Aurinkoisena pakkaspäivänä saimme odotettuja etelänvieraita. Aamulla puolimatkan baariin (Lpr-Ylläs) pysähtyivät Hiron perhe useammaksi tunniksi.

Pasi ja Hiro lähtivät meidän tyttöjen matkaan metsään lenkille. Oli todella mukava nähdä Hiro livenä, se oli juuri sellainen, kuin sitä minulle oli monella suulla kuvattu. Kuvissa se näyttää vankemmalta ja raskaammalta, kuin mitä se oikeasti oli. Turkki hämää kyllä paljon. Siellä karvan sisällä on keskikokoinen (mittasimme säkäkorkeudeksi noin 51 cm) ja atleetti sporttikoira. Ihan samaa kokoa Retkun ja Hirmun kanssa, mutta selvästi pojaksi tunnistettava. Leikkikaveriksi tytöt eivät alkaneet, vaikka Hiro kyllä nätisti pyysi. Hirmu härkki vain Retkua, joka nyt juoksun jälkeen ei ole kauheasti enää vaivautunut lapsensa kanssa painimaan.

Luonteeltaan Hiro on itsevarma ja rento kaveri. Avoin ja ystävällinen, mutta ei mielistele. Näin kylätilanteessa se oli todella herrasmies ja rauhallinen kaveri, mutta vilkkaus näkyy kyllä heti ulkona ja Pasin mukaan palkkaaminen patukalla ja lelulla on sille parasta maailmassa. Ei juurikaan vahdi eikä ole terävä. Puhui todella hyvin koiraa ja toimii lapsiperheen arjessa ilman ongelmia. Oikein hyvä valinta Retkun tulevaksi sulhoksi.

Iltapäivällä matkalla Turkusta Rukalle meillä poikkesivat Rommin ja Jekun perhe. Hirmu ei ollut yhtään leikkituulella, joten velipoika ei saanut siskostaan painikaveria. Kylläpä se poika oli taas miehistynyt kovasti. Seinävierusmittaus antoi Jekulle säkäkorkeudeksi 54 cm. Vielä kesällä Hirmu ja Jekku olivat kuin kaksi marjaa, mutta nyt kyllä sukupuolileima on selkeä molemmilla :)