Äiti soitti vähän vaille 1 yöllä, Willalla oli mennyt vedet ja ensimmäiset ponnistukset alkoivat. Puin vaatteet päälle, ulkoilutin Hirmun ja Mustin sekä hälyyttelin pikkusiskon kotimieheksi. Reilussa vartissa olin Kastellissa kätilöimässä Willaa. Ponnistuksia tuli tiheinä sarjoina ja sikiövettä tuli useampaan otteeseen. Mitään vain ei saatu aikaiseksi. 1½ tunnin ponnistelujen jälkeen käytin Willan ulkona juoksemassa ja pissalla. Ponnistukset tihenivät taas, mutta mitään ei perästä näkynyt, ei kuulunut. Klo 3 yöllä soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka oli nukkumassa kotonaan Limingassa. Sovimme treffit päivystykseen klo 3.30. Pakkasimme pesuvadin ja ison kasan pyyheitä mukaan ja ajoimme eläinlääkärille. Äiti oli kuskina ja minä istuin Willan kanssa peräkontissa (on muuten hiljanen kyyti Avensiksen koiraosastossa ;-). Supistuksia tuli matkallakin, mutta ei pentuja.

Polttoja oli kestänyt 2½ h ja selvää oli, että pennut eivät tulisi ulos ilma apuja. Peräpäässä tuntui yksi pentu kuono edellä, mutta se karkasi välittömästi sormien ulottumattomiin. Eläinlääkäri valmisteli leikkaussalin sektiota varten ja käänsimme Willan selälleen toimenpidepöydälle masukarvojen ajelua varten. Tässä asennossa eläinlääkäri vielä kertaalleen kokeili perän ja sai niskojen takaa otteen pennusta. Vähän ennen klo 4 syntyi maailmaan Matti-poika. Kovin oli veltto ja eloton, mutta virkosi heiluttelun ja hieronnan jälkeen. Väri palas tassuihin ja kuonoon ja pian kuului topakka kiljunta.

Jäimme odottamaan muun porukan syntymistä ja hetken päästä poltot alkoivat taas. Willa alkoi olla jo melko väsyksissä ja takajalat kantoivat huonosti, masu oli vielä niin iso, että ilmeisesti pennut painoivat takajalkojen hermoja. Willa laitettiin tippaan ja se sai suoneen pari ruiskullista kalkkia. Polttoja tuli ja isoja ponnistuksia, mutta pentua ei kuulunut. Taas tunnusteltiin, mutta pentu ei tullu synnytyskanavassa tarpeeksi pitkälle, että siitä ois saanut otteen. Teimme yhteistuumin päätöksen sektiosta. Willa tainnoksiin ja apureille ohjeistus leikkaussalikäytännöstä.

Liukuhihnalta eläinlääkäri nosteli meille putsattavaksi ensi kolme isoa pentua. Putsaus, hieronta pyyhkeellä, heiluttelemalla ilmatiet vapaaksi ja sitten pari tippaa antisedania kielelle. Kaikki virkosivat nopeasti ja olivat jäntevän oloisia. Ja viimeisenä kohdun toisesta sarvesta löytyi mega-Paula (muut neljä olivat toisessa kohdun sarvessa), ihan hervottoman iso pentu! Saatoimme helpottuneita todeta, että onneksi leikattiin. Tämä pentu ei olisi takulla mahtunut ulos Willasta. Tarkistimme pentujen sukupuolet ja eläinlääkäri päätti leikkauksen. Samalla Willalta poistettiin kohtu ja munasarjat.

Meillä on viisi valtavan kokoista, pontevaa pentua. Kolme urosta ja kaksi narttua. Kaikki mustavalkoisia. Willan masu on todella siististi ommeltu ja se virkosi nopeasti. Pennut pääsivät imemään tissille jo ennen kotimatkaa ja kaikki oli hyvin.

Painot:
Matti 399 g
Teppo 395 g
Seppo 452 g
Katri-Helena 420 g
Mega-Paula 541 g

Tuhannet kiitokset päivystävä eläinlääkäri Matti Heikkinen avusta. Tuli akalle ja äitille vähän toisenlainen kätilöinti, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin.

Willa on nyt kotona hereillä, imettää ja hakee vielä vähän tuntumaa pentujen hoitoon.