Perjantaina 13.2. pakattiin Kultu-Kimallus täyteen ja poimittiin Jaana, Pasi ja Sepe kyytiin klo 8 ja sitten keula kohti etelää. Pieniä vaikeuksia oli kotona poistumissa, kun muorit olisivat niin mieluusti lähteneet reissurepun kanssa mukaan. Piti vielä koko lauma lenkille mettään ja siitä sitten Retku autoon valmiiksi istumaan. Ja sitten lahjontaa ja perusteluja muoreille, että nyt tytöt jää kotiin. Iskä kävi niitä siellä päivällä ulkoiluttamassa ja illalla ne sitten pääsi vanhempieni luo hoitoon.

Lyhyt pit-stop Pihtiputaalla (veski + take-away kahvi) sekä Hartolassa (koirat ulos, veski + take-away kahvi). Ja sitten oltiin jo kahden aikaan ohitettu Lahti, joten päätettiin pitää Mäntsälässä vielä yksi pidempi tauko. Eli ruokaan kuskille ja lisää kahvia. Tomppa opasti meidät suorilta satamaan, jossa oltiin sopivasti neljältä. Laivan lähtö klo 17.30. Ajeltiin autojonoon ja käytettiin koirat vielä ulkona. Laiva oli kuulemma viimeistä paikkaa myöten täynnä, joten meidät ajatettiin autolla tosi ylös ramppeja pitkin. Meidän parkki ois ollut sellaisella nostosillalla, joka nostettiin ylös sitten, kun autot oli siihen ajettu. Tää akka nosti metelin, että me ei tuommoseen paikkaan koiria jätetä autoon ja muutaman vastaväitteen jälkeen ajettiin sivuun odottamaan sillan nostoa ja meidät ohjattiin sitten kerrosta alemmaksi. Laivan lähtöön oli vielä yli ½ h, joten Pasi meni pitämään meille paikkoja ja me Jaanan kanssa jäätiin autoon odottamaan. Jätettiin koirat sinne keskenään vasta, kun laiva lähti satamasta ja autokannelta oli pakko poistua. Ikkunat pikkasen ravolleen ja koirilla vettä peräkontissa kupissa tarjolla.

Laivalla käytiin syömässä (taas) ja tehtiin vähän ostoksia. Hyvästi karkkilakko... Kaksituntinen matka meni nopeasti ja autossa koirat olivat rauhallisia ja uneliaita. Tallinnassa meni tosi kauan päästä satamasta ulos, liikennejärjestelyt oli tosi surkeat. Meidän hotelli Tallink Express oli ihan satamassa, joten auto parkkiin, koirat ulos ja sitten respaan jonottamaan. Huoneen saamisessa kesti melkein tunti ja me akat päiviteltiin suomalaisten humalaista örvellystä hotellin aulassa. Eivät onneksi olleet koiraihmisiä. Mutta kyllä näiden junttien maine Virossa on ihan itse ansaittua...

Huone oli tosi kiva ja tilava, viimeinen kulmassa sivukäytävän päässä eikä yhtään seinänaapuria. Kiltti kennelpoikamme Pasi jäi koirien kanssa hotellille ja me Jaanan kanssa hurautettiin vielä Prismaan shoppailemaan. Marketti kun oli auki klo 23 asti. Samalla tsekattiin vähän jo valmiiksi reittiä näyttelypaikalle ja tankattiin Kultuun halpaa virolaista bensaa tankki täyteen. Näytelmätähtiä ei tarvinnut illalla enää puunailla. Pesut ja trimmit oli tehty jo kotona ja kun keli Tallinnassa oli pakkasen puolella ja lumi maassa, niin säilyivät koirat hyvin puhtaina. Puolilta öin huoneeseen laskeutu hiljaisuus ja lauma asettui nätisti aloilleen.

Lauantaina meidän kehä oli vasta klo 14.24, joten aamupalan jälkeen me Jaanan kanssa lähettiin kylille shoppailemaan. Pasi taas vapaaehtoisena koiravahtina hotellilla. Käveltiin keskustaan ja käytiin kaupoissa ja kahvilla. Isoin lasku tuli apteekissa, tuli ostettua Nasulle nivelvalmisteita (Arthoro Balans +) ja Retkulle aurinkokapseleita (Multikarosin) ja akalle jos jonkinmoista rohtoa. Hotellille takas ja luovutettiin huone klo 12, koirat ulos ja sitten näyttelypaikalle. Ajettiin Laululavalle takakautta ja ihmeteltiin ruuhkaa parkkipaikalla. Naapurihallissa oli kuulemma matkailumessut. Pasi jäi autoon koirien kanssa ja me Jaanan kanssa lähettiin näyttelypaikalle katsastamaan paikat, selvittämään Sepen paperit (ei tullut numeroa Suomeen) ja kattomaan aikataulu. Kehä oli aavistuksen myöhässä, joten meillä oli ruhtinaalisesti aikaa. Jaana jäi pitämään leiriä ja minä palasin autolle, joka me päätettiin siirtää hallin pihaan. Saatiin paikka ihan melkein oven vierestä ja koirat jätettiin vielä autoon. Kehä oli hyvin matotettu ja pieni, mutta ihan riittävä meidän kahdelle koiralle. Se kolmas bc oli borderterrieri :-)

Yksi naapurikehä oli jo päättynyt, joten käytiin siellä verryttelemässä koiria. Retku oli rauhallinen ja keskittyneen oloinen, kuten aina. Ja korvien esittäminen ei onnistu edelleenkään näyttelyssä. Pikkurouva keskittyy niin, että korvat on piilossa. Pari kopelointiharjoitusta suomalaisten apulaisten kanssa ja sitten kehään. Kehäsihteerit oli tosi hitaita, joten edelliset palkittavat belggarit seiso vielä kehässä, kun tuomari aloitti Sepen arvostelun. Onneksi Sepe oli hyvin kuulolla ja esiintyi nätisti. Sepelle vaaleanpunainen nauha ja kaikki lisärämikät eli SERT ja CACIB. Lennossa vaihto Retkuun ja kehään taas. Retku malttoi hyvin ja liikkui erinomaisesti. Ja tuomari tykkäs, vaikka vähän kypsän oloinen olikin. Vaaleanpunainen myös meille ja kaikki herkut. Jaana toi Sepen sitten itse ROP kehään ja kierroksen juoksun jälkeen tuomari ojensi punakeltaisen ruusukkeen meille, eli Retku ROP ja Sepe VSP. Molemmista tuli myös Eestin muotovalioita ja Sepestä myös Kansainvälinen näyttelyvalio. Semmoinen tulis myös Retkusta, jos anoisin sen pari kotimaista vara-CACIBia CACIBiksi.


ROP Retku


Sepe & Jaana VSP - Retku & akka ROP


Keskittynyt ilme kehässä

Göran Bodegård:
Very beautiful bitch. Exellent head. Perfect propert (?). Very sound in front and rare. High quality.

Hoidettiin paperiasiat kuntoon eli haettiin palkinnot ja laitettiin valioanomukset Eestin Kennelliittoon saman tien. Ja sitten koirien ulkoilutus puistossa ja tuloskirjeenvaihto Suomeen. Kello oli puoli 4, joten tunti oli vielä aikaa ostoksille. Ajettiin sataman Rimi-markettiin ja käyntiin tekemässä viimeiset täydennykset kuormaan. Takapenkki Pasin vieressä oli jo melkoisen täynnä... Laivajonossa ei ollut ruuhkaa, palaajia tällä laivalla vain muutama. Ja autotiskillä täti tervehti meitä iloisesti: "Miia, Jaana ja Pasi?". Jep, jep. Auton rekisterinumerolla löytyi kaikki tarvittavat tiedot ennen kuin ehdin itse suutani avata ;-) Jonossa me sitten korkattiin kuohuvat ja kilisteltiin uusille valioille. Auto saatiin nyt alimmalle rekkakannelle melkein ensimmäisten autojen joukkoon. Jaana ja Pasi lähti ylös ja minä odottelin koirien seurana autokannella laivan lähtöön asti. Taas huoltotaukoa laivalla eli ruokaa ja vähän lisää ostoksia. Pitihän ne viimeiset kruunut tuhlata pois.

Helsingissä oltiin aikataulun mukaisesti klo 19.30 ja päästiin näkemään aitiopaikalla tullin huumekoiran työskentelyä autotarkistuksessa. Bc se oli tietenkin, pieni ja ketterä. Ja teki töitä täydellä höyryllä. Ei se meitä tarkistanut, ois muuten voinut koiraosasto olla asiasta jotain mieltä. Ajeltiin Vantaan Ikean pihaan, jossa meillä oli pienimuotoiset treffit sukulaiskoiruuden kanssa. Koirien ulkoilutus, syöttö ja sitten keula kohti kotia. Lyhyet huoltotauot Vaajakoskella ja Vaskikellossa. Keli oli kurja, pakkasta -8 astetta, mutta ennen Jyväskylää alkoi satamaan vettä! Juu, alijähtynyttä vettä, joka tarras ikkunaan tiukaksi kalvoksi. Onneksi pissapojassa oli tujua tavaraa, joka sulatti jään ja puhallus oli pakko pitää lämpimällä ikkunaan. Matka eteni kuitenkin melkein tyhjällä 4-tiellä ja Oulussa oltiin klo 3.15. Jaana, Pasi ja Sepe kotiin ja me Retkun kanssa palattiin tyhjään kotiin. Muorit tuli hoidosta vasta sunnuntaina päivällä. Ei tarvinnu hirveesti unta kutsua. Oltiin oltu 22 h yhteen putkeen hereillä.

Mukava matka ja toivottu tulos! Täsmämatkailu Viroon on onnistunut mulla kolme kertaa. Ja nyt on kaikki tytöt tuplavalioita. Kiitos matkaseurasta Jaana, Pasi ja Sepe. Ei lähtä enää toista kertaa - ainakaan näiden koirien kanssa :-)