Viides elinviikko (28-35 vrk) oli Norikon elämässä muutosten aikaa. Siitä tuli iso tyttö. Viimeinen huskypentu lähti omistajalleen erikoisten tapahtumien jälkeen sunnuntaina. Kirjoitan tästä myöhemmin lisää, mutta sanottakoon, että uskoni siihen, että aina kannattaa auttaa ja hyvät teot palkitaan, alkaa kyllä rapista tämän episodin jälkeen. Se on varmaan, että orpopentuja ei meillä enää koskaan hoideta.

Su-ma välinen yö meillä valvottiin kuunnellen yksin jääneen Norikon itkua tyhjässä pentulassa. Noki kävi sitä imettämässä kyllä, mutta ei halunnut jäädä nukkumaan pennun kanssa. Joten pentu kulki ja itki, kiipeili pentulaatikon reunaa vasten ja raapi vimmatusti. Maanantaina heivattiin pentula varastoon ja Noriko siirtyi elämään koko lauman kanssa, koko asuntoon. Makuuhuoneesta on tehty ns. pentuturvallinen eli kaikki sähköjohdot on nosteltu pois (kattolampulla mennään) ja siellä Noki ja Noriko viettävät ne pienet hetket, kun lauma jää kotiin valvomattomasti keskenään. Myös yöt ollaan makkarin puolella ja muu lauma asuu portin takana olkkarissa. Kun olen itse kotona, saa kaikki koirat olla vapaasti koko talossa. Mun omista koirista Hirmu on ainut, joka leikkii pennun kanssa. Retku ja Mahti pyrkivät pysymään pois tieltä ja opettavat pennulle sitä tärkeää koiran kieltä. Lähelle ei sovi tulla riekkumalla ja villillä vauhdilla, vaan rauhassa ja lempein elkein. Noki leikkii pennun kanssa paljon ja molemmat silminnähden nauttivat toistensa seurassa.

Vielä alkuviikon Noriko nautti maitobaarin runsaista antimistä. Yhdelle siinä oli enemmän kuin tarpeeksi ja joudin välillä vähän ohjaamaan imemistä tiettyihin nisälohkoihin, kun maito tuntui pakkautuvan niihin. Ja nappula maistui ma-ti tosi nihkeästi. Puolen viikon tietämillä Noki omatoimisesti vähensi imetystä. Se antaa imeä 2-3 kertaa päivällä ja kerran yön aikana. Muutoin se hätistää pennun pois nisiltä. Ja tissit ovat pienentyneet nyt huomattavasti, eikä maito enää pakkaannu niihin. Montaa päivää ei enää imetys kestä. Selvästi näkee, että maito on ehtymässä.

Perjantaina kävimme Norikon kanssa leikkimässä Kompiaisen F-pentujen kanssa. Gööttipennut ovat kolme viikkoa Norikoa vanhempia, mutta melko samankokoisia. Hyvin neiti pärjäsi vieraassa paikassa ja vieraiden pentujen kanssa. Itsevarmasti häntä ylhäällä liikkui ja pisti kunnolla hanttiin, jos meinas jäädä alakynteen. Kiitos Tuija, että saatiin käydä kylässä!

Paino 35 vrk (suluissa 28, 21, 14, 7 vrk ja syntymäpaino):
Noriko 2511 g (1720 g - 883 g - 569 g - 326 g)

Ensi viikolla Norikolla on eläinlääkärin tarkastus, sirutus ja silmäpeilaus. Rekisteröinti lähtee samalla Kennelliittoon ja virallisesti neiti on Muttaburra All In. Piha meillä on kuivunut hyvin, joten nyt ulkoillaan paljon ja käydään myös muutamassa kyläpaikassa ja metsässä tutustelemassa.