Viime viikolla taisimme saada syyn Kinnan käytökseen. Sillä todettiin välikorvan tulehdus, joka on muhinut siellä tärykalvon takana jo hyvän aikaa. Jo ennen synnytystä ihmettelin satunaisia ravistelukohtauksia ja epäilin, että korvakäytävässä on ajoittan karvat huonosti. Ulkokorva oli kuitenkin siisti ja hajuton, joten korvatulehdusta sillä ei osattu epäillä. Ja nämä Kinnan pennulle kilahtamiset on usean ihmisen toimesta huomattu yhdistyneen pennun ääntelyyn. Neuvoinkin koiranhoitajia täällä kotona aina, että Kinna pitää komentaa pentulasta heti pois, jos pennut käy syönnin jälkeen vinkumaan. Ilmeisesti tietyllä taajudella tullut kimeä vikinä kävi sen korviin Varmuutta tästä emme toki koskaan saa, mutta tämä olisi luonteva selitys, miksi muuten hyvin äidillinen ja rento koira kiihtyi pentujen vikinästä niin, että puri omaa pentuaan.

http://miia-pm.vuodatus.net/lue/2014/04/varjoja-paratiisissa

Kinna sai pitkän (4 viikkoa) ab-kuurin ja on nyt jo selvästi paranemaan päin.