Päiväkirja 1.1.2007 - 30.6.2007
Pelastettu vanhoilta kotisivuilta, valtaosa linkeistä ei toimi.

27.6.2007 Paimennustreeniä talvitarhassa
Päivällä lenkillä Nasta otti Retkun kanssa sellaisen spurtin, että tossu lensi tassusta ja samantien oli kynsiydin auki ja veri tirskui. Kyllä tuo muori on niin kovaa tekoa, että kipeä kynsi ei hillitse menohaluja lainkaan. Onneksi tossu löytyi ja se pysyi jalassa ok loppumatkan. Illan paimennustreeneihin olisi tarkoitus lähtä tossun jalassa.

Illalla Tupoksessa paimentamassa. Kahdeksan pässiä talvitarhassa ja kaksi sessiota sekä Nastalle että Retkulle. Alkuun Nasulle vapaata kuljetusta ja sitten kertauksena viime kerran poispäinajoa + linjankorjaus flänkkejä. Tosi hyvin toimi Nasta, nyt oli jalkeilla valtaosan ajasta ja eteni maltilla kävelyvauhtia. Pysyin itse takana kokoajan ja ohjasin koiraa sieltä käsin. Sitten tehtiin klo 10 ja klo 2 lähettämistä eli maahan kaarella muualla kuin tasapainossa ja siitä sitten flänkki taas "ei tasapainoon". Suuntakäskyt menee huonommin ymmärrykseen, kun ollaan naamat vastakkain Nastan kanssa. Liiraa turhan lähelle lampaita ja flänkit on paljon ahtaammat, kuin minun ollessa koiran takana. Pois/häivy käsky pitäs opettaa kans, sillä näitä ahdistustilanteita tulee kisoissa häkillä (viime kesänä Raahen molemmat häkitykset nollille...), jolloin koira pitäs saada kauemmaksi lampaista ja tekemään uusi "nosto" kohti häkin porttia.

Retkulle alkuun humppaharkkaa eli vapaamuotoinen lampaiden haku aidan vierestä ja reipasta serpentiinikuljetusta ympäri tarhaa. Tasapainoon maahan ja palkka. Sen jälkeen koira hihnaan ja vapaamuotoista poispäinajoa ympäriinsä. Eepu menee kyllä Nasun intensiivisyyteen verrattuna kuin mummo torilla eli tähän kohtimenoon Retku kyllä tulee tarvitsemaan rutkasti lisää voimaa. Kehuja, kun tekee pienenkin hyvä pätkän ja lopetus ennekuin väsähtää.

Toinen pätkä Nastalle uudelleen klo 10 ja 2 lähettämistä. Nyt tehtiin myös pieni häkitystreeni pelkällä portilla (aukko keppien välissä) ja narulla. Ja kyllä huomaa, että tätä shakin peluuta joudumme harjoittelemaan vielä rutkasti. Lampaat karkaa, kun akka keskittyy vain koiraan ja koira tunkee aivan liian lähelle ja flänkit on tässä tosi ahtaat. Ja käskyt kiihtyy ja koiraan tulee lisää vauhtia ja ja... kierre on valmis. No, onneksi on koko kesä aikaa :-)

Retkun kanssa tehtiin pieniä hakukaaria. Lampaat irti aidasta koiran kanssa ja sitten lähetys taakse toiselta puolelta tarhaa. Oikea puoli on _paljon_ vasenta pulleampi. Nostossa humppaa, ei mene törkeästi kohti lampaita. Kohtelias paimen tämä Retku ;-) En laittanut hakukaaren päässä maahan ollenkaan, vaan annoin koiran lähtä suoraan tuomaan. Sitten vasta kun lampaat liikkeellä, koira tasapainossa ja lauma minulla hallussa, niin koira maahan. Tehtiin muutama oikein hyvä ja nopea maahanmeno. 

Tunti meni taas vauhdilla ja Nasta liikkui ihan mukavasti lenkkari tassussa. Märältä nurmikolta kuului tosi veikeä lärpätys, kun koira laukkas siinä tossu tassussa. Työskentelyyn tossu ei vaikuta, eikä koira onnut. Seurataan nyt kynnen paranemista, pitää hakea antibioottikuuri, jos yhtään näyttää, että paljas kynsiydin tulehtuu.

26.6.2007 Tilannetietoa Nasun kynnestä
Paremmalta näyttää jo. Kynsiydin on kuivunut ja on selvästi parempi tänään. Lenkillä tossun kanssa. Kotona Nasta on ihan paljain varpain ja antaa kynnen olla suht rauhassa.

Päivällä meillä kävivät kylässä Eija, Markus, Aatu 2½v. sekä Nastan Vicky-tyttö. Kyllä koirilla oli ihmettelemistä vauhdikkaan Aatun menossa. Käyttäytyvät kyllä ihan ok, mutta silmä kovana saa toki vahtia.

25.6.2007 Kynsivaivoja
Nastan kynsi näyttää ihan siistiltä, mutta onhan se kipeä ihan varmasti. Leikkelin karvat pois kynnen ympäriltä. Ydin on paljas, kirkaan punainen ja kostea :-( Kynsisarveista ei ole jäljellä lainkaan. Betadineä ja haavapulveria päälle monta kertaa päivässä ja ulkoillessa tossu jalkaan. Käytiin ihan täysmittainen palauttava lenkki ja hyvin pysyi tossu menossa mukana. Olen aikanani ostanut tosi kalliit kumipohjaiset neopren-tossut Vaasan eläinkeskuksesta. Tossut on kokoa "beagle" ja niissä on takan vetskari + ranteen ympäri tuleva joustava tarrakiinnitys. Ihan huippuhankinta.

24.6.2007 Vielä kaksi starttia Rokualla
Retkun päivän startit klo 10 ja 17. Onneksi saatiin pitää mökki kahteen asti, niin pääsi päivällä viileään levähtämään. Oli tosi kuuma ja tuulinen päivä, kaikki paikat täynnä hiekkaa. Ja koirat oli kyllä tässä vaiheessa jo melkoisen väsyneitä.

Aamun 1-luokan kisassa Nasta x Rudi lapset Luca ja Taiga saivat molemmat vitosen riman tiputuksesta. Me Retkun kanssa ei mahduttu ruotsalaisen agiradalle ollenkaan, kaksi hylkyä heti alkuradasta, kun koira koski keinua ja pujotteluunkin yritti mennä kahteen kertaan. Ahdasta oli, esteet ihan kiinni toisissaan. Hyvä kun 41 lenkkarit jalassa mahtu välistä. Loppuradan 10 viimeistä estettä saatiin sitten kyllä sujumaan. Ja taas välissä lenkille ja uimaan. Ja Nasu-raketti nousi järvestä kolmella jalalla. Ei astunut ollenkaan oikealle takakoivelle, vaan kinkkas kolmijalkaisena koko rinteet ylös autolle asti. Autolla sitten huomasin, että sisimmäinen kynsi oli ihan irti ja kuoriutui lopulta ihan paljaaksi. Hittolainen. Siitä onkin pari kesää, kun Nasun kynsi on viimeeksi irronnut.

Iltapäivän 1-luokan hyppyradalta saatiin sitten uusi luokkanousija, kun Erja ja Luca (Nasta x Rudi) tekivät puhtaan radan (sija 2.) ja nousivat kakkosluokkaan. Isot onnittelut! Ensimmäinen kakkosluokkalainen tästä pentueesta :-) 

Me jaksettiin Retkun kanssa tsempata vielä turneen viimeinen startti. Akka oli päättänyt testata turnauskestävyyttä ja ½ litran energiajuoman voimalla mentiin täydellä sykkeellä vielä viimeiselle hyppyradalle. Ja koira kulki kuin unelma. Jotenkin meidän rytmi toimii just nyt paremmin hypäreillä, vaikkei kontakteilla mitään ongelmia olekkaan. Toki Mikon tehotreenitkin ovat tuottaneet tulosta. Akka vaan hukkas pujottelun totaalisti. Hypylta koira alas, valssi ja pyörähdys kepeille - ohoh, mites me oltiinkin menossa pituuden kohdalla...? Vaikea on koiran pujotella, jos akka seisoo keppien edessä ja koira on 2 m liian vasemmalla. Tästä siis vitonen (kielto) ja muuten puhdas rata. Peilistä katsomalla löytyy syyllinen... Okserikin ja kaikki U-putkien väärät päät selvitettiin. Ihan kärkikahinoissa oltiin, kun nollia tuli vain kaksi.

Päivitetty Suskin heppasivuja. Tyynelään on syntynyt juhannuksen aikaan kaksi varsaa lisää. Nyt kaikki tämän vuoden tammat ovat varsoneet ja laitumella kirmaa viisi pienokaista. Katso lisätietoja täältä.

23.6.2007 Eka SM-nolla vuodelle 2008
Pitkä päivä agikisoissa. Retkun startit klo 14 ja19. Eka rata oli ruotsalaisen tuomarin agirata ja kovin ahdas ja mutkainen sellainen. Hypyt 8-9 oli sama hyppy kahteen kertaan samasta suunnasta ja siitä sitten palautus kepeille. Me tehtiin ihan nappiohjaus, mutta pujottelu koitui kohtaloksi. Koira jatkoi renkaalle 11 kepin jälkeen eli hyl. Muuten puhdas rata ja tosi hyvät pienet kurvit päädyn kuuden esteen S-kiemurassa. Taas makseille vain muutama nolla. Röllille ja Pertille vitonen yhdestä rimasta. Rata oli Serti Cupin perusrata.

Välissä käytiin pitkä lenkki koko lauman kanssa ihanassa hiekkamaastossa ja sen päälle uinti. Ja sitten hurrattiin maksi-1:ssä Eijalle ja Vickylle (Nasta x Niko). Parin toinen virallinen kilpailu ja nollarata, sija 2. Mahtavaa tytöt! Hyppyradalla saatiin Retkun kanssa sitten kaikki palaset kohdilleen. Alun pyöritys parilla valssilla, kerrassaan loistokas oikean avokulman pujottelun aloitus ja sujuva, puhdas rata. Palkintopallilla seistiin belpat Xenan ja auspai Fain kanssa, joten ei me huonoille hävitty. Sija 3/38. Ja voitettiin meidän suosikkipojat Pertti & Rölli, he nollalla sijalla 4. Ja Serti Cupin yhteistuloksissa vitosella Pertti & Rölli kolmantena. 

Juhannusnäyttelyssä Rovaniemellä Otto (Nasta x Niko) paras uros ja VPS. Onnea Arja ja komea Otto!

22.6.2007 Juhannuskisat Rokualla alkaa
Ajeltiin eilen paimennustreeneistä mökille Liminkaan ja sieltä sitten matkattiin perjantaina iltapäivällä Rokualle kisaamaan. Koko koiralauma mukana ja varattuna Rokuanhovin naapurista kahden hengen mökki. Reissu alkoi heti paniikilla, kun akkaa pisti mökissä sisällä ampiainen jalkaan. Oli ensimmäinen kerta elämässä, joten varmuuden vuoksi dopingia nassuun eli kyypakkaus kokonaisuudessaan. Pertti teki ritarin eleen ja tuli sitten vielä tarkistamaan meidän mökin ampiaisten varalta. Pesää ei löytynyt, joten varmaan oli vain yksi pökkyräinen häirikkö tuli pistäjä.

Kolmosluokan rata oli vasta 9 jälkeen illalla ja me onnistuttiin sössimään kuvio jo ekan esteen jälkeen, kun Retku karkas lähdöstä ja akka oli huonolla puolella karkaamisen suhteen. Hylky siis heti alussa ja keskiviikon huonot treenit selvästi tuntuivat koiran suorituksessa, kun pujottelu jäi 10 kepin jälkeen kesken, vaikka akka ei yhtään vedättänyt eikä ennakoinut. Pertti ja Rölli tekivät hienon radan, mutta A:n kontakti jäi varmistamatta. Nollia tuli kuitenkin tosi vähän, joten nopealla vitosellakin oli tuloslistalla korkealla.

Illalla sitten vielä makkaranpaistoa nuotiolla ja yöuinti koirille klo 23 jälkeen. Tämä oli eka uintikerta Källille ja Nastalle tälle kesälle, joten muorit kyllä nauttivat antaumuksella viileästä vedestä. Källi ui "käsipohjaa" rannan myötäisesti ja Nasu nouti keppiä vuoronperään Retkun kanssa.

21.6.2007 Onnistumisia paimennuksessa
Illalla oltiin Tupoksessa paimennustreeneissä. Tehtiin harkat talvitarhassa ja neljän pikkupässin kanssa. Nasu aloitti flänkeillä. Leveys nyt ok, kun ollaan pienemmässä tilassa ja pääsee itse paremmin kontrolloimaan tilannetta. Nasta on saanut talven aikana hirmusti lisää itsevarmuutta ja röyhkeyttä. Se menee ihan voimalla ahtaisiin tilanteisiin (mm. lampaiden ja aidan väliin) ja huomauttaa lampaita heti, jos ne ei kulje haluttuun suuntaa tai liiku koiran alta pois. Ihan mahtava nähdä, miten vanha koira oppii uusia temppuja. Sitten tehtiin Nastan kanssa flänkkiin lähetyksiä niin, että minä olin koiran takana. Yleensähän seison "linjalla" koiran ja lampaiden välissä. Nyt piti malttaa ja kuunnella. Itse seisoin aidan vieressä ja koira etupuolella maassa. Ja siitä vasen tai oikea. Koira selvästi mietti ja joutu käyttämään päätään. Hyvin toimi ja malttoi.

Retkun kanssa aloitettiin lampaiden irrottamisella aidasta. Tässä tarvii vielä apuja, että uskaltaa mennä ahtaaseen väliin eikä lähde vastapuolelle flänkkiin. Pannasta vaan kiinni ja yhdessä ajetaan lampaat irti aidasta ja koira lähetetään ympäri aidan puolelta heti, kun sinne muodostuu vähänkin tilaa. Pari tälläista ahtaampaa irtiottoa avustaen ja sitten Retkukin jo meni itse ahtaasta raosta ja sai lampaat irti aidasta. Flänkkejä ja tasapainoon pysäytystä, maahanmenoja. Nyt flänkit ei ole ylileveitä, kun tila on rajallisempi. Tehtiin vapaata kuljetusta niin, että koira joutui ilman käskyjä tasapainottamaan. Tämä sujuu Retkulta hyvin ja fokus pysyy tiivisti lampaissa, kunhan ne vaan liikkuvat edes vähän. Tahallaan pöläytin muutaman kerran katraan läpi, että lauma hajos ja tomerasti Retku lähtee heti keräämään lauman kasaan. 

Toisessa sessiossa Nasun kanssa tehtiin pätkä flänkkiä takaa lähettäen ja siitä aja. Eli tehtiin poispäinajon linjakorjauksia. Ihan muutaman metri vasemmalle, maahan, aja, vasen, maahan, aja, maahan, oikea, maahan, aja. Muutama "siirtyminen" myös ilman maahanmenoa. Tosi tyylillä toimi Nasta, liikkui ihan kävelyvauhtia ja hyvin kuunnellen. Ihan mieletön fiilis. Kyllä tämä on meidän laji! Aivan älyttömän hyvät harkat ja koira toimii loistavasti. Tosi hyvä olla välillä talvitarhassa, isolla pellolla kun voimat (ja järkikin) hupenee ylenmääräiseen laukkaamiseen. Missähän MM-kisoissa meidän Nasu olisi, jos se olisi saanut tehdä ja treenata tätä pennusta pitäen?!?

Minnalle tuli oppilas (miten meillä aina venähtääkin treenit yliajalle?), joten otin omatoimisesti Retkulle vielä toisen session. Kuljetusta ja maahanmenoja. Retku rauhoittui hyvin nyt lampaiden taakse, eika jatkuvasti humppaa. Muutama erinomaisen nopea maahanmeno ja katse pysy lampaissa. Paljon parempi tapa tämä, kuin istuminen. Toki istuminen on vielä varmempi käsky tällä hetkellä. Sitä käytetään, kun haluaa oikeasti koiran pois lampailta :-) Retku kun mieluusti jatkais paljon pidempään... Lopetettiin ennenkuin tuli iso väsy. Hyvät treenit molemmille. Joskos sitä vaihtais lajia ihan totaalisesti?

20.6.2007 Kuulumisia ja p**katreenit
Laitoin sähköpostia Ruotsiin ja kyselin, mihin luokkaan paimennuksessa me nyt uusien sääntöjen myötä kuulutaan. Kun viime kesänähän Nasu starttas perusradalla (LP) ja avoimessa (ÖK) ja sitten ei saanut enää osallistuakkaan LP-luokkaan ÖK-startin jälkeen. Ja tuo avoimen luokan 150 m haku oli meille ihan liian vaikea ja tulokset jäivät saamatta. Nyt saadaan "palata" alimmalle tasolle, eli kisata helpoimmassa VP-luokassa. Toki tämäkin on Suomen perusrataa ja 1-luokkaa vaikeampi (mm. 100m haku ja 1/3 kuljetuksesta poispäinajona), mutta sentään viime syksyn Ruotsin koitoksia helpompi. Niimpä kisasuunnitelmiin on lisätty myös paimennuskisoja. Nasta ainakin osallistuu, Retkun tilanne katsotaan treenien edistyessä ja toki juoksukin saattaa sekoittaa kuviot.

Kotipihassa viime kesänä tehty kukkapenkki kasvaa ja komistuu. Helmililjat vasta kukkivat, mutta pionit pukkaa hulluna versoja, sormustinkukka on nupuilla ja samettikukatkin kukkii pian. Pioneistä yksi kuoli talven aikana ja yksi kulma penkistä oli ihan tyhjää täynnä vielä kesäkuun alussa. Ilmeisesti siinä kohtaa seisoi vesi syksyllä ja kaikki kasvit mätäni ja kuoli. Sain kummitädiltä ison kasan perennoja ja ne on lähteneet nyt hienosti kasvuun ja penkki alkaa olla täynnä. Kuvia lisätään, jahka ehditään. Viimeistään silloin, kun (jos) ensimmäinen pioni kukkii.

Hirmuliskot on ilmoitettu kaikki Muhoksen ryhmänäyttelyyn. Voikohan ne viedä kehään yhdessä nipussa yhdellä händlerillä? Niinhän ne lenkilläkin kulkee, sulassa sovussa, kylki kyljessä. Nasu vasemmalla, Eepu keskellä ja Källi pientareella. Matkaa näyttelypaikalle on noin 25 km ja myös Saanan Hikka-tervu on ilmoitettu. Että akka nähtävillä myös pölkkärikehässä...

Tänään vielä agitreenit Haukkiksessa, huomenna paimennus ja sitten pe-su ollaan Rokualla kisaamassa. Mietin tuossa juuri, että meidän agilityuran ensimmäisestä "suuresta" voitosta tulee kuluneeksi 10 vuotta. Källihän voitti Hemmon Maljan (Suomen suurin palkintopytty?) Hailuodossa juhannuksena 1997. Muori on kyllä vielä niin virkeässä kunnossa, että vois vaikka tempaista miniradan nollakoirana :-)

Illalla maailman surkeimmat agitreenit. Miten meillä Sarin treenit Haukkiksessa aina meneekin ihan penkin alle? Surkea fiilis tässä lähtä kisoihin. Rata oli meille ihan liian vaikea 18 esteen rata ja varsinkin pujottelu tökki ihan urakalla. Ja kun normaalisti pujo on Retkun lempieste. Kepeille tultiin 180 asteen käännöksellä vasemmalta hypyltä, joka oli noin keppien puolessa välissä ja aloituksen rinnalla oli hämäyshyppy. Joten pakko oli viedä vasemmalta aloitus. Rata jatkui keppien jälkeen 90 astetta suoraan sivulle oikealle hypylle ja taas lopetuksen edessä hämäyshyppy niin lähellä, että puolta ei saanut vaihdettua valssaamalla eikä koiraa voinut päästää edestä (ois menny hämyhypylle). Tätä sitten tankattiin varmaan 20 kertaa ja Retku joko tuli pois 11 kepin jälkeen oikealle tai sitten jätti pujottelun kesken puolesta välistä, kun akka liikkui edellä. Suoraan vois kyllä kuski edetä, mutta yhtään ei saa sivusuunnassa liikkua, siihen koira reagoi. Itse en ajoissa tajunnut, että pitäisi tehtävää helpottaa nuorelle koiralle. Mentiin turhaan epävarmoiksi molemmat ja sitten alkoi hypyilläkin jo koira pälyilemään ihmeissään. Pidettiin tauko ja humputeltiin loppuun muutama ihan virtaava ja helppo kuvio sekä pujottelu pelkästään molemmin puolin. 

16.6.2007 Pässit pellolla
Lauantaiaamuna kello soimassa ja silmät ihan sikkuralla. Puoliltä öin vasta kotiuduin reissusta ja kyllä tuntuu jäsenissä 1400 km autoilu. Onneksi siitä sentään maksetaan mukavasti :-) Kympiltä oltiin sitten Tupoksessa pellon reunassa, ensin toki käytiin ihailemassa Minnan perheenlisäystä eli ankkoja. Ja Nasu kävi fanittamassa pupuja ulkohäkillä kans. Nyt ei ollut niin kuuma päivä, joten otettiin kaksi sessiota per koira.

Nasu aloitti muutamalla hakukaarella ~50 m. Vasen melko kelpo, oikea aivan liian ahdas. Meillä oli 3 pässin katras, joka liikkui ihan kivasti. Jumittivat vain, jos koira tuli liian lähelle. Otettiin Nasulle hakukaaresta nosto ja tuonti sekä siitä vaihto poispäinkuljetukseen. Teki muutaman oikein hyvän pätkän kuljetusta. Ja tauko heti, kun kaikki onnistui.

Otto teki välissä ja sitten oli Repun vuoro. Muutamia lyhyitä hakuja, kuljetusta, flänkkejä ja poispäinajoa hihnassa. Flänkit oli viimekertaa parempia, pitää vaan taas akan muistaa se stoppikäsky. Ja ehkä tässä vaiheessa kuuluu jo opetella se maahanmenokin pellolla. Eepu kun menee käskystä kyllä istumaan, mutta siinä katkeaa aina fokus lampaisiin ja tillistelee akkaa lampaiden yli. Retku kyllä pitää luonnostaan paremman etäisyyden lampaisiin (Nasuun verrattuna), joten sille ei tarvii joka hetki hokea "maahan", kuten eräälle... Mutta tuo kohti kulkemisen vaikeus näkyy sitten poispäinajossa. Pyrkii flänkkiin ja välttää katsomasta suoraan, painostaen lampaisiin.

Akka oli tänään vähän turhan kireä ja sai sapiskaa koutsilta turhasta äkseeraamisesta. Kannustusta ja kehua vaan peliin, ei kielletä, jos homma ei suju, varsinkaan kun nämä nuppuset ei jaakaa lampaita. Retku varsinkin menee sijaistoiminnoille (syö ruohoa ja papanoita), jos sitä käskyttää liian tiukasti. No, pitää vielä hakea tätä tiukkuuden ja vapaan menemisen rajaa ja tasapainoa.

Nasun Kokkolan turnee on sovittu. Rouva lähtee Pyry-hellun ja Sarmoloiden matkassa erkkariin ja Kokkolan KV:n. Pariskunta on ilmoitettu myös parikisaan. Kiitokset avun tarjoamisesta myös Arja ja Minna. Voi olla, että teitä tarvitaan ROP-veteraanikehässä.

Saksin Källin pumpuliturkin vähän kevyempään kesäkuosiin. Muut ei huomaa mitään, mutta kauhea läjä siitä poistui karvaa. Ohennussaksilla pahimmat haituvat pois ja tavallisilla saksilla leikkelin ilmarakoja ja kaljuraitoja mahan alle ja kylkiin. Tarttis vielä tehdä kokopesut kaikille. Ei ole taas varmaan vuoteen tarvinnut pestä. 

Vihdoin saatiin käyttöömme myös vapun tietämillä otetut vauhtikuvat. Tuhannet kiitokset Jaakko! Kyllä hyvä kamera, taitava käyttäjä ja Photoshop saavat ihmeitä aikaan. Ja onhan meillä komeita malleja :-) Käykäähän ihastelemassa täällä.

11.6.2007 Rutiinitarkastuksia eläinlääkärillä
Aamulla koko lauman kanssa eläinlääkärille. Rokotukset koko laumalle. Rokotukset olisivat vanhenneet vasta lokakuussa, mutta päätin rokottaa kaikki nyt hyvissä ajoin, niin on Retkulla mahdollisimman hyvä suoja sitten pennuille annettavaksi. Eikä tarvii heti rynnätä juoksun alussa rokotuksille. Ja kun Källi ja Nasu kiertää vielä kisoissa, niin muoreillakin täytyy olla rokotukset asianmukaisessa kunnossa. Puntarinlukemat Källi 16,7 kg, Nasta 17,5 kg ja Retku 18,5 kg. Ja kyllä näiden kanssa on kiva asioida, kun osaavat käyttäytyä hienosti. Yksitellen käskystä puntarille ja toimenpidehuoneessa saivat olla kaikki vapaana. Pötköttelivät vain lattialla ja seurasivat, kun yksitellen joutuivat eläinlääkärin käsittelyyn.

Nastalle ja Retkulle tehtiin virallinen silmäpeilaus (ell Kaisa Wickström). Retkun silmät puhdasta nollaa, ei mitään huomautettavaa. Ja oikein sievästi ja varmasti neiti törötti pimeässä huoneessa pöydällä valossa tiirailtavana. Vaikka Retku ei mitenkään nauti vieraiden kosketuksesta, se kyllä osaa käyttäytyä tarvittaessa hienosti. Ilman komentelua tai suuria pakkoja. Nasun silmistä tutkittiin ensin pinta (sarveiskalvo) syksyisen tapaturman jäljiltä. Oikeassa silmässä näkyy arpi, mutta kuulemma ei haittaa näköä ja pinta on muuten ihan terve. Mykiössä sitten näkyi samentumia molemmissa silmissä. Menee koodilla "muu mykiömuutos" ja on kaihityyppistä muutosta joka on tämän ikäiselle (10v.) koiralle jo ihan tyypillistä. Ei siis mitään perinnöllistä silmäsairautta, eikä vaikuta koiran näkökykyyn. Tämä oli Nastalle varmaan viimeinen peilaus. Källi on peilattu 8 vuotiaana ja silloin lausunto oli lopullinen (terve).

Lopuksi tehtiin Nastalle vielä veteraanitarkastus. Pisu- ja verinäytteistä saadan tulokset myöhemmin tällä viikolla. Eturinnassa on lavan ja rintalastan välissä oikealla sisällä pahkura, joka on joko rasvapatti tai kasvain. On ollut siinä helmikuusta asti samanlaisena. Seurataan tilannetta, ei vaadi nyt toimenpiteitä. Ei arista, eikä ole kasvanut. Häntää Kaisa tutki tarkkaan. Itselläni oli epäilys, että huhtikuussa Nasulla oli vesihäntä, kun se kantoi häntää reilun viikon ajan nurinpäin. Nyt hännän puolessa välissä tuntuu selvä luupahkura, joten todennäköisesti häntään on sittenkin sattunut jokin. Eli mahd. murtuma siinä on ollut, joka nyt sitten on luutunut pahkuraksi. Ei arista ja kantaa häntää taas ihan normaalisti. Ois voinut kuvata, mutta kun ei oireile nyt mitenkään, niin annetaan olla. Mitä lie siihen on sattunut? Kenelläkään ei ole havaintoa, että Nasun häntä olisi jäänyt esim. oven väliin tai että sen päälle olisi tallattu. Ja kun Nastalla on ihan tajuttoman korkea kipukynnys, niin se ei ole oirellut häntäänsä sen kummemmin.

Suut ja hampaat saivat kehuja, kaikille koirilla on puhtaat hampaat ja kaikki hampaat tallella. Källillä ja Nasulla on selvästi kulumista etenkin poskihampaissa, mutta hampaat on vahvasti kiinni eikä ientulehduksia ole. Källin sydäntä ell kuunteli tosi pitkään ja akka jo vähän huolestui, että mitä sieltä kuului. Mutta kaikki kunnossa, Kaisa vaan päivitteli, miten rauhallisesti sen sydän lyö "jännittävästä" tutkimustilanteesta huolimatta. Mitäpä sitä turhia stressaamaan ;-)

Nyt on kaikki vaadittavat tutkimukset ja toimenpiteet tehty Retkun pennutusta silmällä pitäen. Juoksu saa siis alkaa koska tahansa. Vaikka toki mieluusti me vielä treenataan ja kisataan tämä kesä.

Illalla viimeinen kerta Aaltosen Mikon kuuden kerran kurssista. Hyppypyörityksiä taas reilusti ja Retku kulki aivan ihanasti! Akka kerkes taas vaikka minne ja osassa väleissä piti jopa vähän himmailla ja odottaa koiraa. Valsseilla tuo kyllä toimii äärettömän hyvin, pitää vaan akan jaksaa juosta ja liikkua (vaikka ois kuinka helle...). Takaaleikkaukset kestää hyvin ja nyt saatiin välivekeillä hyvin ohi vääristä putken päistä. Eli reilusti vaan edellisessä estevälissä jo pois koira "väärältä" linjalta. Lyhyet hypyt täydestä vauhdista on meille vielä vaikeita eli kun rytmi pitäs muuttaa esim. palautuskäännöstä varten. Pitäs tuohon kehitellä ihan oma käsky, nyt toimii nimellä joten kuten. Mikko on kyllä taikuri tuossa valmentamisessa, akka venyy aina huippusuorituksiin ja ylittää itsensä. Kumpa se ois kisoissakin noin helppoa.

Eläinlääkäri soitti jo illalla Nastan testituloksia. Kaikki kunnossa. Veressä maksa- ja munuaisarvot kohdillaan, eikä mitään puutoksia näkyvissä. Pisunäyte oli ollut suht pudas, muutamia kiteitä näkyvissä ja kuulemma kovin "väkevä" näyte. No varmasti oli sitä, kun heti aamulenkillä lyödään kuppi ekan pisun alle ;-) Muorilla siis kaikki kunnossa, kuten arvelinkin. Onhan tuo niin perusterve menijä aina ollut, että varmaan poistuu paremmille paimennusmaillekin jotakuinkin 16 vuotiaana ja 100-lasissa.

Huomenna akan keula kohti etelää (työreissu) ja koirat jää äitin ja pikkusiskon hoitoon omaan kotiin.

9.6.2007 Hellehylkyjä
Ajeltiin Retkun kanssa päivällä Iisalmeen agikisoihin. Källi ja Nasta jäi paistattelemaan mökille. Keli oli tosi kuuma ja akka ihan vetämätön. Aamu ulkona auringossa mökillä, sitten 2 h ajoa autolla, syönti (tyhmä veto ennen starttia) ja helle tekivät tehtävänsä. Ja jos akan kuumudenkesto on olematon, niin tulipahan huomattua, että Retkuun helle ei vaikuta ainakaan hidastavasti. Raketti oli vireessä ja tykkäs tosi huonoa, kun akka oli vetämätön ja ohjasi puoliteholla (tai ei ollenkaan).

Ekan radan alku oli kimuratti (kuva alla). Menihän tuo koukero verryttelyhypyillä ok, mutta kun radalla takana oli kaikki ihanat vetoesteet (rengas, puomi, kepit ja putki), niin plörinäksi meni. Akka ohjas 2a:n takana, työnsi takaakierron 2b:lle (rima alas) ja yritti saada sitten työntämällä koiran 2c:lle -> ohi meni. Ja kun lähdettiin korjaamaan sarja alkuun, niin Retku hyppäs 2a:n väärään suuntaan. Hylky. Ja siinä vaiheessa olisi voinut tulla pois radalta, kun yhteys koiraan oli ihan kadoksissa ja akka ohjaili lopun radan vähän sinne päin. Koira räkytti, rimat lensi ja mentiin minne sattuu. Pujottelu sentään onnistui avokulmasta juuri, miten sitä oltiin treenattukin. Siis kerrassaan katastrofirata ja ei voi kun itseään syyttää huonosta ohjauksesta.

Luokkien välissä purettiin sitten vähän Retkun virtaa uimalla ja rukkasen heitolla nurmikolla. Hyvin osasi pieni uida vielä ja rohkeasti lähti kepin perään vieraasta rannasta. Toiselle radalle akka tsemppas ja ohjas sitten tosi paljon paremmin. Kakkosena oli kolmoissarja suoralla 4 metrin välein ja hyvin tämä meni, kuten on mennyt treeneissäkin. Turhia Retku ei puottele, jos ohjaus on kunnossa. Keppien lopussa akalla oli valssi myöhässä ja raketti sujahti käden alta putkeen, joka olisi pitänyt suorittaa vasta seuraavan hypyn jälkeen. Toinenkin hylky tuli vielä U-putken väärän pään muodossa, mutta muuten rata oli oikein hyvä ja sujuva. Puhdas rata siis, tuplahylystä huolimatta :-)

8.6.2007 Liikkuvia lampaita
Illalla paimennustreeneissä. Treenattiin kolmen pässin laumalla isolla pellolla. Nastalle alkuun vähän kuljetusta ja poispäin ajoa. Oikein hyvin Nasu toimii ja nyt lampaat liikkuivat suht helposti ja tasaisesti. Nasta kuljettaa rauhassa kävelyvauhdilla ja korjaa kurssia hyvin suuntakäskyillä. Ongelma vaan on se, että se lähtee suuntakäskyllä aina ihan hirvellä vauhdilla ja voimalla sivulle. Pitäs olla sellainen pieni-vasen ja pieni-oikea käskyt. Pitää tarkkailla omaa äänenpainoa, eikä käskyttää niin terävästi ja käskevästi. Poispäin ajossa varsinkin kun korjausliikkeet sivusuunnassa on ihan metri-kaks, ei tarvii lähtä 100-lasissa sivulle. Sitten muutamia hakukaaria Nastalle. Vasen ok, mutta oikea edelleen kovin ahdas. Paineella siihen saa pulleutta ja matkan varrella suuntakäskyllä korjas loistavasti (valui jo kohti lampaita, mutta suurensi täydestä vauhdista kaarta suuntakäskyllä). Nostossa annoin työskennellä itsenäisesti, kun siinä kohtaa Nasu monesti kisoissa kyselee apuja. Oikein hyviä pätkiä muorille.

Retku teki näyttävän sisääntulon pellolle :-) Otin sen käskyllä hallintaan, mutta sai olla vapaana. Lampaat oli pellon puolessa välissä, joten käveltiin rauhassa niiden luo. Koko matkan Retku oli silmät tiukasti kohti lampaita, mutta korvat kuulolla akalle. Näyttää tyylikkäältä, kun se pää painuksissa lähestyy lampaita rauhallisesti hiipien. Flänkkiinhän tuo lähtis 20 m ennen lampaita, jos sais. Nyt otettiin humputus pois ja koira hallintaan. Vähän sellaista nuoren koiran kurittomuutta Retkussa on. Se tekis mieluusti oman päänsä ja vaistonsa mukaan, ja kun pitäs kuunnella ja ottaa painetta akalta, niin menee sijaistoiminnoille eli syö heinää ja paskaa pellosta. "En mää sitten tee töitä ollenkaan, jos ei saa oman mielen mukaan humputella..." Tehtiin lyhyeltä (~ 30 m) matkalta hakukaaria. Vasen on selvästi ahtaampi, oikealle tekee paljon pulleammat kaaret. Paineella suurentaa kyllä vasemmalle, mutta akan ajoitus oli tänään vähän huono. Pitäs edetä suoraan kohti koiraa, eikä laittaa siihen takaapäin vain lisää vauhtia... Pieniä kuljetuspätkiä palkaksi ja sitten koira hihnassa poispäin ajoa. Alkaa Retku löytää tähän idean ja kun saatiin lampaat kentän ja hallin taakse, niin päästin Retkun irti ja tehtiin pitkät pätkän poispäin ajaen vaativassa "maastossa". Ei muuten haittaa agiesteet tämänkään paimenkoiran hommia. Loppujen lopuksi Retkukin oli ihan hyvä tänään, useita hyviä pätkiä tuli kuitenkin.

7.6.2007 Kiemuraista treeniä
Martinniemessä Mikon treeneissä. Nyt ei päästy helpolla, vaan tehtiin hyvin koukeroisia ratoja. Sylikäännössä Retku ei meinaa millään tulla tarpeeksi lähelle akkaa, joten rukkasen kanssa sitten palkattiin sitten moneen kertaan. Ei ole helppoa tuo "nenästä vetäminen" borderille. Retku tahtoo esteille, eikä akan syliin ;-) Pujottelun aloitukseen yritettiin uutta juttua oikean puolen avokulmaan. Eli akka meni aloituksen taakse ja pyrki vetämään koiran suoraan ekaan väliin. Hankala oli tämäkin, ei kestä Retku ohjata näin läheltä. Saatiin kyllä onnistumaan moinen, mutta on se tosi epävarmaa viedä noin. Ennemin oikealta puolelta sisään ja sitten leikkaus pujon toiselle puolelle. Mentiin 3-sarjaa suoralla ja siinä tulee koiralle kyllä sellainen vauhti, että kevyesti irtos Retkun noin 12 metriä sarjan jälkeen ihan väärälle hypylle. Kun piti akan yrittää hengittääkin välillä, niin käsky oli _vähän_ myöhässä... Hyvä treeni kuitenkin, vaikka jouduttiinkin hinkkaamaan aika paljon samoja kohtia.

Huomenna paimentamaan ja sitten lauantaina Iisalmeen agikisoihin. Retku on ilmoitettu juhannukseksi Rokualle kaikkiin kisoihin ja mökki varattiinkin jo vuosi sitten valmiiksi. Erkkari+KLAG reissu peruuntuu akan osalta, kun tuli tärkeät häät juuri erkkaripäivälle. Katotaan nyt, saadaanko Nasulle kyyti ja händleri sinne järjestymään kuitenkin. Retku on ihan bikineissä ja Källin turkki taas ihan tumppu pumpulia, joten blondit jää suosiolla kotiin.

6.6.2007 Ylitoimitsija agikisoissa
Tänään oli Haukkukeitaassa meidän omat iltakisat ja akka oli ylitoimitsijana. Tämä tiesi tylsää iltaa omille koirille, kevythäkit riviin mökin pihaan ja siellä saivat nököttää sääskiltä turvassa. Hyvin tyytyivät koirat kohtaloonsa, mutta sitten itse kisasuoritus Retkun kanssa meni kyllä ihan pilalle. Aivan tatsi hukassa ja saatiin sitten meidän kisahistorian ensimmäinen yliaika :-) Reilu ohimeno hypyltä, kun akka lähti vedättämään U-putkella ja koira tietty oikas putkea sen verran, että kurssi oli ihan toiseen suuntaa. Tämä korjattiin hitaasti vääriä esteitä vältellen kävelyvauhdissa. Ja sen jälkeen piti vielä koiralle vähän huomauttaa, että tänne päin ollaan oikeasti menossa, ennenkuin yhteinen sävel ja rytmi löyty. Vitonen siis ja pieni aikavirhe.

Ykkösissä Niina ja Taiga (Nasta x Rudi) tekivät loistavan nollaradan ja voittivat luokan. Tämä oli parin toinen nousutulos. Isot onnittelut Niina ja Taiga! Olette kehittyneet talven aikana valtavasti.

Samaan aikaan toisaalla Oulussa kisasivat tokossa Petra ja Micky (Nasta x Rudi). Tulos EVL:ssä 248½ pistettä. Ruutu oli mennyt nollille (-40p.), kun Micky oli noussut ruudussa seisomaan. Hieno tulos joka tapauksessa, onnea onnea!

Retkun edellisestä juoksusta tulee tänään tasan 6 kuukautta. Pentusuunnitelmia tehdään jo kovasti ja lopullinen urosvalinta julkistetaan varmaan kesäkuun aikana. Jos Retku pysyy aikataulussaan, niin juoksu alkanee elokuun lopussa - syyskuun alussa. Ensi viikolla menemme silmäpeilaukseen ja koko lauma saa myös rokotukset.

3.6.2007 Varsoja Tyynelässä
Päivitetty Suskin heppasivuja. Tyynelään on syntynyt jo kolme varsaa tälle keväälle. Katso lisätietoja täältä.

Iltasella oltiin taas paimentamassa. Uuhilauma oli siirtynyt laitumelle, joten Tupoksessa oli vain 9 pässikaritsan katras. Treenattiin talvitarhassa ja otettiin vain yksi sessio per koira, kun oli sen verran helteinen keli. Nasulle muutamia flänkkejä, katraan irrotusta aidasta ja pari lyhyttä hakukaarta. Ompahan ainakin sellaiset lampaat, jotka ei lehahda pitkin peltoa nostossa ;-) Hyvä harjotella hakuja, kun pässit ei inahda mihinkään... Muutama luvallinen lampaiden komentaminen Nastalle taas. Tällä kertaa naksautti turpaan yhtä möllöttelijää, joka ei meinannut millään väistää koiran katsetta. Nämä tekee hyvää Nasun voimalle ja itsetunnolle! Koiran pitää voittaa lampaat joka tilanteessa.

Retkun kanssa otettiin uusia juttuja. Oli myös jännä huomata, että hitaat ja jumittavat pässit liikkui Retkulla selvästi ripeämmin kuin Nastalla ja muilla mustilla koirilla. Retkun kanssa otettiin tasapainon murtoa. Eli juuri kun se oli hidastamassa ja pysähtymässä flänkissä lauman taakse tasapainoon, niin uusi jatkosuuntakäsky ja akka tuli vähän katraan sivulle koiraa vastaan kutsuen sitä luokse. Nopea saa ajoituksen kanssa Retkulla olla, se kun kääntää kelkkansa ja lähtee tasapainottamaan toiseen suuntaan ihan äärettömän nopeasti. Hoksas kyllä idean tosi hyvin ja toimi mukavasti molempiin suuntiin. Sitten otettiin poispäin ajoa hihnassa. Tämä tulee olemaan Retkulle vaikeaa, se kun flänkkää niin helposti ja haluaa jatkuvasti pysyä vastapuolella tasapainossa. Toimi kuitenkin maltilla hihnassa ja saatiin yhdessä pässipojat hyvin liikkeelle. Retku korjaa helposti laumaa kasaan ja selvästi merkkaa heti, jos joku meinaa erkaantua laumasta. Selvästi erilaisia on nämä mun paimenkoirat. Nasu on silmäkoira, joka kulkee suoraviivaisesti kohti lampaita ja Retku taas pyrkii pitämään lampaat tiukasti kasassa flänkeillä. Muutama flänkki Retkulle vielä loppuun. Nyt pitää akan vaan muistaa topata se tasapainoon käskyllä, kun tasapainon murron jälkeen saa jatkaa ympärikin, jos niin pyydetään. Hyvä treeni kaiken kaikkiaan!

31.5.2007 Suoria vauhtitreenejä
Martinniemessä Mikon treeneissä. Tänään tehtiin sujuvaa ja virtaavaa rataa, jossa piti saada pienet kurvit vauhtisuorien jälkeen. Ja kyllä teetti työtä taas. Takaaleikkauksessa koira kunnolla haltuun jo ennen hyppyä ja vähän linjalta pois ja sitten pieni kaarre hypyn jälkeen. Retkulla ei kärsi mennä liikkeellä yhtään hyppyyn mukaan, sillä sen jälkeen se sinkoaa maata kiertävälle radalle ja kaarteesta tulee jätti-iso (ne meidän levetä flänkin kummittelee agilityssäkin). Kun akka jää paikoilleen tai jopa peruuttaa, niin kaarteet pysyy kohtuuden rajoissa. Loppuharkkana tehtiin mersunmerkki lähestyminen hypyiltä puomille ja viimeinen aita tehtiin selkä edellä kädellä vieden. Tosi hyvin Retku tämän osaa ja toimii. Hienot puomin kontaktit.

Omatoimitreeninä tehtiin pujottelun 90 asteen kulmia molemmin puolin. Tänään 100% onnistuminen. Vasen on helppo ja varma ja nyt kun vein oikealta suoraan kohti kakkoskeppiä loppuun asti, niin Retku toimi loistavasti. Hyvä, hyvä. Akka on oppinut taas uuden tempun.

30.5.2007 Agitreenit vanhalla palkalla
Palattiin agitreeneissä talven palkkaukseen eli patukka vaihtui nahkarukkaseen. Tämä menee sujuvammin akalla mukana radalla ja on osaksi kädessä ja välissä taskussa (yöks, hiekkanen ja kuolanen...). Ja Retku meni tosi hyvin. Rytmin vaihdoksia meidän pitää vielä opetella paljon, me kun mennään aina kaasu pohjassa, niin välillä olisi hyvä, kun koiran saisi hidastamaan ja tulis pienemmät hyppykaaret ja pienemmät kurvit. Kokeiltiin uusien sääntöjen mukaista sarjaestettä: kolme maksiaitaa 4 m välein. Ja Retku meni ne "in-and-out":ina eli ilman välilaukkoja. Se tarkoittaa sitä, että yksi hyppykaari on 4 m mittainen... Pienellä himmaamisella onnistui myös laukan teko väliin, mutta selvästi rytmi oli parempi ilman välilaukkaa. Yli menee kyllä ja on supervarovainen jaloistaa, ei turhia roiski. Alkukiemuraharkassa saatiin aikaseksi yksi virhearvio ja Retku meni ihan läpi mukkelis makkelis hypystä. Ja sen jälkeen kakara loikkas sitten joka kerta aidan puolen metrin ilmavaralla :-) 

27.5.2007 Nasun nuorimmaisia luonnetestissä
Tänään Kajaanissa kävi luonnetestissä ensimmäiset pentuset Nastan viimeisestä pentueesta eli Nasta x Rudi pennut. Pojilla ikää 3v. 1 kk. Eihän sitä ihan ilman yllätyksiä vältytty. Jippo on nyt ensimmäinen Nasun lapsista, joka näyttää perineen äitinsä hermorakenteen - tämä poika ei pienistä hetkahda. Hyvähermoisuus ja suuri vilkkaus kun eivät ole ihan tavanomainen yhdistelmä :-) Ja laukauksiin Jippo oli reagoinut korvaa kääntämällä, vaikka ei juurikaan ole paukkuja aiemmin kuullut. Micky puolestaan oli syvästi järkyttynyt puolustushalun erikoiskokeen uhkasta ja sen jälkeinen pehmeys oli näkynyt kaikissa osasuorituksissa. Hermot ja laukausvarmuus kuitenkin plussilla myös Mickyllä. Ja meitä vilkkaista koirista pitäviä tuo "häiritsevä vilkkaus" ei lainkaan häiritse ;-) Eipähän lopu vauhti tekemissä kesken... Ja silti tämä poika ei piippaa eikä kuohu yli.

Jippo (Pikkupaimenen Match Maker)
Luonnetesti: Kajaani 27.5.2007 Lauri Ojala & Lea Kilpeläinen (ikä testihetkellä 3v. 1 kk)
        toimintakyky +1 kohtuullinen
        terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 
        puolustushalu +1 pieni
        taisteluhalu +2 kohtuullinen
        hermorakenne +2 suhteellisen rauhallinen
        temperamentti +1 erittäin vilkas
        kovuus +1 hieman pehmeä 
        luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin 
        laukauspelottomuus +++ laukausvarma
        yhteensä hyväksytty +175 pist. 

Micky (Pikkupaimenen Miracle Match)
Luonnetesti: Kajaani 27.5.2007 Lauri Ojala & Lea Kilpeläinen (ikä testihetkellä 3v. 1 kk)
        toimintakyky -1 pieni
        terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 
        puolustushalu +1 pieni
        taisteluhalu +2 kohtuullinen
        hermorakenne +1 hieman rauhaton
        temperamentti -1 häiritsevän vilkas
        kovuus -2 pehmeä 
        luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
        laukauspelottomuus +++ laukausvarma
        yhteensä +41 pist. 

Meillä kotona juhlat ovat jatkuneet vielä tänäänkin. Paketteja on sadellut sekä Nasulle että akalle ja kakku on maistunut. Kiitokset vaan kaikille! Keli on ollut loistava, joten ollaan istuttu pihalla ja koirat ovat huolehtineet nurmikon ilmaamisesta... kivasti turpaat lentelee, kun siinä innostuu kisailemaan.

Illalla ohjelmassa kesän ensimmäiset paimennustreenit. Minna otti lampolasta pässilauman treeneihin eli noin 10 keväällistä pässikaritsaa. Lampaat oli sika-ahneita uuden ruohon perään, joten töitä joutui koirat tekemään, että lauman sai liikkeelle. Nasu aloitti hommat ja näytti heti hyvältä. Joutui käyttämään paljon omaa päätään ja olemaan kovana. Aja ja hae kaikki (eivät pysyneet hyvin koossa nämä lampaat) tuli testattua. Kovin pitkiä pätkiä ei päästy tekemään, kun suurin työ oli saada lampaat irti aidasta ja turvat ylös maasta. Hammastakin joutui Nasta luvan kanssa käyttämään, tämä ei ole sille helppoa, joten hirmusti kehuja muorille. Muutaman haastavan lampaan sain ruotuun tuijotuksellaan, ei antanut piiruakaan periksi. Välissä Nasu hengähtämään autoon, juoksi jo ensimmäisessä treenissä itsensä melkeen jalattomaksi. Rankkaa!

Sitten oli Retkun vuoro. Ja ajatus on hautunut talven aikana ja juonesta päästiin kiinni heti. Hirmu leveät on Retkun flänkit, ei meinaa pelto riittää, kun se kiertää niin kaukaa. Ja vaikeaa on Retkulle, kun on hitaasti liikkuvia ja raskaita lampaita. Retkun kun pyrkii liikkeellä ja flänkillä saamaan elukat liikkeelle, ja se selvästi välttää vielä painostaen kohti kulkemista. Ja kun pässit seisoi rivissä aidassa kiinni ja söivät ahnaasti ruohoa aidanraoista, niin Retku oli ihan kysymysmerkkinä, kun ei siellä takajaloissa saanut mitään liikettä aikaseksi. Otettiin ihan perustreeniä, pannasta kiinni ja kehujen kanssa ahtaasta välistä lampaiden ja aidan väliin ja lampaat irti aidasta. Mieluiten Retku tekis aidan ympäri flänkin, mutta kun ei pääse, niin on pakko mennä ahtaasti. Kyllä tässä töitä pitää tehdä vielä kovasti, Retku on parhaimmillaan liikkuvien ja herkkien lampaiden kanssa. Sen voima ei vielä riitä näille junteille.

Nasu pääsi vielä toiseen treenisessioon ja sai jo pässinpojat vähän liikkeelle. Tuli rauniotreenitkin samalla :-) Jostain syystä aura ja kaikki tavarakasat vetää pässejä puoleensa ja Nasu pujotteli sujuvasti sieltä kaiken joukosta, silmät vain lampaissa. Ei me muoria vielä eläkkeelle laiteta, sehän oli ihan intopiukeena hommissa.

26.5.2007 Nasta 10v.
Tänään on juhlittu isolla porukalla Nastan 10v. synttäreitä. Aamun sade vaihtui alkuillasta sopivasti poutasääksi, joten grillasimme takapihalla ja nautimme kesästä. Koirat Källiä (melkeen 12 v.) myöten innostuivat leikkimään uusilla leluilla ja vauhtia piisas. Ja kun grillistä putosi yksi makkara hiekalle, niin koirienkin makkaran saanti oli taattu. Nasta kiittää saamistaan huomionosoituksista. Toivotaan, että "Blondien lobotomiaryhmä" ei samantien suolesta kaikkia ihania pehmoleluja... että ehtii Nasu niitä edes hetken hoitaa.

23.5.2007 Aina ei natsaa
Huono päivä tänään sekä akalla että Retkulla. Illan agitreenit meni niin penkin alle, että poistuttiin lenkille kesken kaiken. Mitäpä sitä turhaan nyhjäämään, paha mieli vaan tulee molemmille. Kun ei kulje, niin ei sitten kulje. Pitää vielä kehitellä tuota palkkasysteemiä nyt kesäkaudelle, kun rukkaset käsissä ei voi juosta. Siinä kun ois palkka niin sopivasti ja nopeasti tarjolla, mutta ei kuitenkaan häiritse koiran menoa radalla. Nyt patukka jos on maalissa maassa, niin Retku irtoaa sinne mitä kummallisimmissa paikoissa. Ja jos se taas on akalla mukana taskussa, niin esiin ottaminen on hidasta ja ei-palkitsevaa. Käsissä sitä ei voi pitää. Ja jos patukka on kerran ollut kentän reunalla, niin koira etsii sitä sieltä jatkuvasti... Tarttee miettiä tätä vielä. Jokatapauksessa koira oli sinkoamis- ja räkyttämistuulella tänään ja meni kaikesta käskyttämisestä huolimatta jatkuvasti väärille esteille. Huoh. Itellä oli ajatus, että tuli eilen tehtyä liikaa ja koira ei tänään jaksanut keskittyä menoon sitten ollenkaan.

TNS testitulokset tulivat Australiasta. Källi on terve ja Nastankin veri oli tutkittu, vaikka tarvetta ei ollut. Nasta varmistui siis testilläkin kantajaksi.

22.5.2007 Yksityisopissa taas
Martinniemessä Mikon agitreenit Retkun kanssa. Oltiin taas ainuita eli saatiin yksitystreenit valmiilla radalla. Luksusta. Rata oli sovellus Räsäsen Minnan helatorstain radasta. Putket puomin ja A:n alla, hervoton loppusuora ja vaikeita hyppykulmia. Mikko laittoi radalle pariin eri paikkaan myös okserin ja treenattiin okseria myös siten, että ennen okseria oli tiukka kaarre (nollakulma) ja että okserin jälkeen palattiin takas ja tehtiin tiukka kaarre. Retku toimi hyvin ja jaksoin 23 esteen radan 3-4 kertaan. Lopuksi otettiin vielä lyhyttä pätkää, jossa tultiin 90 asteen oikeasta avokulmasta kepeille. Tätä Retku ei vielä hyvin osaa, mutta kun reilusti itse liikuin ihan kepeille asti (kohti kakkoskeppiä), niin sain Retkun hienosti oikeaan väliin. Ei pidä jättää sille tilaa ja valinnan varaa, vaan törkeästi vain kiilata koira oikeaan väliin, kun edelle ehtii. Lopussa oltiin kyllä ihan poikki molemmat. 45 min. tehokasta työskentelyä ja sitten pitkälle lenkille vielä.

Akan kunto nousee kohisten. Agitreenien lisäksi ratsastusta on harrastettu ahkerasti. Viimeisen viiden päivän sisään 7 ratsastus kertaa...

20.5.2007 Aitatalkoot
Eilen akka on shoppaillut urakalla rautakaupoissa. Hankittu 20 kpl 51 x 51 sinkittyjä maajalkoja, 20 kpl painekyllästettyä 50 x 50 puutolppaa, kompostikehikoita porteiksi, sinkilöitä ja 50 metriä 80 cm korkeaa puutarhan verkkoaitaa. Rautakaupasta saa hyvää palvelua, kun heittäytyy avuttomaksi :-) Valmiiksi sahattuja tolppia yms. Tänään sitten pihan täytti innokkaat talkoolaiset ja parissa tunnissa aita oli valmis. Aita tehtiin koko pihan ympäri ja se laitettiin tiiviisti pensasaidan sisäpuolelle. Etupihalle on portti ja takapuolella portti naapurin puolelle, että pääsee ruohonleikkurin kanssa kulkemaan. Jahka lehti tulee pensaisiin, niin aita sulautuu maisemaan helposti. Ja nyt ei puput enää syö taimia meidän pihasta, eikä tule naapurin kissat tai/ja lapset meidän pihalle. Koirathan pysyy pihassa ilman aitaakin, mutta syksyllä aidan tarvii tietenkin Retkun pentuja varten. Tuhannet kiitokset talkooväelle avusta!

17.5.2007 Kisakalenterin suunnittelua
Käyty läpi kesän osalta agilityn kisakalenteria. Meillä on täällä pohjoisessa talvella aina hirmusti kisoja, mutta nyt kesällä tosi vähän. Toki oman seuran kisat Haukkukeitaassa, mutta naapuriseura pitää vain juhannuskisat ja Kemi-Tornio akselillakin kisoja on vasta loppukesästä ja syksyllä. Nyt kun me haluttas kovasti kisata :-) Akalla on työreissuja sen verran paljon, että ei jaksa satoja kilometrejä enää viikonloppuisin ajella. Tämän takia kalenterista putosivat pois mm. Jkl:n kisat. Aloitetaan ensi kesän SM-nollien kerääminen kesäkuun toisella viikolla.

Paimentamaan ei olla vielä tälle kesälle päästy, joten Kiteen kisat kesäkuun alussa tulevat liian nopeasti. Minnalla on pelto vielä niin märkä, että ihan turhaa lähtä tallaamaan se velliksi tässä vaiheessa kautta. Odotetaan maltilla kelin kuivumista ja kevään karitsoiden kasvamista. Hirveesti jo polttelis päästä treenaamaan. Nastan kanssa katsotaan nyt ekoissa treeneissä, että vieläkö muori pelittää. Selvästi on havaittavissa, että sen kuulo on huonontunut talven aikana. Syksyn kisoissa jo arvioin, että muori ei kuule kunnolla siellä kaukana pellolla 150 metrin päässä ja pillikäskyt meillä ei ole käytössä (ne varmaan kuulus paremmin). Mutta katsellaan, miten treenit lähtee käyntiin ja jos homma sujuu, niin kisatavotteita asetetaan paimennuksessa tälle kesälle sekä Nastalle että Retkulle.

Tokomotivaatio akalla on ihan nollissa. Ei kukaan haluais itselleen toko ja/tai PK-koiraa treenattavaksi? Akka vois suosiolla ulkoistaa nuo lajit, kun ei jaksa kiinnostaa niiden treenaaminen. Retku on tehnyt peltojäljen alkeet kuntoon ekana kesänä ja tokoon sillä riittäis intoa vaikka kuinka, mutta kun omistaja on niin auttamattoman saamaton treenaamaan näitä juttuja. Pääasia, että pysyy agilityssä lähdössä paikallaan ja pysähtyy käskystä kontaktilla ja paimennuspellolla :-)

Nastan 10v. synttäreitä juhlitaan meillä kotona Kaakkurissa lauantaina 26.5.2007 klo 16-> makkaran ja kakun merkeissä. Rääppiäiset sunnuntaina niille, jotka lauantaina eivät paikalle pääse. Tervetuloa kaikki ystävät ja "sukulaiset".

16.5.2007 Hyytävän kylmää treeneissä
Koko päivän satoi vettä Oulussa ja mittari näytti hyisevää +3 astetta. Niimpä illalla sullouduttiin välihousuihin ja kaivettiin pipo kesäteloilta päähän. Ohjelmassa Mikon 3-luokan treenit Martinniemessä. Jostain syystä ekan ratakuvion jälkeen akkaa ei palellut enää yhtään... ;-) Mikko juoksutti kyllä taas koko rahan edestä. Tehtiin hypyillä sylikäännöksiä, välistä vetoja, takaa kiertoja, ulkokulmia valssaamalla ja ympäri pyörittämällä ja taas oli kovasti vääriä putken päitä ansoina. Jotenkin välissä tuntuu, että akan aivokapasiteetti ei kykene liikkumaan, kääntymään ja käskyttämään samaan aikaan. Varsinkin selkä edellä hypyille vienti ja siitä palaaminen _sujuvasti_ takaisin paluusuuntaan tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Ja yksi väärä heilahdus tai liian pitkä odotus, niin koira menee väärälle hypylle... Tätä tarttee vielä harjoitella. Sitä vartenhan treenit on. Retku kulkee kyllä julmetun hyvin. 

Omatoimiosuudessa tehtiin pujottelun aloituksia sivulta 90 asteen kulmista kaukaa siten, että piti päästä vaihtamaan puolta pujon "taakse". Hyvin nämä puolen vaihdot Retku kestää, mutta oikean puolen avokulmat vaatii vielä paljon treeniä. Nyt onnistumisprosentti on noin 25% ilman vartaloapuja. Kakkosväli vetää liikaa ja ylipäätänsä koko pujottelu on niin ihana, että ihan sama, mihin väliin osuu nenä. Välistä vetoja meidän pitää treenata vielä kovasti, nyt Retku kulkee hirveän paljon paremmin työntämällä, kuin vetämällä. Lähelle tulo kovasta vauhdista ei tahdo onnistua.

13.5.2007 Hyviä hylkyjä
Tänään jatkuivat agikisat omalla kentällä. Keli oli onneksi vähän eilistä lämpimämpi ja iltapäivällä jopa aurinkoinen. Aamulla 1-luokassa kisasivat Nasta x Rudi lapset Luca ja Taiga. Agilityradalta Erjalle ja Lucalle nollatulos. Tämä on parin toinen nousunolla. Isot onnittelut!

Retku teki kerrassaan hienoja ratoja ja kun vielä saadaan kuski ohjaamaan kaikki 20 estettä 100% keskittyen, niin tulosta alkaa syntymään. Nyt molemmilta radoilta hylky. Hyppyradalta akan kiirehtiminen sai koiran jatkamaan rataa pujottelusta 11 kepin jälkeen ja agiradalla puhdas rata päättyi loppukiemuroissa pussin ohitukseen ja kun koiran tassut kävi pussin kankaassa, niin hylkyhän siitäkin napsahti. Radat oli haastavia, jopa vaikeita, mutta niistä oikeasti hankalista paikoista selvittiin hienosti. Tulokset ja meriselitykset on täällä.

Viimeiset kolme työviikkoa ovat olleet akalla melkoista haipakkaa. Reissupäiviä 2-4 viikossa, joten koirat ovat olleet paljon keskenään kotona ja äitin, pikkusiskon ja koirakavereiden hoidossa (iso kiitos kaikille!). Reissujen ajaksi koirat eivät matkaa hoitopaikkaan, vaan jäävät kotiin ja hoitajat tulevat tänne asumaan. Sama rumba jatkuu ainakin vielä seuraavat kaksi viikkoa, onneksi sentään treenit saadaan viikolle sopimaan. Hienosti ovat koirat kuitenkin tilanteeseen sopeutuneet ja kotona ollaan ihan kiltisti ja siivosti. 

Päivitetty Nastan pentueet sivua.

12.5.2007 Touhukas päivä
Aamusella turistiksi Oulun koiranäyttelyyn. Kehässä ensimmäistä kertaa Taiga-tyttö (Nasta x Rudi) ja hienostihan se menikin. Händlerillä pientä jännitystä, mutta Taiga otti tilanteen rennosti häntäänsä heilutelle ja avoimesta luokasta loistava tulos ERI4. Lisäksi Taiga oli mukana Pikkupaimenten kasvattajaryhmässä, joka sai KP:n ja oli ROP-kasvattajaryhmä. Onnea, onnea Niina ja Taiga!!!

Hyinen päivä jatkui Haukkukeitaassa agikisoilla. Villahousut, pipo ja toppatakki oli tarpeen, kun mittari keikkui vain +4 asteessa ja välillä tihkutti vettä. Retkulla ohjelmassa kaksi starttia ja hyviä ratoja tehtiin taas. Eka rata päättyi hylkyyn ihan loppumetreillä ja toiselta radalta saatiin yksi hiuksen hieno (videolta kuulee, että takajalan kynnet otti rimaan...) tiputus. Oltiin nopein vitonen ja sijoitus oli 6/24.

9.5.2007 Nasta varma TNS-kantaja
Tänään saapui Pyryn TNS-testitulos ja se oli terve. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Hippu (Nasta x Pyry) on kantaja, niin myös Nasta on varma kantaja. Nasun verinäyte on Sarilla lähtövalmiina, mutta jätämme sen lähettämättä. On täysin tarpeetonta tutki se, sillä sairauden periytymiskaava on tunnettu ja Nasta on tämän perusteella varma kantaja. Nasta jalostukseen käytettävien jälkeläisten tutkimista suositellaan, jotta vältyttäisiin kantajien yhdistymiseltä ja täten sairastuneilta pennuilta. Meillä on Nastan kanssa ollut ilmeisen hyvä tuuri, sillä sen 19 pennussa ei ole yhtään sairaita pentuja eli todennäköisesti Nasta on onnistuttu yhdistämään TNS terveisiin uroksiin. Mutta ihanaa, että tutkimus menee eteenpäin ja meillä on työkaluina käytettävissä tälläisia geenitestejä.

Illalla oltiin Haukkukeitaassa kesän ensimmäisissä agitreeneissä. Uusi kouluttajamme on Pietiläisen Sari ja Retku sai paljon kehuja suorituksistaan. Muutama extreme-kokeilu, mm. suora putki jätettiin puomilla koiran ja ohjaajan väliin, puomilta hyvä kontakti "kaukona", hyppy suoraan eteen ja akka oli valmiiksi jo vieressä olleen putken suulla valssaamassa. Kyllä Eepu osaa :-) Hyppyjen valsseilla pitää vaan uskaltaa aloitaa valssi aiemmin, reilusti jo ennen hyppyä, jonka jälkeen tarvii kääntyä. Koira kyllä tulee hypyistä yli ja saadaan kurvit superpieniksi. Ihana treenata taas ulkona.

8.5.2007 Yksityistreenit
Akalla meinaa flunssa painaa päälle, mutta silti iltasella ajeltiin 40 km päähän Haukiputaan Martinniemeen Aaltosen Mikon agitreeneihin. Käydään seuraavat kuusi viikkoa siellä treenamaassa OKK:n ryhmän lisäksi. Meidän 3-luokan ryhmässä ei ollut muita, joten me Retkun kanssa vedettiin 45 min. supertehokasta yksityistreeeniä. Ensin mentiin 19 esteen rata kahdessa pätkässä (ulkokulmia, valsseja, pöytä radalla) ja sitten koko helahoito yhteen putkeen. Retku kulki tosi hienosti ja taas saatiin työkalupakkiin uusi temppu: akan selkä hyppyä kohden, hypyn puoleinen käsi vie koiran hypystä yli ja matka jatkuu valssin tapaan tiukasti hypyn jälkeen vastakkaiseen suuntaan. Koira kyllä osaa nämä, kunhan saadaan kankea ohjaaja oppimaan kaikki temput ;-) Loppuun vielä 12 esteen rata, jossa takaa kiertoja, ulkokulmia ja välistä vetoja. Todella hyvät treenit ja paljon onnistumisia. Kyllä sitä välillä suu auki ihailee, miten vaikeistakin kulmista tuo koira hypyistä yli ponnistaa ja virheettömästi.

7.5.2007 Verinäytteitä TNS-testiä varten
Tänään Nasta ja Källi kävivät luovuttamassa verta TNS-geenitestiä varten. Nasta testataan, koska sen jälkeläisissä on kantajia ja Källi pääsi testiin mukaan veloituksetta, sillä tutkijaryhmällä on epäilys, että sen lähisuvun koirissa on kantajia. Verinäytteet lähtivät postissa Sarille ja käsittelyn jälkeen testiliuskat lähetetään Australiaan geenitestiä varten.

3.5.2007 TNS-geenitestin tuloksia
Australiasta saatiin lisään TNS (Trapped Neutrophil Syndrome) geenitestin tuloksia. Nastan jälkikasvusta TNS-kantajiksi osoittautivat Hippu (Nasta x Pyry) sekä Laku (Nasta x Niko). Willa-tyttö (Nasta x Niko) on TNS terve. Nasta ei tähän testiporukkaan ehtinyt mukaan, sillä olimme juuri tuolloin viikolla 16 hiihtolomalla. Myös Pyry testattiin, mutta sen tulos ei ole vielä valmistunut.

30.4.2007 Vauhtikuvia ja perheriita
Pikkusiskon poikakaveri (ammattivalokuvaaja) oli Oulussa kamera-arsenaalin kanssa, joten me suunnattiin Haukkukeitaan pelloille koirista kuvia ottamaan. Akka haluaa vauhtikuvia koirista yksin ja yhdessä. Koirat juoksi tyhjällä jalkapallokentällä aivan intoja ja jopa Källi-muori villiintyi perin vauhdikkaaseen menoon. Pieni konfliktikin saatiin aikaseksi, kun Källi nappasi heitetyn patukan ja toi sen akalle leikittäväksi. Muorillahan on tunnetusti huikea taisteluhalu. Mutta tämä oli Retkulle liikaa. Retkun akka, Retkun mötkö ja Retkun palkkaleikki... Pieni punainen kävi Pumpulin päälle kuin yleinen syyttäjä ja hetken aikaa jo näytti siltä, että Källi hoitaa tilanteen voittajana. Mutta Retku on niin iso ja vahva, että Källi jäi alakynteen ja akka joutui pelastamaan sen tilanteesta. Retku sai huutia ja osasi kyllä sen jälkeen taas käyttäytyä, vaikka patukkaleikit jatkuivatkin. Jälkikäteen tajusin, että saalis- ja taisteluleikit on meillä tähän mennessä olleet aina vain yhden koiran ja akan välisiä juttuja. Retku ei ole nähnyt (muuta kuin auton ikkunasta) Källin tai Nastan leikkejä akan kanssa, joten ilmankon olikin mustasukkainen. Retkullehan mötkö (tai rukkanen) on se maailman paras palkka, sen avulla se kiipeää vaikka puuhun...

29.4.2007 Erinomaisia KV Lahdessa
Lyhyiden yöunien jälkeen matka Padasjoelta jatkui Lahden KV näyttelyyn. Tuomarimme Rainer Vuorinen piti ripeää tahtia ja koirat sai valmistella kehään heti, kun paikalla päästiin ja leiri oli pystyssä. Källin trimmitty karva asettui tosi kauniisti perusteellisella harjauksella ja Retkun irtokarvat saivat tyytyä kevyeen pintasiloitteluun. Ihan siistiltä se vielä näytti, vaikka turkki oli täysin irti.

Retkun kilpakumppanina valioluokassa oli akan Crufts matkakaveri Tuisku. Siihen mennessä tuomarilla oli ollut koko skaala T:stä lähtien käytössä ja vain yksi ERI oli jaettu... Tuisku ja Retku saivat molemmat erin. Retku esiintyi nyt hyvin rauhallisesti ja varmasti, kopeloinnissa ei edes yhtään epävarmuutta ja liikkeet irtosivat sakemannikehässä loistavasti. Tuisku voitti luokan ja Retkulle ERI2. Kilpailuluokan jälkeen tuomari kävi luennoimaan, kuinka mustavalkoinen oli se ainut oikea väri borderille ja Australiassakaan ei näitä blondeja arvosteta. Ne ei edes paimenna lampaita... Hetki pieni, akkapa hakee seuraavan blondin kehään... :-) Mirvalla oli Källi valmiina kehän reunalla ja lennossa vaihdettiin. Källi oli ihan intona kehässä, malttoi kyllä seistä siivosti tassua antaen (makupaloja kiitos) ja liikkui hyvin reippaasti ja irtonaisesti. Källi 11v. 8 kk on ollut Rainerilla viimeeksi reilut 11 vuotta sitten Jyväskylän näyttelyssä pentuluokassa ROP-pentu. Nyt tulos oli VET ERI1 ja ROP-veteraani =) 

Paras narttu luokassa kehässä oli vain neljä narttua: Tuisku, Retku, Källi ja Pamir (Maccabee Amazing Grace). Mustat veivät voiton eli järjestys oli Tuisku, Pamir ja sitten Retku (PN3) ja Källi (PN4). Källi ei meinannut jonon hännillä pysyä liikkeessä nuorempien matkassa, joten muorin ravi Mirvan kanssa meni melkoiseksi pomppimiseksi. Retku liikkui kivasti ja keskittyi akkaan hyvin, vaikka Mirva ja Källi tulivatkin perässä. Sertit jäi jakamatta ja uroksista ei ollut yhtään ERI:n saanutta, joten Tuisku pokkasi suorilta ROPin. Kasvattajaryhmään veimme nartturyhmän: Tuisku, Retku, Källi ja EH:n saanut Fani. KP jäi tällä epätasaisella ryhmällä saamatta, joten me pitkänmatkalaiset päätettiin lähtä kotimatkalle. Källi oli sen verran väsyksissä, että ei sitä olisi enään "näyttelyn kauneimman veteraanin" -kisaan raskinut päivän päätteeksi viedä. Me tehtiin shoppailuja (mm. 12 palaa pentuaitausta 58 eur) ja jututettiin tuttuja ja yhden jälkeen oltiin jo kotimatkalla. Jaakko otti Retkusta ja turistina paikalla olleesta Laku-pojasta (Nasta x Niko) kuvia. Toivottavasti niistä tulee jossain vaiheessa julkaisukelpoisia.

Lisätty näyttelyarvostelu Källille ja Retkulle.

Kotimatkalla Petra soitteli tokotuloksia. Micky-poika (Nasta x Rudi) oli toisessa EVL:n kisoissa saanut toisen 1-tuloksen pistein 265. Tunnari oli mennyt nollille luovutuksen tiputuksen takia (-30p). Oman toi kuitenkin. Micky on nyt yhtä ykköstä vaille Tottelevaisuusvalio. Isot onnittelut Petra ja Miiru. Me ollaan suunnattoman ylpeitä teistä!

Niina ja Taiga (Nasta x Rudi) olivat kisanneet agilityssä 1-luokassa nousujohteisesti. Viikonlopun viimeisestä startista vain yksi rima alas eli harmittava 5 vp. Taiga on kuitenkin saanut talven aikana niin paljon lisää vauhtia, että Niinalla on matkassa pysyttelemistä. Siitä se kesän kisakausi alkaa, onnittelut!

28.4.2007 Hyllytarpeita pokaaleille
Ensimmäiset ulkokisat ilman ainuttakaan ulkotreeni... Eli kisattiin Patenimessä KASsin kisoissa. Kenttä oli pehmeä ja ikävän kurainen, mutta koira toimi kyllä ihan mukavasti. Ja sitä pelättyä käsistä karkaamista ei tapahtunut, vaikka tilaa oli yllin kyllin. Estevälit oli niin lyhyet, että pakko oli pitää raketti hanskassa tosi tarkasti. Molemmilta radoilta putkeen painuneet hylyt, mutta oikein hyviä pätkiä joukossa ja täysin kisanomaista vedätystä, alkuradan hylyistä huolimatta.

Kuudelta loppui kisat ja sitten pikaseen kotiin tassupesulle, kamat kasaan ja keula kohti etelää. Retku on aloittanut viikolla järkyttävän karvan lähdön, joten kevyt pesu vain ihan pakollisille paikoille ja muuten yritettiin säästellä jäljellä olevia karvoja kehään. Nasta oli mennyt vanhempien kanssa mökille jo päivällä, joten mukaan näyttelyreissuun lähtivät Källi ja Retku. Lyhyt pysähdys klo 23 tietämillä Sarin luona Palokassa ja puolen yön jälkeen oltiin majapaikassa Padasjoella.

27.4.2007 Valmistelutreenit
Lomaviikon ja akan työmatkojen takia agitreenit on jääneet väliin sekä viime että tällä viikolla. Tänään oli lomapäivä, joten käytiin päivällä hallilla omatoimisesti tekemässä lyhyet treenit. Ettei esteet ihan unohdu ;-) Otettiin kaikki kontaktit, muutamia 65 cm hyppyjä ja pujottelua. Retku toimi oikein mukavasti ja keinu etenkin oli tosi hyvä ja nopea. Retku menee suorilta alastulokontaktille odottamaan keinun laskeutumista. Superpalkasta (lue: rukkanen) on kyllä tässä ollut apua.

Akka on ratsastuksessa palannut esteiden pariin. Viimeeksi ollaan hypätty viime kesäkuussa. Hyvin oli taidot tallella ja Reino nautti hyppelystä varmaan vähintään yhtä paljon kuin kuskikin. Kiitokset Bibbi! Muutenkin ratsastuskunto alkaa olla kohdillaan, kun parhaimmillaan ratsastuskertoja on tullut neljä viikossa.

Akka teki Källille viikolla kevennystrimmauksen eli leikkeli mahan alle ja kylkikarvoihin "kaljuraitoja". Kun turkkia on paljon ja pitkästi, niin päällepäin ei näy, että väliin on saksittu lyhytkarvaisia rantuja oloa keventämään. Karva laskeutuu nyt kauniimmin kyljistä, kun sitä ei ole niin paksusti ja harjaus on helpompaa. Samalla masunaluskarvat lyhenivät mukavasti, eikä koira ole silti leikellyn näköinen. Retkun perästä irtoaa hurjasti pohjavillatukkoja. Joskos tämä maanantaihin asti kestäs?

20.4.2007 Kuratassujen paluu
Illalla palattiin Ylläksen lomalta ja kylläpä oli kaupungissa taas kuraista ja harmaata. Viikkon ei ole tarvinnut tassuja pestä eikä kuraa kuivatella. Ylläksellä oli kerrassaan loistavat kelit ja akka näyttää naamasta Lapin neekeriltä ;-) Mukavasti yöpakkasia, joten päivällä oli kantohanget ja mahtavan aurinkoista ja kirkasta. Ollaan ulkoiltu, lasketeltu, hiihdetty, syöty hyvin, nukuttu, saunottu ja otettu arskaa alusvaatteet päällä... Nasulla on ilmeisesti "vesihäntä" eli se kantaa häntäänsä ajoittain ihan nurinpäin. Aloitettiin sille varmuuden vuoksi B-vitamiini ja lyhyt tulehduskipulääkekuuri. Katotaan, korjaantuuko tilanne tällä. Muutama vuosi sitten Nastalla oli vastaavia oireita hännässä ja silloin tämä itsehoito auttoi.

14.4.2007 Ekat kisat kolmosissa
Kevään viimeiset kisat omalla hallilla ja Retkun ekat startit kolmosissa. Ja josta kummasta jännitys löysi aamulla akan jäseniin. Ihan vieras fiilis, kun normaalisti ei agikisat jännitä ollenkaan... Andersin radat oli kuitenkin mukavia ja virtaavia, joten jännitys poistui rataantutustumisessa viimeistään. Ja pieni punainen kulki loistavasti, luokasta huolimatta :-) Ekalta radalta yksi rima alas, kun akka halusi viedä koiran vasemmalta ja koira itse luki radan jatkuvan oikealle... Ja hypäriltä tehtiinkin sitten eka nolla ja sijoituttiin toiseksi 0,5 sekunttia voittajalle hävinneenä. Kyllä on huima tuloskunto Retkulla! Akka jo julisti kolmosiin nousun yhteydessä, että nyt loppui palkintosade pitkäksi aikaan ja sitten heti ekassa kisassa ollaan taas palkinnoilla =) Kyllä kelpaa.

Ja sitten tulosuutisia etelästä, jossa on "hiukan" suuremmat kisat kuin meillä. Kirkkonummella Tootsie (Nasta x Pyry) ja Janne maksi-3:ssa nollarata ja sija 3/67. Toiselta radalta harmittava vitonen.

Vaasassa KV näyttelyssä Otto (Nasta x Niko) oli 27 borderin joukossa ainut ERI:llä palkittu uros eli PU1 CACIB ja lopulta ROP. Isot onnittelut Arja ja Otto. Poika se kulkee voitosta voittoon :-)

Iltasella oltiin vielä sukuloimassa Sarmolassa, kun Heli ja Elke olivat kylässä. Nasta pisti taas parastaan, että kaikki urokset rakastuisivat siihen. On se kyllä halpa nakki... Kiitokset Helena ja Veikko tarjoiluista. Kiva tulla kisoista suoraan valmiiseen pöytään.

Huomenna meidän lauma suuntaa Kultu-Kimalluksen keulan kohti Yllästä. Luvassa ansaittu hiihtoloma.

11.4.2007 Sukulaisia lenkillä
Retkun sukulaistytöt eli Supo-sisko ja Taku-puolisisko Oulun suunnalla Outin kanssa, joten työpäivän jälkeen me suunnattiin kimppalenkille Haukkikseen. Jännä huomata, miten turkin väri oli nyt "talviturkissa" siskoksilla ihan erinlaiset. Retku on tosi punainen ja voimakkaan värinen, Supo taas oli selvästi haalempi turkiltaan. Viimeeksi kun nähtiin, niin siskot oli kuin kaksi marjaa (turkittomia silloin molemmat). Leikkikavereiksi näistä ei kyllä ole, vaikka yritystä olikin. Molemmat leikkivät vain omissa porukoissa. Mutta sopuisasti tämä riemunkirjava viiden borderitytön lauma lenkin kiersi. Nasu raukka oli ainoa perinteinen mustavalkoinen :-)

10.4.2007 Viimeistelytreenit
Tiistain tapaan tänään taas treenattiin ohjatusti agia. Radalla oli 270 asteen ulkokulmahyppyjä, okseri, pituus ja pujottelun aloitus vasemmalta siten, että U-putken suuaukot oli parin metrin päässä pujon aloituksesta. Retku kulki taas aivan loistavasti. Rimat oli 65 sentissä ja sieltä se vaan pieni ponnistaa - ihan nollakulmasta hypyille akan valssatessa edessä ja yhtään virhettä ei tehty. Oli taas oikein sellaiset nollatreenit :-) Puomilta poistuminen on turhan lipevä (lähtee heti kun kehutaan...), joten tätä vähän varmisteltiin. Pujottelun Eepu osaa, sehän on sen lemppari. Ei edes vilkaissut putken suuntaan, kun käskytys oli kunnossa. Toisessa kuviossa oli lopussa keinu ja sinne pantiin rukkanen valmiiksi palkaksi odottamaan. Hyppykuviossa takaana leikkaaminen hienosti ja keinu tehtiin kolmesti ilman pienintäkään hidastelua. Kyllä tässä hyvillä mielin lähtään lauantaina esimmäisiin 3-luokan startteihin.

Retkulle on hallilla iskostunut päähän se, että kaikesta mukavasta tekemisestä saa palkaksi noutamisen... Rukkasen lisäksi neiti tarjoilee akalle mm. kilonpainoista PK-kapulaa ja tunnaritikkuja... Ei kai se ihan täysillä käy ;-) Voihan sitä tietty noutokapulaakin palkaksi käyttää, vaara vaan on, että sillä kalauttaa jotakuta kalloon... Ja onpahan vaihtoehtoja tarjolla, että ei tarvii akan kesällä juosta enää rukkaset käsissä.

9.4.2007 Röllin karsintatulokset kasassa
Pertti ja Rölli (Nasta x Pyry) kisasivat Pääsiäisenä Helsingissä ja tuloksena kaksi nollaa. SM-tulokset parilla olikin jo kasassa ja nyt napsahti se viimeinen tarvittava tulos MM/PM-katsastuksia varten (ja yksi ylimääräinenkin ;-). Onnea pojat!

8.4.2007 Pyhätreenit
Pääsiäisen kunniaksi mentiin Petran ja Mickyn kanssa hallille treenamaan. Ei sentään siihen meidän perinteiseen sunnuntaiaikaan klo 8.30, vaan pari tuntia myöhemmin vasta. Toiselle puolelle laitettiin pöytä-keinu ja hyppy-pujo pikkutreenit ja toiselle puolella rakennettiin helpohko hyppykuvio putken ja puomin kera. Tehtiin takaa leikkauksia ja 90 asteen kulmahypyillä välistä vetoja sekä puomin päässä oli ihan nollakulmainen hyppy. Pöytä meinas olla hankala, kun niin kauheasti veti ne "ihanemmat" esteet Retkua puoleensa. Menihän se pöydälle kyllä, mutta ei yhtään irtoa eikä ime sinne. Ihan nenästä vietävä. Keinu on taas hyvällä mallilla, sinne mennää vauhdilla ja varmasti loppuun asti. Hyppykuvioissa rimat 65 cm. Ollaan melkeen koko talvi treenattu vain 60 senttisiä hyppyjä, että pakkohan on näitäkin koittaa. Ei tuota ongelmia Retkulle. Yli menee ja kevyesti, eikä vaadi mitään lisävarmistuksia. Kyllä sillä pomppu riittää.

Källi on aivan innoissaan kevään etenemisestä. Muori saa samalla lenkillä tehtyä kahta lempihommaansa: piehtaroida lumihangessa ja tehdä tarpeensa kuivaan heinikkoon :-) Muutenkin muori on oikein virkeässä kunnossa ja intoutuu aina iltaisin pelaamaan palloa.

Nasta on tässä talven aikana luopunut lapsenlikan tehtävästi. Se ei enää juurikaan leiki Retkun kanssa ja lenkilläkin Nasu viheltää ihan omia seikkailujaan ja viis veisaa Eepun menoista. Retku on sen verran raju leikkijä (+ haluaa aina voittaa painit), että ymmärrettävästi Nasta on saanut siitä ihan tarpeekseen. Lapsuus on nyt loppu, leikkiköön muiden kanssa.

3.4.2007 Tallikoirat
Joku on akalta joskus kysynyt, että mitä ne koirat siellä tallilla tekee mukana? Tässä todistusaineistoa viime viikolta:

Aikahan kuluu mukavasti mm. kissaa tuijotellessa, kissan perässä kulkiessa, akan perässä kulkiessa, lattioita nuohotessa (lue: pa*kaa syöden) ja muuten vapaamuotoiseen tohotteluun. Ja kissan ystäville tiedoksi, kissa ON ihan kuningas. Mitään vaaraa tässä ei ole, kuin korkeintaan koirien turpavärkeille. Sähinät ja kynnet tulee kyllä, jos koirat liian tuttavalliseksi tuppaantuu. Mutta metrin päästäkin on mukava tapittaa :-) Ja kissa nauttii saamastaa huomiosta...

Iltasella agilityssä tehtiin alku- ja loppusuora harjoituksia sekä slalom-hypyillä harjoiteltiin tekemään "jaakot" eli raakasti vaan selkä koiralle ja vaihdetaan koira toiseen käteen selän takaa. Onnistui vierekkäisillä slalom-hypyillä yllättävän hyvin, vaikka akka oli kyllä ajoittain ihan hukassa kartalta. Sitä kun on sitä vanhaan koulukuntaa, jossa koira ei saa koskaan mennä selän taakse, saatika pois silmistä...

1.4.2007 Omatoimitreeniä
Aamusella ajeltiin Petran ja Mickyn kanssa hallille treenaamaan. Tarkoitus oli tehdä vauhdikas hyppykuvio ja laittaa sen päätteeksi keinu. Keinulle piti nyt saada kovasta vauhdista onnistunut suoritus, heti alkuun. Ja Retku teki juuri, kuten toivottiin. Ei mitään epäröintiä ja palkka ei ollut edes näkyvissä. Hyppykuviot meni hienosti (radalla mm. täyskokoinen okseri ja muuri) ja keinu mentiin joka kerta loistavasti. Tosi hyvä mieli jäi, mikä lie takapakki tuli tähän väliin? Toisella puolella otettiin pujottelun aloitusta ja lopetusta, sekä puomia ja A:ta yksittäisenä esteenä. Pitää käydä pääsiäisen pyhinä vielä tekemässä saman tyylistä treeniä. Kun ohjatuissa treeneissä tehdään yleensä vaikeaa ja tiukkaa kuvioita, niin on nuoren koiran itsetunnolle ihan hyvä, että tehdään välissä sujuvaa ja helppoa kuviota ja saadaan ensiyrittämällä onnistumisia.

Iltapäivällä piippas tulostietoa Riihimäeltä. Pitkältä tauolta kisakentille palanneet Janne & Tootsie (Nasta x Pyry) olivat sijoittuneet maksi-3:ssa toiseksi 38 koiran luokassa. Onnea, onnea! Hyvä, että se nollavoitto ei vielä kilahtanut, kun puuttuu sen näytelmätuloskin...;-)

Iltasella käytiin Retkun kanssa vielä pyörähtämässä Cittarin pihassa bc-porukan näto-treeneissä. Keli oli kurja, vettä satoi ja tuuli tosi kovasti, mutta porukkaa oli mukavasti paikalla. Tehtiin näyttelykuvioita ja harjoittelin Retkun kanssa "tuomarikopelointia" vapaasti seisottaen eli niin, että ite en käy ollenkaan kyykkyyn koiran rinnalle. Hyvin meni ja Retku keskittyi hyvin, eikä välittänyt tuon taivaallista, vaikka muutama koira meinas vähän haastaa rähinään. Kiitokset Katjalle kuvista...! Kyllä koirien kuvaaminen on helppoa akan muotokuvaukseen verrattuna ;-)

27.3.2007 Surkeat treenit
Pudotus maanpinnalle oli armoton. Meillä oli tänään Tainan agitreenit ja kuski oli kerrassaan surkea. Tehtiin Jalosen 3-luokan rataa ja me kyllä hassattiin kaikki ansapaikat. Ei onnistu, ei sitten millään. Koitappa lähettää koira hypylle takakautta (seinää kohti), valssata vastaan ja vetää ja kääntää seuraavalle hypylle siihen viereen 180 astetta. Ei muuten onnistu näillä puujaloilla, ei. Retkukin kävi jo epävarmaksi, kun aina vaan hinkattiin samaa kohtaa. Ja puomille vienti putken suun ohi vaati täydellistä ajoitusta, yhtään ei kärsinyt päästää koiraa liian aikaisin käsistä. Keinulle saatiin kisavirhe aikaseksi, koira toppas maahan juuri ennen keinua täydestä vauhdista ja sitten nousi keinulle ihan tipuaskelin. Ihan kummallista, mikä siinä nyt tökkii, kun mitään pahaa keinulla ei ole tapahtunut. Kyllähän se menee seuraavilla kerroilla hyvin, mutta eka kerta on huono. Tätä tarttee harjotella. Toinen kuvio sentään saatiin onnistumaan paremmin, ettei jäänyt niin surkea fiilis treeneistä.

Hican ja Iineksen perheeseen syntyi eilen aamusella ponteva poika. Joten hoitokoirat piti palauttaa jo omaan kotiin, että pääsivät tuoreen isän kanssa lenkille ja omaa taloa vahtimaan. Onnittelut Saana & Kaitsu!

25.3.2007 Eepu kolmosiin
Meillä vähän poikkeuksellinen aamu, kun yöllä tuli hälyytys naapurista Saanalta ja Kaitsulta. Heille tuli äkkilähtö synnytyslaitokselle, joten heidän koirat jäi keskenään kotiin. Akka kävi yöllä siellä tarkistamassa tilanteen ja aamulla meidän laumaan liittyivät sitten tervu-Hicca 9 kk ja x-Iines 10v. Reippaana kesäaikaan klo 8 ajeltiin jo tallille Reino-hepan avuksi. Ohjelmassa letitys ja hoitoapua kisoissa. Virpiniemessä oli samaan aikaan siis sekä kouluratsastus- että agilitykisat. Kympin jälkeen sitten agihallille ja pitkä lenkki koirien kanssa metsässä.Oli muuten tasan yksi maksi-3 saanut eilen _tuloksen_ siltä meidänkin mielestä kamalan vaikealta radalta...

Kakkosten agirata oli mutkaisempi kuin eilen, mutta akalla vakaa ajatus, että rata sopisi meille. Alkuradassa jo tuli hassi ja koira jäi selän taakse persjätössä, mutta onneksi siitä selvittiin ilman virhettä. Sitten pussilla Retkussa vauhtia oli paljon suunnitelmaa enemmän, joten laukesimme hyppyansaan, kun akan valssi oli auttamatta myöhässä. Siispä yksi ylimääräinen hyppy muuten puhtaan radan keskelle -> hyl. Koira ei kyllä tiennyt hylystä mitään, jatkettiin rata loppuun kisanomaisesti. Pujottelun syöttö oikealta avokulmasta oli kerrassaan loistokas.

Sitten ensimmäistä kertaa kakkosluokan hyppyradalle. Radalla pari paikkaa, joissa oli pakko tehdä takaaleikkaus hypyllä ja hankala linja ennen pujottelua. Ensimmäinen takaaleikkaus onnistui loistavasti, mutta toisessa Retku pyörähti väärään suuntaan hypyn jälkeen ja melkein hyppäsi saman hypyn uudelleen (tuli silmukan hypyn ympäri). Täpärä pelastus tähän, muuten rata meni sujuvasti ja virheettömästi. Aika alittui -11,36 ja sillä irtosi luokkavoitto. Huppista huijakkaan, se siitä kakkosten harjoittelusta... Starttasimme kuusi kisaa kakkosissa viikon sisällä ja nyt jo tuli kouraan menolippu 3-luokkaan. Kisakirjassa on kuusi tulosta - kuusi nollavoittoa supermiinuksella :-) Toivottavasti sama linja jatkuu kolmosissa...

Tiiättekö, että kun on hyvä koira ja paljon treeniä, niin myös keskinkertainen, kömpelö kuski saa koiran kolmosiin ja vielä kestää tehdä ohjausvirheitäkin matkalla, koira korjaa ne. Kyllä Retku on mieletön peli! Tässä kohtaa kuuluu kiitos etenkin meitä tänä talvena piiskanneille Mikko Aaltoselle ja Taina Airaksiselle. Vanha ohjaajakin oppii uusia temppuja ja tajuaa sen, että aina ei pidä mennä siitä, mistä aita on matalin :-) Tunnustan, että optimistina ilmoitin Retkun viime viikolla toukokuussa alkavaan Mikon ryhmään, joka on tarkoitettu 3-luokan koirille...

Saanan ja Kaitsun vauva antaa vielä odottaa itseään, joten Hicca ja Iines jää tähän meille yökylään. Viisi narttua ja akka kaksiossa, sulassa sovussa ollaan.

24.3.2007 Nollaa pukkaa
Ensimmäistä kertaa kisaamassa meidän omassa treenihallissa Haukiputaalla. Ulkona mahtava keli ja kantohanget, joten käytiin ennen kisaa pitkä lenkki metsässä koirien kanssa. Itse kisassa Retku oli hyvin kuulolla ja toimi loistavasti akan haparoinnista huolimatta. Ekalta radalta nolla ja luokkavoitto. Kyllä koira osaa olla hyvä! Toisella radalla ihan outo keinun arastelu Retkulle (ei saatu virhettä), joten rytmi ja yhteys katos -> seuraavana esteenä olleelta pujottelulta koira lopetti kepit kesken akan leikatessa takaa. Eli vitonen tältä radalta ja nippa nappa päästiin alle ihanne ajan (keinu tosi hitaasti ja pujottelu aloitettiin alusta). Eli nyt neljästä 2-luokan startista Retkulle jo kaksi nollavoittoa ja kaksi vitosen rataa. Kolmosen kiemuroita kun katsottiin, niin yhtään ei vielä tekis mieli sinne nousta. Kyllä me vielä halutaan jonkun aikaa kakkosissa harjoitella... Tulokset on täällä.

21.3.2007 Ratsailla taas
Akka yhdeksän viikon tauon jälkeen ratsastamassa ensimmäistä kertaa. Ihan on rapakunnossa, mutta selkä tuntui ihan hyvältä. Eikä kipeytynyt ratsastuksen jälkeenkään. Reino tietty muisti testata, että pysyyhän kuski varmasti tukevasti kyydissä eli vähän ylimääräisiä loikkia nähtiin, mutta onneksi kuskin taidot on tallella. 

20.3.2007 Treeninollia
Mikon ohjauksessa hiottiin agikuvioita. Radalla oli hyppykiemuroita, U-putkia (joihin piti mennä kauempaa päähän aina) ja ahtaita esteiden välistä vientejä ja takaakierrettäviä hyppyjä. Ja ekasta 13 esteen kuviosta Retku vetäs heti suorilta nollaradan. Ihan tajuttoman hienossa kuosissa on nyt meidän yhteistyö. Eihän me ihan tällä suorituksella tauolle päästy kuitenkaan, piti vielä hinkata muutamaa kurvia vielä pienemmäksi. Akan korvienväli ei tahdo sisäistää sitä, että tätä koiraa _voi_ kääntää, käskyttää ja ottaa vauhtia pois jopa jo ennen hyppyä, niin tulee sen jälkeen pieni ja hallittu kurvi. Retku osaa ja kulkee, mutta akka ei tahdo uskaltaa ohjata tarpeeksi rohkeasti ja ennakoiden. Vekit me nyt osataan hyvin, kun koiran vie esteiden välissä sopivalle linjalle, niin vaikeatkin kuviot onnistuu ihan leikiten.

Tauolla palkattiin reilusti rukkasella ja näköjään myös kilon noutokapula käy palkaksi ;-) Heiteltiin sitä jötikkään kentän reunalla ja hirmu hyvin Retku kantaa ja itseasiassa pitää paljon rauhallisemmin tälläistä painavaa kapulaa, kuin esim. tunnaritikkua. Toinen ratakuvio menikin sitten vähän plorinäksi, kun oli koirassa niin kierroksia. Slalom-hypyt vetämällä ja työntämällä ei ole akan vahvuus, ei onnistu juokseminen ja vastaanottaminen esteen takana. Ja viimeinen U-putken pää saatiin onnistumaan vasta, kun akka jätti koiran väliin yhden ei-suoritettavan hypyn ja eteni linjassa kauempana sivulla. Hyvä treeni kaiken kaikkiaan, pitää vaan rauhoittaa tuo odotteluvuoro, eikä puuhastella koko tuntia koira kierroksilla.

19.3.2007 Madotus
Kevät keikkuen tulevi, eli ohjelmassa koirien kevätmadotus Drontal Comp vet. lääkkeellä. Kerta-annos 20 kg koiralle eli 2 tab. per nokka.

18.3.2007 Onnistunut kakkosluokan avaus
Tänään ajeltiin iltapäivällä Keminmaahan kisaamaan. Meillä on ollut 2-luokkaan nousun jälkeen 8 viikon kisatauko akan selkäleikkauksen takia, joten tuloskunto oli kyllä ihan arvoitus. Treenit on toki menneet hyvin. Ja kun treeneissä mennään vaikeita ja mutkasia kuvioita, niin kakkosluokan radat tuntuivat yllättävän helpoilta ja meno oli rentoa. Mukana oli tällä kertaa rauhallinen ja hillitty Retku ja tulosta syntyi :-) Ensimmäisellä radalla edettiin hienoa nollaa viimeiselle esteelle asti. Puomilta alas, tarkka kontakti ja sitten loppusuora muurille. Maneesiin paistoi laskeva aurinko voimakkaasti sisälle ja vain muuri oli tässä valokeilassa, muu rata oli varjossa. Ja PAM, Retku täräytti muuriin suoraan päin, yrittämättä hypätä ollenkaan. Kaato rintakehällä ja turvalleen maaliin. Onneksi tuomari Väyrysen Minna säikähti varmaan yhtä paljon kuin akkakin, joten saatiin tehdä muuri vielä uudelleen korjaamisen jälkeen. Ja kun on kova ja motivoitunut koira, niin tälläiset "pikku" kolahdukset ei tunnu missään. Ilman ongelmia muurin yli lopuksi. Ja vitosella voitettiin kisa.

Toinen rata meni sitten ilman muurin kaatoa, vaikka muuri radalla olikin. Aurinko oli jo laskenut, joten kaikki esteet oli varjossa. Hyvä, hallittu nollarata. Yksi ylimääräinen pyörähdys suoran putken jälkeisellä hypyllä, kun akka jäi niin kauas taakse. A kahdesti ja kontaktit tehtiin erinomaisesti. Nollalla voitto kolmen koiran luokassa. Kylläpä oli mukavaa menoa! Ensi viikonloppuna jatkamme kisaamista omassa treenihallissa. Vuoden 2007 agitulokset on jatkossa täällä.

Lisätty matkakuvia Cruftsin matkalta.

17.3.2007 Geenitestin tuloksia
Sari on saanut ensimmäiset testitulokset TNS (Trapped Neutrophil Syndrome) geenitestistä. Nasta x Niko Otto-poika (Pikkupaimenen Maximum Speed) on testattu TNS:n kantajaksi, joten seuraavaan näyte-erään lähtee verinäyte myös Nastalta. Myös muut jalostukseen käytetyt jälkeläiset tästä Nasta x Niko pentueesta tullaan geenitestaamaan. Kantajuudesta ei ole mitään haittaa koiralle itselleen, se ei tule koskaan sairastumaan, mutta jatkossa jalostuksessa kantajakoira on turvallista yhdistää vain geneettisesti terveeseen koiraan, ja myös tulevat sukupolvet kannattaa testata.

Retkun molemmat vanhemmat, Coh-isä USA:ssa ja Jojo-äiti Suomessa, ovat geneettisesti terveitä TNS:n osalta, joten myös Retku on terve vanhempien tulosten perusteella.

14.3.2007 Matkaraporttia
Kirjoitettu maratonraportti Cruftsin matkan seikkailusta. Suosittelen aloittamaan 8. päivän kohdalta... Lisään kuvat viikonloppuna. Kennelliitto oli uutisoinut sivuillaan Tuiskun menestykstä. 

Huomenna akka ajelee työmatkalle Jyväskylään, joten Sari tulee samalla saamaan matkavideot, palkinnot ja tulijaiset Cruftsista.

13.3.2007 Treeniä
Illalla Retkun kanssa Mikon vetämissä agitreeneissä. Ja kyllähän tehtiin taas töitä, akka pantiin liikkeelle ja harkitsemana jokainen askel radalla. Tehtiin 19 esteen rata kahdessa osassa. Alkoi pituudelta ja pujo kahdesti, lisäksi okseri kahdesti ja vaikea nollakulmainen hyppy juuri okseria ennen. Ja useampi takaaleikkaus hypyillä. Retku oli aivan fantastinen. Kyllä se riman osaa pudottaa, mutta lähinnä ne tuli alas siivekkeen koskettamisen takia, ei niinkään riman päällä rämpimisestä. Se vaan tulee (jos sen ohjaa niin) niin pienistä kulmista hypyille, että nuolee siivekkeitä. Pakko oli pikkusen ohjata tilaa esteiden väliin ja siten helpottaa linjoja. Tehtiin vekkiä ja haettiin koiraa putken suulta asti, jotta linjat tuli oikein. Syliin otto hypyn takana (ei valssi) vaan peruuttamalla, onnistui yllättävän hyvin, vaikka akka on onnettoman huono viemään näin. Taas piti pysyä mahd. lähellä, niin kuviot onnistui parhaiten. Radan lisäksi omatoimitreeniä hyppyneliöllä. Lähinnä takaaleikkauksia, 270 asteen kulmahypyillä valssivastaanottoa ja tiukkoja palautuksia hyppyjen jälkeen (mahd. pieni kurvi). Ei tarvinnut hinkata näitä, Retku meni kerrasta oikein. Lisäksi puomia naksun kanssa. Meinaa jäädä vain etujalat kontaktille, eli hidastaa liian aikasin. Tein 4 tassun kontakteja ja muutaman kerran Retku tuli omaehtoisesti etutassut maahan asti. Josta neiti sitten tarkkana tyttönä pikaisesti peruutti takaisin kaikki tassut kontaktille ;-) Tästä on palkattu.

12.3.2007 Paluu arkeen
Seitsemän viikon sairasloma on ohi ja on aika palata arkeen. Työ alkoivat tänään. Reissukamat on purettu. Oli muuten vähän pyykkiä pestävänä... kiitos kadonneen matkalaukun ja kolme päivää päällä olleiden samojen vaatteiden. Ja sitten sen ihanan vaaleanpunaisen villapaidan (100% villaa) onnistuin pesemään barbinvaatteeksi. Kiva kertakäyttöpaita. Sopii nyt mukavasti 11-vuotiaalle tytölle.

Illalla Jaana ja Petra tulivat kuulemaan ensitunnelmia reissusta ja katseltiin videoita ja kuvia. Omia valokuvia mulla ei reissusta juurikaan ole, sillä hallin valo ei suosinut digipokkarilla kuvaamista. Videota on noin 3 tuntia ja sekin huojuvasti käsivaralla kuvattua. Näkyy kuvaajan jännät paikat nauhalla :-)

Retku on ilmoitettu OKK:n kisoihin kahden viikon päästä kaikkiin neljään starttiin. Kiva päästä ekaa kertaa kisaamaan omana halliin. Kemin kisojen aikataulut tuli, maksi-2:ssa kolme koiraa molemmissa kisoissa. Ainakin varma palkintosija, jos tuloksen saa ja jos nollan tekeen, niin varmasti on kolmen parhaan joukossa =) Ja minä tykkään aina mennä radalle ensimmäisten joukossa, heti rataantutustumisen jälkeen. Nyt se onnistuu varmasti.

Ja vastoinkäymiset jatkuu. Soittivat, että meidän lomamökissä Ylläksellä on ollut viikonloppuna vesivahinko, joten etsivät meillä sijaismökin hiihtolomalle (viikko 16). Toivottavasti järjestyy yhtä hyvä, meille oli varattuna 12 hengen kelohuvila Ylläsjärven rannalta...

11.3.2007 Vastatuulta kotimatkalla
Aamulla herätys kuudelta. Tuisku lenkille, pakkaamista ja taas ihana aamupala. Ruoka on ollut matkalla kyllä niin hyvää, että ei ole yhtään pahaa sanaa sanottavana englantilaisesta keittiöstä. Matkalaukku painoi kuin synti ja se meni kiinni vain kannen päällä istumalla. Lisäksi Pedigreen voittokassi oli täynnä tavaraa ja reppujakkara painoi kuin synti. Mukaan kotimatkalle lähti Cruise x Diva urospentu Rommi. Tuisku jäi tyytyväisenä sängylle köllöttämään, kun Heather lähti saattamaan meidät Rommin kanssa asemalle. Meidän matka jatkui bussilla Rugbyyn klo 9.15, siitä junalla Watford junctioniin ja taas bussilla Heathrowille. Rommi matkasi kovassa kantoboksissa ja pääsi sitten pyyhkeen päällä penkille bussissa. Vaihdot meni yllättävän kivuttomasti ja junassa löysin invaoven ja vaunusta invapaikan, joten mahduin valtavien kassien ja pennun kanssa siihen mainiosti. Vain Watfordin asemalla olin vähän pulassa portaiden kanssa, mutta onneksi ystävällisiä ja avuliaita miehiä tuli heti kantoavuksi. Viimeisessä Heathrowin bussissa oli vain kolme matkustajaa, joten meillä oli tilaa yllin kyllin ja matkaseurana kaksi mukavaa skottisetää. Ja juttua piisas. Minä huomasin jo, että kieli tulee niin selkärangasta, että lepertelin pennullekin englanniksi... Rommi matkusti tosi hyvin. Olihan se nyt ensimmäistä kertaa yksi suuressa maailmassa. Se tillisteli bussin ikkunasta, väänsi hirmukakat rautatieasemalle ja kävi pissalla junan vessassa ;-) Viimeiseen bussiin poika sitten nukahti.

Lentokentällä oltiin todella hyvissä ajoin jo klo 12.30, kun lento lähtisi klo 18.05. Jos sitä vaikka shoppailisi tax freessä... Bussi jätti meidät tosi kauas varsinaisesta terminaalista, joten lastasin kamat ja pennun boksissa kuljetuskärryyn ja sitten rullasin terminaali 1:n. Lähtöselvitys oli Brittish Airwaysillä, vaikka olimme lentämässä Finnairilla. Rommi ei ollenkaan tykännyt boksissa olosta, olihan se saanut olla hihnassa koko matkan. Terminaalissa vaan sen oli pakko olla boksissa, muuten ei ois karavaani liikkunut metriäkään. Ja taas alkoi lentokenttäshow. Eikö sellaista ongelmatonta lentokenttää olekkaan? Minulle oli varattu lippu "pet in cabin" ja virkailijat väittivät kiven kovana vastaan, että koiraa ei voi lennättää Englannissa matkustamossa. Onneksi minä oli ottanut selvää asioista etukäteen ja pidin pintani. Englantiin koira saa matkustaa _vain_ ruumassa ja tämä on maan tulliviranomaisten määräys. Mutta se ei yllä maasta poistuvaan liikenteeseen, sillä määräys riippuu aina vastaanottajamaasta  ja lentoyhtiöstä. Ja Finnair ottaa koiran matkustamoon. Olivat jo pakkaamassa pentua ruumaan (johon boksi oli aivan liian pieni) ja sitten tuli jo tuomio, että koira jää Lontooseen. Sain kuitenkin isot kassit (27 kg...) ilman lisämaksua ruumaan ja jäin odottamaan Rommin turvatarkastusta kentälle check-in puolelle. Piti odottaa siellä klo 17 asti, joten aikaa oli yllin yllin. Ja hyvästi tax free ostokset. Me käytiin Rommin kanssa ulkoilemassa, istuttiin pihalla auringossa (+16 astetta) reppujakkaralla ja sitten mentiin ravintolaan syömään. Henkilökunta oli tosi ystävällistä ja sain kantoapua heti tiskiltä, kun piti saada reppu, pentu ja boksi tarjottimen kanssa pöytään. Rommi nukahti pöydän alle, joten istuin toista tuntia ravintolassa syömässä ja lukemassa. Avulias tarjoilija jopa toi mulle kahvin suoraan pöytään, kun enhän mää voinut lähtä mihinkään pennun nukkuessa. Taas sitten ulos ja odottelemaan. Rommi teki tosi reippaasti tarpeet ulos. Ongelma oli vain roskisten puute. Kakkapussi kädessä kuljin ulos ja sisään, kunnes tajusin, että turvariskien takia roskiksia ei ollut. Jätin sitten kakkapussit seinän viereen ulos. Toivottavasti eivät luule niitä pommeiksi...

Hyvissä ajoin ennen klo 17 menin lähtöselvitystiskille Rommin kanssa. Turvallisuusviranomainen tuli ja tarkisti pennun ja boksin. Hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä, miten moinen käsimatkatavara viedään turvatarkastuksen läpi. Niimpä herra lähti saattamaan meitä ja heti tuli stoppi turvatarkastuksessa. Ei tästä koiran kanssa, koirat selvittää cargo ja ne matkustaa vain ruumassa... Takasin lähtöselvitykseen, yhteys johtajaan ja muutama puhelu. Sitten siirryttiin erikoistavaroiden turvatarkastuslinjalle ja stoppi tuli sieltäkin. Ei koiraa tästä, joutuu läpivalaisuun. Koitappa sitten siinä selittää, että pentu ja boksi on jo tutkittu. Ei onnistunut. Taas takaisin lähtöselvitykseen ja parit puhelut. Kello alkoi olla jo paljon ja portille oli jo kiire. Vihdoin saatiin turvatarkastuksen johtaja paikalle, joka päätti, että koira viedään henkilökunnan reittiä pitkin portille, mutta minun pitäisi kulkea normaalia reittiä turvatarkastuksen kautta. Ilmoitin, että käteni on lukittu boksin kahvaan ja en luovuttaisi pentua silmistäni. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan annettu ja kiire pakotti tekemään ratkaisun. Me tavattaisiin Rommin ja saattajan kanssa portilla 17. Tajusin vasta jälkikäteen, että en saanut pennun luovuttamisesta mitään kuittia tai todistusta. Toivottavasti se pysyisi tallessa... Kipin kapin turvatarkastukseen, jossa piti riisua kengät ja vyö pois ja sitten jo juoksujalkaa portille. Hei, hei Harrods ja Burberry shop. Ei aikaa ostoksille. Heti portilla menin virkailijan puheille, sillä Rommia ei näkynyt. Kerroin tilanteen, johon virkailija tuumas, että koira on sitten varmana luovutettu cargolle ja matkustaa ruumassa... Mun pinna alkoi olemaan jo hiukan kireällä ja taas kerran selvitin tilanteen, että koiralla on lippu ja se matkustaa kanssani käsimatkatavarana. Täti soitti taas muutaman puhelun ja huuteli lälläriin ja kellään ei tuntunut olevan tietoa, missa Rommi olisi. Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen, kaikkien muiden noustua jo koneeseen, kuulin Rommin huudon terminaaliputkesta. Se oli tuotu suoraan sinne portin ohi. Mut tsekattiin kiireesti sisään ja itku melkeen pääsi, kun sain pennun taas syliini. Se onneksi rauhoittui heti tutun ihmisen läheisyydessä ja niin me seikkailijat vihdoin noustiin koneeseen. Ja voi luoja miten oli mukavaa saada hyvää palvelua ja suomeksi. Laitoin vielä koneesta viestin sekä Sarille että pennun kotijoukoille, että onnellisesti ollaan jo melkein siivillä. Finnairin väki kuunteli ihmeissään selkkausta terminaalissa. Heillä ei ollut mitään tietoa siitä, että koiraohjeistusta ei ollut olemassakaan koko Heathrowilla.

Rommi alkoi olla jo hyvin väsynyt. Se oli ulkoillut ja syönyt, joten uni painoi silmissä. Kysyin lentoemännältä koiran matkustuspolitiikkaa, boksi oli liian pieni nukkumiseen ja lisäksi Rommilla tuli lähes umpiseinäisessä boksissa selvästi kuuma. Lentoemännän mukaan koiran _pitäisi_ olla koko lennon ajan boksissa ja tämä määräys oli etenkin siisteyden vuoksi. Lentoemo kyllä myönsi, että koneen ollessa viimeistä paikkaa myöten täynnä, heillä ei ollut mahdollisuuksia valvoa sääntöjen noudattamista. Meidän paikka oli takimmaisessa rivissä ikkunan vieressä, joten kun kone lähti rullaamaan kiitoradalle, pudotin Rommin boksin viereen penkkini alle lattialle ja rupesin lukemaan Ilta-Sanomia. Rommi sammui kuin saunalyhty ja matkusti (hyi, paha kenneltyttö) koko kolmen tunnin matkan Helsinkiin lattialla nukkuen. Oli se boksi siinä vieressä hämäyksenä...

Helsingissä oltiin Suomen aikaa klo 23 ja Rommi tyytyi jo mukavasti kohtaloonsa boksissa. Mentiin tullin ja passintarkastuksen läpi, mutta koiran passia eivät halunneet tarkistaa. Saapuvien aulassa olikin sitten Rommin uusi omistaja, Miia hänkin, vastassa. Saman tien tuli lattialle pisut ja kakat, mutta siihen olin varautunut ja kakkapusseja + paperia oli repussa mukana. Pienet matkatarinat ja hoito-ohjeet Miialle ja sitten patikointi kohti kotimaan terminaalia. Vieltä piti kertaalleen mennä turvatarkastuksen läpi ja Oulun kone oli täynnä hiihtolomalta palaavia. Mukavasti sattui meidän eläinlääkärit samaan koneeseen eli Nasun silmälääkäri Kaisa ja miehensä, hevosklinikan ell Henkka. Joten juttua piisas terminaalissa. Oulun koneessa sitten iski väsy ja otin "päiväunet". Klo 01 yöllä Oulussa ja tottakai tällä kertaa matkalauku löysivät saman tien perille. Koirat teki ovella turvatarkastuksen, kaikki tavarat piti nuuskutella läpi ja etenkin akan hihat haisi mielenkiintoiselle (lue: Rommille). Kotona ajatus juoksi vielä niin ylikierroksilla, että vasta pitkästi yli kolme pääsin nukkumaan.

Olipahan reissu, mutta sen arvoista joka minuutti. Se on pakko todeta, että kiltti ja hiljainen ihminen ei olisi matkalla pärjännyt. Olisi jäänyt jo Helsingissä rannalle ruikuttamaan. Pitää olla vaativa ja napakka asiakas ja pitää olla etukäteen selvillä ohjeista ja määräyksistä, sillä virkailija ei niitä tiedä. Ja luovuttaa ei saa. Ehkä se on sitä suomalaista Sisua?

10.3.2007 Shoppailupäivä Cruftsissa
Lauantaiaamu valkeni Birminghamnissa aurinkoisena ja ensimmäinen ajatus aamulla oli kadonnut matkalaukku. Oma känny oli jo mykkänä ja sitten loppui credit myös Heatherin pre-paid liittymästä. Annan puhelin onneksi vielä toimi, joten päätin soittaa suoraan Finnairille. Sieltä näkyin koneelta, että minun tapaukseni oli jo suljettu! Laukkun pitäisi kuulemma olla jo minulla. Menin käymään vielä majapaikan emännän luona, siltä varalta, että laukku olisi tullut yön aikana, mutta ei tärpännyt. Laukku oli jossain matkalla (kuriirilla?), mutta sen sijainnista ei ollut sen tarkempaa tietoa. Finnairilta lupasivat, että voin mennä ostoksille (vaatteita, kosmetiikkaa) ja he korvaavat kustannukset jälkikäteen kuitteja vastaan. Yhdeksään asti odotettiin majapaikassa, käytiin aamupalalla (ihana pekoni-muna aamiainen englantilaiseen tapaan, nam!) ja ulkoilutettiin koirat. Ja sitten ajeltiin taas NEC:n näyttelypaikalle. Eteläinen pysäköinti oli jo täynnä, joten jouduimme kiertämään melkoisen matkan itäiselle parkkialueelle. Tuiskulle oli saatu järjestettyä koiran kulkulupa myös launtaille ja meillä ihmisillä oli ilmaisliput ja parkkikuitti valmiina. Meillä oli kutsu Purinan osastolle valokuvaukseen.

Itsellä alkoi olemaan jo tosi paskanen ja nuhruinen olo. Meikkipussin varustus oli puuteri ja huulirasva, ja villapaita oli aivan liian lämmin varustus halliin. Ostin itselle puhtaan paidan ja sukat, alusvaatteita näyttelypaikalla ei valitettavasti ollut tarjolla. Mentiin Purinan osastolle ja lähdettiin sieltä komean pukumiehen saattamana studioon valokuvaukseen. Tuisku ja Heather kuvattiin Purinan ProPlan taustaa vasten (Tuiskun ruoka on ko. sarjan kana&riisi) ja kuvat tulevat paikalliseen koiralehteen mainoksen yhteyteen. Lisäksi minä sain kuvan itsestäni ja Tuiskusta saman tien mukaan. Sen jälkeen me ihmiset päästiin Purinan vip-osastolle nauttimaan välipaloja ja virvokkeita. Empä ollut aiemmin maistellut aitoa ranskalaista shampanjaa... Tuisku eli kuin prinsessa. Vettä ja herkkuja yllin kyllin ja kaikki halusivat tervehtiä ja rapsuttaa voittajaa. Puolen päivän jälkeen me ihmiset lähdettiin shoppailukierrokselle, jolloin Tuisku sai ison häkin käyttöönsä osaston rauhallisesta takahuoneesta ja sinne rouva nukahtikin tyytyväisenä. Viisi messuhallia täynnä ständejä. Tunti kesti kävellä yksi halli päästä päähän... Ja matkakassa hupeni ihan silmissä. Itselle oli pakko ostaa Colliewobblesin paimenkoirapörrötakki (tätä oon kuolannut Minnalla ja Jarilla jo vuosia sitten) ja lisäksi mukaan tarttui t-paitoja, kalenteri ja muutama yllätyslahja kotijoukoille. Ostettavaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta piti pitää kokoajan mielessä, että minun on yksin raahattava tämä kaikki kotiin huomenna... Häkit ja pentuaitaukset olivat todella halpoja, näitä sieltä olisi kannattanut ostaa, jos olisi ollut kuljetusmahdollisuus. Muuten hinnat oli kyllä korkeita. Osastoilla oli jatkuvasti erilaisia näytöksiä. Avustajakoiria, huumekoiria, tokoa, flyballia, koiratanssia, agilityä jne. Ihmisiä oli valtavasti ja tungos sellainen, että koiran kanssa ei olisi ollut mukava kulkea. Onneksi Tuisku nukkuin prinsessaunia kaikessa rauhassa. Me vaan välillä käytiin sitä moikkaamassa, ulkoiluttamassa ja jätettiin samalla ostoksia pois käsistä.

Iltapäivällä majapaikan emäntä soitti Annan kännykkään. Mun matkalaukku oli vihdoin tuotu. Ihanaa! Suihku ja puhtaat vaatteet luvassa illaksi. Ja saa vihdoin tämän kolmen päivän meikin pois naamalta ja tukan auki suttaselta letiltä.

Iltapäivällä Purinan osastolla oli Tuisku-show. Eli Heather ja Tuisku kutsuttiin osastolle haastatteluun, esittäytymään ja tekemään temppuja. Meillä kellään ei ollut kauheesti tietoa Tuiskun käskyistä, joten hiukka piti konsultoida Saria puhelimitse. Tuisku teki seuraamista, istu, maahan, kieri, peruuta, pyörähdyksiä koiratanssitapaan, molemmat tassut ylös tervehdyksiä, pujottelua jalkojen välistä jne. Haastattelijana oli BBC:n kommentaattori ja myös lapset yleisöstä saivat tulla tervehtimään Tuiskua. Väkeä kertyi esiintymisalueen reunaan satamäärin ja Tuisku oli tosi hienosti. Muutaman kerran yhteys Heatherin kanssa vähän katkesi ja Tuisku kävi etsimään minua yleisön joukosta, mutta hyvin se palasi "hommiin". Ja lasten kanssa koira oli kyllä ihan loistava, vaikka tiesin, että se ei ole niiden kanssa ollut kauheasti tekemisissä. Sievästi otti namit pienistä käsistä ja antoi silitellä ja pusutella. Haastattelijaa nauratti Tuiskun kaksikielisyys. Maahanmeno oli ihan yhtä varma ja nopea, sekä down että maahan käskyllä.

Vielä lopuksi piti käydä noutamassa Tuiskun palkinnot. Eilen kehästä palkinnoksi tuli kolme ruusuketta (luokkavoitto, paras narttu ja ROP), iso kuparilautanen (kiertopalkinto), valtava puutaulu, jossa edellisvuosien voittajien nimet kaiverrettuna (kiertopalkinto) sekä paras narttu -palkintotaulu. Näistä kiertopalkinnot matkaavat Heatherin mukana Skotlantiin, sillä niitä ei saa viedä pois maasta. Lisäksi saatiin lahjakortteja, joilla sitten haettiin lauantaina palkinnot eri ruokavalmistajien osastolta. Eukanubaa tuli 3 kg + mainospinssejä, Pedigreeltä 20£ arvosta ruokaa/nameja + iso keltainen Pedigree Best of Breed Crufts 2007 kassi ja Purinalta iso kylpypyyhe + piknic peitto pussissa. Hauska oli kiertää muiden ruokafirmojen osastoja Purinan mainospaita päällä... Joka paikassa piti selittää, että matkalaukku on kadoksissa ja että sain puhtaan paidan heiltä lahjaksi sen takia :-) Sitten mentiin vielä kertaalleen Purinan osastolle syömään ja haettiin Tuisku taukopaikasta. Kuuden maissa jätettiin näyttelyhallit, käytiin asemalla selvittämässä huominen aikataulu Heathrowille ja ajeltiin sitten takas majapaikkaan.

Mukava oli saada matkalaukku auki ja samantien oli ajatus, että pitää ruveta pakkaamaan huomista kotimatkaa varten. Mentiin taas naapurihotellin ravintolaan syömään ja sen jälkeen tämä tyttö linnottautui tunniksi kylppäriin peseytymään. Päänahka oli jo ihan hellänä, kun oli ollut ranskanletti päässä kolme vuorokautta putkeen... Kännykkä aiheutti vielä ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun se ei lähtenyt virtapainikkeesta päälle latauksen jälkeen. Tämä lienee N72:n tyyppiongelma, sillä saman vaivan takia ½ vuotta vanha luuri on ollut jo kertaalleen korjattavana. Koitin painaa kynällä, avaimella, kynnellä ja taas kynällä. Sitten painikkeen etureunasta löytyi paikka, joka reagoi painallukseen ja virta tuli päälle. Onneksi, kyllä puhelin on tärkein kapistus lompakon lisäksi maailmalla. Illalla vielä pakkaamista ja Cruftsia telkkarista. Ja klo 23 huoneessa oli hiljaisuus.

9.3.2007 Crufts
Kello soi aamulla klo 4. Aamupalaa me ei tuohon aikana saatu, joten aamupalaksi keitettiin huoneessa teetä ja pisteltiin naamaan muroja. Tuiskulle ei kelvanneet Heatherin koirien ruuat, joten se tarvitsi syötävää jo kipeästi. Kuudelta oltiin jo matkalla näyttelypaikalle. Tarkoitus oli saada auto eteläiselle parkkialueelle lähelle sisäänkäyntiä, sillä osa Heatherin koirista jäisi päiväksi autoon ja niitä olisi siten helpompi käydä ulkoiluttamassa. NEC oli kerrassaan valtava paikka, mutta tähän aikaan aamusta parkkipaikka järjestyi kivuttomasti. Ensin kuormattiin kaikki häkit, trimmauspöytä ja boksit kärryy ja mentiin halliin pystyttämään leiri ilman koiria. Jokaiselle koiralle oli varattu numeroitu "parkkiboksi" ja onneksi meidän seurueen 9 koiralle ne olivat vierekkäiset ja mukavasti laitimmaisessa rivissä. Kehään asti sieltä ei kuitenkaan nähnyt.

Sitten koirat autosta ja me käytiin Tuiskun kanssa vielä pitkä lenkki ulkoilemassa hallin pihassa nurmikolla. Sitten sisälle halliin, jossa tunnelma alkoi jo nousta. Kehät alkaisivat klo 8.30. Kävin Tuiskun kanssa ottamassa tuntumaa kehämattoon ja juoksin muutamia kierroksia. Heather seurasi Tuiskun esiintymistä ja kokeili myös itse sopivia juoksunopeuksia sen kanssa. Jo etukäteen oli sovittu, että Heather vie Tuiskun kehään. Minä olin luvannut olla hätäapuna, jos Heather ei itse ehdi viedä kaikkia omia koiriaan kehään. Mutta näissä kamoissa (farkut, villapaita ja tennarit) minä en ollut ihan kehäkelpoinen. Minun osakseni jäi Tuiskun hyvinvoinnista huolehtiminen, turkin kunnostaminen ja kehien kuvaaminen videokameralla.

Me lähdettiin Tuiskun kanssa tekemään pakolliset ostokset: ruokaa ja näyttelytalutin. Purinan osasto löytyi viereisestä hallista ja muutaman vaihtoehdon jälkeen päädyin ostamaan Tuiskulle tarvikekaupasta kengurun nahkasta tehdyn punotun panta+talutin yhdistelmän. Tuisku söi aamupalan hyvällä ruokahalulla ja oli rauhallisen oloinen kaikesta hälystä huolimatta. Huoltotoimenpiteiden jälkeen siirryin kehän reunalle kuvaamaan arvosteluja. Urosten ja narttujen kehät olivat vierekkäin, joten välimaastossa istumalla pystyi seuraamaan arvostelua molemmissa kehissä. Kehään tultiin luokka kerrallaan ja vapaassa järjestyksessä. Suurimmassa luokassa oli 32 koiraa. Kaikki luokan koirat tuotiin ensin kertaalleen kehään seisomaan ja tuomari silmäili ne läpi. Sitten tultiin yksilöarvosteluun, jossa kopeloitiin, seisotettiin, juostiin edes-takaisin ja kertaalleen ympäri. Luokan muut koirat odottivat samaan aikaan kehän reunoilla. Mitään arvosteluja ei kirjoitettu, joten tuomari oli kokoajan kehässä. Sitten seisotettiin koko luokka kilpailuluokan tapaan kehässä ja tuomari poimi jatkoon päässeet keskelle. Esim. 31 koiran narttujen avoimessa luokassa (Tuiskun luokka) poimittiin jatkoon 15, jotka sitten liikutettiin yhdessä 5 koiran ryhmissä ja vielä yksitellen edestakaisin. Luokittain sijoitettiin 5-7 koiraa, luokan koosta riippuen. Ykkönen valittiin ensi ja sitten muut järjestyksessä.

Päivä kului tiiviisti kehien kulkua seuratessa. Koirat oli opetettu käyttäytymään erinomaisesti. Yhtään ei vedetty hihnassa, ei hypitty eikä laukattu. Ja yhtään rähinää en nähnyt myöskään. Häntien kannot olivat erinomaisia, vaikka kaikki muut luokan koirat seisoivat kehän reunoilla ja arvosteltava koira juoksi niiden vierestä sisäpuolelta liikkeet. Ylipäätänsä koirat olivat hyvin rauhallisia ja hallinnassa kaiken aikaan. Muutama nuori koira ujosteli tuomaria, mutta valtaosa koirista seisoi vapaasti tuomarin käsittelyssä. Tuomari myös korjaili koirien asentoa jalka kerrallaan, jos asento ei ollut paras mahdollinen alunperin. Osa koirista seisotettiin perinteiseen tapaan "ripustamalla", mutta valtaosa vapaasti hihna löysällä.

Matkalaukusta kuului sen verran, että sain tekstiviestin, jossa vahvistettiin laukun saapuminen Heathrowille ja pyydettiin vahvistamaan toimitusosoite tekstiviestinä. Ristin kädet ja toivoin, että laukku on kämpillä, kun illalla sinne palataan. Suihku ja puhdas paita olisi kyllä poikaa.

Iltapäivällä lähdin ulkoiluttamaan Tuiskun ja sen jälkeen oli ohjelmassa trimmaus ja harjaus. Heather trimmasi Tuiskun välikämmenet ja kintereet englantilaiseen tapaan (otetaan lyhyeksi) ja minä siistin tassut, kynnet ja korvat. Korvien trimmauksesta käytiin kyllä ensin pitkä keskustelu, englantilaiset kun eivät pyöristä korvan kärkiä ja korvista trimmataan vain pisimmät häiritsevät hapsut pois. Tuiskun korvat oli Messarin jäljiltä joten ne oli pakko siistiä. Paikallisesta tyylistä viis, meillä pyöristetään kärki korvista ja se jos mikä tekee paljon koiran ilmeelle. Jos tämän takia menee kisa mönkään, niin voi voi... Itse kaipasin suuresti omaa trimmausboksia. Vierailla saksilla ja etenkin vieraalla harjalla työskentely oli hankalaa. Roger Para -harja oli täällä tuntematon käsite ja veden sijaan turkki kostutettiin hoitoaineseoksella. Onneksi Tuiskun turkki oli suora ja hyvässä vaiheessa (eli musta ja kiiltävä), joten paljoa ei tarvinnut harjalla taikoa. Kolme tietämillä iltapäivällä oli Tuiskun vuoro astua kehään 30 muun avoimen luokan nartun kanssa. Tähän mennessä Heatherin koirat olivat saaneet kolme kakkossijaa luokissaan. Etenkin Miken jälkikasvu oli menestynyt hienosti ja Tuiskun Cruise-poika tuli 32 koiran avoimessa luokassa toiseksi.

Näki heti, että tuomari Mrs J K Gregory piti Tuiskusta kovasti. Hän katseli koiraa pitkään jo esiarvostelussa ja yksilöarvostelussa tuomari ei saanut silmiään irti Tuiskusta. Tuisku esiintyi hyvin, seisoi rauhallisesti tasapainossa ja liikkui vaivattomasti hyvässä ravissa. Tuisku poimittiin jatkoon ja pitkän valikoinnin jälkeen se nostettiin luokan voittajaksi. Jippii! Kuuma linja auki Sarille - Tuisku voitti luokkansa Cruftsissa!!! Jäljellä oli vielä kaksi luokkaa, joten hetki odotettiin ennen PN-kehää. Kaikki kymmenen luokkansa voittanutta narttua tulivat kehään yhtä aikaa. Taas juostiin ympäri ryhmissä ja sitten vielä edestakaisin. Seisottaminen kesti tuskastuttavan pitkään. Ja ensimmäisen kättelyn tuomarilta sai Heather. Tässä vaiheessa tämä kenneltyttö oli jo ihan sekaisin, mitä tapahtui? Onneksi paikalliset neuvoivat auliisti, että Tuisku oli juuri voittanut CC:n ja paras narttu kilvan =) Ja kisa jatkui res-CC:n valinnalla. Tämän takia kehään tuli myös Tuiskun luokasta toiseksi sijoittunut narttu. Minä jo hetken luulin, että Tuisku puotettiin pois kisasta, kun se joutui siirtymään syrjään kättelyn kera. Katsomossa oli nimittäin suhteellisen hiljaista, kauheesti ei taputettu eikä hurrattu voittajalle... 

Uskomaton saavutus. Me tultiin alle 24 h sitten Suomesta ja nyt Tuisku voitti rodun kotimaassa yli 200 nartun joukossa SERTin. Sari ei meinannut puhelimessa pysyä nahoissaan ja vaikea se oli uskoa paikan päälläkin. Voi kumpa olisit ollut täällä todistamassa itse tämän kaiken. Kyllä pitää olla ylpeä Tuiskusta. Urosten arvostelu oli vielä kesken, joten Tuisku pääsi hetkeksi lepäämään ja minä hoitelin tulostiedotuksia Suomeen. 

Ja sitten viiden maissa vielä Tuisku kertaalleen kehään, jossa vastassa oli urosten voittaja, engantilainen valiouros SH CH Wizaland Cool Nifty Fifty. Nyt arvostelemassa olivat molemmat tuomarit eli narttujen Mrs J K Gregory ja urosten Mr D Collier. Urosten tuomari kävi Tuiskun tarkkaan läpi ja samoin teki narttujen tuomari urosten voittajalle. Sitten mentiin kehän ympäri uros edellä ja Tuisku perässä ja uudelleen toisessa järjestyksessä; Tuisku edellä ja uros perässä. Molemmat liikkuivat erinomaisesti ja vaarana oli se, että jos tuomarit eivät pääse yksimielisyyteen voittajasta, kutsutaan kehään kolmas tuomari. Pitkän harkinnan jälkeen tuomarit yksimielisesti päättivät, että rodun paras on Tuisku. Tässä vaiheessa tämän kenneltytön kädet tärisi jo kuin horkassa, joten videokuva näyttää lähinnä hallin kattoa ja lattiaa... Tuisku voitti! Tämä suomalainen on ROP Cruftsissa, rodun kotimaassa, yli 400 kilpailijan joukossa. Kilpakumppaneita oli Englannista, Italiasta, Australiasta, Jenkeistä, Hollannista, Belgiasta jne. ja tämä meidän ainokainen osallistuja voitti kaiken. Maailman suurimman bordercollienäyttelyn! Huh, huh. Itkuhan siinä pääsi, tilanne oli niin uskomaton. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen tämä oli ihan mieletön saavutus. Onnitteluja sateli joka suunnasta ja Tuisku seisoi valtavien palkintopystien takana valokuvattavana tuomareiden kanssa. Suorassa lähetyksessä tunnelmat välittyivät myös Sarille Suomeen ja kun mun omat sanat loppuivat, jatkoivat Heather ja Anna keskustelua Sarin kanssa.

Tilanteen rauhoituttua me Tuiskun kanssa paineltiin viilentymään ulos. Naama oli kuin hangon keksillä ja varmaan mun otsassa luki, että tässä menee ROP koira :-) Yhtään ei haitannut yli vuorokauden vanha meikki, tukka ja hikiset vaatteet. Viis siitä, koira oli maailman kaunein. Anna ja Heather jäivät leiriin järjestelemään ryhmäkehään pääsyä, meidän oli pakko päästä katsomoon (loppuun myyty?) seuraamaan Tuiskun menoa. Pieni tauko ehdittiin pitää ja sitten vielä kertaharjaus, vähän verryttelyjuoksua ja sitten siirryttiin kokoomakehään. Täällä olikin vähän eri meininki kuin Suomessa. Händlereille oli tuolit ja syötävää&virvokkeita tarjolla ja toimittajat saivat kiertää händlereitä haastattelemassa. Kuulemma paikalla oli myös Kennelliiton toimittaja, mutta vaikka Hietalan Jaana oli toimittanut minun yhteystiedot sinne, niin koskaan ei suomalaisista kuulunut yhtään mitään. Me jätettiin Heather ja Tuisku odottamaan kokoomakehään ja siirryttiin Annan kanssa katsomoon. Saatiin hyvät paikat pitkältä sivulta ja minä virittelin videokameran valmiiksi. Tuomarina Pastoral ryhmälle oli Mr Stuart Mallard. Koirat saapuivat kehään valokeilassa keskihalkaisijaa pitkin ja kaksi kehätoimitsijaa ohjasi koirat oikeille paikoille. Yksilöarvostelun aikana koiraa zoomattiin tv-kameralla päästä häntään ihan lähikuvana ja kuva näytettiin isolla näytöllä hallin seinällä. Ohjelma tuli BBC2:lta televisiosta illalla koostelähetyksenä. Jokaisen rodun kohdalla kerrottiin koiran numero, rodun käyttötarkoitus ja kehässä arvosteltujen koirien määrä. Bordereita oli ollut 480 koiraa, mutta koska Englannissa saa osallistua useampaa luokkaan ja poissaolijoitakin oli muuta, niin todellinen koiramäärä on varmaan siellä 430 paikkeilla. Hurja luku jokatapauksessa ja borderit olivatkin suurin rotu perjantaina. Tuisku esiintyi hienosti, vaikka olikin jo selvästi väsynyt. Sisääntulo rikkoontui laukalle, mutta niin kävi melkein kaikille koirille, kun meteli ja musiikki oli niin kova. Yksilöarvostelussa Tuiskun naama isolla valotaululla oli liikuttavan ihana. Kolmio onnistui hyvin ja Heather vei Tuiskua varmasti ja hallitusti. Kokonaisuudessaan ryhmäkehä kesti yli ½ h, joten ei arvosteltavat koirat saivat levätä kehän reunoilla, kokoaikaa ei tarvinnut seistä asennossa arvosteltavana. Jatkoon poimittiin 8 koiraa, mutta Tuisku ei ollut tässä mukana. Joten meidän pitkä päivä päättyi tähän esiintymiseen ja oli aika palata autolle ja majapaikkaan. Kello oli melkeen kahdeksan, joten oltiin 14 tuntia näyttelypaikalla...

Majapaikassa iski karu todellisuus, minun matkalaukku ei ollut vieläkään saapunut. Kännykän akku alkoi olemaan ihan vähissä ja laturi tietty matkalaukussa. Oli pakko käyttää Heatherin puhelinta ja soittaa Brittish airwaysin palvelunumeroon. Pitkän jonottamisen jälkeen saimme kuulla, että laukku on matkalla ja sen pitäisi olla meillä klo 23 maissa. Ilman suihkua ja puhdasta paitaa lähdettiin sitten syömään naapuriravintolaan ja juhlimaan Tuiskun voittoa. Majapaikan emäntä lupasi olla paikalla laukkua vastaanottamassa, jos se saapuisi sillä välillä. Aasialainen ruoka oli hyvää ja yksi olut sai väsyneen pään sekaisin. Hetki kerettiin myös BBC:n lähetystä seurata ja nähtiin Tuisku telkkarista. Puolilta öin nukkumaa ja laukku oli edelleen hukassa. Siispä toinen yö meikit naamalla, tukka letillä ja hikiset vaatteet odottivat aamua tuolinnojalla...

8.3.2007 Passi ja hammasharja
Akan matka Cruftsiin. Laitetaanpa tarina nyt minä-muodossa, kun tämä seikkailu ei kosketa varsinaisesti Källi, Nastaa tai Retku :-) Aamulla ennen reissua oli akan selän lopputarkastus. Sain työluvan ja ratsastamaankin saa taas kunnon mukaan mennä.

Matka alkoi Oulusta iltapäivällä. Finnair oli myynyt minulle liput siten, että Helsigissä oli vaihtoaikaa 45 min. Tuisku matkasi Helsinkiin lentokentälle Sarin vanhempien kanssa ja matkasi minun kanssa sitten samalla koneella Englantiin. Lentokentällä minulle soitettiin Englannista ja kerrotiin, että koiran maahantulomääräyksiä oli tiukennettu lintuinfluenssan (?) takia. Tuisku tulisi pääsemään pois eläinkeskuksesta vasta, kun se on tehnyt tarpeensa. Katastrofin ainekset oli ilmassa jo Oulussa, kun lento oli pahasti myöhässä. Klo 14.10 piti olla koneen lähtöaika ja tuohon aikaan kone vasta saapui Ouluun... Me päästiin ilmaan 35 min. myöhässä ja jo siinä vaiheessa tiesin, että kiirus tulee. Kassit oli kirjattu Oulussa Heathrowille asti, mutta minua odotti Helsingissä AirPron tavaran säilytyksessä pennun boksi kotimatkaa varten. Lentoemot lupas, että Lontoon kone oottaa. Tiesihän ne siellä, että minä olin kyytiin tulossa.

Helsingissä oltiin klo 15.50 ja jo silloin vilkkui valotaululla Lontoon koneella "gate closed" (lähtöaika klo 16.00). Huikkasin vielä tötteröstä terminaaliin astuessani virkailijalle, että minä OLEN menossa Lontoon koneeseen. Ja sitten pantiin juoksuksi. Saapumisportti oli 21 ja lähtöportti 33. Kipin kapin portaat alas tuloaulaan ja sitten törkeesti jonon ohi tavaransäilytykseen. Boksi kainaloon, liukuportaat ylös. Luojan kiitos turvatarkastuksessa ei ollut ruuhkaa ja selvisin myös ilman kenkien ja vyön riisumista. Sitten suunta kipin kapin kohti porttia. Välissä passintarkastus, johon oli hervottomat jonot, mutta tämä tyttö kurvas suorilta keulille anteeksi pyydelleen. Portille oli tosi pitkä matka, se oli ihan toisessa päässä terminaalia. Portilla 33 istui enää yksi virkailija ja narut oli edessä ja portti suljettu. Kerroin olevani menossa koneeseen ja että Oulun kone oli 35 min. myöhässä. Virkailijan mukaan koneeseen ei ollut enää mitään mahdollisuuksia päästä. Minä tivasin, että mulle oli luvattu että kone odottaa minua. Ei kuulemma onnistu, kone on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Minun paikka oli annettu pois! Sitten nousi jo desibelit äänessä. Tuisku on jo koneessa, minulla on sen kaikki tavarat ja sitä ei ole kukaan vastassa Heathrowilla. Minun on PAKKO päästä koneeseen. Kone ei lähde ilman minua tai sitten koira puretaan ruumasta pois. Virkailija soitti koneeseen ja yhtäkkiä paikka taas järjestyi. Minun tilalle otettu kiinalainen setä poistetaan koneesta ja pääsen mukaan. Kone oli ylibuukattu, sillä New Yorkin lento oli peruttu ja suuri kiinalaisseurue matkusti nyt Lontoon kautta Jenkkeihin. Virkailija lähti saattamaan minut koneeseen ja niin kaiken vaahtoamisen jälkeen istuin turvallisesti omalla paikalla koneessa, tyhjä pentuboksi jaloissa (yritin laittaa sen myös yläkaappiin... siitäkös kiinalaisten joukossa kohina alkoi - hullu akka laittaa koiran matkustamaan umpikaappiin ;-). Seikkailun makua siis jo ensi metreillä. Mutta nyt me oltiin Tuiskun kanssa molemmat onnellisesti matkalla.

Lontoossa kone kurvasi mahtavasti suoraan keskustan päältä ja minulla oli mainio paikka oikealla puolella konetta ikkunan vieressä. Tulipahan nähtyä kaikki ne Lontoon kuuluisat nähtävyydet muutaman minuutin pikakelauksella ilmasta käsin. Ihan hienon näköistä. Pitänee joskus matkata Lontoon keskustaan asti. Tällä matkalla siihen ei ole aikaa. Kone oli Heathrowilla aikataulun mukaisesti klo 17.10 paikallista aikaa (3 h lento). Terminaaliin rullaaminen kesti kyllä pitkään, mutta vihdoin oltiin perillä ja jo ikkunasta näin, että "Animal reception centre"-auto oli Tuiskua vastassa. Minä menin terminaaliin odottamaan matkalaukkua, jota ei koskaan tullut... Kysyin laukun ehtimisestä jo koneessa lentoemännältä, kun itse juuri ja juuri ehdin koneeseen. Lentoemännän mukaan heille ei oltu ilmoitettu, että kenenkään matkatavarat olisi jäänyt kyydistä. No, niin oli kuitenkin käynyt. 45 min odottamisen jälkeen luovutin ja menin Brittish Airwaysin tiskille ilmoittamaan kadonneesta matkalaukusta. Samalla jo kuumeisesti mietin, että mitä kaikkea supertärkeää mulla matkalaukussa olikaan? Kaikki trimmauskamat, jakkupuku näyttelyyn ja kaikki kosmetiikka (kiitos nykyisten nestepakkausmääräysten). Sain kuulla, että torstaille ei enää Helsingistä koneita tullut, joten matkalaukkuni tulis Englantiin perjantain aamukoneella ja se tuotaisiin minulle Birminghamniin viimeistään iltapäivällä. Sain "survival kit" pakkauksen, jossa oli shampoo, hammasharja, puhdas t-paita ja parranajovehkeet ;-) Ja tunti myöhässä lähdin etsimään vastaanottajaani arrivals-puolelta. Onneksi John seisoi heti oven pielessä "Miia & Tuisku" lapun kanssa, joten ei ollut vaaraa erehtyä henkilöstä.

Sitten alkoi operaatio Tuiskun nouto. Johnilla oli ohjeet paikasta ja harmaa ajatus sen sijainnista. Ilta alkoi jo pimenemään, joten seikkailuksi meni tämäkin retki. Ensin ajettiin terminaali 1:stä 4:n ja kysyttiin neuvoa. Sitten ajettiin cargo-alueelle ja taas kysyttiin neuvoa. Sitten vielä yksi pysähdys bensikselle neuvoja varten ja sen jälkeen onnistuttiin löytämään eläinkeskukseen. Saimme kuulla hoitajilta, että Tuisku oli rauhallinen ja hyväntuulinen. Tarpeita se ei ollut vielä tehnyt ja minä en saisi mennä auttamaan sitä tilanteessa. Cargon luovutusmaksu meidän piti lähteä vielä maksamaan kolmanteen paikkaan parin kilometrin päähän. John rattiin ja taas kurvatiin tielle. Maksu reilut 85 £ ja sitten takas eläinkeskukseen. Onneksi siellä oli mukavat odotustilat, sillä Tuisku luovutettiin meille vasta klo 21 tietämillä. Ja tietenkin sanomista tuli myös loishäädön 24h rajasta, sillä Tuisku oli madotettu keskiviikkoiltana Suomessa klo 19 ja lausunto ei ollut enää voimassa luovutushetkellä. Rehellisyys ei siis kannata näissä kirjauksissa... Ja mistä me tiedettiin, että luovutus oikeasti kestää noin kauan? Olimme ulkona lähes 4 h koneen laskeutumisen jälkeen. Boksi ja kamat autoon, koira vapaasti takaosaan nukkumaan ja sitten keula kohti Birminghamnia. Oli pilkkopimeää ja alkoi satamaan, joten Englannin maisemat jäi täysin näkemättä. John ajoi sievästi ja Tuisku veteli sikeitä auton perällä. Minun tehtäväksi jäi teiden numeroiden seuraaminen ja hienosti ilman eksymisiä päästiin ihan viime metreille asti. Tietty ajettiin isolla tiellä B&B paikan ohi turhan lujaa, että oli pakko ajaa seuraaviin valoihin asti ja palata takaisin.

Klo 23 oltiin vihdoin perillä Bed&Breakfast paikassa Birminghamnissa ja samoihin aikoihin paikalle saapuivat myös Heather ja Anna. Majapaikka oli oikein mukava paritalon siipi ja oltiin kaikki kolme samassa huoneessa. Tuisku pääsi sisälle huoneeseen, Heatherin koirat yöpyivät autossa häkeissä. Tavaroiden purkamisen jälkeen tajusin, että Tuiskun boksi oli tyhjä. Oletin ilman muuta, että sen tavarat oli nostettu boksin päältä (olivat teipattuna boksin kattoon ulkopuolelle) sinne sisälle. Eli koiran ruuatkin puuttuivat ja illan lääkeannos (Tuiskulla oli ollut valeraskauden oireita viikolla ja niihin sillä oli Galastop-kuuri) myös. Heather soitti heti eläinkeskukseen, mutta sinne ei ollut jäänyt mitään. Ilmeisesti Finnairin Cargo oli poistanut pakkaukset koneeseen vietäessä. Oltiin siis Tuiskun kanssa onnellisesti perillä, mutta tavarat eivät. Puolen yön jälkeen laitettiin nukkumaan ja kun olin käynyt kotona lähtiessä suihkussa, pistin nukkumaan t-paidassa täydessä tällingissä. Vedenkestävää ripsiväriä ei pestä pois shampoolla, mun nahka ei myöskään kestä pesua ilman kosteusvoidetta ja hiukset vaatii ehdottomasti lakkaa aamulla. Niimpä siis nukuin kuin saippuasarjatähti, meikit naamalla ja tukka letillä. Mitäs tuosta, kun uniaika jäi neljään tuntiin...

7.3.2007 Matkajärjestelyjä
Akan Cruftsin matka lähenee. Koirat on ihan varmoja, että ne on lähössä reissuun, kun akka on pakannut reissureppuun mm. koirien beauty-boksin, makupaloja ja kakkapusseja. Tällä kertaa joutuvat pettymään ja jäämään talonvahdiksi pikkusiskoni kanssa. Videokameran akut on ladattu, nauhaa on yllin kyllin, digikameran muistikortti on tyhjä ja akut täynnä ja sanakirjakin on pakattu matkaan. Mukaan lähtee myös muutamia valokuvia omista koirista, rotuyhdistyksen tuoreimmat vuosikirjat ja reilusti Fazerin marjasuklaata tuliaisiksi. Jännää! Akka on menossa Englantiin ensimmäistä kertaa elämässään ja suorilta Cruftsiin. Huomenna lento Helsinkiin, josta matka jatkuu lentäen Tuiskun kanssa Heathrowin lentokentälle Lontooseen. Meitä on siellä "joku" vastassa ja saamme kyydin Birminghamniin, jossa liitymme Heatherin ja koirien seuraan. Perjantaina Tuisku ja kumppanit BC kehässä Cruftsissa ja lauantai on varattu vapaalle shoppailulle. Sunnuntaina palaamme tod. näk. junalla Heathrowille pennelin kanssa ja lennämme iltasella Suomeen. Tuisku jää vielä Englantiin osallistumaan paikalliseen erkkariin. Luvassa raporttia ja kuvia matkasta ensi viikolla.

Ja voitas pitää Repun Fin Mva kakkukaffet meillä jossain vaiheessa Crufts-videoiden merkeissä. Eepulla ois muuten kans ollut oikeus ja kutsu osallistua Cruftsiin nyt 2007 (PMJV-05 voiton johdosta). Kyllä me pienen punaisen kanssa sinne vielä joskus matkataan, kunhan ikää tulee lisää :-)

6.3.2007 Mikon mutkia treenaamassa
Agitreenit pitkästä aikaa Mikon vetämänä. Treenikuvio oli hypyistä ja putkista koostuva 10 esteen rata, jossa tuli takaa leikkauksia, valsseja, kulmahyppyjä, vääriä päitä U-putkista ja nollakulmaisia putken hakuja. Mahottoman hienosti meni Retku. Kyllä se on käsittämätömän taitava hyppääjä, ei vois kuvitellakkaan ohjaavansa Nasua tai Källiä näin. Pokkana vaan vauhdissa jo akka nurinpäin ennen hyppyä, koira käteen ja valssin kääntö ½ m esteen taakse. Ja rimat pysyy 60 cm kannattimissa ongelmitta :-) Muutama väärä putken pää me saatiin ja pari kertaa rima tuli alas takajaloilla leikkauksessa, kun akka ei valmistellut käännöstä tarpeeksi. Kulmahyppy hienosti, vaikka akka vedätti ja peruutti valssia edessä tosi epävarmasti. Kyllä Eepu on kiva koira!

Omatoimisesti tehtiin kontakteja ja pujottelua hyppyjen kautta. Näkyy hidastaminen ja hiipiminen tulevan puomille, jos mennään "leiriä" kohti (jossa odottavat reppu ja palkkarukkaset...). Toiseen suuntaan tekee puomin loistavasti. Mutta rukkasia ei voi pitää kontaktitreeneissä käsissäkään, kun tarkotus on palkata namilla ja naksulla (ja rukkasten käsistä poistaminen palkatessa aiheuttaa hervottoman hyökkäyksen hanskaan, ei namille...). Hiukka neuroottinen tuo koira ;-) Ottaa palkaksi mielummin rukkasen, kun namin.

Retku ilmoitettu Keminmaan kisoihin 18.3.2007 kahteen starttiin. Lähtään samalla käymään siskon kanssa Ikeassa.

5.3.2007 Jälkikasvun kirjauksia
Päivitetty Nastan pentueet sivulle 2. ja 3. sukupolven pentueet. Laittakaapa asianosaiset viestiä, jos siellä on virheita ja/tai puutteita. Pakko kirjata nuo jutut keskitetysti johonkin, että eivät ole vain muistin varassa.

Jätetään vielä KASsin kisat väliin ensi viikonloppuna, kun ei tunnu tykkäävän tuo akan selkä pehmeällä alustalla kulkemisesta. Viimeeksi maneesin pohja oli ollut paikoin pehmeä ja upottava. Eihän tuon raketin perässä meinaa pysyä hiekkatekonurmellakaan.... Katotaan vielä vointi ja eteneminen ja kuulostellaan, joskos kahen viikon päästä juostas pari starttia Kemissä? Akan loppuviikon yllätyssuunnitelmiin kuuluu matka Cruftsin koiranäyttelyyn. Lähden Retkun puolisiskon Tuiskun matkaan kenneltytöksi =)

4.3.2007 Mummouutisia taas ja treeniä
Viime yönä Nastasta tuli jälleen mummo, kun Nasta x Pyry Hippu-tyttö synnytti Kajaanissa kuusi poikaa ja yhden tytön. Pojista yksi on sinivalkoinen, muut pennut ovat klassisen mustavalkoisia. Kasvattajana Minna Väyrynen / kennel Wildmagpie's.

Me käytiin aamusella Retkun kanssa taas omatoimitreenaamassa hallilla. Tehtiin yksi vanha Mujusen 3-luokan radan alkukiemura (hyppy-ympyrä, putki - pujo) ja pujottelun aloituksia eri kulmista. Lisäksi radalla A. Retku meni oikein hyvin ja virheettömästi. A:n nopeus on parantunut huomattavasti ja pujottelun aloitukset onnistui erinomaisesti. Kerran irtos ihan huitsin nevadaan hypylle, kun yritin tehdä tilaa nollakulmassa olleelle hypylle, enkä pitänyt koiraa kunnolla käsissä. Tarkkana pitää olla. Oikein hyvä treeni.

Iltapäivällä käytiin Sarmolassa kylässä ja päästiin todistamaan suorassa lähetyksessä, että Pyrystä oli tullut juuri isä. Shady morsian Kemissä oli pyöräyttänyt viisi poikaa ja kaksi tytärtä. 

3.3.2007 Tavaraa tuutin täydeltä ja tokotuloksia
Eilen oli tallipäivä ja koirat puuhastelivat onnellisina vapaasti tallissa pari tuntia. Repu lähinnä fanitti kissoja satulahuoneessa, Nasta kulki varjona akan kannoilla ja Källi siivosi... Eli blondi syö tallin lattialta kaiken orgaanisen. Purut, heinät, paskat, hiekat, rehut jne. uppoaa Pumpulin masuun. Ja tänään sitten on kakattu tuutin täydeltä. Aamulenkillä neljä hirveän kokoista kääkylää ja päivällä sama jatkui. Eihän se blondin maha sekaisin mene, mutta kun suuhun menee litratolkulla kaikkea sulamatonta roskaa, niin kahden päivittäisen kakan sijaan tulee kahdeksan kakkaa... Raivostuttavaa. Ensi viikolla painelen eläintarvikekauppaan ostamaan blondille kuonokopan. Vaihtoehdot on kuonokoppa tai sitten kotiin jättäminen tallipäivinä. Eihän tuollainen ahmiminen terveellistä ole.

Illalla sitten oltiin taas tallilla ja sen jälkeen blondi oksensi kaksi valtavaa kasaa hevosenpaskaa olohuoneeseen (onneksi paljaalle lattialle). Jaiks. Kuonokoppa on pakko hankkia, eihän tuosta mitään tule muuten.

Nasta x Rudi Micky-poika ja ohjaajansa Petra kisasivat tänään ensimmäistä kertaa tokossa ylimmässä luokassa. Tuloksena EVL 257 pistettä eli ykköstulos ja toinen sija. Istuminen oli mennyt nollille, siitä -30p. Hieno tulos Petra & Micky, valionarvo häämöttää jo! Onnittelut!!!

Liedossa puolestaan tokoilivat Retkun Supo-sisko ja ohjaajansa Outi. Tuloksena voittajaluokasta hieno 296½ pistettä ja luokkavoitto kymmenen koiran luokassa. Supolla on nyt oikeus kilpailla erikoisvoittajaluokassa. Onnea, onnea Supo ja Outi!

1.3.2007 Selkäpotilaan uusi työasento
Tänään vaihtui akan työpisteen pöytä. Martelalta tuli sähkösäätöinen työpöytä, jota voi portaattomasti säätää istumakorkeudesta seisomakorkeuteen. Ja istuimena on tavallisen työtuolin lisäksi iso jumppapallo ja seuraavan Jyväskylän reissun jälkeen myös satulatuoli. Tulee sitten vaihdeltua työskentelyasentoa työpäivän mittaan useampia kertoja. Ja selkä tykkää.

28.2.2007 Akan näkö +-nolla
Tänään oli akan silmien lasik-leikkauksen kuukausikontrolli. Oma ajatus oli, että silmät on parantuneet hyvin ja näkö on erinomainen. Ja saman totesi leikkaava lääkärikin. Silmien taitto on nyt plus-miinus nolla ja 1.8 rivit näkyi kaukonäön tarkastuksessa molemmilla silmillä erikseen hyvin. Eli vaikka lentäjäksi pääsis tällä näkökyvyllä ;-) Silmät eivät kuivu, eivä vuoda eikä hämäränäössä ole mitään ongelmia. Viimeinen kontrolli kesäkuussa.

27.2.2007 Treeniä taas
Iltasella Retkun kanssa agitreeneissä. Taina oli tehnyt meille mukavan radan, jossa oli haastava pujottelu, palautushyppy, takaakiertohyppy sekä putki A:n alla. Tänään Retku kulki taas oikein hyvin ja oli kuulolla. Pujottelu on radan päädyssä lyhyen sivun suuntaisesti, joten aloituskulma 90 astetta vasemmalta suorasta putkesta. Hienosti meni tämä Eepulta, se ei tähän apuja tarvitse :-) Pujottelun lopussa sitten suoraan 90 sivulla vasemmalla hyppy, jonka taakse piti saada valssi. Rohkeasti kokeiltiin, kestääkö Retku sivusuunnassa niin paljon etäisyyttä, että olis jo valmiiksi hypyn takana, kun koira lopettaa pujottelun. Ja kestihän se! Sarjassamme temppu, jota ei todellakaan uskalla koittaa kisoissa. Palautushyppy meni hyvin ja taakaakiertohypynkin onnistui akka tekemään valssin kanssa. Kyllä kartturinkin kunto on onneksi nousussa, nyt ei hitaus enää tuntunut häiritsevän.

25.2.2007 Treenamassa
Sunnuntaiaamuna kello soimassa ja klo 8.30 Petraa ja Mickyä hakemassa treeneihin. Käytiin vetäsemässä omatoimisesti tunnin agitreenit hallilla. Rakennettiin pujottelu radan keskelle ja siihen hyvästi lähestymisesteitä eri kulmista. Ja A + keinu radalle vauhtipaikkoihin myös. Tehtiin pujottelun aloituksia ja lopetuksia ja hypyillä takaa leikkaamisia. Ja keinulle tultiin vauhdikkaalta suoralta. Lopuksi vielä irtoamista leikkaamisen jälkeen kaukana 90 asteen kulmassa olleelle hypylle. Ihan hyvin meni Retku, vaikka veto on kokoajan kepeille. Vaikea viedä, kun jokaisen hypyn jälkeen pitää ottaa koira haltuun, ettei se pyri kepeille... Tai pyrkiihän se joka tapauksessa, mutta kun ei sais mennä sinne kuin käskystä :-) Ihme himopujottelija. Hypyt ja käännökset meni hyvin ja keinukin, jota ei oltu tehty taas pitkään aikaan. A:n kontakti oli nyt paljon aiempaa nopeampi, pitää vaan varoa, ettei mene liian liukkaaksi eli pyritään kolmen K:n taktiikkaan (eli Kohtaa Koirasi Kontaktilla)... eli akan pitä ehtiä mukaan kans.

Päivällä käytiin vielä pitkä metsälenkki ja kyllä huomas, että eilinen ajomatka, kehäjuoksentelu ja aamun treeni painoi akalla jaloissa. Ihan poikki oli tämä toipilas. Huominen huilitaan ja tiistaina on taas litilätitreenit. Ja sen jälkeen päätetään, onko kunto riittävä KASsin agikisoihin kahden viikon päähän. Ellei sitten yllättävä ulkomaankomennus pistä suunnitelmia ihan uusiksi...

24.2.2007 Menestystä missikisoissa
Taas tuli mietittyä, että mikä hulluus tämä koiraharrastus on, kun kello soi aamulla klo 4 neljän tunnin yö"unien" jälkeen ja viideltä oltiin jo keula kohti Savoa... Eli ohjelmassa Tuusniemen näyttely. Isosisko Mari lähti mukaan kenneltytöksi. Muisteli olleensa koiranäyttelyssä viimeeksi vuonna 1998 :-) Pakkasmittari keikkui autossa -18 ja -24 välillä ja yhdeksän maissa oltiin perillä näyttelypaikalla. Olipahan hyvin järjestetty homma, parkkipaikalla oli keltaliivinen opassetä viittelöimässä joka mutkassa ja pitkään, kapeaan kasvihuoneeseen oli saatu suht tilavat kehät. Alusta oli asfaltti. Retkun kanssa otettiin vähän kopelointiharjoituksia ennen kehään menoa eli kuljettiin ympäri hallia ja pyydettiin ventovieraita ihmisiä katsomaan hampaat ja kopeloimaan kroppa. Hyvin sujui tämä, joten kehään mentiin luottavaisin mielin.

Jaana Hartuksen kehässä oli bordereille harjoitusarvostelijana Pirjo Aaltonen, joten arvostelu kesti pitkään ja koirat syynättiin tarkkaan kahden tuomarin voimalla. Retkun luokassa oli kolme koiraa ja meille tuli vaaleanpunainen nauha. Uusi panta oli erinomainen, eikä koira yskinyt yhtään. Kilpailuluokassa Retku sitten nostettiin joukon keulille eli luokkavoitto. Sitten kipinkapin lennossa Källi-muori kehään. Mummoluokassa kilpakumppanina Nastan puolisisko Cina melkeen 11v. Pumpulille vaaleanpunainen nauha ja sijoitus Cinan jälkeen kakkoseksi. Paras narttu kehään akalta sitten puuttui händleri, Marista ei siihen hommaan ollut. Joten noin 2 sekunnin harkinta-ajan jälkeen Temosen Arto tuli kehään Källin kanssa ja hyvin se muori seisoi akkaa ja Retkua tillistellen ja liikkeet meni erittäin hyvin kans. Retku kulki mukavasti ja sijoittui viiden nartun luokassa toiseksi heti veteraani-Cinan jälkeen. Eli PN2 + SERT ja uusi Muotovalio oli valmistunut. Ja kun meillä ei ollut kasvattajaryhmää, niin me onnelliset päästiin kotimatkalle jo puolen päivän jälkeen. Maantiellä oli hurjasti hiihtoloma liikennettä ja huoltsikatkin oli perin ruuhkaisia, mutta 12 tunnin reissun jälkeen oltiin onnellisesti kotona. Muotovalio ja sen esiliinat noutivat Nasu-muorin kotiin ja ilta meni perin rauhallisissa merkeissä, ysiltä oltiin jo nukkumassa koko porukka.

Lisätty näyttelyarvostelu Källille ja Retkulle.

22.2.2007 Kauneuspäivä
Tänään on trimmattu ja pesty oikeen urakalla. Nasulle perustrimmi tassuille ja korville + perusteellinen irtokarvan poisharjaus ja kynsien leikkuu. Retkulle näyttelytrimmi tassuille ja korville, kostutetun turkin harjaus collieharjalla, kynsien leikkuu ja valkoisten osien pesu. Källille sama resepti kuin Retkulle, mutta lisäksi saksittiin vielä enimpiä pehkoja pois pyllystä ja hännänalta ja kylkikarvoista leikattiin pois eräskin pohjavillatakku... On se isotöinen tuo Pumpulin turkki. Näin pakkas- ja lumikelillä onnistuu tuo pesu kahta päivääkin aikaisemmin. Mukavampi näin, niin ei ainakaan ole turkin kosteana lauantaiaamuna, kun aikaisin aamulla lähtään kylmällä autolla matkaan. Nasu menee pe-la hoitoon vanhempieni luokse.

Retkulle on hankittu näyttelyä varten uusi, iso ketjupanta. Tilasin Findogsilta ns. käärmeketjun kultaisena ja laitan se näyttelyhihnaan ei-kuristavalle moodille. Ketju on reilun pitkä (50 cm), paksu ja painava, joten tämän ei pitäs kuristaa eikä yskittää kuten ohut puolikuristava teki Kajaanissa. Retku ei tykkää pannasta heti korvien takana (kun arkipantakin on jätti-iso tai sitten valjaat) joten tämä saa pudota reilusti tuonne lavoille asti. Kyllä se hallinnassa tällä pysyy.

21.2.2007 Tulosuutisia jälkijunassa
Pertti soitteli Lappeenrannasta. Oli jäänyt "vaatimaton pikkutulos kertomatta"... Eli Pertille ja Rölli-pojalle (Nasta x Pyry) agilityn 0-voitto 3-luokassa Varkaudessa 10.2.2007 supermiinuksella. Tämä oli parin kolmas nollavoitto, mutta valiokello raksuttaa vielä lokakuulle asti, jotta Agilityvalion arvo on mahdollinen. Tulos takaa kuitenkin osallistumisoikeuden agilityn SM:iin 2007 ja karsintoihin parilta puuttuu yksi nollarata. Isot onnittelut Pertti ja Rölli! Ja sinne tiedotuspuolelle vähän sapiskaa...

20.2.2007 Paluu maanpinnalle
Viime viikon onnistuneet agitreenit taisivat olla onnenkantamoinen. Tänään kohellettiin treeneissä sitten oikein kunnolla. Retku kävi kuumana, räkytti, irtos kaikille mahdollisille ei-esteille ja juoksi ohi oikeista... No, eka räpellys jätettiin kesken. Koira kainaloon ja kentän reunalle jäähylle. Toinen yritys meni jo paremmin, mutta akan liikkuminen on jotenkin tuskasen hidasta ja koira on taas sikanopea ja itsevarma (lue: menee minne huvittaa). Se taas tuli muistutettua, että kun koira on nopea ja irtoaa hyvin, ei auta ohjata sitä vaan kauempaa ja kauempaa. Yhteys katkee ja koira menee mihin sattuu. On vaan pakko pysyä lähellä ja siitä hallita kurssia. Sivusuunnassa varsinkin tulee kentän rajat vastaan, jos vaan yrittää kaukona viedä. Tee siinä sitten vetoa sivulle, kun koira on toisella puolella hallia menossa... Ei vaikuta mihinkään :-) Mutta miten pysyä tuon raketin perässä, siinä meillä ON ongelma. Positiivisia jos haetaan, niin hypyt on puhtaat ja korkeat, puomi menee hyvin ja kontakti on varma+nopea ja pujottelu toimii loistavasti (tänään tehtiin avokulmia ns. kiilaamalla). Osus vaan oikealle hypylle...

Nasun silmän alla oli tänään roska/rähmä, jota akka useamman kerran koitti poistaa. Lähempi tutkailu osoitti, että oikean silmä alla ½ cm päässä sisänurkasta on melkeen sentin mittainen naarmu. Karvat poissa ja iho vereslihalla. Joku on taas meinannut osua silmään, mutta tällä kertaa on onneksi tullut huti. Tuo on just sen kipeän silmän alapuolella. Akka veikkaa siinä olevan Retkun kulmurin jäljen. Kakara kun riekkuu lenkillä jatkuvasti Nasun kauluksessa ja korvissa, ja Nasta ei yhtään pidä puoliaan. Tappele ne ei, mutta nuhjaavat kyllä hampaat kiinni toisissaan. No, yksi kolo komiassa ei mitään haittaa. Tuo kyllä paranee ihan muutamassa päivässä. Ja kaiken lisäksi Nastalla on karmea karvanlähtö, joten ihan rakkikoiralta se muutenkin näyttää. Laiha ruippana, kuten aina karvattomana. Ja Retku sitten näyttää ponilta sen rinnalla, turkkia on paljon ja paksusti joka suuntaan :-) Jokohan tällä tukalla tulis se valioserti?

16.2.2007 Tallilla
Hevosystävämme Reino on muuttanut Virpiniemestä pienelle tallille Oulunsaloon, eli tosi paljon lähemmäksi meitä. Tallille matkaa ~10 km. Käytiin tänään treffaamassa Reinoa uudessa kodissa. Ihana paikka! Kesällä laitumet ja tosi siistiä ja viihtyisää tallissa sisällä. 

13.2.2007 Toipilas agiliidossa
Ensimmäiset treenit Retkun kanssa. Akan selkäleikkauksesta 3 viikkoa. Yllättävän hyvin pelitti Reepu taas tauon jälkeen. Oli hyvin kuulolla ja sitä sai viedä ihan rohkeasti. Tehtiin suorilta 18 esteen rata. Vartalon kierrot vauhdissa on ainoat liikkeet, jota akan pitää vielä varoa. Juokseminen onnistuu jokseenkin hyvin. Radalla oli useampi putken pään ohitus ja hienosti Retku meni ihan oikein. Pujottelun aloitus 90 asteen kulmasta vasemmalta pitkän hyppysuoran jälkeen oli kerrassaan loistokas. Kyllä se on hyvä! Yksi rima saatiin alas alkukiemuroissa ja yksi takaa leikkaaminen meni pariin kertaan mönkään (ensi koira ohi ja toisella kerralla käveli riman alta), mutta onnistui kuitenkin lopulta. A:n kontakti ratavauhdissa on turhan hidas. Tätä pitää treenata nopeammaksi, turhaan sitä harjalla jarruttelee vielä. Ihan mukava palata treeneihin, kisathan tässä heti polttelee, kun niin hyvin kulkee :-)

12.2.2007 Kotiin
Aina ei kaikki mene toiveiden mukaisesti, joten meidän lauma palasi tänään kotiin Värtsilästä. Sori lukijat, että päiväkirja oli pois käytössä reilun vuorokauden. Iski itsesensuuri. Taitaa akka luopua KePo-juttujen kirjoittamisesta tänne päiväkirjaan, kun heti tulee lunta tupaan ja ihan urakalla. Mutta kyllä tämä tästä taas kirkastuu, kiitos juttuseurasta ja tsemppaamisesta Minna ja Jaana. Sairaslomaa on takana nyt kolme viikkoa (ja edessä vielä neljä viikkoa), joten taas oli lupa ajaa autoa itse. Toki varmaan vähemmänkin kuin heti 550 km kertarykäsyllä ois riittänyt. Joensuun visiitit jäi tekemättä, mutta ehkä sitten joku toinen kerta. Huomenna palataan arkeen ja lähtään Repun kanssa testaamaan agikuntoa omalle hallille. 

10.2.2007 Maalla on mukavaa
Terveiset Värtsilästä. Ollaan oltu tiistai-illasta asti koirien kanssa vieraana Kytösuon tilalla Värtsilässä. Laumaan kuuluvat Mika-isännän lisäksi tytöt Emmi 5v. ja Ida 4v., filakoira Kapu, laikat Manta ja Mini, hevoset Päre (sh), Pisteli (sh) ja Essi (lv), kissat Ursula (ja sen torstaina syntyneet 8 pentua) sekä talli&navettakissa ja navetassa ~60 lehmää, melkeen saman verran hiehoja ja nuorta karjaa ja 10 vasikkaa. Ja kuten kuvitella saattaa, aika ei ole sairaslomalaisellakaan käynyt pitkäksi ja ollaan saatu olla apuna tilan askareissa. Alkuviikko pideltiin pakkasia (-30 - -35 astetta) lähinnä tuvassa, tallissa ja navetassa, mutta nyt on päästy jo ulkoilemaankin. Ja koirat tulevat yllättävän hyvin toimeen myös talon lasten kanssa, vaikka eivät hirmuisesti ole aiemmin lasten kanssa olleetkaan. Villimpien juoksuleikkien aikaan joutuu vähän Nastaa ja Retkua vahtimaan, etteivät liiaksi innostu menosta. Tänään vierailtiin naapurin lammastilalla ja Nasta pääsi katsomaan tilan 70 päistä uuhilaumaa lampolaan. Ja akka on imenyt uusia kokemuksia itseensä oikeen urakalla. Eipä ole kaupunkilaistyttö nähnyt kissan eikä lehmän synnytystä aiemmin :-) Koirat ovat asettuneet taloksi ja kulkevat mukana päivän askareissa. Källi painuu nukkumaan iltaysiltä ja Nasta ja Repukin (jotka normaalisti kyläpaikoissa ovat melkoisia kulkukoiria) nukkuvat yöt yhdessä paikaa ja sikiunessa. Raitis ilma ja päivän askareet vie voimat kyllä jokaisesta. 

5.2.2007 Tassutrimmi ja matka tiedossa
Jaana lupautui auttamaan koirien hoidossa, tassut on pakko trimmata, kun tulee paakkuja niin paljon. Ja edellinen trimmi on ollut kuukausi sitten, ennen Kajaanin näyttelyä. Ja akan selkä ei yksinkertaisesti kestä vielä kumartelua ja paikalla istumista 12 tassun vertaa. Ihan hyvin se näinkin meni, toki koirat olivat vähän ihmeissään ja kutisivat kovasti Jaanan otteissa. Källi oli takajaloista varsinkin hyvinkin säpäkkänä, potki kuin hevonen :-) Tuhannet kiitokset Jaanalle, kyllä näillä Tuusniemelle asti pärjää.

Akan silmäkontrolli oli tänään. Vasemman silmän pinta on parantunut kolmen päivän tippakuurilla ja vaihdetaan nyt molemmat silmät takas alkuperäiselle kortisonitipalle vielä viikoksi. Uskomatonta nähdä kaikki pienimmät kirjaimet alarivistä ilman laseja tai piilareita! Suosittelen kyllä lämpimästä laserleikkausta kaikille rillipäille.

Huomenna matkaamme Värtsilään koko poppoo. Meidän lauma liittyy 150 päiseen "eläintarhaan", joten eiköhän tässä toimettomat päivät ole lomalaisille ohi vähäksi aikaa. Kuulostellaan, miltä maalaiselämä maistuu ja laittellaan sieltä sitten kuulumisia tänne päiväkirjaan. Tarkoitus on käydä myös moikkaamassa Nasta ja Källin sukulaisia Joensuun suunnalla.

4.2.2007 Kynsiä kadoksissa
Kahden viikon tauon jälkeen akka leikkas koirien kynnet tänään. Selkä ei kyllä yhtään vielä tykkää tuosta kumartelusta, mutta pitäähän ne koiruudet hoitaa. Nasta on taas kadottanut kolme kynttä etutassuista, ihan tuosta vaan. Ytimet on jäljellä ja tassut ihan oireettomat. Ei nuole, ei onnu, ei ole vuotanut. Muori on vaan sellainen menijä, että kynnet ei pakkasella kestä mukana. Ne katkeilee kokonaisina ydintä myöten. No, olipahan vähemmän leikattavaa... Ihme koira!

2.2.2007 Potilaan kuulumisia ja jälkikasvua
Vasen silmä oli yön jäljiltä rähminyt lähes umpeen, joten menin päivällä käymään silmälääkärissä. Hirmu järjestelyt, kun ei vielä saa itse ajaa autolla :-( Bakteeritulehdus iskenyt pintasolukkoon, joten vasen silmä joutui antibioottitippakuurille. Nyt viikonlopun yli tiputellaan päiväsaikaan 2 h välein tippaa. Oikea on kunnossa. Ja näkö erinomainen molemmissa silmissä. Kontrolli maantaina.

Nastan ja Nikon Willa-tytär (JK2 BH Pikkupaimenen Mercy Speedster) on tänään saattanut maailmaan Wilperin Perikunnan eli pojan ja kolme tytärtä. Isänä pennuille on komealle skottiherra Logan. Tiedustelut pennuista Sarilta / kennel Pikkupaimenen.

Päivitetty Tyynelän ratsutilan sivuille kesän 2007 syntyvät varsat.

Sairaslomalaisen aika käy kotona pitkäksi. Näyttää uhkaavasti siltä, että meidän lauma noudetaan ensi viikolla Pohjois-Karjalaan maatila"lomalle" joksikin aikaa... Riippuen laumaelon onnistumisesta, olemme siellä viikon tai pari. Nettiyhteys on kyllä käytössä.

1.2.2007 Uusia näkymiä
Uusi näkö on loistava! Vasen silmä on vähän kipeämpi, oikea on kuin ei mitään ois leikattukkaan. Oikeassa silmässä on tosin iso verenpurkauma, mutta se on vain kosmeettinen haitta. Vasemmassa silmässä on eilisen lopputarkastuksen mukaan pieni pintavaurio sarveiskalvossa, joten kipu ja kutina kuuluu asiaan. Aivan kuin ois vanha, kuiva piilari silmässä. Mutta näkö on jo tarkka molemmissa silmissä.

Pitkä lenkki koirien kanssa metsässä. Pakkanen onneksi lauhtumaan päin. Retku ja Källi ilmoitettu Tuusniemen ryhmänäyttelyyn. 

31.1.2007 Akan silmäleikkaus
Tänään toteutui pitkäaikainen haave - päästä eroon rilleistä. Jokisaaren Minna lähti potilaalle saattajaksi ja kolmessa tunnissa koko homma oli ohi. Itse toimenpide kesti noin 20 min. Tuhannet kiitokset Minnalle avusta, ihan sokkona tuli kotimatka, kun kirkas kevätaurinko päätti ilahduttaa juuri tänään... Suojalasit on komeaa kärpäsmallia. Nämä päässä kekkuloidaan nyt seuraava vuorokausi ja sitten viikon verran vielä yöt, ettei unissaan hankaa silmiä. Illalla näkö oli vielä sumuinen ja silmät vetisti, mutta mm. yöpöydällä olevan kelloradion ajan näki eteisestä asti. Tästä aukeaa ihmeellinen maailma uusin silmin :-O.

30.1.2007 Pakkasta pitelee
Ouluun iski talvi todenteolla, joten sisätiloissa köllöttely on ollut pääasiallista ajanvietettä. Rohkeesti kerran päivässä naparetkikunta on kuitenkin sunnistanut Hiirosen metsiin pitkälle lenkille. Källillä tulee paakkuja loppumatkasta -> nakertaa tassunpohjia -> palelee. Nasu mennä porskuttaa pienessä turkissaan kelistä piittaamatta eli ei palele pätkääkään. Ja Eepulla meinaa tassuja välillä palella, sekun vaanii ja paimentaa Nasua, joten seisoo/makaa ajoittain paikallaan tuijottaen. Muuten koirat on kyllä kerrassaan säänkestävää sakkia. Tänään lenkillä jäätyi akan laskettelutakista hihat, kiva rapina kävi loppumatkasta :-) Onneksi jäätyneen kankaan alla oli kuitenkin ihan lämpimät kädet.

Agitreeneihin tekis kauheesti mieli, mutta kun ei saa juosta vielä yhtään. Etenkään kovalla pohjalla. Jos sitä nämä ekat kolme viikkoa malttais pysyä poissa hallilta. Retku on tehnyt pieniä tokojuttuja sisätiloissa naksulla. Noutoa ja kaukoja lähinnä.

27.1.2007 Nasta poikien tulossatoa
Tänään Nasta-äippä saa ylpeillä kahden poikansa puolesta. Tornion tokokisoissa Petra ja Micky (BH Pikkupaimenen Miracle Match) kisasivat VOIttajaluokassa pistein 259p, ruutu nollille (-40p.) joten muutoin suoritus on ollut ihan huikean hieno. Tuomarina tiukka Marja-Leena Hituri. Tämä oli 1.tulos ja sillä heltisi luokkavoitto ja siirto-oikeus erikoisvoittajaluokkaan. Isot onnittelut Petra ja Micky!

Turun KV näyttelyssä edusti Otto (Kans & Fin & Ltu Mva JV-03 BaltW-05 JK2 BH TK1 Pikkupaimenen Maximum Speed) ja hienosti edustikin. 62 bordercollien joukossa Otto oli Paras Uros ja VSP. Isot onnittelut Arja ja Otto! Pentuluokassa esiintyivät myös Oton lapset, joille kaikille kp.

Akka testaili tänään jo lenkkeilykuntoa pitkän metsälenkin muodossa. Esiliina vielä turvana matkassa, että jos maastoon kupsahtaa. Mutta kevosesti meni tunnin lenkki tutussa maastossa. Satanut lumi on onneksi hyvin kevyttä pakkaslunta, niin on kevyt kävellä ja tipuaskelilla edetään. Kenkien laittaminen on suurin ponnistus ja paakkujen poisto koirien tassuista. Mutta kyllä tämä tästä. Pääasia, että pääsee jo liikkeelle ja raittiiseen ilmaan.

26.1.2007 Lapsenlapsia tulossa lisää
Nasta x Pyry Hippu-tyttö on tänään ultrattu tiineeksi. Joten helmi-maaliskuun vaihteessa Kajaanissa syntyy lisää lapsenlapsia Nastalle. Kasvattajana Minna Väyrynen / kennel Wildmagpie's.

Saapa nähä, miten mökkihöperöksi akka muuttuu 7 viikon sairasloman aikana. Nyt jo ajoittain kiipeilee seinille. Selvästi yliaktiivinen yksilö ja huono hermorakenne... Tänään koirat pääsivät Jaanan ja Pasin sekä Silvan 10v. kanssa Oulunsaloon pitkälle lenkille. Akka makas sen aikaa kotona Sepe seuranaan kattoon syljeskellen. Kun istua ei saa, niin elämä kulkee seisoen tai vaakatasossa. Kylpyhuoneen kaapit on siivottu ja nurkat nuohottu. Seuraavaksi makkarin kaappien vuoro ja kirjahyllyn räjäytys. Mitäs sitten tekis?

24.1.2007 Potilas kotona 
Nopea päivitys kaikille päiväkirjan lukijoille. Akka on hengissä, jaloillaan ja kotona eli selkäleikkaus meni hyvin. Seuraavien 3 viikon aikana saa istua vain 10-15 min. pätkiä, muuten pitää olla jaloillaan ja pitkällään, joten ihan hirmusti täällä netissä ei notkuta. Paitsi että langaton verkkohan sallii kyllä läppärin roudaamisen vaikka petin pohjalle... Kolme tassuterapeuttia huolehtivat nyt siitä, että akka pysyy liikkeellä ja että joka aamu on pakko vääntäytyä petin pohjalta ylös ja ulos. Sairaslomalla ollaan 12.3.2007 asti. Tervetuloa paikalliset kaverit kylään!

20.1.2007 Pakkasralli Kemissä - Retku kakkosiin!
Aamulla Kultu-Kimalluksen keula kohti Kemiä. Kahdestaan oltiin Retkun kanssa matkassa. Ohjelmassa kolme agikisaa Junko-hallissa. Mittari Oulussa näytti -15 astetta ja Kemissä olikin sitten jo -21 astetta. Aamulla vähän nauratti, kun päällä olevien lämpimien ulkoiluvaatteiden ja välikerrastojen lisäksi pakkasin kasseihin mukaan toppahousut, Kuoma-kengät, villasukat, vuoripipon, Thinsu-rukkaset ja untuvaliivin. Ja Retkulle fleece-haalari, tikkitakki, solumuovialusta häkin alle + lampaantalja häkkiin. Mutta kaikki tuli tarpeeseen. Kemissä oli tosi kylmä ja 8 tuntia hallissa vaati kyllä kaikki vaatteet päälle. Kisatessa tarkeni onneksi vähän vähemmällä.

Ensimmäinen rata oli ruotsalaisen tuomarin agirata. Yllättävän kimurantti ykkösten radaksi (ja linja jatkui kyllä sitten muihinkin luokkiin). Keskellä tähtikuvio seitsemästä esteestä: pituus, A, keinu, pussi, pujottelu, puomi ja putki. Ja tästä mentiin neljä kertaa ristiin rastiin, joten koiran piti olla huvin hanskassa ja kuulolla. Meillä rata meni muuten erinomaisesti, mutta Retku ei irronnut vastasella kädellä puomin jälkeen nollakulmassa olleelle hypylle, joten tästä kielto ja tosi varovainen korjaus (haki takas puomille). Kiellosta huolimatta luokan nopein rata ja palkintopallilta kolmossija.

Kakkosrata oli sitten Siimeksen agirata. Jouheva rata, mutta varsinkin pujotteluun vienti oli vaikeahko. Meillä onnistui nyt kaikki, mutta yhden ylimääräisen U-putken Retku sisällytti rataansa. Hieno nollarata, mutta valitettavasti hylky. Kontakti meni erinomaisesti ja loppusuorallakin koira pysähtyi varmasti puomin alakontaktille akan jatkaessa maalihypyille.

Hypärille ei hirveesti uskaltanut tavoitteita asettaa, meillä kun ne ei ole yleensä sujuneet. Tai Retkulta kylläkin, mutta kun akka ei pysy perässä... Alku heti hankala. Kaksi hyppyä suoraan, tiukka 90 astetta oikealle hyppy, pituus ja pujottelu. Ja sinne se Raketti uppos, täydestä vauhdista keppien oikeana väliin. Takakurvissa oli kaksi täyspitkää suoraa putkea 90 asteen kulmassa peräkkäin ja tässä akka kiri rinnalla ja teki rohkeasti persjätön (eli otti seläntakaa koiran) jälkimmäiselle putkelle. Videolta näkee, että koira tuli jo ihan jalkojen takana perässä, mutta kurva sitten putken kohalla ihan oikein käden alta. Loppukiemurassa jätettiin yksi "ei suoritettava" hyppy koiran ja akan välille ja puhtaasti maaliin. Ihan varmasti en uskaltanut nollaa juhlia, kun oli niin vauhdikas rata, että ei ollut mitään tietoa, tuliko sieltä jotain virheitä kuitenkin. Nolla se oli ja supermiinus eli luokkavoitto. Ja siten siirto 2-luokkaan.

Yhtään varsinaista estevirhettä Retku ei tehnyt. Rimat oli kaikilla radoilla 60 cm ja yhtään rimaa ei pudonnut, ei edes verryttelyssä. Ja kontaktit on kyllä erinomaisella mallilla ja pujottelun rytmikin pysyy loistavasti. Ja hyvin jaksoi Retku koko pitkän päivän. Häkissä se huilii ihan rentoja ja ratojen välissä käytiin metsässä kahteen kertaan reilu ½ h lenkki vapaana.

Huomenna akka menee jo iltapäivällä sairaalaan, illan ohjelmassa lääkärin ja nukutulääkärin kierto ja selkäleikkaus heti maantaiaamuna. Tämäkin päivä on kisattu kipulääkkeiden voimalla ja yöksi otetaan tujusti troppeja, että saa kivulta nukuttua. Akalla on alaselässä välilevyn pullistuma, joka säteilee iskiaskipuna oikeaan jalkaan. Äiti tulee hoitamaan koirat tänne kotiin. Toivottavasti loppuviikosta ollaan taas kotosalla.

16.1.2007 Agiliitoa
Treenipäivä taas tänään. Mikko antoi valittavaksi helpon ja vähän vaikeamman kuvion. Me valittiin se vaikeampi, vaikka ei se helpolta näyttänyt toinenkaan... Radalla 16 estettä, pujottelu kahdesti, välistä vetoa, takaa kiertoa ja paljon vääriä putken suita. Ekaan ansaan me ei heti langettu, mutta jahka vauhti kasvoi, saatiin aikaseksi yksi ohijuoksu hypyltä (merkkas putken vieressä), sitten sukellus sinne merkattuun putkeen ja vielä yksi takaa hypättävä aita väärään suuntaan. Muuten meni hyvin ja puhtaasti. Yhtään rimaa ei pudonnut (55-60) kaikesta vedätyksestä, kääntämisestä ja valssaamisesta huolimatta. Jälkimmäiselle pujottelulle Retku teki aivan superaloitukset. Hyppy oli pujon sivulla puolessa välissä, edessä hämäyshyppy (pujon aloituksen vieressä) ja siitä välistä piti taittua 180 astetta käännös (vas) kepeille ja sinne meidän kakara taipui. Onneksi on pujottelu lempieste :-) Puomilla pudotin nyt rukkaset pois jo nousuvaiheessa, niin oli kädet vapaat namipalkkaan alastulokontaktilla. Pysyin nyt hyvin ja rauhallisena kontaktilla odottamassa palkaa ja vapautusta. Sitten hiottiin vielä hetki yhtä palautushyppyä kaareltaan pienemmäksi. Kyllähän se Retku tekee pienet kurvit ja hallitut hypyt, kun uskaltaa vaan käskyttää ja kääntää. Hypyt on nyt kyllä tosi varmalla mallilla. Flunssa tuntuu vielä akalla keuhoissa, mekoisen kivuliasta on hengittäminen hengästyessä, mutta onneksi sitä ei radalla huomaa.

Omatoimisesti tehtiin vielä A:ta, jonka alla suora putki + takaakierto-hyppyjä. A:n alastulosta putkeen taipuminen meinas teettää vähän töitä, mutta hyvin Retku sinne meni, jahka hoksas idean.

10.1.2007 Akallakin silmät ok
Silmälääkärin tiirattavana akka tänään. Silmät kelpaa leikattavaksi, joten tammikuun lopussa on sitten edessä Lasik-leikkaus ODL:ssä. 

Flunssa painaa päälle, kurkku on kipeä ja nenä vuotaa. Tässä on 1½ viikkoa parannella itsensä kuntoon, selkäleikkaukseen eivät ota, jos on sairas.

9.1.2007 Nasun silmä paranee
Kävimme äsken juuri Nastan kanssa eläinlääkärillä. Superkiltti ja helppo koira antoi poistaa tikit vilkkuluomesta ilman rauhoitusta. Silmään laitettiin vain puudutustippoja ja avustaja piti luomia auki. Isot kehut sai rouva sekä eläinlääkäriltä että eläintenhoitajalta. Kuulemma varsinainen mallipotilas, joka vielä antoi pusun kaiken "kiusaamisen" päälle. Silmä näyttää hyvältä. Silmä paranee! Pieni avonainen kohta sarveiskalvossa vielä on, mutta muuten paraneminen on edennyt hienoisti. Ei enää kauluria eikä kipulääkettä, silmätippoina I-drop vet. keinokyyneltä 4 x päivässä ja lisäksi salva Optimmune vet. 2 x päivässä. Pari viikkoa näillä lääkkeillä ja kontrollia ei tarvita, jos silmä näyttää hyvältä (ei siristä tms.). Tämä oli kyllä heti vuoden alkuun loistava uutinen =) Jännää, miten silmä ja luomet ovat ihan normaalin näköiset, vaikka silmä on ollut kiinni tikattuna kaksi viikkoa.

Huomenna on akan silmälääkäri. Tarkoitus olisi tehdä silmien laserleikkaus samalla sairaslomalla, kun selkä hoidetaan kuntoon. Katsotaan mitä tohtori sanoo, että sopiiko akan simmut leikata. Vähän on jo valmiiksi sellainen ahdistus ja ällötysolo, kun Nastan silmävaivaa on tässä kuukausi hoideltu. Jos vastaava tuliskin omaan silmään?!?

Illalla oltiin Retkun kanssa Tainan agitreeneissä hallilla juoksu- ja joulutauon jälkeen ensimmäistä kertaa. Tehtiin seuracupin kilpailevien rata kisan omaisesti. Ekalta radalta Retkulle yksi vitonen, meni pussista ohi (menee kyllä ihan akan vedätyksen piikkiin). Toinen kerta sitten puhdas rata. Rata loppui puomiin ja oli taas vähän kiirettä ja hätäilyä alastulokontaktilla nähtävissä. Huomasin kyllä ekalla kerralla, että syy oli akan rukkasten... Niitä kun viskotaan ja revitään palkaksi treeneissä. Tarkoitus oli kuitenkin palkata kontaktilla naksulla ja namilla, mutta koira sätkyilee kontaktilla, kun akka nappaa hanskan kädestä tarjoillakseen namia taskusta. Pannaampa vaiva muistiin, rukkanen EI lennä palkaksi kontakteilla.

8.1.2007 Verinäytteet geenitutkimukseen, tuloksia ja suunnitelmia
Tänään ajeltiin iltasella Oulunsaloon eläinlääkärille luovuttamaan verinäytteet suomalaista koirien geenitutkimusta varten http://www.koirangeenit.fi. Erityisen arvokkaita näytteitä ovat nimenomaan vanhojen koirien näytteet, niillä kun jo tiedetään sairaudet ja vaivat. Källin suvussa on harmaakaihia, se kirjattiin papereihin ja toki muorin oma spondyloosi ja pisuvaivat. Nasun ja Retkun papereihin ei tullut merkintöjä sairauksista eikä suvun riskeistä. Annoimme myös luvan tutkimustulosten luovuttamiselle rotuyhdistyksen käyttöön. Kiitokset Jaanalle järjestelyistä!

Tulosuutisia Amerikasta. Retkun Coh-iskä on saavuttanut HSAs-tittelin (Herding Started title) suoraan kolmella paimennuskokeella. Nyt herralla on lukuisten muotovaliotitteleiden lisäksi koulutustunnus paimennuksesta ja jälkikokeesta.

Retku ilmoitettu Kemin agikisoihin kolmeen starttiin. Ehditään tässä tehdä vielä 2-3 treenikertaa ennen kisoja ja sitten alkaakin akan sairaslomatauko. Tarkoitus on kyllä päästä liikkeelle mahd. pian leikkauksen jälkeen. Ja jos kyyti järjestyy, niin sitähän kulkee hallilla vaikka vähän vahvemmassakin lääkityksessä :-)

Retkun viimeisen SERTin metsästys jatkuu helmikuun lopulla Tuusniemellä. Toki sillä varauksella, että akka on tuossa vaiheessa jo juoksukunnossa. Toiveena olisi saada pikkuneiti valioksi tästä turkista. Tämä tukka pysyy (mikäli vanhat merkit paikkansa pitää) tuonne toukokuulle asti  ja sitten kesä kuljetaan bikineissä. Ja toisaalta akan mielenkiinto näytelmiin loppuu kyllä, kun valionarvo on plakkarissa. Nasu menee sitten kesällä 10v. mummonäytelmiin.

Huomenna Nastan silmän "avaus" eli tikkien poisto. Joskos päästäisiin myös tötteröstä eroon. Vaikka Nasta on kyllä kotiutunut kaulurielämään loistavasti. Kolinasta viis, kunhan eteenpäin pääsee ;-) Lisäksi Nasu on oppinut tekemään ahtaissa paikoissa kuorma-autokäännöksiä ja pakkikin toimii loistavasti. Kapeaan keittiöön mennään nenä edellä nuuskuttelemaan ja palataan olkkariin peruutamalla. Tuut, tuut, Nasu tulee =)

7.1.2007 Agikurssilla
Sunnuntaiaamunakin soi kello aikaisin ja puoli ysiltä oltiin Retkun kanssa jo Virpiniemessä hallilla. Jyväskylä-Pieksämäki-Kuopio akselilta oli Ouluun saapunut iso joukko agiharrastajia Aaltosen Mikon ja Kaplaksen Marin koulutukseen ja me päästiin Retkun kanssa mukaan peruutuspaikalle. Kahden tunnin treenit meille piti Mari ja ryhmässä oli neljä koiraa, joten tehokkaasti tuli töitä tehtyä. Retku kulki oikein hyvin ja akkakin kirmasi taas yllättävällä vauhdilla. Vaikein paikka meille oli U-putki - pujottelu kulma. Retku kun halusi joka välissä mennä pujotteluun ja se oli lähes mahdoton saada sieltä pois. Jokaisessa putken lähestymisessä se aina lukitsi ensin kepit ja sitä ei millään meinannut tässä vaiheessa saada "käteen" tai ylipäätänsä lähelle ohjaajaa. Ja kun oltiin radan reunassa, niin siinä ei kauheesti ollut akallakaan tilaa vetää sivulle... Ja sitten putkesta ulos tullessaan Raketti oli taas menossa kepeille.

Ja toisesta suunnasta kun tehtiin ensin kepit ja sitten olisi pitänyt mennä U-putken kauempaan päähän, niin Retku liukeni ennen viimeistä keppiväliä putkeen. Muuten valssit, takana leikkaukset, puomin kontaktit, välistä vedot ja 90 asteen keppikulmat meni oikein hyvin. Ja muille putkille Retku irtosi hyvin, paitsi tuonne "keppiputkelle". Taidetaan ensi kerralla treenata keppejä radalla niin, että sinne ei saa koskaan mennä... Kiitokset Riikalle kurssijärjestelyistä!

6.1.2007 SERTiarpajaiset Kajjaanissa
Aamulla koiralauma autoon, Nasu vanhempien luo päivähoitoon ja keula kohti Kajjaania. Kehässä oli 38 borderia ja Retku oli ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Ja kyllähän oli osunut tuomariksi sellainen "dramaqueen" että oksat pois. Heti alkuun kävi selväksi, että esiintymisestä oltiin kovin tarkkoja ja tuomarilla oli paljon asiaa lähes jokaiselle händlerille. Ja meidän Retku meinas saada lemput kehästä heti kättelystä, koska se oli "sairas". Eli kun pistää lähinnä valjaissa arkisin kulkevalle kakaralle ketjupannan kehään ja tunkee suuhun muutaman namin, niin vauhti ja hirttäytyminen taluttimeen saa aikaiseksi yskän ja yökkäilyn = koirani on sairas. Tuomari ei siihen halunnut koskea, ettei tartuttaisi muita kilpailijoita. Selitä siinä sitten, että ihan on kunnossa ja takuulla terve kuin pukki. No sitten tuomari päätti tutustua koiraani vain varovasti takaapäin ja suoraan takaosaa käpälöiden, ilman että koiraa oli lainkaan tervehditty keulasta ensin. Ja Retku on samaa maata kuin akkakin eli ei tykkää siitä, että tuntemattomat kourii takapuolesta (varsinkaan heti viikko juoksun jälkeen), joten tuomari sai matalan murinan moisesta käsittelystä. Pätkääkään Retku ei väistänyt, eikä yrittänytkään napata, seiso vain paikoillaan ja murisi. Akka oli tässä vaiheessa jo valmis luovuttamaan, mutta tuomari halusi kuitenkin nähdä liikkeet, saneli arvostelun (jossa ei ollut mitää mainintaa yskästä eikä huonosta käytöksestä) ja lykkäsi kouraan vaaleanpunaisen nauhan. Kilpailuluokassa Retku sitten oli kokenut ihmeparantumisen (lue: ei vetänyt hihnassa enää hullunlailla) ja voitti viiden koiran luokan.

Källi sai veteraanikehässä kirmata yksin ja kun urosten vetsku oli poissa, niin vaaleanpunaisella nauhalla Källistä tuli suorilta ROP-veteraani. Tosin noottia sai käytöksestään Källikin tuomarilta. Täti käsitteli koiria niin ronskeilla otteilla, että Källikin reagoi selän ja takaosan paineluun. Tähän tuomari vaan totesi, että "tämä äitikään ei pidä takaosan tutkimisesta, kuten ei tytärkään..." eli teki siinä sukututkimuksenkin sitten samalla :-O.

Paras narttu kehässä oli 9 narttua ja postimerkin kokoisessa kehässä sijoitukset valittiin seisomakisassa. Askeltakaan ei ryhmässä koiria liikutettu, edestakaiset liikkeet yksittäin ja sitten jonon hännille. Mirva vie Källiä ja ihan sievästi muori esiintyi. Retku sijoittui kolmanneksi valionartun ja junnun jälkeen ja Källi oli PN4. Retkulle vara-SERT ja vara-CACIB, jonka saamme anoa oikeaksi CACIBiksi, kun valionartulla on jo tarvittavat näyttelytulokset kasassa. Toistaalta, emme tee CACIBilla mitään, kun ensimmäinen CACIB tuli päivälleen vuosi sitten eli tämä ei käy aika-CACIBista, johon vaaditaan vähintään vuosi ja yksi päivä...

Lopuksi esitettiin vielä historiallinen punavalkoinen kasvattajaryhmä Sarille. Mukana meidän Källi ja Retku sekä Retkun 3/4 sisarukset Ruska ja Jarre. Ryhmämme voitti Locheilin mustan porukan ja oli siten ROP-kasvattajaryhmä. Arvostelussa luki, että vaikea väri jalostaa. Sepä se, toiset jalostaa väriä, toiset hienoja koiria ja saa kivan värin siihen vahingossa bonuksena ;-) Kaikki ryhmän koirat ovat nimittäin syntyneet mustavalkoisista vanhemmista, ilman että sukutaulussa on lähellä ainuttakaan punaista koiraa. Hyvä Sari!

Menin tarkoituksella hakemaan arvostelun Retkun kanssa tuomariteltasta ja päästin koiran vapaasti pitkällä hihnalla tuomarin luokse. Jäi itselle kaivelemaan tuo tuomarin lähestyminen, joten minusta Retku ansaitsi reilun kohtaamisen tuomarin kanssa. Sinnehän se punainen painautui häntä heiluen tuomarin jalkoja vasten ja jakeli pusuja. Eipä ole ongelmia luoksepäästävyydessä, kun se tehdään oikein kuonon suunnasta, ilman yllätyksiä.

Tämän rumban jälkeen oli jo selvää, että illan agikisoihin ei jakseta jäädä. Käytiin nopeaan ruokatauolla ja ryhmäkehissä suoritettiin läpijuoksu niin Källin kuin kasvattajaryhmänkin kanssa. Mirva esitti Retkun kasvattajaryhmän esiarvostelussa ja ihan hyvin olivat pärjänneet. Kasvattajaryhmässä Mirvan händläyksessä oli sitten Källi. Viiden aikaan keula kohti kotia ja siinä vaiheessa kun Kajaanissa olisi ollut maksiykkösten rataantutustuminen, niin me oltiin kotona jo saunan lämmössä.

Lisätty näyttelyarvostelu Källille ja Retkulle.

4.1.2007 Koirien "karkkipäivä"
Meillä ei hammaspeikot jyllää ja vanhojenkin koirien suut on loistokunnossa (tästä saatiin viimeeksi palautetta tiistain näyttelytreeneissä). Hienojen hampaiden salaisuus on oikeiden luiden "syönti" ja tänään oli tuollainen herkkupäivä. Hommiahan tuo sisätiloissa teettää, mutta kun palkaksi saa hammaskivettömät hampaat ja raikkaan hengityksen, niin kannattaa vaivautua. Puhumattakaan siitä, mitä maksaisi käytää kolme koiraa eläinlääkärillä hammaskiven poistossa.

Prisman pakastealtaasta Oscar naudanputkiluut matkaan. Valkataan pakasteesta sellainen pussi, jossa luita on kolme, niin menee jako tasan. Luut muutamaksi tunniksi huoneenlämpöön sulamaan ja sitten terävällä veitsellä koverretaan suurimmat rasvat luun ytimestä pois. Olen huomannut, että tämä rasva on se, mikä pistää koirien masun sekaisin. Sitten raivataan saunan ja pesuhuoneen lattia vapaaksi kaikesta kamasta ja koirat sinne kaakelilattialle syömään. Ovi saa jäädä auki, koirat pysyy hyvin pesuhuoneen puolella ja Källi siirtyy omansa kanssa aina saunaan lauteiden alle. Kauhea pauke ja kolinahan siitä lähtee, kun kolme koiraa kaluaa luuta kaakelilattiaa vasten... 1-1½ h kaluamista ja sitten luut pois, pussiin ja takas pakkaseen. Samoja luita syödään 2-3 kertaa. Sitten pesu päälle. Varsinkin Källi on poskia myöten veressä ja rasvassa ja etutassujen yli 10 cm pitkät hapsut on täynnä luun murusia ja rasvakokkareita. Koirat pestään (jalat ja kaulus) tiskiaineella ja sen päälle sitten vielä kuurataan tiskiaineella ja juuriharjalla lattia puhtaaksi rasvasta. Tuloksena puhtaat hampaat, väsyneet koirat ja puhdas kylppäri :-) Nasulta otin pöntön pois päästä jyrsimisen ajaksi ja niin paljon sai luu huomiota, että kutisevaa silmä vallan unohtui.

Nastan ja Nikon Willa-tytär (JK2 BH Pikkupaimenen Mercy Speedster) on tänään ultrattu tiineeksi komealle skottiherra Loganille. Nastan lapsen lapsia siis luvassa helmikuun alussa 2007. Tiedustelut pennuista Sarilta / kennel Pikkupaimenen.

3.1.2007 Nasta x Niko pentuset 4v.
Päivälleen neljä vuotta sitten Jyväskylässä paukkui lähes -30 asteen pakkanen ja meillä oli hautomo kotona. Nasta pidätteli pentujaan masussa peräti 67 vrk ja iloinen seitsikko syntyi maailmaan. Onnittelut siis neljävuotiaille: Elwood, Willa, Vicky, Laku, Otto ja Riemu! Ja vilkutuksia pilvenreunalle enkelikoira-Mortille.

2.1.2007 Näyttelytreeniä ja vähän agiakin
Iltasella ajeltiin OKK:n hallille näyttelytottumustreeneihin. Pakko on vähän harjotella häiriön kanssa, kun edellisestä kehäkäynnistä on puoli vuotta. Retku meni oikein hyvin ja maltilla, mutta kyllä se on sellainen ryhmäkehien koira :-) Ei meinaa mahtua kunnolla ravaamaan edes puolikkaan hallin kokoisessa tilassa... Sillä vaan on niin mahdottoman pitkä ja kantava ravi, että kulmat tulee vastaan muutaman askeleen jälkeen. Mitä isompi kehä, sen paremmin se ravaa eikä tahti mene rikki kaarteissa. Seisominen ok, toki painaa taas ihan hirmusti narua vasten ja keskittyneenä pitää korvat tiukasti niskassa. Harjoteltiin tuomarin kopelointia ja hampaiden katsomista siten, että en itse käynyt kyykkyn enkä tukenut koiraa vaan se seisoi suht vapaasti pelkän taluttimen tuella. Ihan ok meni, mutta taidan näyttelyssä kuitenkin käydä alas avuksi, niin pysyy varmasti paikoillaan.

Källi pääsi kans vuorollaan kehää kiertämään ja kyllähän se leijuu taas ihan intopiukeena. Tassut ei meinaa maahan yltää ja välillä edetään kylkimyyryä ja laukataan, kun virtaa on niin kovasti. Ja akka ei seisotuksessa tarjoile makupaloja tarpeeksi nopeaan tahtiin, joten välillä pitää tarjota tassua ja peruutella, että sais huomion ;-) Kyllä se tykkää niin kovasti tästä hommasta. Pitää Kajaanissa liikuttaa sitä reilusti ennen kehää, että saa pahimmat elvistelyt tehtyä kehän ulkopuolella.

Lopuksi Retku vielä otti agilityä parin hypyn ja pujottelun verran. Tehtiin noin 15 pujottelua erilaisten hyppyvariaatioden kautta ja kaikki onnistui 100%:sti. Hyvin kesti vedätyksen, kaukana sivulla olemisen ja takaa leikkaamisen kepeillä. Ei yhtään aloitusvirhettä eikä kesken jättöä kepeilta. Hieno tyttö! Sunnuntaina osallistutaan mahd. Mikon ja Marin agikurssille omassa hallissa, mikäli paikka meille jää vapaaksi.

Nastan silmä vaikuttaa ihan hyvältä. Kovasti se tuntuu kutisevan, toivottavasti tämä on merkki parantumista. Silmä ei juurikaan vuoda (erittää hiukan kuivaa rähmää) ja Nasta antaa puhdistaa silmän kiltisti. Eli kipeä se ei ainakaan ole. Lenkillä kulkee mukana ihan normaalisti, tötterö päässä kolisten. Viikko vielä elämää tikkien kanssa.

1.1.2007 Onnea uudelle vuodelle!
Vuosi vaihtui meidän laumassa rauhallisissa merkeissä. Koirat ei reagoi paukkuihin mitenkään ja ihan normaalisti käytiin iltapisulla lähimetsässä illalla 11 maissa. Mitään erikoisjärjestelyjä vuoden vaihtuminen ei siis meillä aiheuta.

Tänään oli sitten metsässä niin liukasta, että meni vakilenkkiin lähes tupla-aika. Ihan tipun askelilla piti edetä sekä akan että koirien. Polut varsinkin on kuperat ja vaarallisen liukkaat. Tulis äkkiä lunta päälle.

Vuosi 2006 meni mukavasti ja tuloksiakin saatii kiitettävästi. Källi kävi kolmessa näyttelyssä, saaden ERI:n joka kerta ja ollen Kajaanin KV-näyttelyssä ROP 10 vuoden ja 4 kuukauden iässä. Nasta nappasi Euroopan Voittajassa Veteraanitittelin ja sai erkkarista ERI:n, myös paimennuksessa kisattiin ahkerasti. Toinen sija Pohjanmaan Ouppenissa kaikkina kolmena päivänä ylitti kaikki odotukset ja Ruotsin perusratakin jäi vain 9 pisteen päähän. Hienoa huomata, että yli 9 vuotias koira edelleen paimentaa erinomaisella vauhdilla ja innolla, ja kroppa on loistokunnossa. Retku kävi näytelmissä neljä kertaa saaden joka kerta ERI:n ja CACIBeja tuli kakaralle kaksi + hieno RYP3 sijoitus Jällivaaran KV-näyttelyssä. Agilityssä kisaura on alkanut mukavasti ja mikä parasta, koirassa tuntuu olevan loistavat edellytykset ihan huipulle asti. Kaksi nollavoittoa ja lukuisat vitosen radat lämmittävät mieltä ja talveksi kun päästiin ihan huippukoulutukseen (Mikko Aaltonen ja Taina Airaksinen), niin tavoitteet on korkealla ensi kaudellakin. Paimennuksessa Retku syttyi heti ensimmäisissä treeneissä ja kesän mittaan osoitti lahjakkuutensa myös tässä lajissa. Tasapaino on hyvä ja Retku on yllättävän malttavainen ja pehmeäotteinen paimen.

Vuodelle 2007 tavoitteet on asetettu etenkin Retkulle. Källin ja Nastan osalta toivotaan ennen kaikkea, että vanhukset pysyvät kunnossa ja saavat nauttia arkielämästä ilman vaivoja. Mikäli Nastan silmä tulee kuntoon ja koira on muuten voimissaan, niin se tulee kisaamaan paimennuksessa vielä ensi kesänä ja näyttelyyn muorit pääsevät seuraneideiksi Retkulle, joka on tarkoitus saada muotovalioksi. Kesällä Nastalle ehkä muutama "oma" näyttelyreissu tähän lähelle sellaisiin näytelmiin, joihin yli 10v. pääsevät ilmaiseksi. Retkulla on tarkoitus kisata agilityssä ahkerasti, tavoitteet on asetettu 3-luokkaan asti ja tokossakin pitäisi tehdä muutama koe. Paimennuksen harjoittelua jatketaan ja tavoitteena on kisavalmius syksylle. Pentuprojekti on sitten Retkun syksyn 2007 tavoite. Ja kaikki nämä sillä ehdolla, että akan selkä tulee leikkauksessa kuntoon ja paranee niin, että kestää treenit ja juoksemisen...