Sunnuntaina suuntasimme agikisoihin Kajaaniin koko lauman voimin. Toki kisakoitokseen osallistui vain Mahti, mutta tytöt olivat matkassa seuraneiteinä. Vähän meinas kisamotivaatio olla hakusessa jo kotona, tiedossa kun oli noin 12 h kisapäivä ja ajo yksin pimeässä yötä myöten takas kotiin. Meidän eka startti kun oli vasta klo 15 jälkeen iltapäivällä.

Tuomarina oli Minna Väyrynen ja kisapaikka tilava Pallohalli, jonka ympärillä on reilusti ulkoilumaastoja koirien iloksi. Kävimme siis päivän mittaa neljästi lenkin metsässä ja pari lenkkiä näista mukana olivat myös bortsukaverit, Höyry-neiti ja Veeti-poika. Radat olivat tosi kivoja, haastavia, mutta ei ylivaikeita ja olosuhteet ja järjestelyt pelasivat.

Veeti, Höyry, Mahti, Retku ja Hirmu.

Ekalla radalla tsemppasin itseäni jo etukäteen liikkumaan, pitämään rytmin ja luottamaan koiraan. Alku menikin hyvässä rytmissä puomille asti. Sitten oli liian edellä, liike pysähtyi putken saatolla ja Mahti jäi "lapasiin" eli kielto. Seuraava hyppykuvio meni häneksi tämän saman sössin takia, olin liian edellä, koira oli epävarma ohjauksesta ja kielto myös hypyltä. Sitten sain rytmistä kiinni ja koira karisti diesel-pölyt koneesta, joten loppurata mentiin sujuvasti ja sutjakasti. Eli kympillä maaliin. Video KLIK.

Toinen rata oli melkein ensimmäinen käänteisenä ja vähän vaikeampi minusta, mutta rataantutustumisessa sain selvät sävelet radalle. Taas vauhti ja tsemppi päälle, nyt leikin Mahtin kanssa vielä juuri ennen omaa vuoroa ja toin sen siis vähän korkeammassa vireessä radalle. Alku oli varsinkin kolmoshypylle itseltä epävarmaa ohjausta, mutta kiltti koira meni puhtaasti kuitenkin. Nyt putkilähetykset toimivat ja koira liikkui mukavan livakasti. Pääsin A:lle itse vedättämään ja ihan omaa tyhmyyttäni päästin koiran tosi korkealta alas. Pakkovalssi putken jälkeen jäi vähän päälle, mutta taas kiltti koirani luki radan oikein, eikä jäänyt lapasiin. Keinulle persjättö oli huono valinta, olisi pitänyt valssata kuitenkin. Nyt linja valui ja koira tuli sivusta keinulle. Hyppypyöritys ennen keppejä meni hyvin ja onnistunut leijeröinti vei koiran loogisesti ja helposti avokulmasta kepeille. Tähän tuli muuten makseilla uskomattoman paljon virheitä. Mielestäni me saatiin kymppi, mutta tulostaululla oli vitonen. Video KLIK.

Hengitys höyrysi ja välikerrasto piti lisätä päälle ja silti paleli. Tässä vaiheessa tein päätöksen, että lähden ajelemaan jäähyttelyn jälkeen kotiin ja jätän hyppyradan menemättä. Mahti oli tehnyt kaksi hyvää rataa ja oma tsemppi oli toiminut. Tiedän, että väsyneenä ja kylmissää homma ei tästä enää parane. Niimpä seitsemän aikaan suuntasimme keulan kohti Oulua ja auringonlaskua ja ajelimme tyytyväisinä kotiin. Vielä ennen tätä reissua harkitsin Kokkolan kisoja kahden viikon kuluttua, mutta tämän päivän jälkeen totesin, että ei ole nämä syksyn pimeät mun ajokelejä ja kylmässä kisaaminen ja verkkaaminen on turhan työlästä, koirat kun ei tahdo pysyä autossakaan lämpimänä. Menemme siis seuraavan kerran kisaamaan oman seuran kisoihin reilun kuukauden kuluttua.