Hirmu aloitti virallisen kisauran tänään KASsin agilitykisoissa yhdelleä hyppyradalla, tuomarina Jari Tienhaara. Onneksi hommasin kisakirjan keväällä valmiiksi ja varmensin sen heti 18 kk iässä, niin ei tarvinnut aikaisin aamulla ennen kisoja mennä sitä varmistamaan. Ilmon jälkeen vartin lenkki metsässä vapaana, sitten odotus autossa takki päällä rataantutustumisen ajan ja muutama lämppärihyppy ja kepit verryttelyhallissa. Hyvä into oli Hirmulla päällä. Rämpi yhden hypyn verkassa ihan turvalleen ja ravisti vaan turkkinsa ja jatkoi menoa :)

Rata ei ollut mikään helppo ja suunnittelin menon niin, että en joutuisi tekemään takaa leikkauksia hypyillä. Hypyt oli 60 cm ja lähtö meidän oli pakko tehdä lentävänä, en luota että Hirmu hyppää ykkösen, jos jätän sen odottamaan lähtöön (tulee ali). Koira vasemmalla ja vinosti ykkönen ja kakkonen, valssilla eteen ja kääntö kolmoselle, sen takana valssaten puolenvaihto (koira vasemmalle). Pussi, hyppy5 ja 6 sisäkaarteesta. Renkaan (7) meni kehyksestä läpi ja korjatessa hyppäsi sen mennen tullen (sekä väärän että oikeaan suuntaan) eli hylky. Puolen vaihto vasta hyppy8 jälkeen takaa leikaten putkella. Sisäkaarteesta 10-11 ja persjätöllä puolenvaihto keppien alkuun (koiran ollessa putkessa). Hienosti kepit virheettömästi, vastasella työntö putkeen ja persjätöllä puolenvaihto ennen hyppy14 (koiran ollessa putkessa). Pituudella tuli palikan kaato ja Hirmu siitä vähän hämääntyi, joten kielto seuraavalle putkelle ja muurin hyppäs laskutelineet alhaalla (palikat ala). Haki muurin jälkeen hetken 14hyppyä, mutta kääntyi kuitenkin ja loppusuora puhtaasti maaliin.

Tosi tyytyväinen olen Hirmun menoon. Eihän se mikään raketti ollut, eikä ihan rento veto, mutta ei kuitenkaan mitenkään mahdottomasti ahdistunut. Maalissa leikki vapautuneesti mötköllä ja heilutti häntää. Kauhean ylpeä siitä saa olla, varsinkin kun välissä on ollut todella laama-agilityä, josta se ei selvästikkään ole aina nauttinut. Hyppy sillä on hyvä ja kun tarkasti ohjaa, niin estevarmuuskin. Ja kepit on napsahtanut toimiviksi nopeasti.

Radan jälkeen käytiin maastossa lenkillä porukalla. Minulla oli kaikki omat, Marilla Hirmun Boris-velipoika sekä Katrilla russeli-Diego. Pienen alkusähellyksen mukaan kolme nuorta urosta ja tytöt ulkoili vapaana oikein mallikkaasti. Mahti pääsi vielä hetkeksi yksin kisapaikalle hengaamaan. Se on kyllä kultapoika tuommoisessa tungoksessa, rauhallinen ja ystävällinen kaikille ihmisille ja toisille koirille. Pientä yksipuolista rakkautta se koki nuorta mustaa belggarityttöä kohtaan ja Boris ja Diegokin moikkailtiin narussa ilman sähellyksiä. Jos sitä ensi viikonloppuna kävisi Masun kanssa mätsärissä, niin osaa sitten Jyväskylässä käyttäytyä.