Koska unelmia pitää tavoitella, aloin Crufts-matkan suunnittelun hyvissä ajoin viime vuoden puolella. Jo vuonna 2007, kun olin Cruftsissa Sarin Tuisku-borderin (Pikkupaimenen Front Page News) kanssa, asetin tavoitteeksi olla kehässä joskus vielä oman koiran kanssa. Nyt 10 vuotta myöhemmin se unelma toteutui Mahtin kanssa.

Matkamme alkoi kotia Oulusta keskiviikkona 8.3. Ennen tätä oli hoidettu kaikki paperihommat kuntoon, varattu matkat ja majoitukset sekä Mahti oli käynyt fysioterapiassa ja hammaskiven poistossa. Pesuhommelit tehtiin kotona maanataina ja trimmi myös. Ajoimme Oulu-Jyväskylä ja majoituimme Paviljonki-hotelliin. Torstai meni minulla vielä töissä ja Mahti viihtyi mainiosti mukana toimistokoirana. Illalla ajoimme Vantaalle Bonus Inn-hotelliin. Auto jäi sinne matkan ajaksi parkkiin. Torstaina hoidimme kuntoon myös Mahtin heisimatolääkityksen sekä passiin merkittiin koiran olevan matkustuskunnossa.

Perjantaina aikaisin aamulla hotellin lentokenttäbussilla lentokentälle. Finnairin lento Amsterdamiin lähti klo 8.15, joten kuuden jälkeen olin jo tekeämässä Mahtin check-innin. Tuntia myöhemmin Mahti luovutettiin rahtiin ja onneksi lentolakko ei meidän matkaa mutkistanut. Kaikki sujui Helsinki-Vantaalla moitteettomasti.

Schipholin lentoasemalla jouduin odottamaan Mahtia melko pitkään. Koira saapui erikoistavaroiden ovelle vasta 45 min. lennon laskeutumisen jälkeen. Ehdin jo käydä sitä kertaalleen kysymässäkin. Boksi läjään ja sain sen köytettyä vedettävän matkalaukun päälle niin, että seikkailun seuraava osuus saatoi alkaa. Ensin käytiin Mahen kanssa ulkona pieni lenkki ja sitten suunnattiin juna-asemalle. Meillä oli hyvin aikaa, sillä ainoa tavoite oli päästä illaksi Rotterdamin satamaan. Junamatka Schiphol-Rotterdam sujui nopsaan ja reissumies makoili rennosti penkin alla junassa. Rotterdamissa oltiin lounasaikaan, joten aseman läheisyydestä lähdettiin etsimään ruokapaikka. No sepä ei helppoa ollutkaan koiran kanssa, mihinkään ei saanut tulla koiran kanssa sisälle ja aurinkoisesta säästä huolimatta ulkona syömiseen keli oli turhan kylmä. Starbucks oli ainut paikka, jonne Mahekin sai tulla, joten voileivällä ja kahvilla tuli lounas kuitattua.

Matkasuunnitelmassa oli 37 km mittainen aukko tässä kohtaa. Rotterdamin satamaan ei ole mitään julkista liikennettä ja kun etukäteen kyselin laivayhtiöltä kyydistä, oli vastaus se, että laivayhtiön bussikyytiin ei koiria oteta. Ei edes vaikka olisin voinut laittaa Mahen lentoboksiin bussikyydin ajaksi. Niimpä taksi oli tässä ainut vaihtoehto ja suuntasinkin Rotterdamin rautatieaseman taksijonoon neuvottelemaan kiinteää hintaa taksikyydille. Saimme hinnaksi sovittua ilman mittaria ja kuittia 80 eur käteistä. Ihanan kallista... P&O Ferries -terminaalilla olimme jo kolmen aikoihin iltapäivällä, kun laiva lähtisi matkaa vasta klo 21. Ehdimme ulkoilla Mahtin kanssa reilusti, vaikka ei satama-alueella kummoisesti mitään nähtävää ollut. Ja terminaalinkin palvelut rajoittivat limuautomaattiin. Mahtista täytettiin paperit Englannin viranomaisia varten. Siru luettiin ja passiin täytetyt tiedot laitettiin laivayhtiön papereihin. Laivalle päästiin sisälle jo klo 17 ja meille tuli ihan oma pikkolo avauksi matkatavaroiden kanssa. Mahtin paikka oli laivan 7. autokannella kenneltiloissa. Iso ja putipuhdas yksiö oli Mahea varten kroonikkoalusilla pedattu ja sinne pohjalle laitoin myös Mahen omat viltit sekä juomakupin. Matkalle tulisi myös neljä muuta koiraa.

Minulla matkajännitys helpotti tässä vaiheessa, sillä matkan mutkikkaimmat osat olivat nyt takana. Kävin syömässä ja tein pieniä shoppailuja, vaikka laiva oli kyllä todella pieni ruotsinlaivoihin verrattuna. Tai oli se ulkoisesti iso, mutta valtaosa tiloista oli autoille. Ravintoloja oli kaksi ja myymälä oli onnettoman pieni. Sitten menin hyttiin ja otin kunnon tirsat. Klo 22 menin sovitusti katsomaan Mahtia kenneltiloihin. Siellä oli rauhallinen ja unelias tunnelma. Kaikki koirat olivat tyytyväisiä ja hiljaisia omissa loosseissaan. Mahti sain pienen annoksen ruokaa ja kävin sen kanssa vähän jaloittelemassa autokannella. Näin sisäsiistille kotikoiralle rautakannelle aidattu "ulkoilualue" oli lähinnä vitsi. Tiesin, että siihen ei tehdä mitään tarpeita, vaikka kuinka kauan olisin odottanut.

Uni voitti ja aamu kuuteen asti nukuin sitten kuin tukki. Kanaalin ylitys sujui todella tasaisesta, eikä merkenkäyntiä tuntunut laivaan lainkaan. Aamupalaa syödessä ikkunasta näkyi jo sateisen harmaa rannikko. Hullin satamassa olimme paikallista aikaa klo 7.30 eli Hollannin aikaa klo 8.30. Mahti oli pidättänyt 16 tuntia... Tovi odotettiin vielä viranomaisten lupaa kenneltilan avaamiseen ja sitten pääsimme maihin Mahtin kanssa. Ja taas oli palvelusväkeä huolehtimassa, että saimme kaikki tavarat sujuvasti ulos laivasta. Tullissa katsottiin paperit sekä koiralta että emännältä, mutta sen kummempia muodollisuuksia ei maahan tuloon laivalla tarvittu. Terminaalissa olikin sitten Mahtin kasvattaja Judita meitä vastassa, mukanaan Vitan Fea-emä sekä Mahtin puolisisko Ravenin Pip-tytär. Mahti kävi terminaalin pihassa tarpeillaan ja sai aamuruuan. Sen jälkeen ajoimme Derbyshireen Chatsworth-puistoon ulkoilemaan koirien kanssa. Kelikin selkesi, joten ihana oli antaa koirien laukata pitkin puistoa. Pari tuntia vierähti ihanissa maisemissa ja koirat käyttäytyivät hyvin. Lauantai ja kaunis sää oli saanut runsaasti ulkoilijoita liikkeelle.

Mahti @ Chatsworth house. Kuva (c) Judita Preiss

Ulkoilun jälkeen menimme paikalliseen pubiin lounaalle. Koirat saivat tulla mukaan ja ne simahtivat lattialle ihan vieri viereen. Ihana oli puhua koirista ja vaihtaa koirasukulaisten kuulumisia. Iltapäivällä Judita ajoi meidät hotellille Chesterfieldiin. Ibis hotelli oli halpa ja huone oli todella tilava. Ja hotellille oli helppo löytää isolta tieltä. Sovimme treffit aamulle klo 5. Pieni lepotauko hotellilla ja sen jälkeen akka kävin vähän kaupunkia katselmassa. Kaunis pieni vanha keskusta oli todella idyllinen. Kaupat vaan olivat sulkeneet jo ovensa ja torikauppiaatki keräilivät jo pöytiään pois. Onneksi pieni ruokakauppa löytyi, joten siitä tuli hankittua iltapalaa hotellille ja evästä seuraavalle näyttelypäivälle. Iltaulkoilun jälkeen Mahti pääsi vielä tassupesulle.

Crufts aamu alkoi klo 4 ja tuntia myöhemmin olimme parkkipaikalla valmiina Juditaa ja Mahtin Eo-emää odottaen. Se kuuluisa englantilainen aamupala oli tänään omena ja automaattikahvi :) Puolessatoista tunnissa olimme NEC-messukeskuksessa Birminghamissa. Vettä satoi tihkuttamalla ja autolta oli melkoinen kävelymatka näyttelyhalliin. Olimme todella ajoissa, joten oman paikan löytämisen ja leirin pystyttämisen jälkeen menimme kehään treenaamaan.

Video Mahtin aamutreenistä KLIK.

Crufts on kokopäivänäyttely ja siellä on koirille omat numeroidut penkit. Mahtin paikka oli melko etäällä kehästä ja kulkukäytävän reunalla, joten mitään tavaraa ei uskaltanut siihen jättää. Mahtille olin ottanut mukaan telttahäkin, joten sain sille rauhaisan paikan pitkäksi päiväksi. Muuta tavaraa joudin roudaamaan mukanani. Oma jakkara olisi ollut kiva myös.

Kehät alkoivat klo 8.30 veteraaninartuilla, urosten kehä alkoi ½ tuntia myöhemmin. Mukana oli 352 bordercollieta, joista uroksia oli 158 Mahtin lisäksi. Meidän luokassa (urosten avoin luokka) oli 25 koiraa ympäri Eurooppaa. Narttujen veteraaniluokassa oli 27 koiraa ja Mahtin Eo-emä poimittiin jatkoon ja se sijoittui luokassa 5. sijalle. Todella hieno suoritus. Eo ei ollut turkissa ja se oli selvästi muita narttuja kevyempi ja sporttisempi, upea liikkuja. Tämän jälkeen seurasin vuorotellen sekä urosten että narttujen kehää. Luokkia oli paljon ja meidän vuoro olisi vasta myöhään iltapäivällä. Onneksi hallista pääsi ulos koiran kanssa ulkoilualueelle, joten pariin kertaan käytiin Mahen kanssa ulkona päivän mittaan. Hallissa liikkuminen oli tosi vaikeaa, sillä ihmisiä oli valtavasti ja käytävät olivat ihan tukossa. Onneksi Mahe on tosi lepposa ja rento tälläisissä tilanteissa. Akkaa ruuhka ja häly meinas ahistaa.

Kolme aikaan iltapäivällä oli vihdoin meidän kehän vuoro. Kaikki avoimen luokan urokset tulivat kehään samaan aikaan. Järjestys oli vapaa, me oltiin melko alkupäässä, muistaakseni neljäntenä. Yhdessä ei liikutettu lainkaan. Tuomari teki yleissilmäykseen seisoviin koiriin ja sitten aloitettiin yksilöarvostelu. Pöydän eteen koira laitetaan seisomaan eri päin kuin Suomessa, sillä tuomari ei mene pöydän taakse arvostelemaan, vaan pysyy kehässä koko ajan. Edellisen tehdessä liikeitä seuraava saa tulla valmiiksi pöydän eteen ja oma vuoro on tosi lyhyt hetki. Mahti tuntui väsyneeltä, mutta seisoi hyvin ja liikkui kivasta. Vähän turhaan se tarjosi kontaktia ajoittain minulle, mutta ihan kelpo esiintyinen. Oman vuoron jälkeen siirryttiin samassa järjestyksessä kehän reunalle odottamaan. Kehä kesti kaikkineen noin tunnin ja koko ajan piti olla kehässä. En toki seisottanut koiraa koko tuota aikaa, vaan se sai hengata vapaasti ja rennosti. Kehässä oli todella kiva tunnelma, eikä kukaan koirista isotellut tai haastanut kilpakumppania.

Mahti kehässä Kuva (c) Monika Švarcová

Meitä ei poimittu jatkoon, joten oma osuus oli näin suoritettu. Luokka oli todella kovatasoinen ja veikkaampa, että noin 20 koiraa oli semmoista, että ne olisivat voineet voittaa koska tahansa. Kysymys oli makuasioista ja tietenkin tuomari pääsi kopeloimaan jokaisen, joten sillä oli ulkomuodon ja liikkeen lisäksi suuri vaikutus. Belgialainen uros voitti luokan ja se oli myös lopulta CC-voittaja. Mahe pääsi omaan mökkiin lepäämään ja minä katselin kehät loppuun. Luokkavoittajien sijoittamisen jo sentään ymmärsin, mutta sertin jako sekä nartuilla että uroksissa oli sekavaa touhua ja en ihan aina ymmärtänyt, että mitä missäkin kohdassa palkittiin. Narttu oli ROP ja rodun kaikki tulokset löytyy täältä KLIK.

Mahtavia koiria tuli tavattua ja bc ystäviä ympäri maailman. Tämä on kyllä hieno tapahtuma. Mahti oli ainut suomalainen bc kehässä. Sen uskallan sanoa, että koirien taso on kautta linjan parantunut kymmenessä vuodessa. Vielä 2007 kehässä oli paljon sellaisia H:n ja EH:n koiria. Ja kaikki eivät esiintyneet hyvin. Nyt kaikki sujui moitteettomasti ja koiria oli ilo seurata arvostelussa. Erinomaisia koiria oli valtaosa ja ne olivat hyvässä näyttelykunnossa. Muutama suosikkikin sieltä nousi ja niistä tehtiin merkinnät tulevaisuutta silmällä pitäen katalogin reunaan.

Otimme kehän jälkeen vielä vähän valokuvia ja kuuden jälkeen purimme leirin ja suuntasimme takaisin autolle. Judita ajoi meidät Hathersagen kylään josta meille oli varattu majoitus The Little John Bed&Breakfast paikasta. Oli jo pimeää ja väsy ja nälkä painoi. Olin syönyt olemattoman aamupalan jälkeen vain kahvia ja voileipää. Haaveilin kunnon illallisesta majapaikan pubissa, mutta keittiö oli mennyt kiinni kahdeksalta :( Iltapalaksi sitten pintti paikallista olutta ja sipseja. Huone oli todella ihana ja pienen iltalenkin jälkeen menimme nukkumaan. Taisimme olla talon ainoat asiakkaat, ainakin hiljaista oli.

Maantaina heräsimme aurinkoiseen aamuun ja ikkunasta maisemat olivat ihanat! Olimme Peak District kansallispuiston alueella ja kumpuilevia niittyjä oli joka suuntaan. Aamulenkillä linnut lauloivat ja puistot olivat täynnä narsisseja ja muita kevään kukkia. Se Breakfast osuus me taas skipattiin, kun aamupala alkoi klo 8.00 ja Judita tuli hakemaan meitä klo 7.45. Olisihan se aamiainen toki sisältynyt huoneen hintaan... Ajoimme poikki mantereen länsirannikolle. Kävimme meren rannalla Lythamissa pitkän lenkin ulkoilemassa. Tänään Mahtin seuraneitinä oli sen oma sisko Buffy.

Mahti tähyää merelle Lythamissa. Kuva (c) Judita Preiss

Tämän jälkeen ajoimme Prestoniin, jossa Mahella oli tapaaminen tohtori Keith Shean kanssa Fit & Fertile klinikalla. Mahesta kerättiin spermanäyte. Näyte kuitenkin osoitti, että sperman laatu ei todennäköisesti tulisi kestämään pakastusta ja sulatusta, joten säilöön asti ei spermaa Englantiin jätetty. Eläinlääkärin mukaan sperma toimii (kuten me sen jo kokemuksesta tiesimme) kuitenkin luonnollisessa astutuksessa täysin normaalisti.

Iltapäivällä Judita ajoi meidät Manchesteriin ja oli hyvästien aika. Meillä oli viimeiseksi yöksi hotelli ihan keskustasta Piccadillyllä. Gardens Hotel oli vallan mainio ja huone oli jälleen kerran valtava. Ulkoilualuetta oli kaupungin keskustassa olemattomasti, mutta mukava ruohopläntti me Mahen kanssa puistosta kuitenkin löydettiin. Illalla käytiin vielä valmiiksi katsastamassa reitti rautatieasemalle ja ostettiin lippu aamun junaan valmiiksi. Saatiin myös viesti Suomesta, että tiistaille suunnitellut lentolakko oli peruuntunut, joten kotimatkan piti järjestyä ilman ongelmia.

Tiistai aamu-ulkoilua ilahdutti puistosta löytynyt jalkapallo. Mahe bongasi sen jo kaukaa ja pitkästi se jaksoikin pallon kanssa riekkua hiljaisessa puistossa. Tänään oli matkan ainut aamu, jolloin akka ehti aamupalalle. Heti klo 7 olimme kaikkien kimpsujen ja kampsujen kanssa hotellin aulassa ja Mahekin sai tulla aamupalasaliin. Otimme rauhallisen nurkkapöydän ja akka nautti evästä koko rahan edestä. Sen jälkeen käveltiin aamuruuhkassa rautatieasemalle ja koska junia meni lentokentälle 10 min välein, niin ei tähtäilty mihinkään tiettyyn junaan vaan mentiin laiturille odottamaan. Asemalla Mahti kulki reippaasti kahdet liukutasotkin. Sellaiset liukuportaat siis, jossa ei mennä portaita, vaan viistoa ramppia pitkin. Akkaa kyllä meinas moiset jännittää koiran kanssa, mutta Mahti ei ollut niistä moksiskaan. Kahdeksan jälkeen olimme jo Manchesterin lentokentällä. Mahti kävi vielä ulkona pissalla ja yhdeksän aikaan rahti tuli Mahtia hakemaan. Kenttä oli ihanan pieni ja kotikutoinen, joten sain saatella Mahtia pitkän matkaa ja koira laitettiin boksiin vasta ihan viime metreillä. Jostain ulkokautta me kuljettiin alakertaan huolintapuolelle.

Itse tuhlasin viimeiset punnat lentokentän kauppoihin ja Finnairin lento Manchesterista Helsinkiin lähti ajallaan klo 10.15. Helsingin päässä Mahti tuotiin matkalaukkuhalliin tosi nopeasti ja poika oli oikein reipas ja rento matkan jäljiltä. Pääsimme autolle hotellin kuljetuksella ja jo tunti lennon laskeutumisen jälkeen olimme autossa matkalla Ouluun. Kevyt 600 km ajo kotiin sujui mukavasti ystävien kanssa puhelimessa lätisten ja Mahe taisi nukkua tursottaa peräkontissa koko matkan. Ennen puolta yötä olimme kotona ja Mahti pääsi omien tyttöjen seuraan.

On tuo koira kyllä ihana reissukaveri. Moneen kertaan olen sen aiemminkin todennut ja tämä reissu sen taas kertaalleen todisti. Seitsemän päivää reissussa. On kuljettu omalla autolla, lentokenttäbussilla, lentäen, junalla, laivalla, vieraalla autolla ja shuttle pakulla ja kaikki käy. Jokainen yö nukuttiin eri paikassa ja taas kaikki käy. Mahti on kotonaan missä vaan. Ja uusia koirakavereita on saatu joka päivä. Ja joka paikassa ihmiset tulevat sitä jututtamaan ja rapsuttamaan ja se on aina yhtä iloinen ja tyytyväinen saamastaan huomiosta. Kerrassaan herrasmies.

Thank you Judita for this wonderful trip!