Pennut on vähän yli 4 viikkoisia ja nyt alkaa niiden omat luonteet tulla esiin. Huh, huh. Akan pieni Mini ei olekkaan suloinen sylikoira :) Se otti sunnuntaina sylissä semmoiset raivarit, että meinais kasvattajatätillä kärsivällisyys olla koetuksella. Meillähän opetellaan jo pentuaikana se, että vinkumalla, puremalla ja riekkumalla ei tilateista pääse pois. Vasta kun asettuu ja hiljenee, tilanne päätty. Otin Minin syliin ihan siliteltäväksi ja se tuumas, että tää on vapauden riistoa ja hän haluaa mielummin juosta lattialla siskonsa kanssa. Kylläpä se jaksoikin pitkään pistää hanttiin!

Maantaina pentulassa oli eka kunnon siskosriita. Tähän mennessä meteli on lähinnä ollut murinaa, mutta nyt saivat ekat puruluut nakerrettavaksi ja siitä tuli kunnon rähinä.

Myös puruvoima kasvaa päivä päivältä, joten villasukkien sijaan akka pukee jalkaan nyt lammastossut. Siinä on nimittäin varpaat vaarassa, kun pikkupirajat niihin hampaat iskee. Taistelutahtoa on myös harjoiteltu akan kotihousujen lahkeissa roikkumalla ja olkkarin verhokin oli jo vaarassa... Miten mulla on semmonen ajatus, että nämä kaksi riiviötä ehtivät tehdä vielä paljon tuhoa ennen luovutusikää?

Ulkoilut on nyt otettu jokaisen ruokailun yhteyteen. Eka nappulat, sitten Kinnasta maitoa hörpyt päälle ja ulos tarpeilleen. Ulkoilut on vielä vain noin 10 min pituisia, mutta sekä isot että pienet tarpeet tulevat ulos. Sen jälkeen rallatellaan sitten koko asunnossa vapaana, kunnes uni voittaa. Kinnan maitokauppa on menossa kiinni, ruoka on vaihdettu penturuuasta tavalliseen ylläpitomuonaan ja määrää on pudotettu. Imetyskertoja tulee vielä 4 päivässä, jokaisen ruokailun yhteydessä.