Tiistaina kaikki oli vielä hyvin. Oli sadepäivä ja pennut vetivät rallia enimmäkseen sisätiloissa. Iltasella sade taukosi ja pennut ulkoilivat ja söivät iltaruuan pihalla. Noki-tyttö jäi syönnissä selvästi muita jälkeen, joten siirsin sille annoksen omalle lautaselle ja nostin pennun syömään sisälle keittiöön. Söi ruuan, mutta vähän pitkin hampain ja hitaasti. Normaalistihan ruoka katoaa pennuille valoa nopeammin.

Meillä oli viime viikolla kaikilla pennuilla vatsavaivoja, kun kantapään kautta opettelin kesäpentujen hoitoa. Helle/ukkoskelissä ei sovi turvottaa pentumuonaa huoneenlämmössä. Se rupesi käymään kupissa ja siitä johtuen pennuilla oli mahat muutaman päivän löysällä ja pari oksensikin. Mutta tämä vaiva oli jo takana.

Keskiviikko aamuna klo 6 Noki oli selvästi huonovointinen. Se kieltäytyi ruuasta, mutta imi Retkusta maitoa kuitenkin. Muutaman hetken päästä se oksensi maidon. Kakka tuli ruikulina, mutta ison ähkinnän kanssa. Se pakersi kakkaa kovasti, vaikka tuotos sitten itsessään oli ihan löysää. Klo 8 aikaa pentu oli jo ihan vaisu ja vetämätön. Selvästi kipeä ja yökki tyhjän mahan oksennuksia. Sain ruiskulla pakkojuotettua tilkan hunajavettä ja soitin eläinlääkärille. En saanut omalle eläinlääkärille aikaa ennen kuin iltapäivälle, joten soitin myös pari muuta paikkaa. Saatiin aika Oulun Eläinklinikalle klo 11.45. Vesitankkauksesta pentu vähän tokeni, ei oksentanut, mutta makasi vaan. Meidän vilkas ja villi Noki, ihan ennenkuulumatona.

Eläinlääkärissä Nokille tehtiin perusteellinen tutkimus ja otettiin verta. Tulehdusarvot olivat korkealla ja hemoglobiini alhaalla eli pentu oli aneeminen. Kerroin edellisen viikon vatsavaivoista ja ell mukaan saatoi olla tulehdus mahassa, mutta päätettiin kuitenkin kuvata vatsa varulta vieraan esineen pelossa. Kuvat otettiin kyljellään ja selällään ja vähistä voimista huolimatta pentu pisti kyllä kovasti hanttiin, eikä halunnut maata paikoillaan. Saatiin kuitenkin kuvat otettua ilman rauhoitusta, kahden ihmisen pidellessä pentua paikoillaan... Ja suolistossa näkyi kivi! Se oli melko takaosassa eli edennyt jo pitkästi. Eläinlääkäri konsultoin kokeeneempaa lääkäriä ja Nokin maha ultrattiin, mutta sillä ei tarkemmin saatu paikallistettua, oliko kivi jo peräsuolessa vai jossain syvempänä. Iltapäivällä tehtiin päätös leikkauksesta. Pentu oli nesteytyksessä ja ell Ilkka Lakovaara otti sen ylimääräiseksi potilaaksi leikattavaksi.

Tässä vaiheessa minä palasin kotiin, jossa äiti oli ollut päivän laumaa vahtimassa. Saimme pentuvieraita Lohjalta. Ja kun lennot oli ostettu ja luovutus sovittu, niin kaikesta härdellistä huolimatta saatiin asiat järjestymään.

Kuuden jälkeen eläinlääkäristä soitettiin. Leikkaus oli ohi ja Noki oli heräämössä. Vain 3½ kg painava pentu oli sitkeä ja selvisi hengissä narkoosista. Kivi oli ollut paksusuolessa ja siihen oli kertynyt karvaa ja ruohoa ympärille niin, että ilman leikkausta se olisi tuskin poistunut. Suoli ei ollut vaurioitunut eli vain kivi poistettiin. Noki jäi tarkkailuun ja sain hakea sen kotiin kahdeksan jälkeen illalla.

Pentu oli vielä noutaessa tipassa ja lisähapessa, mutta nosti jo päätä ja tuntui jäntevältä. Kotona Noki pääsi makuuhuoneeseen portin taakse lepäämään. Petasin sille kevythäkkiin petin ja jätin oven auki. Jo tunnin päästä pentu nousi, kävi häkin ulkopuolella pissalla ja joi omatoimisesti kupista.  Hetkeä myöhemmin tuli ensimmäinen kakka. Ripulia se oli ja mukana selvästi tuoretta verta. Verta tuli myös muutamia tippoja kakan jälkeen. Tämä on kuulemma normaalia, kun suolistoa on leikattu. Noki oli saanut antibiootin ja kipulääkkeen pistoksena, joten mitään lääkkeitä tai ruokaa sille ei annettu.

Pieni potilas kotona. Tötterö otettiin pois heti, kun pentu nousi jalkeille.

Nyt ensimmäiset tunnit ja vuorokaudet ovat kriittiset toipumisen suhteen. Toivomme peukkuja ja enkeleitä pienelle sissille, tämä taistelu voitetaan!