Huoh, Källi-Muori tempaisi taas. Oltiin iltasella lähimetsässä pisulla. Retkun ja Nastan kanssa käppäiltiin polkua pitkin syvemmälle metsään, kun Källi taas tapansa mukaan jäi pyörätien reunaan nuuskuttelemaan. Nuoriso sai asiansa tehtyä ja palattiin takas metsästä pyörätielle, Källi edelleen syventyneenä puskassa omaan hajumaailmaansa. Me lähdettiin nuorison kanssa jo käppäilemään kotia kohden ja akka huuteli ja vislas Källille, että alas tulla sinäkin sieltä jo. No muorihan otti jalat allensa, mutta lähti etsimään meitä metsästä! Se selvästikkin kuuli, että sitä huudettiin, mutta sillä ei ollut mitään hajua, mistä suunnasta kutsu tuli. Ja juosta kipitti taaksensa katsomatta polkua pitkin yhä syvemmälle metsään. Välillä se pysähty paikalleen empimään, mutta joka kerta kun akka avas suunsa ja kutsui sitä, niin se lähti juoksemaan vaan kauemmaksi. Nuoriso pikaparkkiin ja sitten akka pisti juoksuksi. Käyhän se näinkin. Juosta nyt pitkin öitä metsässä puolikuuron muorikoiran perässä... Onneksi tuo ei juokse enää kauhean kovasti. Jälkeenpäin tajusin, että olisin voinut hyödyntää Nasua tässä muorinnoudossa ja olisin lähettänyt sen metsään hakemaan, mutta hätäpäissäni juoksin itse perään.