Mustin perhe oli lomamatkalla Oulussa ja luvattiin viedä Musti meidän lempipaikkaan Niilesjärvelle uimaan. Poika on kuulemma tähän mennessä tyytynyt vain kahlaamaan, joten selvästi Hirmuliskojen uimakoulun paikka. Keli olikin mitä mainioin eli kuuma hellepäivä. Haettiin Musti ja Kaija kyytiin Nallikarista ja samalla Saara kävi pusuttelemassa Mustin sukulaiset auton peräkontissa.

Niilesjärvellä vakiranta oli tyhjä ja meidän lauma oli vedessä sekunnissa. Musti vähän ihmetteli rannalla, mutta kun me Kaijan kanssa kääritiin lahkeet ja kahlattiin veteen, tuli Mustikin mukana. Ja kun Retkun uimalelua heitettiin välillä myös Mustille, niin heittojen pidentyessä myös Musti ui :) Toki äitikoiraa sai pidellä kaksin käsin, että se malttoi antaa lelunsa välillä myös muiden haettavaksi. Pitkä tovi lutrattiin vedessä ja se viimeiseksi luvattu hetto vei damin sitten niin kauas ja sivuun, että Retku ei sitä enää löytänyt. Kauhea käskytys ja innostaminen rannasta, mutta koirat vaan eivät hoksanneet lelun sijaintia ja suuntakäskyistäkään ei ollut apua. Lisäksi aallokko kuljetti lelua kokoajan syrjemmälle lumpeiden sekaan. Hetken jo harkitsin, että jätän vaatteet rannalle ja uin alusvaatteissa hakemaan lelun. Myös rannalle tullut tolleri yritti ohjaajansa kanssa tuloksetta hakea lelua.

Sitten kauemmalta niemeltä mies pulahti koiransa kanssa uimaan ja akka lampsi sinne pyytämään apua. Kiltti setä ja suursnautseri sitten uivat lelun meille turvaan rantaan. Iso kiitos! Se olisi ollut kallis aarre jättää järveen.

Uimakoulun lopuksi tehtiin pitkä kuivattelulenkki mukavassa kangasmetsässä ja koirat laukkoivat sulassa sovussa kaikki yhdessä. Mahti on kyllä rohkea ja irtonainen kaveri. Sillä on melkoisen pitkä kantomatka tämmöisessä tutussa maastossa. Kiitos Kaija ja Musti! Oli mukava nähdä taas. Kamera oli mukana, mutta kuvia ei tullut otettua.