Niin, blogissa on kovin ollut hiljasta, kun ei me ollaan mitään kummempaa tehty. Arki rullaa mukavasti ja kun Retkulla on ollut juoksu, niin ollaan sitten tyydytty pelkkään ulkoiluun. Aktiivista meidän meno on kuitenkin. Akka käy kahdesti viikossa jumpassa (ma venytys ja ke pilates) ja tallilla ollaan yleensä kahtena iltana viikossa kans. Ensi viikolla tulee sitten tiistaille taas agitreenit. Ja koirat saa kulkea mukana tallilla ja veteraanit myös Retkun treenissäkin silloin, kun ei ole liikaa pakkasta odotella tunti autossa.

Pitkällä lenkillä ollaan käyty päivittäin. Myös niinä muutamana -20 pakkaspäivänä. Tassuja vähän paleltaa koirilla välillä, mutta muuten ne kyllä tarkenee. Ja Källi 13v. 4kk on kyllä ollut hirmu reipas. Piehtaroi innoissaa puhtaassa lumessa ja mennä jolkottaa lenkin oikein reippaasti. Onhan se vanha ja höppänä jo, mutta niin kauan kun mennään rutiineilla, niin sen kanssa elämä on helppoa. Nastalla on vähän välillä ollut jotain kremppaa. Annoin sille muutaman päivän kipulääkekuurinkin, kun oli tosi kankea takajaloista. Vaiva meni ohi viikossa ja nyt kulkee taas keveästi. Viime viikolla Nasta valvotti parina yönä ihme yskimisellä. Puhalteli sillee kummasti ja pihisi. Ihan eri yskää, kun kennelyskässä. Oli kuitenkin ihan rauhallinen ja hyväntuulinen. Kuumetta on mitattu, kun Sari epäili hengitystietulehdusta kennelyskän jälkitautina, mutta ei sillä mitään lämpöä ole. Ja nyt ollaan nukuttu jo pari yötä ihan rauhassa. Kyllä se vaan vanhenee tuo Nasu-muorikin. Se vaan on sellainen ikiliikkuja, että ei millään uskos, että se kohta täyttää 12v.

Tässä on miettinyt sitä, että kuinka ihmiset ottaa koiria pienellä ikäerolla, mutta kukaan ei varmaan mieti siinä vaiheessa sitä, millaista elämä on, kun koirat ovat veteraaneja. Ei ole helppoa elämä useamman vanhan koiran kanssa. Meilläkin muoreilla on ikäeroa vain 1v. 8kk. ja kyllä se vanheneminen on mielessä joka päivä. Sitä huolehtii, tarkkailee ja huoltaa vanhoja päivittäin. On lääkettä ja pissavaivaa. Ulkoillaan keskellä yötäkin ja pitkiä aikoja vanhat ei kotona pärjää yksi. Onneksi on tämmöinen työ, että on pääsääntöisesti päivät kotona. Kyllä tässä on jo monet itkut valmiiksi itketty ja etukäteen surtu sitä päivää, kun vanhoille on aika jättää viimeiset hyvästit. Ei siihen valitettavasti enää kauaa mene. Ja jotenkin nuo Källi ja Nasu on sellainen kamupari, että voi hyvinkin olla, että kun toisen voimat ehtyy, niin toinen luovuttaa elämästä kans. Silloin on akalla ja Retkulla iso muutos elämässä edessä.

Iloisempina ajatuksina ollaan jo kovasti suunniteltu Retkun toista pentuetta. Kun juoksu oli nyt, niin seuraava on sitten noin 8 kuukauden kuluttua eli syyskuussa. Siihen sitten astutus ja meillä on pentuset maailmassa marras-joulukuussa. Eli aika tarkalleen kahden vuoden ikäerolla Retkun ekojen kanssa. Urosvalinta on jo aika varma, mutta julkaistaan sulho sitten tuossa maaliskuussa, jahka ollaan käyty se ensin livenä katsastamassa. Kovasti mieluisalta sulho nyt tässä vaiheessa tuntuu ja tästähän pentueesta jää sitten itselle uusi kaveri tänne kotiin kasvamaan.

Retkun ensimmäiset pennut on nyt 14 kuukauden ikäisiä. Niistä on kuulunut pelkkää hyvää. Mitään ongelmia ei ensimmäisen vuoden aikana ole tullut ja arki sujuu kaikilla mukavasti. Näistä pennuistahan 5/8 meni lapsiperheisiin ja se jos mikä kertoo pennun luonteesta paljon. Kaikilla on palikat kohdillaan ja treenipuolella saan jatkuvasti palautetta hyvästä motivaatiosta, keskittymiskyvystä ja helposta palkkaamisesta. Ulkomuodoltaan pennut ovat hyvän kokoisia ja ovat kasvaneet tasaisesti kaikki. Mitään kasvuun liittyviä ongelmia ei ole ollut.

Kisakalenteria ollaan keväälle suunniteltu kans. Jotenkin on pakko löytää sellainen tasapaino kisaamisen ja treenaamisen välille. Tilanne on sikäli uusi, että nyt ei oikeastaan olisi mitään tarvetta kisaamiselle, kun nollat on jo kasassa. Mutta ei se vire pysy päällä, jos ei kisaa. Testataan pitkän tauon jälkeen kisakuntoa heti ensi lauantaina meidän omissa kisoissa. Käydään treeneissä ti:na ja vapaavuorolla to:na ja sitten suorilta kisoihin. Retkuhan on yleensä tauon jälkeen pelannut loistavasti, akka se on meillä se, jonka ote hukkuu tauolla... 14.12. ollaan viimeeksi käyty esteillä eli pidettiin tässä melkein 2 kk joulu&juoksutauko.

Vapautan blogin salasanan takaa julkiseksi taas jossain vaiheessa tässä keväällä. Eiköhän me olla jo ihan tavallisia koiraharrastajia, tuskin kukaan täältä enää mitään julkkisjuoruja kaivelee.

Aurinkoista kevättä kaikille!