Tiistai oli toivoa täynnä. Eepu jo aloitteli höpöstelyleikkejä Supon kanssa, mutta jostain syystä sisko ei lainkaan innostunut asiasta. Voltti-treffit meni taas edellisiä päiviä paremmin, mutta selkään ei ole vielä mitään asia. Pariin otteeseen lenkillä otin Retkun pannasta kiinni ja pidin sitä seisomassa, että Voltti pääsi nuuskuttelemaan. Poika on ihan intona, mutta Retku ei oo vielä valmis.

Luojan kiitos talonväki on suotuisa käypäläisen kannalta. Sunnuntaista asti ollaan jo kyläilty, eikä mitään ole saatu vielä aikaseksi. Huomenna sitten taas... Jos ei silloin ala tärpätä, niin pitää varmana to-pe akselille harkita progea ja tsekata, että mistä se hormoonimyrsky nyt kiikastaa.