Tämän vuoden Messari oli kolmipäiväinen ja me tehtiin jo perinteitä kunnioittaen Mahtin kanssa reissu kahdestaa lentämällä. Tiistaina Mahe kävi fyssari-Kaisan käsittelyssä ja kaikki oli kropassa kunnossa. Keskiviikkona kokopesu ja kuivaus. Luovutettiin loputkin pohjavillat... Ukko on taas tehtyt ilmon jälkeen perusteellisen karvanvaihdoksen. Marraskuussa jäi jo puolet turkista HundSpahan eli kevyessä päälykarvassa kehään.

Perjantaina lensimme kovassa pyryssä aamulennolla Oulu-Hki. Muita koiria ei koneessa ollut ja ihan aikataulussa olimme perillä. Helsingissä jätin lentoboksin kentälle säilytykseen ja jatkoimme bussilla suoraan Messariin. Tuomarina suomalainen Leila Kärkäs ja bortsuja kehässä 29. Arvostelu kesti pitkään, sillä rodussa oli lisäksi harjoitusarvostelija. Jo kehään mennessä totesin, että minulla on ainut valioluokan uros kesäturkissa. Niin oli komeassa kunnossa kilpakumppanit. Mahelle ERI ja sija neljä neljän koiran luokassa.

Leila Kärkäs. VAL ERI4
Hyvät mittasuhteet omaava uros, jolla muuten hyvänmallinen pää, mutta otsapenger voisi olla korkeampi. Silmissä pyöreyttä. Hieman lyhyt kaula. Riittävät etukulmaukset. Hyvä rintakehä. Hieman pitkä lanne. Hyvä takaosa ja luusto. Liikkeessä saisi olla enemmän voimaa ja ulottuvuutta. Hieman kapea takaa. Karva ei parhaimmillaan tänään. Miellyttävä käytös.

Perjantaina Messarissa oli vielä väljää, joten shoppailut tässä vaiheessa jo ja sitten iltapäivällä työmatkalaisten ruuhkassa ratikalla keskustaan. Meillä oli hotelli ihan ytimessä Kluuvissa. Pariin kertaan käytiin Bulevardilla illalla ulkoilemassa. Kaunis joulutunnelma Helsingissä oli, vaikka lunta ei ollut lainkaan.

Lauantaina heti aamusta ratikalla Messariin ja brittituomari oli kerännyt kehään 51 bortsua. Harjoitusarvostelija oli mukana taas, joten arvostelu eteni hitaasti. Tämä oli kävelytuomari eli juosta ei olisi saanut. Eihän se ison koiran kanssa pienessä kehässä onnistu. Minun ainakin on juostava itse, että koira mahtuisi liikkumaan ravissa kunnolla. Tämä tuomari olisi toivonut vahvempaa luustoa ja päätä.

Robert Tunnicliff, UK. VAL EH
7 years old. Good size. Correct bone. Good feet. I would prefer little more neck for better balance. Head could be stronger for age. Good mouth, eyes and ears. Going week in hock. In coming he is good. In gaiting topline good, front excellent and rear weak. Not in best coat but in good condition.

24955586_10156014922439295_1369595846832
Mahti liikkeessä Kuva (c) Tiia Hämäläinen

24955342_10156014922474295_8066473580350
Mahti arvosteltavana Kuva (c) Tiia Hämäläinen

Ratikalla taas illaksi hotellille ja pieni kierros Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla. Mitään ei ostettu, mutta mukava oli nauttia tunnelmasta. Mahti oli pitkästä päivästä selvästi väsynyt, joten ulkoilua kummempaa ohjelmaa ei poika tarvinnut.

Sunnuntaina aloitimme aamun Messarissa poskisolunäytteellä. Olin ostanut Mahtille MyDogDNA-testin ja kävimme antamassa sen näytteen messuosastolla. Tästä tulee tulokset noin 3-4 viikon kuluttua. Kehässä oli tänään ripeä vauhti ja nopea arvostelu. Tuomarina Markku Kipinä ja valioluokasta Mahelle taas EH.

Markku Kipinä. VAL EH
Maskuliininen, riittäväluustoinen uros. Etuasentoiset lavat. Voimakkaammin kulmautunut takaa. Lyhyt kaula. Ei parhaassa karvassa. Hyvät pään linjat ja purenta. Askellus voisi olla vaivattomampaa.

Ehdimme hyvin tavata myös Mahtin tulevaa morsianta Sirua, jolle Mahe jo esitteli kevätjuhlaliikkeitä ja pupukorvia, joten kaukana ei juoksun alku ole. Tapasin myös Vitan tulevan Hinto-sulhon, joka oli PU4.

Pieni huoltotauko sekä akalle että koiralle ja sitten Pasilan asemalta junalla lentokentälle. Kyllä se on mukava reissukaveri tuo Mahti. Kentällä ehdimme hengailla melkeen pari tuntia ja vielä ennen luovutusta käytin Mahtin Hiltonin pihassa ulkona. Kauheasti haukkuvia norjalaisia koiria oli samassa lastissa, mutta Oulun koneessa Mahe oli taas ainut koira. Jännä, että muut ei käytä tätä mahdollisuutta, kun kuitenkin noin 200 eurolla lentää sekä koira että akka ja on kotona vielä samana päivänä kehän jälkeen ihan inhimilliseen aikaan. Tytöt oli meitä kentällä vastassa. Retku oli viettänyt leppoisan pitkän viikonlopun vanhempieni luona ja Hirmu puolestaan oli juossut ja leikkinyt Vitan kaverina kolme päivää.

Kotimatkalla mietin jo, että joskos sitä ensi vuonna jättäisi Messarin väliin. Mutta toisaalta, Mahe on silloin jo veteraani...