Viikonloppu meni tiiviisti oman seuran agikisoissa. Kisat oli hallissa, vaikka viikonlopun keli olisikin suosinut myös ulkokentällä kisaamista. Mahti starttas lauantaina kaksi ja sunnuntaina yhden agilityradan. Ja Hirmu kirmas pitkän tauon jälkeen yhden radan sunnuntaina.

Oon aina naureskellut, että ei agility kummoista urheilua ohjaajalle ole, koiralle kylläkin. Otettuani tänä keväänä sykevyön ja aktiivisuusmittarin myös agikäyttöön, olen vaihtanut mielipidettä. 3-4 h kisapäivän aikana mittariin tulee semmoiset 400% päivän aktiivisuudesta, vajaat 3000 kaloria kuluu, askeleita tulee 12-14000 ja maksimisykkeet on siellä 180 tietämillä. Että se siitä agihöntsäilystä.. Ja minä en edes juokse verkassa enkä rataantutustumisessakaan. Vain suorituksen aikana, muut liikkumiset (lämpät ja jäähkät) menee kävellen.

Tuomarina oli Martti Salonen, jonka radoista olen aina tykännyt. Ne on reiluja koiralle, mutta haastavia ja vauhtia tulee. Ainoastaan sunnuntain agiradalla oli muutama maksille kurja paikka, kun estevälit oli niin lyhyet. Oletin, että niitä olisi vähän pikkukoirien jälkeen pidennetty, mutta samoilla mentiin. Onneksi niillä ei kuitenkaan tietääkseni tullut mitään suurempia vaikeuksia koirille.

Mahtin eka rata lauantaina oli ihan jees. Ilmeisesti oma käskyttäminen sai koiran pujottelun alussa ihan hukkaan, pujo kun on Mahen lempieste. Ja kun se on tavannut jättää keppejä kesken mun ennakoinnista, niin lopun valssi oli niiiiiin myöhässä, että koira teki siinäkin oman ratkaisun. Muuten rata meni (parista hylystä huolimatta) ihan jouhevasti ja hyvällä rytmillä.

Video https://youtu.be/prsUYChP_fQ

Toiselle radalle sain hyvän keskittymisen ja kun rata meni käsikirjoituksen mukaisesti puhtaasti 13. hypylle asti, niin oma ohjaus lamantui jotenkin siihen hylkyyn. Video on armoton, akan "lentokone"-kädet irrotti koiran liian kauas hypylle... Sentään tehtiin siivo puomi loppuun, mutta ei kyllä pitäisi ohjata hylyn jälkeen noin löysästi. Siitä on enemmän haittaa, kuin hyötyä.

Video https://youtu.be/-8oRd2fs2TM

Sunnuntaina oli Hirmun vuoro aloittaa. Monta kertaa olen jo luopunut toivosta Hirmun kanssa, kun meidän suhde on mitä on. Se paineistuu ja passivoituu, eikä mun toiminta vapauta sitä ollenkaan. Nyt kevään oon tehnyt sen kanssa töitä leikkien ja rallatellen, kipinää hakien kaikessa hiljaisuudessa. Sen kanssa on käyty kentällä ja hallissa säännöllisen harvoin, treenikertoja on tullut reilut 10 tälle keväälle. Ja osa treeneistä on ollut niin lyhyitä, että Hirmu tekee kaksi hyppyä ja kahdet kepit, iso palkka ja pois. Tarkoituksella olen hakenut sille sitä paloa, että hommaa vois tehdä enemmäkin. Ja ainakin treenissä homma on toiminut loistavasti. Vähän jännitti, että miten tilanne menee kisoissa ja palaako vanhat maneerit...

Hirmu oli IHANA! Se oli jopa vähän tuhma ja villi, mutta  se sallittakoon. Suoritus oli suht sujuva, akan huonoa keinun jälkeistä ohjaamista lukuunottamatta ja Hirmu kulki innolla. Pujottelu oli sutjakka ja loppusuoralla se suorastaan näytti perävaloja ohjaajalle. Sen kroppahan on kuin luotu agilityyn, pää ei vaan ole ollut samassa kuosissa. Nyt olemme oikealla tiellä ja tätä jatketaan. Tulos oli 15 vp. ja aika -11,59.

Video https://youtu.be/ysct2xJRkrY

Mahtin rata oli hyvä hylky tämäkin. Oma ohjaus takaakierrossa oli kehno. Sain kyllä koiran hypyn taakse, mutta kun rintamalinja jäi koiraa vasten, niin eihän se sieltä syliin hyppää.

Video https://youtu.be/Zp9USta7xv8