Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena. Hanget hohtivat ja talitintit pitivät kevätkonserttia. Pakkasta oli -12 astetta, mutta aurinko lämmitti jo mukavasti. Me suunnaatiin 10:ksi Tupokseen ja ohjelmassa oli Retkulle paimennustreenit. Ree on ollut lampailla viimeeksi kesäkuussa, joten taukoa on ollut. Tehtiin sytyttelyä talvitarhassa viidellä pikku-uuhella. Treenikoiria oli vain kolme, joten odotusta ei juurikaan tullut omien sessioiden välissä.

Otin Retkun autosta jo ensimmäisen koiran aikana, käytin sen tarpeilla ja jäätiin portin taakse seuraamaan Priin treeniä. Retku oli heti keskittyneen ja kiinnostuneen oloinen. Kuono painui tiiviisti laudanraosta tarhan puolelle ja katse oli lampaissa. Muutaman kerran lampaat tuli portin taakse kohdalle ja hyvin pysyi pikkukoiran katse lampaissa, yhtään ei väistänyt katsetta pois. Tästä pääsi jo kehumaan.

Ja sitten omalla vuorolla tarhaan ja koira vapaaksi. Ihan vapaata humppaa ja katraan liikuttelua. Tasapaino löytyi ja pienen tuntumanoton jälkeen myös flänkit pysyivät kaarella vanhaan malliin. Akka taas oli talviterässä eli pihalla kuin lumiukko. Kädet huito ku agilityradalla ja pisti koiraan ihan turhaan vauhtia. Paine meni väärään suuntaan ja jotenkin se kehuminen osuu aina väärään paikkaan ja torua ei sais (edes paskojen syönnistä)... Eli keskittyä pitäs ja ajatella, myös kuskin. Mutta kaikesta huolimatta Retku toimi kivasti ja nyt ensimmäistä kertaa se kulki askeleita suoraan lampaita kohti! Sehän on aiemmin vaan flänkännyt, eikä sen voima ja rohkeus ole riittänyt kohtaamaan lampaita suoraan. Nyt oli selvästi edistytty tässä asiassa. Lumi oli Retkulle loistava alusta treenata, kun siellä maassa ei ollut mitään syötävää. Katse pysyi lampaissa eikä tullut sijaistoimintoja. Lyhyt tehokas pätkä ja sitten tauko.

Vein Retkun autolle juomaan ja jäähylle ja otin Nasta-muorin katsomaan aidan taakse ihan fiiliksen takia. Tarkoitus oli, että vanhalla ei treenata näin pakkasella. Mutta voi hinku ja täpinä, kun muori äkkäs lampaat. Se tärisi kuin horkassa, häntä tiukasti keskittyneenä jalkojen välissä ja katse tiiviisti lampaissa. Pakkohan sen oli päästä hetkeksi lampaille. Qiiran jälkeen Nasu sai tehdä pätkän ja voi sitä intoa ja hymyä muorin naamalla. Taas piti saada vain akalle oikea vaihde päälle. Pitää viedä tarkasti, käskyttää oikein ja pitää paine oikeissa kohdissa. Ja seepra ei pääse raidoistaa eli vasen flänkki edelleen hyvä, oikea ihan sika-ahdas ja törkeän kapea :-) Näinhän se Nasulla menee. Pieniä pätkiä kuljetusta, flänkkejä ja rauhallisia askelia lampaita kohti. Kyllä se sieltä löyty taas. Ja pakko kyllä sanoa, että jos tämä melkein 12v. muori kuolee paimentaessaan sydänkohtaukseen, niin takulla on siinä tilanteessa maailman onnellisin koira. Kyllä tämä on Nasulle SE elämäntehtävä.

Retku aloitti toisen pätkän askelilla kohti lampaita. Mentiin yhdessä ja tarkoitus oli mennä 2-3 askelta kävelyvauhdilla suoraan lampaita kohti. Ilman että pää kääntyi ajatuksena flänkkii ja etenkin ilman ryntäilyä ja flänkkäämistä. Saatiin monta onnistumista ja kehuja. Kierrokset pysyi hyvin alhaalla ja malttia oli. Sitten vielä vapaata flänkkiä ja pieniä pätkiä kuljetusta. Retkulle oikea on helpompi ja leveämpi, vasen hankalampi suuntana. Ja taas piti akan muistaa olla tarpeeksi lähellä lampaita ja lopettaa agiohjaus. Ens kerralla otan sauvan, niin pysyy ainakin toinen käsi alhaalla... Ja maahanmenojakin tehtiin muutama, vaikka pääsääntöisesti Retku saa pysyä kokoajan jalkeilla.

Treenien päätyttyä Källi, Nasta ja Retku sosiaalistivat 4 kuukauden ikäistä Kalle-pentua ja joukossa juoksivat myös Prii ja Qiira. Nasta pääsi vielä hetkeksi lampaille apukoiraksi, kun Minna sytytteli Kallea. Ja Väyryskä nappas Nasusta muutamia eye-kuvia.

Olipahan taas mukavaa - kiitos Minna! Ensi lauantaina uudelleen.

Sitten käytiin vielä parantamassa maailmaa ABC:llä, joka oli tupaten täynnä hiihtolomalaisia. Ja sitten Haukkukeitaaseen Minnan, Qiiran Priin kanssa lenkille. Kiekka mentiin ja Qiira otti perstuntumaa Laaniskan kylmään veteen :-( Onneksi pääsi pois avannosta omin avuin, eikä ollut kylmästä kylvystä moksiskaan. Me akat sentään vähän säikähettiin.

4½ tuntia treenireissussa ja kotona oli kovasti väsyneitä koiria.

Väyrysen Minnan ottamia kuvia treeneistä on täällä. Kuvissa Kalle-pentu, Nasta, Qiira, Retku ja Viu.