. Meillä kun kovat esineet on vain noutoja varten, pehmoilla sitten revitellään. Tämän takia taisteluhalusta vain +2.

Kelkalla neiti oli elementissään. Heti hirveä älämölö ja häntä pystyyn, kun kelkka lähti lähestymään. Väistö akan takaa toiselle puolelle ja lisää hakkua ja murinaa lisäksi. Kun kelkka vihdoin seisahtui, niin sitten käytiin jalat takana varovasti tutkimaan ja vielä piti varmuuden vuoksi vähän haukahdella. Suht kauan meni tämän mörön voittamiseen, mutta hyvin työskenteli koira kokoajan ja mielenkiinto pysyi kelkassa. Takas tultaessa ei sitten noteeranut kelkkaa enää mitenkään.

Puolustustestin Retku otti ihan tosissaan. Se nosti hirmusen äläkän, kun täti lähti tulemaan kohti kepillä huitoen. Välillä piti pakittaa vähän akan rinnalle, mutta kokoajan oli terävä haukku päällä ja niskakarvat ylhäällä. Kun uhka loppui, niin Retku kyllä tervehti uhkaajaa, mutta oli hyvin epäluuloinen. Ja kun sitä yritettiin viedä kauemmaksi akasta taluttaen, niin koiraan iski totaalinen neliraajahalvaus (jäi raahausjäljet maahan...) ja se pyristeli vastaan oikein urakalla. Retkuhan ei akkaa jätä. Uhkaaja rauhoitti tilanteen ja päästi sitten Retkun vapaaksi suht läheltä. Mentiin sitten vielä yhtämatkaa uhkatätin kanssa metsätietä pitkin, ihan ok kulki Retku tässä, mutta kun vielä kertaalleen vaihdettiin narun päähän uhkatäti, niin taas pisti vastaan, stoppas ja yritti päästä pannasta läpi. Olis ihan varmasti mennyt, jos akka olisi sille saanut puhua ja kannustaa, mutta ilman sitä Retku ei suostunut vieraan matkaan. Tästä johtuen luoksepäästävyys oli loppupisteissä pidättyväinen (+2), muutenhan tuo on aikas piittamaton vieraista ihmisistä, ei mielistele, mutta ei ujostelekkaan.

Sateenvarjosäikytys sai Retkusta aikaan terävän haukahduksen, takaisin paikan ohi mentiin reippaasti, mutta selvästi tilannetta tarkkaillen. Tynnyrin väistö oli vauhdikas, mutta heti oli koira halukas palaamaan ja katsomaan rämisevää tynnyriä. Akka istahti sen päälle ja koira tuli ihan nenä kiinni tynnyriin.

Pimeä oli portaiden takana kellarissa ja iloisesti laulellen jäi Retku toisen tuomarin kanssa eteiseen odottamaan. Kutsusta tuli heti vauhdilla portaat alas ja työskenteli loistavasti hankalasta alustasta huolimatta. Ensin oli liukkaat portaat, sitten korkea kynnys pimeään pesuhuoneeseen, vateja lattialla + puinen saunaralli alustana. Palasi portaisiin pariin otteeseen, tuli pesuhuoneen ovelle ja sitten sisälle, kokoajan uteliaasti häntä ylhäällä tutkien. Paikallisti uhkatätin ja kävi sitä moikkaamassa pariin otteeseen, mutta akkaa ei löytänyt heti. Jatkoi töitä ja parilla lisäkutsulla hoksas akan. Tuomarin mukaan testin paras pimeä huone meillä, hyvää työskentelyä.

Terävyyskokeen seinässä jäi akan perään ulvomaan. Tämä on meidän neidin tapa myös agikentän reunalla, ei haku eikä vingu, vaan laulaa :-) Meidän ryhmäläiset tietää kyllä nuotin. Suu meni suppuun heti, kun tuomari lähestyi kepillä uhaten. Piti puolensa kuulemma hyvin (tämä pitää tarkistaa videolta), mutta alistui sitten kohtaloonsa, kun tuomari tuli lähemmäksi. Palautui uhkasta paremmin, kuin puolustushalun erikoistestissä.

Paukkuja ladattiin varmuuden vuoksi kolme (on ne muuten julmetun isoja paukkuja luonnetestissä), kun ekan jälkeen hyppäs akkaa vasten ja vaati toimitaa. "Mitäs me tässä toimettomana seisoskellaan?" Kaksi muuta paukkua sitten seisoi ihan rauhassa eli laukausvarma on.

Nyt on sitten tämäkin elämän etappi Retkulla takana. Olen itse aina tykännyt testauttaa koirani heti kahden vuoden ikärajan jälkeen, niin tulee se todellinen luonne testitulokseen. Kaikki elämänkokemus tämän päälle on plussaa, mutta ei se koira vuosien päästä enää reagoi niin alkukantaisesti, kun kokemuksia ja koulutusta on takana enemmän. Ja hetkeäkään en epäillyt, etteikö Retku testiä läpäisisi, on se sen verran tolkku pakkaus. Viimeistä valionarvosertiä lähtään sitten tavoittelemaan ensi vuoden puolella, jahka kynitty karva kasvaa takaisin.

Iltasella kännykkä piippas vielä Röllin (Nasta x Pyry) agituloksen. Kolmosluokasta hypäriltä nolla, näin ne ensi vuoden nollat alkaa kertymään pikkuhiljaa. Hyvä, hyvä Pertti ja Rölli!

Ensi viikonloppu on kalenterissa ihan tyhjä, mitähän kivaa siihen keksis?!?

16.9.2006
Retkun kanssa KASsin agikisoissa Pateniemessä. Ja jotta elämä ei kävisi tylsäksi, päätti Retku taas tänään olla Räyhä-Reetta ja tulta&tappuraa. Mihinkähän katosi viime viikonlopun keskittynyt meno? Retku varasti lähdössä ja sitten hypyiltä tuli turhia takajalkavirheitä. Pujottelua ennen kaarteessa neiti kurvas hypystä ohi (kielto) ja tätä sitten korjattiin kamalan haukun säestyksellä. Loppusuoralla vielä ylimääräinen pyörähdys, viimehetken pelastus -> rima alas. Kontaktit oli hyvä (kaikki kontaktit radalla). Tuloksena 20 vp. ja kisan nopein aika (kiellosta ja pyörähdyksestä huolimatta) ja jouduttiin moisella tuloksella vielä pokkaamaan palkintokin (3. sija) eli vaikea oli rata muillekin. Voitto heltis kympillä. Jatkuu huomenna...

Minna ja Hippu (Nasta x Pyry) korkkasivat PK-uran tänään hakukisan merkeissä. Ihan ei mennyt käsikirjoituksen mukaisesti, kun matka tottiskentältä jatkui terveyskeskuksen kautta eläinlääkärille. Eli paikattavana kävivät sekä kuski että koira. Onneksi selvisivät sentään ihan pintavaurioilla ja toivoa sopii, että koiralle ei jäänyt henkisiä traumoja moisesta hyökkäyksestä. Tämä on se koiraurheilun nurja puoli :-( Pikaista paranemista Hippu ja Minna!

12.9.2006
Retkun kanssa illalla paimennustreeneissä. Mukana olivat vierailijoina myös Outi ja Repun puolisisko Taku. Nasta huilii tämän viikon treeneistä, tuli niin paljon kilometrejä muorin mittariin viikonloppuna. Retkun lapsuus ja humputtelu paimennuksessa on nyt julistettu päättyneeksi ja nyt tarttee ruveta tekemään töitä ja akan ohjeiden mukaisesti. Tehtiin tasapainoon pysäytyksiä ja tasapainosta luoksetuloja -> lähetys uudelleen tasapainoon. Eli akka tuli koiraa klo 9 tai 3:n vastaan, kutsu kaarta pitkin luokse ja samalla jatko tasapainoon katraan taakse. Myötäpäivä on parempi Retkullakin, vastapäivään tekee ahtaamman kaaren. Vähän lisää painetta ja uhkaa ja jopa pullistui oikeatkin kaaret. Hirmu hyvin Retku reagoi. Tehtiin välissä kuljetuspätkiä serpentiininä ja nyt Retku malttoi jo kävelläkin pitkiä pätkiä, ilman jatkuvaa humppaamista katraan takana. Iso (17 eläintä) uuhikatras oli tosi hyvä treeniporukka, reagoi herkästi koiraan ja väisti ohjaajaa.

Luhtaniemen Marin ottamia paimennuskuvia Haapavedeltä löytyy täältä. Kamera on kyllä lahjomaton. Häkkikuvista näkee, kuinka Nasta flänkkää liian kovalla vauhdilla ja on turhan lähellä lampaita. Ja kuljetuskuvissa näkee akan ahdingon - lampaat kengissä ja sylissä. Mutta toki positiivisetkin asiat näkyy kuvissa, mm. onnistunut suora nosto tolpalta ja Nasun huikea kiri katraan rinnalle ja ohi, kun veto oli varikolle. Kiitos Mari ihanista kuvista!

11.-12.9.2006
Laku-poika (Nasta x Niko) ja Saija kisasivat PK-jäljellä kaksipäiväisessä kisassa, maantaina maastot ja tiistaina tottis. Tuloksena JK2 263 pistettä ja toinen sija. Hieno tulos, onnittelut. Parilla on ollut kahden vuoden tauko tässä kisaamisessa, ei ole taidot kadonneet ;-)

10.9.2006
Taas aamulla Repun kanssa Haukkikseen litilätikisoihin. Tänään välihousut ja villapaita oli liikaa - onneksi. Hyppyrata ei ole meidän heiniä tai ainakaan akan. Kun ei se pysy raketin perässä... Alun 90 asteen käännöksessä akka huiskas komeasti koiralle kakkosen riman alas, muuten kuljettiin puhtaasti, mutta esteitä hakien. Meni siis kässärit ihan uusiksi, kun ei pysy rytmissä tuo kuski. Vitosella ja yllättäen kisan nopeimmalla radalla heltis kakkostila eli kahdesta Retkun viikonlopun startista palkinnoksi kaksi ilmaista starttia. Varastossa ensi kautta varten :-) Oli muuten Retkun kahdeksas (8) yhden virheen rata...

Petra ja Micky (Nasta x Rudi) aloittivat tänään virallisen kisauran agilityssä. Ekalla radalla pujottelu tuotti ongelmia, muuten erittäin sujuva ja hallittu rata + yksi rima alas. Hylky tuli pujottelun väärästä lopetuksesta. Toiselta radalta pari sai sitten jo tuloksen (20 vp.), vaikka pujottelu oli edelleen jäänyt kesken pariin otteeseen. Mutta tästä on hyvä jatkaa! Micky on neljäs agikoira tässä kuuden pennun pentueessa. Ja agility on Mickyn "kolmoslaji" tokon ja PK:n jälkeen.

Blondit mökille matkalla ja sitten Nasun kanssa Haapavedelle paimennuskisoihin. Ja Nasu oli taas oivassa vedossa. Meidän uran paras hakukaari (19/20) ja loistava, suora nosto (9/10). Tuonti oli vauhdikas ja kiero (veto lampailla varikolle oikealle), mutta hyvin Nasta korjas kurssin ja kiri lauman rinnalle ja ohi. Kuljetus takkus tänään, kun lampaat ihan oikeesti kulki akan kannoilla, kengissä ja sylissä. Kävele siinä sitten reippaasti ja suoraan, kun lampaat puskee sivuilta ja takaa syliin. Tuli kiemurtelua ja pari ylimäärästä ympäripyöräytystä koiralle. Ja kakkosportilla akka turhaa ennakoi ja varmisteli lampaiden mahd. vetoa varikolle ja lähetti koiran kulmaflänkkiin liian aikaisin -> kevyt pyörähdys juuri portin suuaukolla ja sitten uusi yritys suorittaa portti. Kiinniotossa akka joutu korjaamaan koiran paikkaa useamman kerran, kun meinas Nasu painaa turhan lähelle ja pitää katraan liikkeellä koko ajan. Onnistunut kiinniotto kuitenkin. Ja suorituksen päätti taas kerran kamala häkki, joka kuitenkin onnistui lukuisten yritysten jälkeen ja saatiin pisteitä hikiset 1/10. Mutta pääsipähän kehumaan koiraa lampaat häkissä :-) Tulokseksi saatiin 68/100 pistettä ja tällä tuloksella hetisi toinen sija kuuden koiran luokassa. Minna ja kelpie Alfa voitti suvereenisti 93 pisteellä.

Viikonlopun yhteiskisassa Nasta tuli toiseksi ja voitti 15 kilon muonasäkin. Sen verran tasotusta annettiin voittajalle, että me osallistuttiin vain kolmeen starttiin neljästä. Olen älyttömän tyytyväinen Nastan paimennusviikonloppuun. Kolme kisaa, kolme tulosta, kolme kakkossijaa ja hallittuja onnistumisia. Ja kyllä Nasu on elävä todiste siitä, että vanhakin koira oppii uusia "temppuja". Ja että aina ei tarvitse aloittaa paimennusta ja sytyttelyä pentukoiralla, vanhempanakin onnistuu, jos palo koirassa on riittävän voimakas.

Nastan paimennustulokset on täällä ja Retkun agitulokset täällä.

Blondit oli päässeet mökiltä päiväksi puolukkamettään ja illalla vielä ajeltiin Haukkikseen kattomaan PiirM-kisoja eli kyllä riitti taas yhdelle päivälle ohjelmaa. On yllättävän rauhallista väkeä täällä kotona.

9.9.2006
Olimme merkkipäivänä matkoilla :-) T. Källi-Maaria 11v. ja Retku Repolainen 2v.

Aamu alkoi Retkun agikisalla. Muorit jäi vielä kotiin nukkumaan, kun me oltiin kakaran kanssa tikkana liikenteessä hyisen kylmässä ja tuulisessa syyssäässä. Ja jostain oli kuoriutunut akalle rauhallinen ja keskittynyt agilitykoira. Liekkö aikuistunut juuri tänään? Tehtiin siis kerrassaan upea rata; nopea, tarkka, hallittu ja virheetön :-) Rauhallinen jäähyttely, koira autoon, kotoa lisää kuormaa ja koiria kyytiin ja suunta kohti Raahen paimennuskisoja. Tekstiviesti matkalla kertoi, että oltiin voitettu nollalla 25 koiran maksi-1 luokka. Hyvä Repu! Meidän eka nolla =)

Ja tulossatoa tippui sitten päivänmittaan puhelimeen kiitettävästi. Erja ja Luca (Nasta x Rudi) tekivät B-kisassa nollan ja sijoitus 4. Tämä oli parin ensimmäinen luokanvaihtotulos. Ja Niina & Taiga (Nasta x Rudi) maaliin vitosella. Apukasvattaja ja kouluttaja täällä röyhistelee rintaansa, hyvä te! Ja akan kouluturyhmän Kati & Duumi teki kaksi nollaa ja siirtyi kakkosiin ja Erja & Piki sai nollavoiton B-kisasta ykkösistä. Eli neljä nollaa meidän treeniryhmälle, wautsi wau! Kakkua tarjolla ens perjantaina?!?

Nastan hommat jatkui Raahessa paimennuksen merkeissä. Voimakas myrskytuuli teki kisasta haastavan, kun ei tahtoneet käskyt kuulua koiralle asti. Joten kisojen tulostaso jäi kaikkiaan eilistä heikommaksi. Nasta teki akan mielestä eilistä paremman suorituksen, mutta tuomari oli tiukempi ja pisteitä ropisi vähemmän. Hakukaari (85 m) oli tänään parempi ja varmempi, ei yhtään lisäkäskyä siihen. Kaari jäi vähän vajaaksi ja nosto klo 11 ja katras lähti liikkeelle vinoon. Tultiin siis tuonti osan matkaa off-line ja taas julmetun iso tolpan kierto (vahva veto lampailla varikolle). Kuljetus oli eilistä vauhdikkaampi ja mentiin käytännössä kaksi ekaa pätkää poispäin ajona, kun koira paino sen verran päälle, että lampaat meni akasta edelle. Mutta tosi hyvää, suoraa ja sujuvaa oli lampaiden eteneminen, eli saatiin kuljetukseste enemmän pojoja kun eilen. Kiinniotto oli taas helppo, siitä täydet pisteet. Ja sitten me taas töpeksittiin häkillä. Ok, koira toimi nyt paremmin eikä painanut niin höyryllä, mutta kyllähän oli hankalat lampaat. Ne oli pariin otteeseen jo ihan suorilta portilla menossa häkkiin, mutta sitten ne teki uukkarit ja kiersi ohi. Hyvin Nasta jaksoi tehdä töitä, mutta loppujen lopuksi aika tuli vastaan ja lopetettiin ilman onnistunutta häkitystä. Tulos saatiin siis myös tänään ja pisteet 53/100 oikeutti peräti kakkossijaan 11 kilpailijan joukossa. Taitava Nasta! Ja mikä parasta, me molemmat nautitaan tekemisestä kovasti ja meno on helppoa ja hallittua. Lahjattomat ne harjoittelee ja me ollaan ihan oikeesti harjoteltu hyvin ja ahkerasti ;-)

Ouppenissa olisi ollut tarjolla illalla vielä extrakisa, mutta päätettiin, että tämä oli hyvä suoritus ja riitti Nasulle tältä päivältä. Kyllä 9v. koiralle on tässä ohjelmaa ihan riittävästi, kun kisataan kolme päivää putkeen.

Päivän tulosantia jatkoivat Petra ja Micky (Nasta x Rudi), jotka kisasivat ekaa kertaa tokon VOIttaja luokassa. Hienoa 9½-10 pisteen sarjaa, mutta ruutu valitettavasti nollille ja kaukot 5. Pisteitä kertyi 237/320, 2-tulos ja luokkavoitto. EVL:ssä Petra kisas Leevin kanssa Piirinmestaruudesta ja loistavilla pisteillä 290 heltisi PM-hopeaa. Onnea, onnea Petra ja pojat!!!

Ja Retkun Jojo-mamma & ohjaajansa Jari tekivät agilityn 2-luokassa nollan, sija 2. Pitää mamman kiriä karkuun, ettei jälkikasvu saa sitä kiinni. Hieno tulos, onnittelut Ruutanan suuntaan!

Rölli (Nasta x Pyry) ja Pertti olivat tehneet agilityn 3-luokassa hyppyradalta nollan. Hyvä pojat!

Päivitetty Retkun agitulokset meriselityksineen, Nastan paimennus-sivu ja Nastan pentueet-sivu.

Huomenna vielä agilityä Oulussa + paimennusta Haapavedellä. Ettei aika vaan kävis pitkäksi...

8.9.2006
Nasun kanssa paimennuskisoissa Raahessa. Oli sateinen ja harmaa päivä, mutta loppujen lopuksi tasainen kosteus ei kyllä haitannut yhtään. Kisat oli sänkipellolla ja lampaat oli tosi hyvät. Nasta starttas viimeisenä ykkösten radalle ja teki oikein mukavan ja hallitun suorituksen häkkiä lukuunottamatta :-) Hakukaari (85 m) oli muuten ok, mutta ihme epäröintiä katraan sivulla. Eipä ole tehnytkään tätä pitkään aikaan. Tarvi siis kaksi lisäkäskyä hakukaaren lopussa. Hyvä nosto ja vauhdikas tuonti ohjaajalle. Tolopan kierto meni vähän pitkäksi, kun vauhtia oli liikaa, mutta sitten kuljetus jatkui ihan hallittuna ja portit meni tosi hyvin. Kiinniotto oli helppo ja Nasta malttoi hyvin, mutta sen jälkeen häkitys meni ihan plörinäksi. Muori painoi päälle täydellä höyryllä ja tunki kokoajan liian lähelle lampaita. Karautettiin portista ohi oikealta ja vasemmalta ja ympäri... Yritystä kyllä oli, mutta intoa oli liikaa. Ja kun koiran kierrokset nousi, niin akan käskytys nousi (pysyppä siinä sitten rauhallisena...), joten häkki meni nollille. Saatiin kuitenkin aikaiseksi mukava tulos 68/100 ja tultiin luokassa toiseksi. Kisat jatkuu huomenna, kunhan ensi aamulla kirmataan Retkun kanssa agilityssä.

Nastan paimennustulokset on täällä. Ja Pohojanmaan Ouppenin kaikki tulokset on täällä.

6.9.2006
Maikkulan pässi on pysynyt piilossa, sitä ei olla nähty ruokintapaikalla. Yksi havainto lampaasta on Madekosken pikkukioskilla.

5.9.2006
Huh, huh. Olihan kevyt iltapuhde. Oltiin tänään Nastan kanssa töissä, ihan oikeissa töissä. Maikkulan kartanosta soittivat meidät apuun lammasjahtiin. Sieltä on kesällä laitumen vaihdon yhteydessä päässyt lampaita karkuun ja nyt yhdestä seikkailijasta oli sitten tullut poliisilta ilmoitus. Pässi pitää majaa Madekoskella ja on täysin villiintynyt ja metsittynyt. Ajettiin heti töiden jälkee Maikkulaan ja tehtiin sotasuunnitelma porukalla. Meitä oli 4 miestä, akka ja koira. 

Ensi otettiin laitumelta "syöttiuuhi" eli Nasu pääsi 40 päisen lammaskatraan laitumelle ja piti saada yksi uuhi kiinni ja autoon. Lampaita ei ole paimennettu aikaisemmin, eivätkä ne ole myöskään kesyjä ihmiselle. Hienosti Nasta työskenteli ja pysyi tosi loistavalla vauhdilla liikkuvan katraan kintereillä. Kerättiin vajaat puolet katraasta portin lähelle aidan viereen ja sitten akan piti sauvalla saada siitä joukosta yksi lammas kiinni. Hienosti Nasta auttoi tilanteessa ja miehet oli kyllä ihan suut auki koiran työskentelyä seuratessa. Viidessä minuutissa homma oli hanskassa ja uuhi autossa :-)

Sitten ajettiin Madekoskelle ~7 km tilasta ja nähtiin karkuripässi heti autosta. Se on tehnyt leirin kapeaan metsäkaistaleeseen Kajaanintien (80 km/h rajoitus) ja rautatien väliin. Joku paikallinen asukas on ruokkinut lammasta sinne kesän ajan. Alue on noin 50 m leveä ja erittäin vaikeakulkuista tiheää mäntymetsää ja osaksi umpeen kasvanutta peltoa (metristä pajua ja horsmaa). Ja lammas oli tosi arka. Me lähdettiin linjassa vasempaa reunaa ohi, osa väestä jäi hiekkatielle passiin. Tarkoitus oli kiertää taakse ja kuljettaa lammas hiekkatielle ja yli radasta toisella puolella olevalle pellolle. Siellä sitten kiinniotto syöttiuuhen avulla (oli narussa). Mutta pässipä otti heti ritolat, kun pienikin rapsahdus tuli metsästä. Ihan sokkona en uskaltanut sinne koiraa lähettää, kun sillä ei ollut mitään näköhavaintoa lampaasta vielä. Ajettiin siis heti ekalla yrityksella lammas liikenteeseen ja sitten haravoitiin maakaistaletta ristiin rastiin. Nasta oli ihan poikki jo tässä vaiheessa, maasto oli tosi raskasta sille liikkua ja jonkun risunkin se sai päähänsä ja veri sotki naaman. Palattiin hiekkatielle passiin ja hetken kuluttua nähtiin, kun pässi palasi lähemmäksi ruokintapaikkaa.

Sitten lähettiin liikkeelle pelkästään Nastan kanssa, miehet jäi hiekkatielle, radan varteen ja isolle tielle. Nasta sai nyt nopeasti eläimestä vainun, olihan se havainnut maastossa sen jätökset ja ruokintapaikan. Päästiin ihan naamatusten pässin kanssa, Nasta kiersi rauhassa taakse ja piti hyvin lampaan paikoillaan. Rauhoitin tilanteen ja liikuin hyvin rauhallisesti eläintä kohti. Olihan se hienossa kunnossa! Kyllä on ruokaa riittänyt Madekosken metsissä... Noin 5 m päähän pääsin, mutta ei mitään mahdollisuutta yrittää kiinniottoa tuossa maastossa. Annoin Nastan kuljettaa lammasta (meni muuten melekosta haipakkaa) hiekkatietä kohti ja pässi kurvaskin sitten suunnitelmien mukaisesti radan yli ja pellolle, mutta sitten saman tien se palas radan varren pusikkoon ja me kadotettiin siihen näköyhteys. Lammas loikki kuin kenguru vaikeakulkuisessa pusikossa. Uskomaton eläin. Pakko oli kutsua koira pois, sillä en tosiaankaan halunnut sen jäävän junan tai auton alle. Nastahan olisi jatkanut jäljestäen, jos olisi luvan saanut. Kertaalleen haravoitiin vielä alue jalkaisin ihmisvoimin ja koira apuna risteillen, mutta ei löydetty lammasta. Mentiin autolle ja ajettiin ison tietä eteenpäin. Talon pihasta tuli mies, joka viittelöi meille, että lammas oli juuri ylittänyt ison tien ja jatkanut matkaa talojen välistä rantapellolle ja metsään. Etsittiin kahdella autolla haravoiden vielä pitkään ko. aluetta, mutta ei enää saatu näköhavaintoa lampaasta. Nasta oli niin väsyksissä ja läkähdyksissä, että en päästänyt sitä metsään enää ollenkaan. Sehän juoksee ittensä vaikka jalattomaksi, pää kyllä kestää työt.

Lopetettiin etsinnät tuloksettomina illan hämärtyessä. Toivotaan nyt, että karkuri palaa tilanteen rauhoituttua takaisin ruokintapaikalle. Huomenna uusi yritys. Pitää vielä hioa taktiikkaa paremmaksi. Ilmeisesti pitää rakentaa aitaa ja häkki avuksi metsään. Ja käyttää houkutinlampaita.

Myös tulevalle viikonlopulle riittää ohjelmaa. Ettei aika kävis pitkäksi, niin akka on buukannut la & su sekä paimennuskisat Nastalle että agikisat Retkulle. Koirat kyllä jaksaa, mutta mitenkähän kuskin käy?!? Taitaa jäädä synttärijuhlat ihan perhepiiriin, ei tässä enää kekkeröidä ehdi.

4.9.2006
Puuhakas päivä meillä. Heti töiden jälkeen ajettiin Tupokseen "viimeistelytreeneihin" eli nyt oli viimeiset treenit ennen viikonlopun (pe-su) kisoja. Nasta aloitti täydellä radalla. Nyt oli Minna vaihtanut treenipässit erinomaiseen uuhilaumaan. Kaksi isompaa ja kolme keväällistä karitsaa. Ja ihan täysvillejä eläimiä, ei yhtään kesyjä ihmiselle ja tosi herkkäliikkeisiä koiralle. Hieno, pullea hakukaari Nastalle ~80m, maltillinen nosto ja hyvä tuonti. Vauhdillahan ne tuli, mutta hallitusti kuitenkin. Sitten tolpan kierto ja eka pätkä kuljetusta poispäin ajona (ruotsalaiseen tapaan). Olipa helppo tuo poispäin ajo, kun lampaat ei jumittanut yhtään. Hienosti Nasta tasapainotti flänkit klo 8-4 välille, portti hyvin ja sitten perinteistä kuljetusta kaksi pätkää. Tiukasti piti ottaa koiraa, että ei puskenut liian lähelle ja tuonut katrasta ohi. Yhtään ei lampaat tullut kyllä akan perässä. Sitten kinniotto, joka ei kyllä ollut helppo nakki. Eihän nämä päästä edes 2 m lähelle. Otettiin sitten vähän aidasta apua ja monen yrityksen ja aseman korjauksen jälkeen akka sai yhden uuhista sauvalla kiinni. Pääsi kyllä heti vapaaksi otteesta, kun Minna kielsi taistelemasta ihan hulluna :-) Muuten ois akkakin kyllä mennyt nurin, sen verran vahva oli otus. Sitten vielä häkitys. Kylläpä ne liikkukin lujaa. Piti oikee kirittää koiraa flänkeissä, että se kerkes oikeisiin asemiin. Kolme, neljä kertaa saatiin osa porukasta ohi, kun en saanut koiraa korjaamaan asemiaan tarpeeksi nopeasti. Lopulta häkki kuitenkin onnistui ihan muutamalla siirrolla. Kehut koiralle ja pikku hengähdystauko.

Lopuksi otettiin Nastan kanssa vielä perinteistä kuljetusta tiukalla 8-radalla. Tarkkoja linjoja ja hyviä porttikuljetuksia. Sitten vielä lopuksi oikeita töitä, eli kuljetettiin lampaat pihalle ja "häkitettiin" traileriin. Kaksi ihmistä ja Nasu apuna, kolmesti ensin ohi, kun koira painoi päälle liian innokkasti, eikä malttanut odottaa lampaiden siirtymistä. Sitten rauhallinen tuonti lastaussillalle, odotus ja ihan pieni liike vain koiralta ja kas, yksi kerrallaan lampaat päätti astua lastaussillalle ja trailerin kyytiin. Luukku kiinni ja kehut koiralle. Ei tästäkään kyllä tuli yhtään mitään ilman koiraa :-)

Sitten kurvattiin Haukkukeitaaseen ja agilityn möllikisoihin. Retku ei nyt päässyt paimentamaan, kun sitä säästettiin litilätiä varten. Ja akka tumpula unohti sitten pannan ja hihnan Tupokseen (kolme koiran kuljetukseen kun tarvitaan vain yksi naru...), joten Repu kulki Haukkiksessa irti ja lainanarussa. No, mitäpä sitä narulla kiltin koiran kanssa :-) Nastan kanssa lähettiin luonnetestiin vuonna 1999 ja hihna jäi kotiin... Osallistuttiin 1-luokkaan ja rata oli oikein hyvä ja haastava. Kaikki kontaktit ja pöytäkin. Hyvin kulki Retku. Pientä epäröintiä keinua ennen, kun akka otti tosi tiukasti vauhdin pois. Loistava puomin kontakti ja sitten A:lta vauhdikas ohimeno. Pujottelu vieressä veti kovasti ja ei se A niin mukava este ole... No korjauksen jälkeen A sitten rauhassa ja pöydälle ryydloikka ylös->alas. Hitto se on nopee! Pöydän jälkeen vielä hieno seläntaakse jättö, koira onneksi tiesi, mikä este on seuraavana. Hieno pujottelu nro 19, kärsi jopa vedättää. Ihan hyvä rata, taidettiin saada 10 tai 15 vp.

Kyllä tässä oli koiraurheilua riittävästi yhdelle illalle. Käytiin vielä Petran ja Mickyn kanssa kiertämässä Haukkiksen lenkki ja kotiin lepäämään. Pumpulikin oli ihan poikki; olihan se sentään "ollut" paimentamassa ja agikisoissa. Turistinkin rooli vie voimat :-)

2.9.2006
Ajeltiin Retkun kanssa hotellissa nukutun yön jälkeen Jyväskylästä Maaningalle agikisoihin. Meillä on ollut 2 kuukauden tauko kisaamisessa ja se kyllä näkyi. Mikä ihme turboahdettu megamölyapina mulla olikaan radalla vietävänä? Sellaiset kierrokset tuo eläin taas kehitti, että helppoa ei ollut vieminen. Ekalta radalta saatiin ennätykselliset 4 (!) rimaa alas. Ja aikaa kului 29 sekunttia... Siihen sisältyi mallikkaat kontaktit (puomi & A) ja hyvä pujottelu. Mutta hyppysuorilla raketti kääntyili taaksepäin (missä akka oli) ja räkytti -> takajalat otti rimoja alas. Huoh!

Toisella radalla otin verryttelyn rauhallisemmin ja koitin pitää koiran ihan odotusmoodissa kentän reunalla. Rata ei ollut helppo, heti alussa kaksi hyppyä suoraan kohti pujottelua, jonne ei saanut mennä, vaan piti kurvata hypylle takas kohti lähtöä. Ja tästähän Repu ei pitäny. "Minä mitään palaa takas lähdön suuntaan, kun kaikki esteet on täällä keskellä vielä suorittamatta!" Eli jumalaton maakuntalenkki kakkosen jälkeen ja millään en meinannut saada koiraa takasinpäin ja hypylle. Kielto siitä ja sitten kun sinne pujotteluun oikeesti sai mennä, niin kakkosväliin ja taas kauheaa räkytystä alotuksen korjauksesta "mennään jo, kyllä minä osaa ja tiedän". Kielto siis pujostakin. Ja sitten vielä A:sta ohi eli hylky. No rimoja ei tältä radalta ropissut ja puomin kontakti oli taas erinomaisen hyvä.

Ajeltiin sitten mökin kautta kotia. Ihan hyvin oli muorit mökillä pärjänneet. Paitsi että Retkulla tais kyllä olla Nastaa ikävä :-) Ja Nasulla akkaa. Källille kyllä kelpaa mökkielämä, kun sattumia tippuu siellä koirille noin 200% enemmän, kuin kotona.

Stronghold Nastalle ja Källille illalla kotona.

1.9.2006
Retku aamulla Palokassa rapsututkimuksissa ell Marjatta Tanninen. Olin tehnty kirjallisen koosteen kesän voinnista, lääkinnästä ja hoidosta. Käytiin se yhdessä läpi ja Marjatta tutki Retkun ihon tosi tarkkaan, romplattiin ihan jokainen varpaanvälikin ja kaikki kolot ja poimut. Missään ei mitään muutoksia, ei punoita ei hilseile ei näppyjä tai ryyhkää. Korvat kuivat ja siistit, turkki kuiva. Diagnoosi oli se, että Retkua on vaivannut koko kesän yksi ja sama pöpö: ihotulehdus. Se onko se alkujaan ollut esim. huulipoimutulehdus tai rikkoutuneeseen ihoon päässyt pöpö tai kuumuuden hautoma perskarva tms. jäi toki epäselväksi, mutta mitään allergiaan viittaavaa koirassa ei ole. Kuulemma meidän saama 10 päivän antibioottikuuri ei paranna ihotulehdusta. Pöpö on jäänyt piilevänä iholle ja karvatuppiin, mutta kortisoonikuuri on pitänyt oireet kurissa (mutta ei toki paranna itse vaivaa). Ja kun kortisooni on loppunut, niin ihotulehdus on taas äitynyt villiksi. Kuulemma ihotulehdukseen (huulessa 11.7.2006) olisi pitänyt määrätä alunperin vähintään 4 viikon antibioottikuuri. Ja jos koira oikeasti olisi ollut allerginen, niin antihistamiinin olisi myös pitänyt helpottaa oloa (mitä se ei tehnyt). Ja sitten jatkuvat erikoisshampoopesut ovat vieneet ihon tosi rasvattomaksi eli kutisee senkin takia vähän joka paikasta. Nyt hoitona Viacutan rasvakuuri suun kautta ja pesujen välttäminen. Jos tarvii pestä, niin kosteuttava ja/tai rasvainen shampoo käyttöön. Lisäksi annettiin varmuuden vuoksi Stronghold-liuos niskanahkaan, kun ovat sekä Retku, että Nasta niiskutelleet nenäpunkkioiretta viime aikoina. Muorit saa saman lääkkeen kotipaketissa.

Eli kerrassaan vapauttava "tuomio". Ei Retku ole allerginen. Mitään allergiatesteja ja/tai koepaloja ei edes otettu. Ihon punoituksen valkoisissa osissa Marjatta laittoi tulehduksen piikkiin, mutta voi kuitenkin olla, että tämän lisäksi punapää-Retku on herkkäihoinen auringolle. Eli sen vaaleanpunainen iho voi palaa aurinkoisia päivinä, vaikka se varjossa enimmäkseen oleileekin. Seurataan tilannetta ensi kesänä ja tarvittaessa kokeillaan, onko luontaistuotekaupan aurinkokapseleista apua. Retkullahan on kuonon alueella vaaleanpunainen iho muualla, paitsi nenässä, huulissa ja silmän reunoissa. Esim. Källillä on iho kuononselässä musta, mutta Repulla vaaleanpunainen. Ja palaahan se ihan varmasti siitä kohtaa helposti.

Loppupäiväksi Retku jäi Sarille Miken ja Tuiskun kaveriksi päivähoitoon, kun akalla oli työpäivä. Ja ihan siivosti oli kakara siellä ollut. Ja illalla oli päässyt Helin ja Elken matkaan lenkillekin. Kympiltä illalla hotellille ja kops vaan kuulu, kun pikkukoira simahti parketille. Raskasta tämä matkailu.

31.8.2006
Ajeltiin iltasella Retkun kanssa Palokkaan. Nasta ja Källi matkas vanhempien kanssa mökille. Jäätiin Sarille yöksi ja huomenna ell.

Illalla Satu soitti. Olivat Willan kanssa olleet jälkikisoissa. Kakkosista maastosta 191 pistettä ja tottis 74. Yht. 265 ja JK2. Wautsi vau! Kyllä nämä tytöt osaa hommat. Roppakaupalla onnea!!!

29.8.2006
Illalla paimennustreenit. Otettiin Nastalle kisanomainen harjoitus alkuun. Hyvä, täysmittainen hakukaari, kuljetukset, kiinniotto ja häkitys. Pässinpojat meinaa olla vähän nihkeitä liikkumana ja Heikki jätättää ajoittain katraasta. Eli kovasti piti koiran tehdä taas töitä, mutta se vapaus sille annettiin. Oikeestaan tänään onnistui kaikki, paitsi oikea hakukaari :-) Sitä ei olla kyllä harjoteltukaan pitkiin aikoihin ja niihän se raketti leikkas komeasti vasemmalle puolelle. Flänkeissäkin vasen on helpompi ja pulleampi, oikealle pyrkii jatkuvasti leikkaamaan kaaren ahtaammaksi. Mutta hyvässä vireessä Nasta on. Lopuksi vapaata humpaa ja nopeita suunnanmuutoksia.

Retku pääsi kans pellolle Oton jälkeen. Ja kun odotus oli pitkä, niin taas piti pistää kakara pellon reunassa ojennukseen. Sekun niin mieluusti laulaa siellä odotellessaan ja akan hermot ei kestä moista jokellusta. No, ajatus oli sitten taas, että tokkopa tuo koira akalle pellolla töitä tekee, kun just on luettu lakia ja komennettu hiljaseksi pellon reunassa. Mutta tänään oli toisenlainen päivä. Suorilta vaan hommiin ja heti pelitti koira hienosti. Tehtiin vapaata kuljetusta ja suunnan muutoksia. Ja sitten ensimmäiset Retkun oikeat hakukaaret. On se kyllä levee peli luonnostaan :-) Välillä akka jo ehtii epäillä, että ei se ole edes mitään lampaita menossa hakemaan, kun koiruus juoksee niin pellon reunaa ja pää pois lampaista, mutta se vaan on luonnostaan niin mahtavan kaukana. Kokoajan on kuitenkin 100% ajatus lampaissa ja tasapainossa. Hyviä nostoja ja tuonteja Retku teki, vaikka ei vielä pellolla menekkään maahan (ei olla opeteltu ollenkan). Ei painosta eikä juoksuta. Toki jossain vaiheessa se tulee saada kulkemaan myös painostaen kohti lampaita, nyt se saan ne liikkeelle flänkkäämällä ja humppaamalla. Tehtiin kolme noin ~50 m hakukaarta ja molemmat puolet toimi yhtä hyvin. Sitten vielä loppuun perinteistä kuljetusta. Hyvä treeni - hyvä koira!

Retkun edellisestä juoksusta 6 kuukautta.

24.8.2006
Retkun kanssa agitreeneissä illalla. Ja kyllä on koiralla ilmiömäinen muisti! Se etti vielä viikon jälkeenkin mukavaa patukalla leikkivää poikaa parkkipaikalta. Lähti sinne viheltämään pariin otteeseen, kun oli vapaana kentällä ja akka keskitty kouluttajan ohjeisiin. Juu, ei leikitä leluilla meillä agitreeneissä :-) Mitenköhän tuo leluhullu menee luonnetestissä, jos lelulaatikko aarteinen jää kentän reunalle taisteluosuuden jälkeen? Sehän on kokoajan menossa leluille takas...

23.8.2006
Tänään sain sellaisen koira-aiheisen puhelun, että jos tämä tarjous oikeesti toteutuu, niin me akat päästään töihin, ihan oikeisiin töihin. Kestosopparilla. Kutsuttuina. Jännää! Kerrotaan heti lisää, kun jotain ihan 100-varmaa on tiedossa...

Retku on ollut nyt reilun viikon ilman kortisoonia ja vajaan viikon normaalilla nappularuualla. Ihan on ok vointi. Vaikka akka kyllä vahtiin haukankatseella jokaista pientäkin rapsutusta, nakerrusta ja nuolemista. Ihan normaalin rajoissa nyt rapsuttaa eli 2-3 kertaa päivässä jostain kohtaa, ei mistään tietystä samasta paikasta. Menemme rapsututkimuksiin Palokkaan klinikalle pe 1.9. Edellisen kerran kun paha kutina alkoi, oli kortisonia ilman oltu vain 3 päivää, joten ehkä tästä on pääteltävissä se, että kutinan aiheuttaja ois poistunut kuvioista? Oliko se siitepöly, aurinko, itikat, muurahaiset tai muu ulkoinen, niin ei varmasti tiedetä. Muona-allergialta tämä ei ainakaan vaikuta.

22.8.2006
Erinomaisen onnistuneet paimennustreenit Tupoksessa. Nasta aloitti oman vuoronsa suorilta täyspitkällä hakukaarella. Jos on pellolla mittaa aidasta aitaan 140 m, niin hakukaari oli sitten varmaan ~125 m. Me oltiin Nastan kanssa lähetyspäässä ihan aidan vieressä ja lampaat oli talonpäädyssä "kukkulalla" sopivasti irti taka-aidasta. Ja kylläpä tekikin Nasu hienon kaaren, noston ja tuonnin. Varmaan meidän paras ikuna. Ok, se oli turhan kapea, ois saanut mennä ojan toista puolta pitkän matkaa, mutta sen verran leveyttä hakukaarella kuitenkin oli, että ei se lampaita liikkeelle pöläyttänyt, vaan nosti ne kauniisti takaa klo 12. Hyvä nosto, maahanmenokäskyt meni hyvin läpi ja mikä parasta, kaikki vasen - oikea pikkukorjaukset tuontimatkan aikana meni 100% läpi ja koira toimi hienosti. Tultiin ihan suoraa akan luokse asti. Hyvä Nasu!

Sitten tehtiin poispäin kuljetusta pätkä, olipa se innokasta ja vauhdikasta taas. Muori vallan höyrys menemään. Pikku hengähystauko ja sitten uus hakukaari. Nyt leikkas just ennen katrasta, ei akka taas nähnyt ollenkaan syvyydestä, että oliko jo rinnalla, kenties jo takana vai vasta etupuolella?!? Mutta eteni rapiat 100m taas tukka tuubilla ja fokus lampaissa. Hyvä kuitenkin ja suora nosto + hyvä tuonti.  Sitten loppuun otettiin vielä tolpan kiertoa, akalla taas lieviä hahmotusvaikeuksia ja tasapainon murto suuntakäskyillä ei oikein onnistunut. Onneksi vanha kunnon "tänne" toimii aina :-) Sitten vapaata humpaa Nastan kanssa ja vielä kaksi lyhyempää hakukaarta, joissa pulleutta valtavan hienosti. Tosi hyvä treeni. Tämä oli nyt toinen "vapaampi" treenikerta Nastan kanssa Ruotsin kisojen jälkeen ja se menee kyllä niin silmät säihkyen ja onnellisena, että oikeilla jäljillä ollaan. Ja Nasu jopa tilanteen tullen paimentaa käskyjen vastaisesti, eli vietti vie ohi akan määräysvallan. Tätä me just haetaankin - Nasta arvioi itse ja tekee tärkeitä päätöksiä. Ja lampaat on nro. 1, ei akka.

Sitten oli Retkun vuoro. Alku näytti onnettomalta räpellykseltä. Retku kuikuili pitkin peltoa, eikä keskittynyt lampaisiin. Akalla oli valtaa liikaa, kun piti koiran kokoajan vaan kulkea kauemmaksi ja kauemmaksi (piti puhutella pikkukoiraa just ennen pellolle menoa, kun innostui laulamaan niin kovasti odotellessaan). No Minna sitten hoksas, että nyt on akka kamala Repun mielestä ja käski kääntää koiralle selän (normaalisti ollaan oltu nokikkain katraan molemmin puolin) ja sitten se alkoi: Retku show :-) Kyllähän se kuljettikin hienosti ja ajatuksella. Akka kulki vaikeaa serpentiiniä pitkin peltoa ja ojan yli ristiin rastiin ja Repu kuljetti pässejä hienosti siellä perässä kokoajan taitavasti tasapainottaen. Se on kyllä sikanopea reaktioissaan! Pieni painon vaihto akalta tai lampailta toiseen suuntaan ja koira heti korjaa asemiaan. Yhtään ei tule liian lähelle lampaita vaan flänkkää hyvin. Muutaman kerran Repu meinas hujauttaa lampaat vauhdilla akasta ohi, mutta se korjas tilanteen ennen akan reakoimista, kiertämällä vastaan toiselle puolelle. Ja kun akka vaihtoi 180 astetta suuntaa kulkemalla lampaiden läpi ja hajottamalla katraan, niin heti oli pieni punainen valppaana ja hommat jatkui. Kerrassaan mukavaa! Ja koirahan juoksis ittensä vaikka jalattomaksi tässä hommassa, niin se nauttii menosta. Ei ole ihan helppo homma tässä vaiheessa saada syttynytta kakaraa pois lampailta. Kierros vielä, mää vielä vähän, jookosta?

22.-24.8.2006
Koiruuksien madotus Axilur.

20.8.2006
Aamu alkoi heti hienolla luonnetestituloksella. Saijan Laku-poika (Nasta x Niko) oli testissä Karkkilassa ja selviytyi erinomaisesti. Tässä Lakun (Fin Mva JK2 BH Pikkupaimenen Man In Black) tulos:

LUONNETESTI:
toimintakyky +2 suuri +30 pist.
terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +3 pist.
puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty +3 pist.
taisteluhalu +3 suuri +30 pist.
hermorakenne +1 hieman rauhaton +35 pist.
temperamentti +3 vilkas +45 pist.
kovuus +1 hieman pehmeä +8 pist.
luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +45 pist.
laukauspelottomuus + laukausvarma

yhteensä +199 pist.
hyväksytty

Karkkila 20.8.2006 Jorma Piiroinen ja Bengt Söderholm

Siskonsa Willa (JK1 BH Pikkupaimenen Mercy Speedster) oli kehässä Heinolassa. Käyttöluokassa J.A.U. Yrjölältä EH. Oli neidissä kuulemma liian vähän massaa ja turkkia. Sporttimallia, kuten äitinsäkkin :-)

Iltapäivällä Nastan lasten mukava tulosanti jatkui, kun Petra ja Micky (Nasta x Rudi) suorittivat Oulussa käyttäytymiskokeen hyväksytysti. Micky on siis jatkossa BH Pikkupaimenen Miracle Match. Onnea Petra ja Micky!!!

Päivitetty Nastan pentuesivua.

Ihania Jaakon ottamia paimennuskuvia Nastasta löytyy täältä.

Tehty kuvasivu Rekolan leiristä.

17.8.2006
Retkun hirvi-peruna sössö alkaa loppua, joten sain Sarilta luvan siirtyä pikkuhiljaa normaaliin ruokaan. Kutinoita ei ole ja iho on ehjä ja terve. Siirrytään pikkuhiljaa 3-4 päivän aikana kotiruuasta Purina Pro Planin lammas-riisi adult-ruokaan. Puruluita Retku on jo saanut, makupalaksi riittää nyt kuivamuona, ei lisätä suorilta hirveän montaa uutta ruoka-ainesta sille. Erittäin todennäköistä on, että yliherkkyysreagtio ei tule mistään ruoka-aineesta, vaan todennäköisesti se on joku ulkoinen aiheuttaja.

Olen menossa 1.9 Jyväskylään työmatkalle ja todennäköisesti tuolloin Retku lähtee mukaan ja pääsee klinikalle Palokassa allergiatestehin.

Illalla oltiin Retkun kanssa pitkän tauon jälkeen agitreeneissä. Tehtiin suht vaikeaa hyppykuviota ja kerrattiin kontaktit ja pujottelu. Hienosti Retku meni, kuuntelee ja ohjautuu tosi hyvin, vaikka haukkuukin koko ajan. Hypyt on ilmavat ja varmat. Kaksi rimaa saatiin alas tiukoissa mutkissa. Tuntuu vain asiat parantuneen tauon aikana.

Pk-porukka oli sopivasti kentän reunalla kokoontumassa seurakisoihin. Otin Retkun mötkön mukaan ja pyysin ihan ventovieraan miehen kokeilemaan taisteluleikkiä Retkun kanssa. Ja sehän ei haastetta kaihtanut, vaan heti pörinällä kiinni patukkaan ja tiukka taisto päälle. Mies antoi Retkun voittaa muutamaan otteeseen ja hyvin kesti Retku otteessa, vaikka patukasta pidetiin molemmista päistä kiinni ja tila suulle jäi tosi kapeaksi. Ei paineistunut vaan jatkoi leikkiä. Kiitin miestä harjoituksesta ja pistin mötkön piiloon. Jäätiin Retkun kanssa kentän reunalle vielä odottamaan agitreenien loppumista, jolloin Retku tuumas, että hämpä lähtee uudelleen sitä mötkösetää parkkiskalle moikkaamaan. Kun jäi hyvä leikki kesken... Hassu koira!

Illan päätteeksi kierrettiin koirien kanssa vielä Haukkiksen lenkki loppuverryttelyksi ja jäätiin PK-kentän reunalle katsomaan seurakisan tottista. Istuttiin alle 10 m päästä ampujasta ja kuunneltiin paukut rauhassa. Källin toki nosti peränsä kedosta, senkun on aina nähtävä, mistä paukku tulee (ns. laukauskiinnostunut :-). Retku ja Nasu istu nurtsilla korvaakaan kääntämättä, eikä viiksikään värähtänyt. Sitä kun aina odottaa edes jotain reagtiota, niin näistä kahdesta ei edes huomaa, että ne kuulee laukaukset. Kerrassaan laukausvarmoja siis.

Retku on jonossa luonnetestiin syyskuussa, mutta katsotaan nyt, saadaanko testipaikka ja mennäänkö. Näiden kesän sairastelujen aikana olin jo vahvasti sitä mieltä, että en vie sitä luonnetestiin vielä tänä syksynä (2v.). Mutta toisaalta se on niin varma ja selväpäinen otus, että ei se siitä miksikään ajan kanssa muutu.

15.8.2006
Illalla paimennustreenit Tupoksessa. Sovittiin Minnan kanssa, että Nasta tekee nyt vapaampaa ja vähäkäskysempää paimennusta jonkun aikaa. Annataan muorin löytää itse lampaiden hallinta ja se saa liikkua reilummin ja pysyä jalkeilla. Ja humppa hei, kyllähän muori lampaita juoksuttaa, kun siihen lupa annetaan :-) Otettiin muutama lyhyt hakukaari ilman noston maahanmenoa, poispäinajoa (josta tuli melkoinen kihara koiran innokuuden takia) ja sitten perinteistä kuljetusta. Flänkit on kyllä luvattoman ahtaat tälläisessa vapaassa moodissa. Nasta kiilaa jatkuvasti liian lähelle lampaita ja saa ne lentoon. Sen pitäs ite hoksata oikea etäisyys. Nyt se kuljetuksessa ajaa lampaat akasta ohi ja sitten lähtee kiertämään katrasta kasaan, kun on itse ensin sen hajottanut. No, katotaan nyt onko tästä moodista hyötyä. Käsiin ja käskyn alle sen kyllä sitten saa, kun on tarvis.

Retkulla oli takana 3 viikon tauko, joten se oli ihan intopiukeena pellon reunassa. Se pääsi kuitenkin suoraan vapaaksi isolle laitumelle ja heti oli neiti kaula pitkällä etsimässä pikkupässejä pitkästä heinikosta. Se sai tehdä hyvin vapaamuotoisen haun ja toi vauhdilla lampaat akalle. Se tasapainottaa katrasta todella hyvin ja sillä on selvä focus pitää katras kasassa koko ajan. Ja mikä vauhti! Kuumissaanhan se on ja kieli vyön alla, mutta ennen ei Retkulla työnteko lopu, ennenkuin lampaat on tiukasti paikoillaan ja kasassa. Tehtiin mutkikasta kuljetusta, suunnan muutoksia ja tasapainoon seis. Staattiset tilanteet (koira, lampaat ja ohjaaja paikoillaan) pidetään hyvin lyhyinä, vain 2-3 sek. ja sitten taas liike ja matka jatkuu. Jos pidättää paikoillaan liian pitkään, niin Retku menee sijaistoiminnoille ja käy syömään ruohoa tai paskaa. Heti kun liike jatkuu, se kiiruhtaa taas töihin. Flänkit Retkulla on kyllä ihanan väljät. Pienellä paineella ja sauvan kopautuksella maahan se sinkoaa heti väh. 20 m kauemmaksi :-) Välillä mietityttää, että paimentaako se ollenkaan, kun se kulkee niin kaukana, mutta kokoajan on kuitenkin kulmasilmällä ajatus lampaissa. Suoraan se ei katso eikä painosta. Tässä on kyllä hyvät pohjat jatkaa. Koira on hyvin syttynyt, järkevä ja erinomaisesti tasapainossa. Yhtään se ei jahtaa eikä saalista. Tarkoitus olisi saada Retku kisavalmiiksi ensi kesänä, ei tehdä mitään tiukkaa ja tarkkaa vielä tänä syksynä.

14.8.2006
Viimeinen kortisonilääke meni Retkulle tänään. Seurataan rauhassa, miten paraneminen etenee ja palaako kutina. Joskos tässä taas treenien makuun pääsisi.

13.8.2006
Oltiin viikonloppu mökillä. Pestiin mattopyykkiä. Piti mahdollisuuksien mukaan vältellä Haukkukeidasta, kun harmittaa niin vietävästi, kun ei pääse ite kisaamaan. Yhtään ykkösen rataa en nähnyt... Eilen Minna ja Hippu (Nasta x Pyry) tuli meille yökylään ja tänään oltiin heitä kannustamassa kisoissa. Luokkien välissä pakattiin koirat autoon ja huristeltiin Oulunjoelle uimaan. Kauhean kuuma ja painostava keli. Ja kentällä hirveä pöly. 

Retkun iho on täysin parantunut ja uutta karvaakin pukkaa jo. Huuleen tulee tummaan pigmenttiä pieninä pisteinä, ihan kuin pennuille tulee nenään vähitellen. Ollaan Sarin kanssa tässä suunniteltu jatkotutkimuksia. Pyritään saamaan ainakin konsultaatioapua Helsingistä ihotautispesialistilta, että tiedettäs mitä seuraavana kannattaa lähtä tutkimaan. Hirvi-perunaa riittää vielä viikoksi, sitten on meidän perheen ja lähipiirin hirvenlihavarastot loppu.

Akka on kauheesti selannut jo ASB:stä tikkuaskeja agikisojen toivossa, mutta syyskuussa ainakin Nasun paimennuskisat vie voiton ja treenatakkin pitää ennen kisaamista. Juoksuun on toivottavasti vielä se 2-3 kuukautta, joten muutamat kisat tälle syksyä vielä jos pääsis...

8.8.2006
Viikko Retkun ell-reissusta. Pesu ja rasvaus perälle loppuu tänään, laitetaan hännän rupeen nyt Basibact-rasvaa, että saadaan rupi pehmenemään. Kortisoniannosta on vähennetty, nyt menee ½ tab. joka toinen aamu. Antibioottikuuri kestää perjantaihin asti.

Retku tuntuu jo terveeltä, ei enää yritä nuolla eikä nakertaa perää. Kuono punoittaa ehkä aavistuksen, mutta ei kutise. Treenaamaahan tässä tekis jo mieli kovasti. Vaan mitäpä treenais ilman makupaloja? Vai kulkisko peruna vai hirvenlihakökkäre kourassa? Agissa tarvitaan kontaktille palkka ja toko sujuis paljon rauhallisemmissa merkeissä namipalkalla kuin patukan kanssa. Tahtos kuitenkin, että koiran jalat yltää edes välillä maahan.

6.8.2006
Sunnuntaina Persönissä oli ohjelmassa vain Int ja ÖK-luokat. Intissä oli useita hienoja, yli 90 pisteen suorituksia ja voittaja teki lähes täydellisen radan saaden 98 pistettä. Meidän vuoro oli iltapäivällä ja Nasta oli luokassaan toiseksi viimeinen. Rata oli lähes eilisen kaltainen, mutta hakukaari oli 150 m ja kaksi ensimmäistä kuljetuspätkää + porttia piti viedä poispäin ajona. Nyt pellolle piti tulla koira vapaana ja hakukaaren lisäkäskyt pudotti pisteitä.

Tänään Nasta jo odotti rauhassa omaa vuoroaan vanerikarsinassa. Toki se tähysi reunalta pellolle, mutta oli selvästi eilistä levollisempi. Jätin pannan ja hihnan karsinaan ja siirryin lähetystolpalle. Sallittua tai ei, kävin vielä koiran vierelle kyykkyyn ja puhutin sille, "Missä Nasun lampaat?". Mielestäni koira merkkasi lampaat tolpalla, olihan ne kyllä huomattavan kaukana. Maahan ja samat rituaalit kuin eilen ja lähetys hakukaareen vasemmalle. Noin 100 m kaaren Nasta eteni varmasti samaan tapaan kuin eilen, mutta sitten se kävi kaartamaan kohti keskilinjaa. Käskytin koiran maahan, odotin hetken (nämä hetket muuten tuntuu ikuisuuksilta...) ja käskytin uudelleen vasen. Koira oli hankalasti lähes keskilinjalla ja sen katse oli minulle päin. Se ei ollut sittenkään vielä lukinnut lampaita, jotka laidunsivat rauhassa tolpalla apukoirien hallinnassa. Uudelleen vasen ja nyt Nasta pyörähti sopivasti nenä kohti lampaita, se hoksas ne ja kiersi kapeasti, mutta varmasti katraan taakse. Hyvä, hyvä. Hakukaari pelastettu (leikkaamalla oikealle haku ois mennyt nollille). Koira maahan ja lampaiden nosto. Oli vaikea hahmottaa koiran etäisyyttä tummista lampaista, mutta päät sieltä lampailta nousi, joten koira sai ne liikkeelle (lue: lampaat lopetti syömisen :-) Kehuin Nasta ja kannustin "aja vaan, aja vaan". Lampaat lähti valumaan kohti lähtötolppaa. Muutamia (kymmeniä?) metrejä tuotuaan tajusin, että Nasta ei ollut kattanut koko katrasta. Hakupaalulla oli edelleen uuhi ja karitsa. Nasta oli tuomassa minulle vain kolmea lammasta! Voihan kökkö. Koira maahan. Sadan metrin (?) päästä minusta oli pellolla uuhi ja kaksi karitsaa, Nasta niiden takana ja Nastan takana uuhi ja karitsa. Nastan katse oli herkeämättä kohti sen edessä olevaa kolmea lammasta ja ne kolme valuivat vielä uhkaavasti kohti minua. Otin koiran katraan sivulle ja maahan ja odotin (taas) ikuisuudelta tuntuneen hetken. Jos ne kaksi sieltä perältä vaikka ymmäräisivät omaitoimisesti liikkua muiden perään? Mitään ei tapahtunut ja Nasu vaati toimintaa, se pukkas taas kolme lammasta edessään liikkeelle. Koira maahan ja suuntakäsku. Oikea, hae kaikki. Eihän sen päätä saanut käännettyä pois näistä kolmesta, koiralla ei ollut pienintäkään ajusta, että sen takanakin oli vielä kaksi lammasta. Ja nämä kaksi junttia veti ruohoa napaan siellä tolpalla kaikessa rauhassa. Nasta ei ymmärtänyt mitä siltä vaadittiin, joten huiskaisin tuomarille keskeytyksen merkiksi ja kirmasin pellolle Nastan avuksi. Pienen hätistelyn jälkeen sain sen silmät irti kolmen lampaan katraasta ja nenän kohti peräpeltoa. Yhdessä haimme kaksi "kadonnutta" lammasta takaisin laumaan ja kuljetimme yhdistetyn katraan varikolle. Tämä on kyllä Ruotsin kisoissa parasta, koskaan "ei hylätä ekalle estelle" eli epäonnistumisesta huolimatta koira saa työskennellä ja se saa palkaksi kuljettaa lampaat traileriin. 

Tämä oli meille vielä liian vaativa rata, mutta kipinä jäi palamaan. Ihan taatusti tullaan Ruotsiin kisaamaan toistekkin. Päivän onnistuja oli Maarit Kevinin kanssa, he saivat perusrataan oikeuttaneen tuloksen ÖK:sta. Onnea, onnea! Hyvä Suomi :-)

Persönin kaikki tulokset löytyy Vallreg:istä.

Illan päälle ajeltiin vaunu perässä Haaparannan karkkikaupan kautta kotiin. Kerrassaan mukava reissu ja taas on akan nahka iloisesti palanut Ruotsin auringon alla. Kiitokset Minnalle mukavasta matkaseurasta, majoituksesta ja kaikista neuvoista. Seuraavaksi sitten Kalixiin...

Källi ja Retku oli palautettu kotiin illalla. Äiti oli pärjännyt Retkun pesujen ja lääkitysten kanssa oikein mainiosti. Hirvipöperö vaan ei tunnu pitävän Retkun nälkää loitolla, oli kuulemma jatkuvasti vinkumassa ja kerjäämässä lisää ruokaa. Häntä ja perä näyttää nyt jo niin hyvältä, että uskallamme jättää kalsarit naulaa ja Retku saa olla nakuna.

Pidetään ensi viikko nyt taukoa paimennustreeneissä ja jatketaan sitten harjoituksia tavoitteena Pohojanmaan Ouppeni syyskuun alussa ja Kalixin kisat syyskuun lopussa. Retku jatkaa myös loppusyksyn paimennuksen harjoittelua. Joskos se ois kisavalmis ensi kesänä?!?

5.8.2006
Tämän kesän ensimmäiset paimennuskisat ohjelmassa. Ajeltiin Minnan kanssa Persöniin Ruotsin puolelle. Mukana koirista Nasta ja Minna Viu, Åsa ja Nappi. Järjestelyt oli loistavat. Iso tasainen pelto, jossa lyhyt ja rehevä nurmi. Heppatrailerilla tuotiin lammaskatras kerrallaan tolpalle pellon takareunasta ja oikeassa etureunassa oli sitten varikkotrailerin paikka ohjausaitoineen ja sinne auto ajettiin vasta suorituksen lopussa, joten lampailla ei ollut vetoa mihinkään suuntaan. Jokainen kilpaileva koirakko huolehti itse "omat" lampaansa traileriin suorituksen lopuksi. Hakutolpalla oli kaksi apukoiraa ja kaksi ohjaajaa, varikkoportilla samoin. Kerrassaan toimiva systeemi.

Päivällä katseltiin ensin Int-luokan suorituksia ja kyllä akasta 350 askeleen mittainen hakukaari tuntui ihan utopiselta. Kiikarillahan sitä koiraa ja lampaita piti sinne pellon perälle katsella... Eikä ois muuten ollut mitään mahiksia suullisilla käskyillä. Tolpalle asti ei ois kuulunut minkäänlainen kiljunta, vaikka myötätuuli olikin. Osa koirista teki niin leveitä hakukaaria, että pelto ei meinannut riitää. Mihinhän me ollaan Nasun kanssa jouduttu?!? Akka shoppaili kenttäkaupasta Wilson-paimenpillin, josta pihinän, puhinan ja kuolaamisen jälkeen saatiin aikaan epävireinen piipaus. Tätä ei muuten hermostuneena puhallella :-) Suunnitelmissa ois opettaa ainakin Retkulle pillikäskyt. 

ÖK-luokan hakukaari näytti jo realisisemmalta, kun tolppa ja lampaat tuotiin 150 m päähän lähetystolpasta. Helppo juttu äskeiseen verrattuna. Minna vetäs sitten heti alkuun Åsalle ykköstuloksen, vaikka lampaat tuntuivatkin perin hankalilta. Hyvä, hyvä Minna ja Åsa! Täällä ei fifien kanssa pärjää. Lampaat on niin luottavaisia ja tottuneita koiran käsittelyyn, että ne jumittaa helposti vain syömään ja vaativat koiralta tosi paljon voimaa, jotta liikkuvat tasaisesti. Muutamalla koiralla isot uuhet kääntyivät uhkaavasti koiraa kohden ja osan matkaa kuljetuksista uuhet peruutti (!) ja muutama pökkääminenkin nähtiin. Osa ohjaajista keskeytti heti hakukaaren jälkeen nostoon, kun koiran voima ei riittänyt saamaan katrasta liikkeelle. Ja toiset koirista hermostuivat ja purivat lampaita, kun katse ja liike ei riittänyt saamaan liikettä aikaiseksi. Tämmöisiä paimennettavia me ei oltu vielä nähtykkään, lentolampaita kylläkin (viime kesänä Ruukissa).

Meidän LP-luokassa (ns. perusrata) oli viisi koiraa. Hakutolppa tuotiin 100 m päähän ja se näytti ihan inhimilliseltä. Kyllä me tästä selvitään! Muuten rata kulki sitten tolpan kiertoon vastapäivään, josta poispäin ajoa noin 100 m pellon vasempaan reunaan, portti 7 m, perinteistä kuljetusta noin 150 m pellon poikki oikeaan reunaan, jossa portti 2 m, takaisin lähetystolpalle ja vielä yksi 2 m portti perinteisenä kuljetuksena + kuusikulmainen häkki. Lampaita perusradalla oli kaikille koirille 7 kpl (muissa luokissa 5 kpl). 

Minna ja Nappi oli suoritusvuorossa juuri ennen meitä, joten annoin Nastan katsella pellon reunasta heidän suoritusta. Oli ihan treenifiilis. Nasu kuuli Minnan pillin ja käskyt ja merkkas lampaat pellolla. Muori oli innoissaan, vaikka kuuma päivä vetikin veteläksi ja verotti voimia. Ennen Minnan häkitystä vein Nastan vanerikarsinan suojaan (tehty lähetystolpan taakse koiria varten), jotta se ei nähnyt Minnan ja Napin häkistä ulostuontia ja lampaiden vientiä varikolle. Nastahan ei kuulu merkata oikeassa reunassa olevia varikkolampaita, vaan sille tuodaan omat lampaat pellon keskelle trailerilla. Nasu kävi kuumana vanerikarsinassa ja yritti kaula pitkällä kuikuilla pellolle. Sain se kuitenkin kuuntelemaan ja seuraamaan sivusta vasemmalle trailerin saapumisen ja lampaiden tuonnin pellolle. Oli meidän vuoro suorittaa.

Tuomarin luvalla vein Nastan taluttimessa lähetystolpalle. "Missä Nasun lampaat?" Koira hönki innosta ja painoi narua vasten suoraan pellolle. Kyllä se tiesi, mihin oltiin menossa. Hakukaari ei jännittänyt, kun matka tuntui kuitenkin ihan kohtuulliselta. Ja tuomarin esittelyssä oli sovittu, että hakukaarella saa antaa lisäkäskyjä ja kehua tarpeen mukaan. Otin Nastan vasemmalle, poistin pannan ja taluttimen ja pistin sen maahan. Katse ja rintamasuunta lampaille, sauva vasemmalle koiran eteen maahan. Syvä henkäys ja sitten käsky "vasen". Nasta sujahtaa varmasti hyvällä laukalle etuviistoon vasemmalle ja ilman pienintäkään epäröintiä ja ilman lisäkäskyjä koira kiertäää katraan taakse. Hieno Nasta! Eihän se mitään himopulleeta kaarta tee, mutta järkevät pisaran kuitenkin, eikä pölläytä lampaita hakukaaressa vielä liikkeelle. Maahan taakse ja sitten käskytys "aja vaan". Nasta tekee työtä katraan takana, nosto tulee hiukan vinoon keskilinjasta oikealle. Tärkeetä on nyt saada lampaat ensin liikkeelle, korjataan linjaa sitten. Joudun käskyttämään ja kannustamaan toden teolla, että koira saa lampaat liikkeelle ja hitaasti, mutta varmasti katras liikkuu Nastan edellä kohti lähtystolppaa. Aika tuntuu ikuisuudelta, mutta toisaalta enimmäisaikaa ei ole. Lampailla ei ole mitään vetoa ihmistä kohti, joten tolpan kierto sujuu pelkästään koiran kuljettamana, akan jalkoihin lampaat ei tule. Sitten vähän linjalta ulos, kulman suoristus ja poispäin ajo kohti ensimmäistä porttia. Kuljen Nastan rinnalla sen oikealla puolella ja kehun ja käskytän koiraa. Reitti on vähän turhan kiemura ja välissä lampaat pysähtyvät ja liikkeellelähtö teettää töitä. "Oikea, vasen, aja vaan, hyvä, aja vaan". Pyrin pitämään koiran jalkeilla, välillä se imee turhan lähelle lampaita, mutta lampaat ei siihen reagoi. Portista kaikki saadaan kunnialla läpi ja tiukka käännös ja koira vasemmalle. Kipitän itse portin ohi keulille ja jatkamme perinteisellä kuljetuksella. Hakukaaren keskilinjan kohdalla lampaat taas jumittaa ja joudun todella kannustamaan Nastaa, jotta saadaan katras taas liikkeelle. Kaksi seuraavaa porttia menee ilman ongelmia. Koira alkaa tuntua jo väsyneeltä. Kyllä me tästä selvitään. Viimeisen portin jälkeen otan katraan seis ja laitan Nasta maahan vasemmalle puolelle, häkin ja lampaiden väliin. Kipin kapin portti auki ja koira vasemmalta katraan taakse. Lampaat liikkuu hitaasti, mutta varmasti kohti häkkiä. Nastalle pari suunnan korjausta, maahan ja aja. Lampaat on aivan häkin suuaukolla ja päät kohti häkkiä. Nasta suoraa minua vastapäätä portin aukinaisella puolella. Kurotan vähän kauemmaksi ulos häkin portilta, saan Nastan katsekontaktin pois lampaista ja itseeni ja kutsun rauhassa "tänne". Nasta tulee minua kohti ja samalla kaikki lampaat siirtyvät sisälle häkkiin. Jipii! Portti kiinni ja kehut ja taputukset koiralle. Hyvä tyttö! Sitten vielä ulosajo. Portti auki, Nasta häkkiin vasemmalta, maahan ja samassa lampaat purkautuvat ulos häkistä. Nasta ottaa lauman haltuunsa pellolla ja sitten vielä kuljetamme lampaat trailerille. Kun traikun perälauta on kiinni ja kaikki lampaat matkalla varikolle, saa Nasta isot kehut. Kyllä on työläs ja raskas rata, mutta me selvittiin siitä. Olo on ihan voittaja. Yhtään ei sössitty eikä mokattu ja kaikki osa-alueet saatiin suoritettua. Mitä me turhaan etukäteen hermoiltiin.

Tulosten saavuttua lähtölistalle akan valtasi tyrmistys. Nastan pisteet oli vain 41/100 (hakukaaresta 23/50) eli ei mennyt läpi. Perusrataan olisi tarvinnut 50 pistettä, joista 25 p. hakukaarelta. Höh, eihän me mokattu missään?!? Ei nyt mitään loistokasta eikä helppoa menoa, mutta kuitenkin kaikki 7 lammasta vietiin läpi joka mutkasta, enkä itse ainakaan huomannut mitään suuria pistevähennusmokia (koira leikkaa linjat tms). Saimme arvostelupaperit ja palkinnot. Nasta oli kolmas viidestä koirasta ja sai pussin koiranruokaa. Puhutin tuomaria englanniksi ja hän totesi, että ei riitä potku koirassa. Kulkee kuulemma hienosi lampaiden perässä, mutta ei työskentele tarpeeksi. Minä ohjaajana kuulemma autoin liikaa ja en antanut koiran työskennellä. Tästä lähti pisteitä mm. häkistä ulosajossa.

Tässä vielä Nastan arvostelu ja pisteet:

LP FÅR 2006-08-05 Persön, Leif Larsson
Utgång (hakukaari) 14/20
Upptag (nosto) 3/10
Framdrivning (ohjaajan luokse kuljetus) 6/20 ___haku yhteensä 23/50
Förning (poispäin ajo) 1/10
Drivning (kuljetus) 5/20
Fålla in (häkitys sisään) 8/10
Fålla ut (häkitys ulos) 4/10
Yhteensä: 41/100p.
"Mkt vek o försiktig hund"

Arvostelulajista on toki kysymys ja me ollaan ensikertalaisia, joten ehkä olisin voinut taktiokoida toisin ja antaa koiran humputtaa enemmän itsenäisesti. Mutta toisaalta tärkeitä on, että saatiin ehjä suoritus ja olen itse tyytyväinen. Minusta Nasta oli nastaksi erittäin hyvä, eikä epäröinyt tai haparoinut missään osa-alueessa. Kaikki käskyt meni helposti läpi ja koira jaksoin hyvin loppuun asti. Iloittiin Minnan ja Napin LP-läpäisystä (Nappi on nyt Gk VallH Eyespy Oscarina) ja paineltiin vaunulle syömään ja nukkumaan. Huomenna on uusi päivä ja mahdollisuus perusradan suorittamiseen ÖK-luokassa. Kyllä Nasu on maailman paras pikkupaimen!

4.8.2006
Pölen ottamat kesäkuvat saapuivat. Sen kunniaksi etusivulla uusi uljas kimppakuva. Laittelen lisää kuvia esille ensi viikolla. Pitäkäähän peukkuja meille viikonloppuna. Blondit menee vanhempien kanssa mökille viikonlopuksi.

3.8.2006
Retku voi jo huomattavasti paremmin. Peräpeili on lähtenyt paranemaan hyvin, ei punoita enää niin kovasti. Pesu aina iltaisin + rasvaus kahdesti päivässä. Antaa pöksyjen olla hyvin jalassa ja päivällä saa olla nakuna, kun akka joutaa sitä vahtimaan.

Pihan kivetys sai jatkoksi ison kukkapenkin. Akka kävi puutarhalla shoppailemassa. Penkissä on kahden väristä syysleimua ja kahden sortin pioneita + kolmea sorttia muita kukkia. Akka on sen verran tumpula näissä puutarhahommissa, että ei tullut nimet muistiin. Yksi kukka on pieni kuivakukan näköinen, punainen + keltaista keskellä. Kasvaa matalaksi 10-20 cm ja leviää nopeasti. Yksi punainen kukka on mansikkapuskan näköinen ja toinen on lehtikasvi, viininpunaisin lehdin. Tosi ammatimaista siis :-) Kukkapenkki on viiston mallinen, rajautuu toisesta reunasta vesikouruun ja toisesta reunasta terassille. On helppo ruohonleikkurilla hurruutella reunat tasaisiksi. Paitsi että nyt nurmi on kyllä niin palanut ja kuollut, että tuskin tarvii tänä kesänä enää ajella...

2.8.2006
Yö potilaan kanssa sujui rauhallisesti. Housut saivat olla jalassa rauhassa ja uni maittoi. Aamulla ulkoilun ja ruuan jälkeen Retku palasi omaehtoisesti häkkiin takasi nukkumaan. Hurjin kutina tuntuu helpottuneen.

Treenit ja kisat pyyhitään pois Retkun kalenterista. Kipeällä koiralla ei treenata, ulkoilemme toki ihan normaaliin tapaan. Nastalla on illalla paimennustreenit. Ja Retkun pentuesuunnitelmat laitetaan uudelleen harkintaan vasta, kun syy kutinaan on selvillä. Tieten tahtoen ei tehdä maailmaan lisää yliherkkiä koiria.

Illalla tehtiin Nastan kanssa viimeistelytreenit viikonlopun paimennuskisoja silmällä pitäen. Aloitettiin suorilta perusradalla eli täysmittainen haku, tolpan kierto, poispäin ajoa eka kuljetuspätkä, loput kaksi pätkää perinteisellä kuljetuksella + häkitys. Hakukaari jäi vähän vajaaksi, mutta pullensi käskyllä hienosti katraan taakse ja teki suoran noston. Tolppa ok, samoin kaikki kuljetukset. Häkillä lievää sähläystä, saatiin katras kertaallee ohi. Mutta loppujen lopuksi ihan muutamalla siirrolla korjattiin tilanne. Hyvä Nasta - taitava koira! Loppuun ottiin vielä hakukaari kertaalleen ja se onnistui 100%. Koira oli tosi innokas ja silti hyvin kuulolla, ei oteta enää muuta treeniä tälle viikolle. Kisat la-su.

1.8.2006
Kutina jatkuu. Yön aikana Retku oli syönyt perästään ihon rikki. Hännän alus ja peräpeili on ihan vereslihalla ja suupieli punoittaa vasemmalta puolelta. Kutina on sietämätön ja koira yrittää istua koko ajan. Hittolainen sentään. Pikapikaa eläinlääkäriin. 

Päästiin eläinlääkärille klo 12. Peräpää oli niin kipeä, että sitä ei voinut tutkia eikä hoitaa ilman rauhoitusta. Laitettiin siis Retku tainnoksiin ja koko peräpeili ja hännän alaosa ajeltiin koneella karvattomaksi. Tulehdusreaktio on punainen ja selkeärajainen, iho on rikki hännän alapinnasta. Kudosnäyte paljasti aluella stafylokokki-infektion. Suupielen iho on paksuuntunut ja silmänreunat punoittaa myös. Retkun perä pestiin klinikalla lääkeshampoolla (Malaseb) ja lisäksi se sai tujun annoksen kortisonia nahan alle. Akalla pääsi klinikalla itku, kun koira herätessään valitti ja itki kipua ja kutinaa. Miten ihmeessä se näin nopeasti jyrsii itsensä tähän kuntoon? Kutinan täytyy olla sietämätön. 

Nyt jatketaan kotona pesua Malabes-shampoolla tulehdusalueella, lisäksi Fuciderm-geeli päälle. Nuolla ja nakertaa ei saa. Suun kautta antibioottikuuri 10 päivää (Kefalex 500 mg) ja kortisoni ½ tab. 5 päivän ajan ja sitten annosta pienentäen. Lisäksi koko koira pestään Allermyl-shampoolla ja ruokavalio vaihtuu peruna-hirvi dietiksi. Ruoka-aineallergia ei ole ensisijainen epäily, mutta pyritään nyt kaikin keinoin eliminoimaan kutinan aiheuttaja pois. Se voi olla aurinko, siitepöly, itikat, muurahaisten pistot, huonepöly, ruoka-aine, varastopunkki, kapi? Allergiatestejä ei voida heti tehdä, kun tulehdusarvot ovat niin korkealla.

Iltapäivällä Reino-heppa muutti Virpiniemeen, joten akan 1½ vuoden heppasuhde on päättynyt. Hakusessa on uusi heppakaveri Äimaraution alueelta. Kiitokset Bibbi ja Reino!

Illalla talkooväki jatkoi pihan kivetystä ja Retku makasi rauhassa eteisessä ovi auki ja pönttö päässä. Toki se esitteli ensin kahteen kertaan, kuinka bordercollie poistuu pääpöntöstä noin 2 sekunnissa. Piti vaihtaa pentupanta siihen kauluriin, että sai tarpeeksi tiukalle. Rauhoitus vaikuttaa edelleen, joten Retku lähinnä nukkuu. Kotitekoinen hirvi-peruna laatikko osottauti maittavaksi ruuaksi, kaikki meni ja kuppia piti nuolla puhtaaksi 10 min.

Illalla vielä pesin peräpään kertaallee ja rasvasin geelillä. Lisäksi saksin kaikki housukarvat pois, kun meinaavat kauempaakin käänytä ja tarttua kiinni paljaaseen ihoon. Yöksi Retku sai jalkaansa akan vanhat pitkät kalsarit, joiden jalka-aukot on kurottu pieniksi. Varmuuden vuoksi otin sen nukkumaan häkkiin sängyn viereen, että kuulen, jos se nuolee tai nakertaa ihoaan.

31.7.2006
Koirat oli koko päivän ulkona, kun me siskon kanssa kaivettiin talon sokkelit paljaiksi. Ohjelmassa operaatio sokkelin kivetys. 10-30 cm maa-ainesta ja vanhoja kiviä (on kivetty ilmeisesti 13 v. sitten?) seinan vierustoilta 40 cm leveydeltä pois. Tilalle tulee suodatinkangas, hiekkaa ja kiviä. Olipahan urakka. Maata poistui peräkärryllisen verran. Lisäksi "työhuoneen" ikkunan alle tulee kivetyksen eteen kukkapenkki.

Illalla Retku taas kirputti ja nakersi takapuoltaan vasemmalta puolelta. Tutkin ihon ja totesin se punottavan hieman. Leikkasin osan karvoista pois ja pesin perän illalla Epi-Soothe shampoolla.

30.7.2006
Retku rapsutteli peräpäätään taas viikonloppuna mökillä, mutta mitään siellä ei näy. Pitää seurata tilannetta.

29.7.2006
Nastan kanssa Vieremällä paimennustreeneissä. Ja kun meille vaikeinta on kylmiltään pitkät hakukaaret, niin ei "lämmitelty" lampailla ollenkaan pikkutarhassa, vaan tehtiin Nasulle suorilta kisanomainen hakukaari ~100 m. Tuula vei Saga apukoirana katraan (11 karitsaa) pellolle valmiiksi. Nasta lähti hienosti vasemmalle kaareen, epäröi hetken katraan sivulla (klo 9) ja yhdellä lisäkäskyllä kiersi hienosti ja väljästi kartraan taakse. Rauhallinen, hallittu nosto suoraa. Käskytin matkalla pariin otteeseen koiran maahan, mutta kertaalleen puolimatkassa Nasta ajautu sen verran lähelle lampaita, että katras lähti laukkaan. Minä tein arviointivirheen ja jätin koiran liian kauas taakse maahan, enkä tajunnut, että Nastan pitää käskyttää rinnalle ja ohi lampaat pysäyttämään. Peli menetetty ja lampaat karkas osa pikkutarhaan ja osa sähkölangan ali lehmien laitumelle :-( Lampailla oli selvä ja voimakas veti pikkutarhaan, kun ne olivat juuri edelliselläkin koiralla pääseet sinne karkuun. Voihan hitsin hitsi. Onneksi lampaille ei käynyt kuinkaan, olivat tutussa paikassa lampolan kulmalla lehmälaitumella ja Tuula toi ne meille takasin treenipellolle. 

Otettiin saman tien uusi täysmittainen haku Nastalle ja tämä onnistui kyllä 100%. Hyvä väljä kaari ja suora nosto, ilman apukäskyjä. Nyt pidin koiran tuonnissa paremmalla etäsyydellä lampaista, mutta kuitenkin katraan kintereillä kaiken varalta. Tehtiin tolpan kierto vastapäivään ja poispäinkuljetus ekalle portille. Kovasti joutui Nasta tekemään töitä, kun lampaat yhtenään pysähtyivät syömään mehevää laidunta ja periaatteessa koko poispäinajo oli nostoja noston perään. Iso ja raskas katras. Portille jumiuduttiin niin,että tein ratkaisun ja siirryin katraan taakse ja tuotiin se läpi portista perinteisellä kuljetuksella. Se sujui sitten tuttuun tapaan helposti ja toinen portti meni tosi hyvin. Kierrettiin vielä tolppa kerran ja sitten riitti treeni Nasulle.

Alun sössimisen jälkeen erittäin onnistunut treeni! Omaa eläintenlukutaitoa pitää kehittää, koira pelittää ja tottelee kyllä hienosti. Siitä vaan ei ole paljoa apua, jos se on käsketty maahan... Kiitos taas Tuulalle mukavasta päivästä ja Minnalle kullanarvoisista neuvoista. Ensi viikko rauhoitetaan kisaan valmistumiselle ja treeneissä käydään vain kerran.

28.7.2006
Tänään meni Retkulle viimeinen kortisooni. Ei ole rapsuttanut enää ollenkaan. Retkun edellisestä juoksusta nyt tasan 5 kuukautta. Jos kierto pysyy samana, niin odotamme seuraavaa juoksua neidille loka-marraskuulle. Ja silloin sitä seuraava juoksu tulisi ensi kesänä heinä-elokuussa ja tämä olisi mahdollisesti Retkun astutusjuoksu. Eli mahd. pentuesuunnitelmia syksylle 2007? Retkun pentue on sovittu syntymään ja kasvamaan täällä omassa kotona Oulussa. Uros on vielä mietinnässä, toki vaihtoehtoja piisaa :-)

27.7.2006
Nastan paimennustreenit illalla. Uudet uuhet oli talvitarhassa ja isolla pellolla oli kolme keväällistä pässipoikaa. Teimme treenit pässien kanssa ja ne oli kyllä tosi hyvät harjoituslampaat. Niitä ei ole paimennettu nyt yli kuukauteen. Tehtiin Nastalle tänään vapaammat ja "villimmät" harkat toissapäiväisen "tokoilun" jälkeen. Pässit oli tosi liikkuvia, mutta toisaalta ne rauhottu heti, kun koiran paine poistui. Tehtiin kaksi kerrassaan onnistunutta hakukaarta, hienosti Nastan kattoi koko katraan nostossa ja toi ihan suoraan. Kuljetusta sekä perinteisesti että poispäin ajona. Tiukkoja portteja ja tolpankiertoa treenattiin kans. Ja tehtiin kerran häkki. Annoin Nastan kokoajan työskennellä suht vapaasti ja vauhdilla, omaa päätä käyttäen. Ja pyrin pitämään koiran mahdollisimman paljon jalkeilla. Nasta oli ihan intona, kun oli kevyesti liikkuvia, herkkiä lampaita. Tosi hyvä treeni tänään. Ehkä tämä tästä!

25.7.2006
Paimennusilta taas. Nastan hakukaari oli taas aivan liian ahdas. Tehtiin kovasti flänkkejä katraan ympärillä ja laitettiin paineella koiraa kauemmaksi. Akka tartti vähän lisätreeniä sauvan kanssa. Tehtiin flänkeistä maahanmenoja niin, että koira ei saa tulla tuumaakaan lampaita kohti. Kyllähän se Nasu menee kauempana, kun pistää tarpeeksi painetta, mutta sitten muu työskentely kärsii, kun on niin hyvin käskyn alla ja kuulolla. Eli pakko on tasapainoille kurin&hallinnan ja vapaan tasapainon kanssa. Tärkeetä ois nyt saada hakukaari toimimaan ilman lisäkäskyjä ja empimistä.

Sitten oli Retkun vuoro. Neiti oli jo ihan intopiukeena portilla ja heti kaula pitkällä ja haku päällä: "missä lampaat?". Itsenäisesti Retku haki lampaat laitumen kulmasta. Sillä on hirmu iso halu pitää katras kasassa ja se liikkuu niin kauan, että kaikki on kasassa. Humppaveikko :-) Aidan viereen saadaan stop, mutta muuten Repu humppaa koko ajan hyvällä flänkillä lampaita liikkeelle, eikä taatusti mene liian lähelle. Voiko flänkit olla liian väljät?!? Positiivinen ongelma Nastan kiilamisten jälkeen. Tehtiin kuljetuksia ja suunnan muutoksia. Hirmu hyvin pitää Retku tasapainon koko ajan. Muutama lyhyt haku, menee hyvin suhinalla taakse. Pidetään koira kokoajan jalkeilla ja liikkeessä. Ja kun intoa tänään piisas, niin Retkuapa ei meinannut saada pois lampailta. Se pysähtyy tasapainoon katraan taakse, mutta ei pysy paikoillaan, kun sitä yrittää mennä hakemaan pois sieltä. Siirtyy vaan "karkuun" tasapainoon. Kerrassaan kiva kakara. Pitää ruveta maahanmenoa harjoittelemaan pellolla, nyt on niin intona, että istu on ainut käsky, mikä menee läpi.

24.7.2006
Retkun kortisoniannostus pudotettu ½ tab. joka toinen aamu. Rapsutus pysynyt poissa.

23.7.2006
Paimennustreenit Nastan kanssa illalla. Otettiin hakukaari alkuun "väärästä" suunnasta ja oikealle. Meni ilman lisäkäskyjä, mutta epäröi kyllä ja otti noston tosi kieroon. Tehtiin vielä toinen hakukaari vasemmalle ja se oli kyllä sitten Nastalle ihan napakymppi-kaari. Akan käskytys vaan myöhässä (jäi ihastelemaan hienoa kaarta...) ja nosto taas ihan vinoon. Tuonti sitten taas ihan off-line. Tehtiin koko 200 m kuljetus kahdella portilla poispäin ajona, portit ja käännökset on kyllä vaikeita, tulee kauheeta siksakkia. Ja akan aivot vaatii lisäohjelmointia: koiran ja akan EI tarvitse kulkea portista, kunhan lampaat kulkee. Onneksi LP:ssä on vain eka pätkä poispäin ajona :-) Sitten Minna käänsi häkin portin. Ollaan nimittäin treenattu koko ajan vasemmasta etureunasta avautuvaa häkkiä ja nyt vaihdettiin portti aukeamaan oikeasta etureunasta. Sauva siis taas onnettomaan oikeaan ja lampaat häkkiin. Onnistui yllättävän vähällä sähläyksellä, vaikka saatiin katras (lue: luppakorvainen musta) kolmeen kertaan ensin häkistä ohi. Ei mennyt kuitenkaan hermot ja koira pelitti kivasti. Ehkä se onnistuu näinkin päin =)

Ensi viikolla treenataan paimennusta joka toinen päivä Nastan kanssa. Retku pääsee kerran kans lampaille. Lauantaina ajellaan taas Tuulan luo Vieremälle treenaamaan. Ja agissa käydään Retkun kanssa. 

Saimme suru-uutisia Joensuusta. Källin Hessu-iskä (Fin Kva & Mva JK3 Marsean Second Chance) nukkui pois eilen kahden viikon sairastamisen jälkeen lähes 12 vuoden iässä. Hyvää matkaa Hessu ja lämpimiä ajatuksia Reijon perheelle!

21.7.2006
Lahjattomat harjoittelee eli Nasun paimennustreenit jatkuu. Hakukaari heti alkuun. Taas ihme epäröintiä, jää katraan rinnalle kysymään lisäkäskyjä ja kääntyy kohti lampaita. Lyhennettiin matkaa 95->70 m ja saatiin onnistunut haku. Miksei se onnistu ekakerralla? Sitten hinkattiin tolpan kiertoa. Tämä on akalle hankala ja jostain syystä skipattiin tämä treeni kokonaan viime kesänä... Ei muuten onnistunut sitten kisassa eikä perusradallakaan... Nyt tarkotus rääpiä kaikki irtopisteet eli tänkin _pitää_ sujua. Vastapäivään on paljon vaikeempi, kun sauva pitää vaihtaa oikeaan käteen (akan sauvakäsi ON vasen, selvä rightin pelaaja siis :-) ja sitten pitää sauva oikealla lampaiden takana. Saatiin onnistuneet tolpan kierrot molempiin suuntiin - myötäpäivään meni jopa leikiten. Sitten taas häkiteltiin ja nyt paljon vähäisimmin kierroksin. Suht hyvin onnistui, tosin musta luppakorva lammas on kyllä sikanopee tekemään oharit. Se jos menee häkkiin, niin kaikki muutkin menee ihan varmasti :-)

Repun kortisoniannostus pudotettu taas (½ tab. aamuisin). Suupielen rupi on parantunut, eikä rapsuta enään. Toivottavasti kutina pysyy poissa, kun kortisonin vaikutus vähenee. Joskos sitä pääsis agitreeneihin jo ensi viikolla? Ollaan pidetty nyt reilut 2 viikkoa taukoa lääkityksen takia.

20.7.2006
Paimennustreenit jatkuu. Kaksi viikkoa kisoihin... Rakennettiin Minnan kanssa pellolle häkki ja tehtiin "perusrata". Hakukaari noin 95 m ja kuljetus noin 200 m (poispäinajo ~70 m) ja loppuun häkitys. Lisäksi Nasta toimi apuna ja tolppakoirana Minnan kolmelle koiralle, joten kuljetusta tuli ihan mukavasti. Meidän vasen hakukaari näytti hyvältä, mutta vain 70 m matkalta :-( Lopussa Nasta epäröi ja meinas leikata oikealle (tai nostaa suoraan klo kuudesta?!?). Käskyllä maahan ja uudestaa vasen, jolloin kiersi oikein lauman taakse. Nosto ja katraan tuonti ok. Tolppa kierrettiin väärään suuntaan... Poispäin ajo hyvä ja pysyttiin linjalla, molemmat portit ok. Häkki olikin sitten tuskaa. Akalla menee vasen ja oikea ihan sekaisin ja kun akan käskyissä kierrokset nousee, niin koiran kierrokset nousee. Nasta ei lähde flänkeissä suoraan sivulle vaan ajautuu lampaita kohde, joten se ite kiilaa lauman jatkuvasti ohi portista. Kauan me pakerrettiin häkillä, mutta viimein saatiin lampaat sisään ja portti kiinni. Koira oli ihan poikki. Vielä lopuksi lampaiden ajo pois häkistä ja haltuunotto. Enemmänkin ois voinut treenata, mutta koira oli ihan poikki. Jatkamme harjoituksia heti huomenna.

Illalla vietettiin mukavat grillijuhlat Sarmolassa bc-väen kanssa. Koirat sai olla mukana ja ne nautti rapsutuksista ja Helekun tarjoiluista. Kiitos mukavasta illasta!

19.7.2006
Paimentamassa Vieremällä Nastan kanssa. Minnalla mukana oli Viu ja Nappi. Aloitettiin pienessä tarhassa ja otettiin tuntumaan vieraisiin lampaisiin. Tuulan lampaat oli tosi liikkuvaisia eikä liian kesyjä ihmiselle, joten tosi tarkkaan joutu koirat työskentelemään. Tarhassa otettiin Nastan kanssa lyhyitä hakukaaria pyöröhäkkiä apuna käyttäen (tuli takuupulleita ;-) ja kuljetusta sekä poispäinajoa. Hienosti Nasta työskenteli ja piti hyvin etäisyyden.

Sitten siirrettiin lampaat aitaamattomalle isolle rantapellolle. Tai olihan siinä sähköpaimen ympärillä, mutta lehmäkorkeudella, eli ei olisi estänyt lampaita mitenkään. Otettiin kumpuilevalla laitumella pitkiä hakukaaria. Lampailla oli vetoa jonkun verran pihatarhan suuntaan, mutta pidettiin ei suorittavia koiria sillä puolen vahdissa, joten hyvin pysyi lampaat pellolla. Nasta teki noin 100 m hakuja kahdesta eri suunnasta ja lisäksi treenattiin hakukaaresta, nostosta ja katraan tuonnista kääntämistä poispäinajoon. Tämä on vaikea meille molemmille. Nasta teki neljä täysmittaista hakukaarta; ekassa epäröi, kolme muuta sujui oikein hyvin. Hurjalta tuntu käskyttää koira hakukaaren lopussa maahan, kun ei nähnyt koiraa lainkaan (kiitos kumpuilevan maaston ja pitkän ruohon). Mutta kun lampaat lähti tulemaan kohti, niin tiesi, että on se koira oikeesti siellä jossain takana :-)

Olipa hienoa päästä treenaamaan vierailla lampailla ja vieraalla pellolla. Viime vuonna mentiin kisoihin siten, että oltiin treenattu vain Minnan pellolla ja lampailla. Kiitos Tuula!

18.7.2006
Pudotin Retkun kortisoniannosta, sillä kutina on lakannut. Suupieli paranee pikkuhiljaa. Vaikea paikka parantua tuo taivealue, kun on kokoajan liikkeessä ja kostea. Mutta tärkeintä on tietty, että koira ei raavi sitä enää.

Karvan pudotus on kyllä veikeä muodon muutos. Muutamassa viikossa meidän kehänorsusta on taas kuoriutunut käyttelylinjainen bc :-) Ja puntarin lukema ei ole muuttunut mihinkään, vain pohjavilla on poistunut. On sillä Repulla oikeesti sika pitkät jalat ja aurinko paistaa mahan alta mahtavasti.

17.7.2006
Kortisoni helpotti Retkun oloa välittömästi. Viikonloppuna se kanteli jo palloa vanhalla innolla ja mökillä on kaluttu lehmänjalkoja oikeen urakalla. On puhtaat hampaat koirilla!

Akka kävi työterveydessä poistattamassa ylimääräisiä pilkkuja nahkastaan, joten tikkien takia pitää olla 10 päivää rauhassa. Sopii lomalaiselle :-) Viime viikolla tulikin ratsastettua kuutena päivänä, joten nyt vähän huilitaan. Ja paimennus on sopivan kevyttä koiraharrastusta tälläiselle toipilaalle.

Illalla paimennustreenit. Oltiin isolla pellolla Minnan uusien suomenlampaiden (5 kpl) kanssa. Olipa tahmeeta menoa. Nää on ihan erinlaisia lampaita, kuin Minnan muut. Ei kauheesti vetoa mihinkään suuntaan (paitsi auran väleihin ja A:n alle...) ja sitten hyvin tahmeita koiralle, ei vetoa ihmiselle. Nasu oli hakukaarissa ihan ihmeissään, kun lampaat eivät pelmahtaneet nostosta liikkeelle. Vaati paljon voimaa saada katras liikkeelle ja meidän nostot ja kuljetus meni kyllä kokoajan ihan off-line. Hyvin Nasta ottaa suuntakäskyt siellä kaukana vastaan, olin ihan yllättynyt. Oikean puolen hakukaari on parantunut kovasti ja saatiin jopa pari hakukaarta reilusti yli. Kyllä tämä tästä. Kiva päästä harjottelemaan erilaisilla lampailla! Jaakko oli kuvaamassa, toivottavasti saadaan onnistuneita paimennuskuvia. Keskiviikkona ajellaan Vieremälle paimentamaan.

Retku pääsi kans isolle laitumelle ja nyt sillä oli heti ajatus, että lampaat on täällä. Mutta kyllä oli pikkukoira ihmeissään tahmeiden lampaiden kanssa. Retkulla ei ole voimakasta silmää, joten liikkeelle saaminen oli tosi työlästä. Retku humppaa, humppaa ja flänkkää. Tehtiin muutama lyhyt haku ja sitten kuljetusta ja suunnan muutoksia. Äkkiä väsähti Retku, kun se joutu juoksee niin ja käyttämään päätään lampaiden liikkeelle saamiseksi. Välillä se meni ihan sijaistoiminnoille (lue: söi paskaa), kun lampaat eivät liikkuneet sen mielestä "tarpeeksi". Heti kun lauma saatiin liikkeelle, niin fokus pysyi lampaissa.

14.7.2006
Heinix ei riittänyt kutinan hillitsemiseen, joten tänään aloitetaan kortisoni-kuuri (Prednisolon 5 mg) antibiotin lisäksi. Lisäksi shampoopesu Epi-Soothe shampoolla. Suupielen märkiminen on parantunut, mutta suupielet on vielä auki ja pigmentti on kadonnut kokonaan. Olen ripsutellut pesun jälkeen peräpäähän mentholi-talkkia ja lisäksi pohjavilla kammataan irti päivittäin. Karvaa lähtee Retkusta vielä kovasti. Lisäksi Nastalla on pohjavilla irti. Källin turkkia kevennetty kaljuraidoilla mahanalta ja kyljistä.

11.7.2006
Retkun kanssa eläinlääkärissä. Oli pikkuneidin ensimmäinen "sairas"reissu, tähän mennessä on vain rokotettu ja otettu verta vasta-ainetestiä varten. Auki rapsutettu suupieli märkii jo :-( Huulet on sellaiset mädäntyneen jauhelihan väriset ja kutisee vietävästi. Toinen selkeä kutinapiste on hännän tyvessä. Otettiin kudosnäytteitä teipillä, mutta niissä ei näy mitään erityistä. Ihan normaaleja bakteereita, ei hiivaa tms. Eläinlääkärin arvio on yliherkkyys reagtio. Itse epäilen aiheuttajaksi superwhite shampoota. Koira nimittäin kutisee vain valkoisilta alueilta eli housut, jalat + pään valkoiset alueet on pesty ko. tuotteella. Ja kutina tulee viikko näyttelyn jälkeen. Nyt Retkulle 10 päivän antibioottikuuri (Kefavet Vet 250 mg) ja lisäksi iltaisin antihistamiini (Heinix 10 mg) kutinan rauhoittamiseksi. Pesu kolmena peräkkäisenä päivänä Etiderm antibakteeri-shampoolla.

Näyttää siltä, että alkaa tulla perinteeksi jo meille KLAGin peruminen sairastapauksen vuoksi. Viime vuonna Nasua vaivas irronnut kynsi juuri samaan aikaan. Mökki on peruttu ja pidetään nyt suosiolla taukoa treeneistäkin. Vaikka agilityssä ei vielä mitään antidoping-sääntöjä olekkaan, niin reilua ei ole koiralle kisata puolikuntoisena ja/tai lääkkeitten vaikutuksen alaisena. Huomenna OKK:n omat kisat ja akka on ylitoimitsijana. Ehtiipä hyvin keskittyä oikeisiin hommiin.

Nastasta on tullut viime yönä taas kertaalleen mummo, kun Laku-pojan (Nasta x Niko) Caro-morsian (LvV-03 LvJV-03 No Doubt Certified Copy) pyöräytti maailmaan 2+2 pentua. Tiedustelut Kennel No Doubt.

Nasta on nyt 19 kertainen äiti, 22 kertainen mummo ja 5 kertainen isomummo. Tässähän kohta sihteeri sekoaa laskuissa :-)

10.7.2006
Varasin Retkulle eläinlääkärin kutina takia huomiselle. Ihossa ei näy mitään, mutta koira raapii kainaloita ja suupieliä, nuolee ja nakertaa etujalkoja ja kaluaa ja kirputtaa takajalkoja ja housuja. Vuorokaudessa kynsi suupielet niin, että ovat ihan paljaat ja koko kuonoalue helottaa punaisena valkoisen karvan alta.

9.7.2006
Retku täyttää tänään 22 kuukautta. Ja rapsutus on palannut :-( Eka rapsuttelut tuli EV/erkkari viikonlopusta viikon viiveellä, nyt viikko Jällivaarasta ja koira kutisee ihan pirusti. Repu on allerginen koiranäyttelyille?!?

8.7.2006
Mökkipäivä. Kuumuuden helpottamiseksi kaivettiin liiteristä vanha lasten kahluuallas ja täytettiin se vedellä koiria varten. Retku oli heti leikissä mukana. Se lutras tuntitolkulla altaassa jahdaten suuhunsa ruohonpätkiä ja kaivaen tassuilla altaan pohjaan heijastuvia aaltoja. Hyökyaaltoja 30 cm vedessä =) Kaikki leikit loppuu aikanaan. Iltapäivällä allas alkoi painua kasaan ja syyksi paljastui iso palkeenkieli pohjassa. Ei kestänyt tämä allas Repolaisen leikkejä. Pitää yrittää löytää jostakin kaupasta sellainen taivutettu lasikuituallas koirille.

6.7.2006
Hienot paimennustreenit illalla. Nastan kanssa keskitytään nyt hakukaariin, joten Nasu teki vain ja ainoastaan viisi täysmittaista (80-100 m) hakukaarta. Vasen on parempi, oikealle ei lähde niin varmasti. Pyritään nyt siihen, että lähetyskäskyn jälkeen koira ei saa matkalla yhtään lisäkäskyä, eikä sitä laitetan maahan matkalla, vaikka meinais tulla ahtaampikin kaari. Saa itse oppia, millä etäisyydellä eläimiä pitää lähestyä. Pääasia, että tuo lauman akalla. Viimeinen hakukaari olikin sitten jo erinomaisen hieno!

Retku pääsi sitten suoraan vapaana isolle laitumelle 12 lampaan katraalle. Pitkään se kulki nuuskutellen ja heiniä suuhunsa napsien ennenkuin äkkäs, että lammaslaitumellahan tässä ollaan. Sitten kun lampaat saivat huomion, niin muut ajatukset jäi. Tosi varmasti ja reippaasti, hyvässä kaaressa Reepu suuntaa lauman taakse ja lähtee tuomaan lampaat minulle. Tehtiin muutamia pikkuhakuja (20-30 m) ja kuljetusta. Tarkoituksella tehdään mutkasta kuljetusta, että joutuu Retku kokoajan keskittymään lampaisiin ja tarkistamaan kurssiaan. Hyvin se pysyy tasapainossa lauman takana ja korjaa heti suuntaansa, kun akka vaihtaa suuntaa. Kerrassaan taitava koira.

4.7.2006
Agilityn iltakisa Torniossa. Pakattiin Retku pikkusiskon uuden Pösön peräkonttiin ja huristeliin pikkuruisiin kisoihin iltasella. Rata oli kerrassaan mukava ja Retku kulki loistavasti. 14 estettä edettiin puhtaasti ja sitten pussille tuli ihan yllättävä ohi meno. Luulempa, että Repolainen reagoi nopealla sivuhypyllä pussikankaan päällä seissyttä toimitsijaa. Eipä ole koskaan tälläista harjoiteltu. Korjattiin pussi ja sitten ote herpaantui ja Retku otti U-putken väärän pään. Hyl. Harmi, sillä rata oli muuten todella onnistunut.

Kotimatkalla Jari soitti, että Bugi (Nasta x Rudi) oli käynyt eläinlääkärissä ja nyt neidin kohdalle voidaan merkata nollatulokset silmien ja polvien kohdalle. Kaikin puolin terve tyttö siis.

3.7.2006
Helteinen päivä ja paimennustreenit illalla vasta klo 20->. Nasta oli taas ihan höyrypää. Halutaan ostaa 20 metriä leveämmät fläkit... Ja hakukaarikin voisi muorin mielestä olla hakusuora... Minnalla oli nyt käytössä täysmittainen treenipelto (noin 40 x 140 m) Ja meidän _oli_ tarkoitus harjoitella täysmittaisia hakukaaria, mutta mustan salaman mielestä puolta kapeampi pelto riittäs harjoitteluun vallan mainiosti. Vasen vielä nyt menettelee joten kuten, mutta oikean puolen kaaret on surkean kapeita ja koira tekee noston mieluiten klo 1-2 paikkeilta. No tiedetäämpähän ainakin, mitä harjoitellaan heinäkuussa.

Retku sen sijaan oli erinomainen tänään. Se jaksaa parantaa ja yllättää joka kerta! Oltiin talvitarhassa viiden lampaan kanssa ja jo aidan takana neidillä oli selvä ajatus, että fokus lampaisiin. Pellolle vapaaksi päästyään se suuntas heti laajassa kaaressa katraan taakse ja lampaat akalle. Humpattiin pellolla molempiin suuntiin ja joka kerta Repu lähti hienosti ja varmasti taakse ja nyt se jo selvästi itse rauhoittuu ja tasapainottaa katraan takana. Fiksu kakara. Ja mikä parasta, nyt jo tässä vaiheessa näyttää siltä, että Retkulla on luonnostaan paljon Nastaa paremmat flänkit ja parempi etäisyys lampaisiin. Tämä ei vedä törkeesti kohti lampaita vaan oikeesti luonnostaan menee kaukaa. Kiva, kiva.

2.7.2006
10 tunnin yöunien jälkeen oltiin taas jo ihan iskussa ja paineltiin joenrantaan uimaan. Alkukevään Retku on tyytynyt kahlaamaan vaan rannassa, ihan omasta tahdosta, mutta nyt punaturkkikin polskahti veteen ihan kokonaan ja ui sydämensä kyllyydestä. Nasu ja Källi ovat takuuvarmoja vesipetoja. Kyllä tämä on kesän suurimpia nautintoja ehdottomasti.

Sitten suunnattiin iltapäiväksi raviradalle kattomaan Oulun Pokaalia ja tapaamaan heppatuttuja. Källiä akan katsomovalinta harmitti, sekun olisi mieluusti seurannut radalla eteneviä ratsukoita, vaan reuna-aidan mainoskyltti esti sen näköalat. Niimpä Pumpuli siirtyi sujuvasti naapurileiriin kisoja katsomaan. Hassu koira! Nasu paistatteli päivää unien merkeissä ja Retku keräsi rapsutuksia kaikilta vapailta käsiltä. 

Jällivaaran näyttelyarvostelu on lisätty Retkun sivulle.

Etsi kuvasta RYP3:nen?!? Eli päivän ohjelmassa oli irtonaisen pohjavillan poisto.

Mukava kasa siitä kertyikin. Ennemmin sen karvan näin poistaa, kuin että imuroi viikko tolkulla untuvia matoista.

1.7.2006
Hulluja on monenlaisia. Tämä hullu koiraväki heräsi aamulla klo 3 ja neljältä oli jo Kultu-Kimalluksen keula kohti pohjoista ja ylämäkeä. Meillä oli matkaseurana Erja ja porves Piki ja määränpäänä oli Ruotsissa Jällivaaran KV-näyttely. Matka sujui rattoisasti, tullin ovella käytiin koputtelmassa puoli kuuden maissa (Ruotsin aikaa klo 4.30, sulki oli) ja Ruotsin puolella pidettiin lyhyt pisutauko. Tie oli hyvä ja 110 km nopeusrajoitus + tyhjä tie siivittivät auton sellaiseen lentoon, että oltiin näyttelypaikalla tunti ennakoitua aikaisemmin. No ehdittiin siinä mainiosti pystyttää leiri, ulkoiluttaa koirat ja hoitaa paperiasiat toimistossa kuntoon ennen kehien alkua.

Bordercollie kehässä oli kolme koiraa ja tuomarina suomalainen Soile Bister. Eksoottisen näköinen saksantuonti uros It's All Mine Beazley (red tri) sai kakkosen, valioluokan uros Beanaruoktu Ametist sileän ykkösen ja Retku sai sitten kaikki loput palkinnot :-) Eli pikkuneiti oli ROP ja sai CACIB:in. Kovasti SERT:iäkin tuomari meille tarjos, mutta mehän tiedetään säännöt (= vain käyttöluokassa kisataan Ruotsissa SERT:istä), joten sitä me ei huolittu. Puoli 10:ltä oli meidän vuoro jo ohi ja siirryttiin Pikin kehän reunalle kannustamaan. Portugalinvesikoiria oli 13 ja Piki voitti urokset ja sai SERT:in (-> S Mva) ja CACIB:in. Narttu vei kuitenkin pidemmän korren ja Piki oli VSP. 

Päätettiin jäädä ryhmäkehiin asti, kun oltiin tänne asti ajeltu ja koko päivä varattu koiranäyttelylle. Ja toki bordercollien esiintyminen Ruotsissa ryhmäkehässä ei ole ihan joka viikonlopun juttu, kun siellä ei paikalliset näytelmissä käy. Joten rodun PR oli myös mielessä. Ja jääminen kannatti! Päivän päätteeksi Retku valittiin paimenkoiraryhmässä jatkoon tervun, pehkocollien, schipperken ja corgin lisäksi. Ja Soile Bister sijoitti Retkun ryhmässä hienosti kolmanneksi. Kyllä meidän kakara on hieno koira! Ikää on 21 kuukautta ja tämä oli jo toinen ryhmäsijoitus ja toinen CACIB =) Nyt jäädään hyvillä mielin tauolle ja harjataan kaikki irtokarva pois turkista. Ja huomennna menään uimaan. Tod. näk. tämä oli meidän viimeinen näyttely vuodelle 2006. Palataan kehiin sitten uudella turkilla ensi vuoden puolella. Toki Jkl ja Messari katsotaan sitten lähempänä, mutta luulempa, että turkki ei ole silloin vielä valmis, jos ja kun se nyt putoaa.

Iltasella ajeltiin vielä poroja ja hirveä (onneksi oli tienposkessa pellolla) väistellen kotiin. Ja käytiin Haaparannassa "rasvaretkellä"... Melkeen 900 km ja 19 tuntia oltiin reissussa. Mutta ei ollut turha reissu. Täsmänäyttelyt ulkomaille sopii meille (3 krt ulkomailla = 3 krt CACIB). Ja akka poltti taas nahkansa. Tällä kertaa ylävartaloa koristaa hihattoman topin kuva.

Helekku ja Veikko oli tuoneet Nasun ja Pumpulin iltasella jo kotiin, joten meitä odotti ovella hännän heilutus ja repun tarkastus partio. Muorit oli päässeet päivällä uimaan ja hyvin oli Nasun ja Pyryn romanssi taas kukoistanut. Tuhannet kiitokset tyttöjen hoidosta! Ja siitä jääkaappiyllätyksestä!