Hirmun kanssa ollaan treenattu agilityä suht ahkerasti. Sekä oman ryhmän treenivuorolla, että omatoimisesti. Rimat on vaihtelevasti 45-55 cm ja ratana mennään jo kaikkia muita esteitä, paitsi pujottelua ja keinua. Renkaan neiti on nyt hokasannut loistavasti ja siitä menee 100% oikein ilman suurempia varmisteluja. Vinokepit meidän seuralla on olleet rikki jo pidempään, joten keppitreeni on kyllä kärsinyt. Mennään vain puolikasta vinoriviä ja yritetty myös suoria ohjureilla, mutta vielä ei ainakaan hoksaa. Ja kun hihnassa ahdistuu kovasti ja rupeaa kattelemaan ylös ohjaajaan, niin ajatus katkeaa. Pitäs päästä tekemään vinoja ja nostaa niitä pikkuhiljaa suoraan. Nyt ovat olleet noin 10 cm auki ylhäältä enää. Keinua on menty hihnassa avustettuna, vähän jänskättää, mutta menee kyllä. Ja yhtään ei varo puomia sen jälkeen (= hyvä).

Lähtöön jättäminen meillä on hankalaa, se ei oikein suju. Jää kyllä ja pysyy paikallaan, mutta tykkää huonoa ja tulee sitten niin empien ja varovasti, että saattaa tulla ekasta ali ja menee pari ekaa estettä sitten ihan käsijarru päällä. Lentävän lähdön jos tekee, niin toimii loistavasti. Mutta kun nykyään se ei aina onnistu edes 1-luokan radoilla... Nyt on tehty paljon naksulla (= on neutraali kehu) ja pidetty 1-2 hypyt alhaalla, että saadaan kone käyntiin. Muuten vauhti on oikein hyvä ja käännökset tosi pienet esteiden välissä.

Maantaina treeneissä oli myös Iina, kun olivat Oulussa kisamatkalla. Iina on nyt 17 kk ja ihan kisavalmis jo. Pujottelee ja menee maksihypyt radalla. Tosi hyvältä näytti! Ja näyttelyitä ajatellen ihan karvaton. Niinhän se aina nuoren koiran kanssa käy. Ilmoitat ja maksat näytelmiin -> turkki putoaa :)

Eiköhän me pikkuneiti saada syksyyn mennessä kisavalmiiksi. Juoksutauko on kyllä vielä pitämättä. Hirmulla on ollut eka juoksu lokakuussa 2010 eli yli 9 kk sitten, eikä toista vieläkään näy eikä kuulu. Äitinsä tyttö :) Näin harrastuskoiralle tämmöinen kierto kyllä sopii erinomaisesti.