Lomapäivä töistä (varattuna Willan synnytykseen), joten me paineltiin Tahkiksen mettään päivällä koko lauman kanssa. Pakkasta oli vähän turhan paljon (-13) valokuvaamista varten, meinas akan sormet jäätyä. Mutta mukavia kuvia saatiin ja pennuilla oli hauskaa ja isotkin irrottelivat kuin laitumelle lasketut lehmät keväällä. Järkyttävän rohkeasti nuo pennut tuolla mettässä etenee. Eivät todellakaan peesaa vanhempia vaan kirmailevat tosi kauaskin välillä. Onneksi umpihanki estää suuremmat irtiotot ja toki tulevat luokse heti kutsuttaessa. Akka vaan on sellainen, että ei kauheasti perään huutele. Antaa toisten itse oppia, että kontaktia kannattaa pitää ja akkaa kannattaa seurata. Onneksi lääniä piisaa.

Retku hymyilee kameralla ja kääpiöt juoksee karkuun.

Sinne häipyivät...

Jee ja täysiä takas.

Hirmu ja mahtava aarre.

Umpihanki ei oo este, vaan hidaste.

Seikkailu kutsuu.

Mustin kontakti.

Nasu-muorin johdolla kohti valloittamatonta metsää.

Maavara on vielä vähän olematon näihin olosuhteisiin.

Eepun sporttikunto 8½ viikkoa synnytyksestä.