Vielä kesäkuussa totesin, että Retku paimentaa ok, mutta tosihommiin siitä ei ole. Ja sitten menin lupautumaan lammastöihin Ylikiiminkiin. No käydään edes koittamassa... Paikka oli Pasin työkaverin ja Jaana lähti mukaan apumieheksi ja Pasi Syytin kanssa liinassa ajoon myös. Lampaat (6 kpl suomenlampaita ja kainuunharmaita) olivat jokirannassa luonnonlaitumella ja ne piti siirtää pihapiiriin pieneen aitaukseen kahden karitsan seuraksi. Matka oli aitaamatonta pihatietä, peltoa ympärillä. Suunnitelma oli hakea ja siirtää lampaat pitkältä laitumelta portille ja siitä sitten talon emännän leipäpussin avustuksella peltotietä pihaan.

Laidun oli valtava ja maasto tosi vaikeaa. Heinä oli minua vyötärölle ja osaksi tiheää nokkospusikkoa. Koiralla ei siis ollut mitään mahdollisuutta näköyhteyteen lampaille. Lisäksi maapohjassa oli ½ m syvyisiä traktoriuria, joten kulkeminen laitumella oli todella vaivalloista. Meillä meni varmaan 10 min. kävellä koirien kanssa viidakon läpi laitumen toiseen päähän. Ilma oli painostavan kuuma, mutta olosuhteet vaativat pitkät housut ja pitkähihaisen paidan sekä kumpparit.

Lampaat löytyivät laitumen perältä ja ne reagoivat mukavasti koiraan. Lähetin Retkun taakse ja siirsimme katraan joen varteen. Siinä oli matalampi heinikko ja näköyhteys. Kuljetimme lampaat laitumen toiseen päähän ja kohti porttia. Aidan läheltä ne kuitenkin ottivat ritolat ja yksi koiran kanssa en saanut niitä pidettyä. Lisäksi katras hajaantui 4 + 2. Pasi ja Jaana oli vielä kauempana laitumella, joten he paikallistivat lampaat uudelleen ja saatiin katras taas kasaan. Uusi kuljetus kohti porttia. Todella hyvin Retku teki töitä. Se lähti sokkona flänkkiin suuntakäskyillä pitkässä heinikossa ja sitten lampaiden lähellä liikkui tosi rauhallisesti ja piti hyvää etäisyyttä. Lähellä porttia kaksi lampaista otti taas lähdöt ja saatiin kuitenkin loput neljä jäämään lähelle etuaitaa. Lähdettiin hakemaan kaksi karkulaista puolesta välistä peltoa ja hiki virtasi. Ihan älytön homma! Saatiin kaksi lammasta yhdistettyä lopun katraan kanssa ja aletiin olla jo ihan portin lähellä. Portti auki ja leipäpussit käytöön. Ja katin kontit. Eihän ne elukat olleet yhtään kesyjä. Ne kartto emäntää kuin ruttoa, eikä mitään mahdollisuuksia ns. perinteiseen kuljetukseen. Koira pääsi lähemmäksi niitä, kuin ihminen. Yksi ojan ylitys vielä ennen porttia ja siitä lampaat sitten karautti kuin kengurut karkuun takalaitumelle.

Oltiin tässä vaiheessa tehty töitä noin tunti ilman taukoja ja todettiin, että annetaan olla. Ihan liian vaikea urakka ja umpivillit lampaat. Jos me vaikka oltas ne portista tielle saatu, niin sen jälkeen ne ois kyllä olleet karussa. Nyt omalla, aidatulla laitumellakin niillä oli valtava veto laitumen takaosaan. Pitää jatkossa aidata laidun pienemmäksi ja joko siirtää elukat trailerilla tai sitten aidata peltotie väliaikaisesti. Ja kesyttää lampaita kauraämpärille, että ne edes vähän päästäs ihmistä lähemmäksi. Hyvän työn tekivät koirat kyllä! Retku oli yllättävän toimiva ja Syytikin auttoi liinassa ne muutamat kerrat, mitä lampaiden lähelle pääsi.

Koirat pulahtivat töiden päätteeksi Kiiminkijokeen uimaan. Ja hetki seurusteltiin pihassa ja ihasteltiin harvinaisia karvasikoja, pihalla vapaana kulkevia kanoja ja isoa pupua. Retku nautti maalaiselämästä ja yritti paimentaa kanatkin samaan suppuun, mutta se homma siltä kyllä kiellettiin. Mahd. syksyllä mennään uudelleen avuksi, ilman koiria niitä elukoita ei saa kyllä sieltä rannasta kuin haulikolla.