Loppiaisen ohjelmana oli Activen epäviralliset agikisat Martinniemessä. Ensin käytiin päivällä pitkä lenkki omassa metsässä. Uutta lunta oli tullut runsaasti ja keli oli melko raskas. Sitten pieni hultotauko ja koko lauma pääsi mukaan kisoihin. Ilmotin Hirmun kisaaviin ja kun aikaa oli yllin kyllin, niin otin Mahtin halliin hengailemaan. Se ei ollut käynytkään täällä aiemmin. Ensin kiinnosti ihmiset ja toiset koirat, mutta pian herra rauhoittui ja keskittyi seuraamaan kisaradan suorituksia. Oltiin ihan keinun vieressä katsomossa ja tuli hyvä keinunpaukuttelutreeni siinä samalla. Mahtihan ei kontakteista ole mennyt itse vielä kuin puomia ja A:ta.

Ennen makseja lähdettiin lämmittelylenkille ja löydettiin uusi, mukava metsäreitti hallin läheltä. Siellä oli menty moottorikelkalla samana päivänä, mutta pimeällä metässä ei ollut muita menijöitä. Koirat sai laukata taas sydämensä kyllyydestä ja palatessa niillä oli hirmuiset paakut tassuissa ja masukarvoissakin. Hirmu hallin eteiseen sulamaan ja sitten sisälle valmistautumaan suoritukseen.

Verkkaesteitä ei ollut, joten pienen lämmittelyn ja kontaktinoton jälkeen leikin Hirmun kanssa lelulla ja tein pieniä noutoja rauhallisessa kulmauksessa. Hirmu oli rauhallinen ja rento. Leikki hyvin ja tuntui keskittyneeltä. Valmistautumisvuorossa siirryin leikkimään lähtökarsinan viereen ja toin siitä sitten Hirmun vapaana lähtölinjalle. Jätin muutaman metrin verran ja alkusuora menikin hyvin (rengas kakkosena) ja puomin kontaktin otti nätisti. Suoran putken jälkeen tein vähän vekkiä että saisin käännöksen hypyltä putkelle, mutta tässä Hirmu luki omiaan eteenpäin ja melkeen ehti A:lle asti. Sain kuitenkin korjattua tilanteen ilman virhettä. A:lla rauhassa kontaktille ja sitten hypyltä lähtikin intoilemaan seuraavana olevalle putkelle. Hidas korjaus (nämä ei ole meille todellakaan helppoja) ja matka jatkui. Kepeille oli kyllä käsky, mutta hetken Hirmu haki selän takaa pituutta. Kääntyi kuitenkin kepeille, mutta tuli kakkosväliin ja ehti muutaman välin pujotella, ennekuin sain korjattua. Ja pujotteli takaspäin, tästä ois kyllä saanut oikeesti hylyn. Mutta toisella yrittämällä kepit oikein ja sitten löytyi hyvä rytmi ja tehtiin loppurata puhtaasti. Oikein mukava meno Hirmulta! Ja häntä heiluen tultiin maaliin.

Tässä meidän rata, kiitos Virpi kuvaamisesta!