Agiryhmän ollessa joulutauolla suunnattiin Hirmun kanssa vapaavuorolle treenaamaan omatoimisesti. Toisella puolella hallia pyöri näto ja me saatiin vapaasti käyttää toista puolikasta. Nyt sain kujakepit ekaa kertaa treeniin eli Hirmu aloitti pujottelutreenit. Yksin kun olin, niin targetti vaan maahan kujan päähän ja nami siihen. Leveä kuja ja itse kävelin siitä välistä ottamaan vastaan ja jätin Hirmun lähtöön. Tästä toistoja kymmenkuntakertaa ja kujaa kaventaen. Päästiin noin 10 cm ja lopetettiin siihen. Selvästi hoksas idean, tuli joka kerta suoraan välistä. Vähän ahistuu lähtöön jättäminen, mutta odottaa kyllä siellä sitten nätisti.
Sitten rakensin 4 hypyn virtaavan "suoran" ja laitoin päähän U-putken. Hypyt 45 cm. Rallateltiin tätä 4 x hyp. - putkeen- ja 4 x hyp. Lähtöön jääminen oli taas hankala, ei tahdo tulla luokse ja hidastelee (rauhottelee). Siis kun pätkästä palkkaa ja kehuu ja yrittää palata taas alkuun, niin ei taho tulla mukaan. Sitten U-putkella rupes tekemään selkeästä ohjauksesta huolimatta ihan omiaan. Ryysi käden alta ja selän takaa väärään päähän monta kertaa eikä mitään ajatusta akan ohjauksen seuraamisesta. Tästä huomautin (ärähdin) ja sitten putos kakaralta rukkaset. "En sitten tee mitään, jos en saa ite valita mukavia esteitä...". Kaksi jääräpäätä otti yhteen, kun molemmilla oli eriävä näkemys asiasta. Hirmu ei enää suostunut hyppäämään putken suuntaan esteitä, takaspäin tuli kyllä vauhdilla.
Akka istu alas ja laski kymppiin tai sataan. Kakara katseli taivaan lintuja. Otettiin uusiksi. Ei tullut mukaan. Ei hyvällä, ei namilla eikä käskemällä. Dramaqueen heittäytyi jalattomaksi nurmelle, eikä inahtanutkaan. Tätä on Hirmu käyttänyt verukkeena aiemminkin, mutta ei koskaan treeneissä. Lötköerkki ja jalat kantaa vain koiran haluamaan suuntaan... Voi hitsin pimpula. Koira hihnaan ja sitten mentiin hyppyjä yksitellen narussa ja naksu + palkka. Tajushan se, että tilanteesta ei pääse pois oman mielen mukaan ja saatiin onnistumisia. Sitten vielä juostiin pätkää namipussi kädessä ja ilmapiiri vapautui. Lopuksi vielä repimis- ja noutoleikit rukkasella.
Hitsi, että harmittaa tuo herkistely. Onhan Hirmu pehmeä ja herkkä, mutta nyt moodi on se, että yhtään ei kestä epäonnistua, ottaa uudelleen tai huomauttaa virheestä. Lopettaa yrittämisen täysin. Viretaso on selvästi liian alhainen. Uuden opetteluun tuo nami + naksu vielä kelpaa, mutta näille radanpätkille pitäs saaha apinan raivo päälle ja se kipinä nyt puuttuu. Koiraa ei todellakaan ole kovalla koulutettu, mutta käyttäytyy nyt kuin pieksetty pikkukoira. Anteeksi että olen olemassa ja olen maanmatonen. Itseluottamusta tarvittas lisää. Mutta toisaalta haltuessaan se osaa, on todella teknisesti taitava ja vauhdikaskin. Ne hyvät pätkät tulee ns. lempiesteillä.
Meinas akalla kyllä yritys lakata kans. Ääni falsetissa kun yrittää kuulostaa kivalta ja kehua ja kannustaa taukoamatta. Onneksi tilanne kuitenkin kääntyi voitoksi ja saatiin onnistumisia lopuksi. Tarvii tuo vireasia katsoa nyt uusiksi. Onko neidillä vaan joku ikään (valeraskaus?) liittyvä herkkyyskausi vai mikä nyt mättää?
Kommentit