Paimennustreenit kuukauden tauon jälkeen. Treenissä vain kaksi koiraa ja Minna valitsi meille oikein mukavan katraan treenilampaita. Muutama isompi, topakampi uuhi ja sitten kevyesti liikkuvia pikkulampaita. Olikohan niitä yhteenä kuusi tai seitsemän?

Retku teki vähän flänkkejä ja aika vapaata kuljetusta. Muutamia pätkiä askelia kohti lampaita ja sellaista vapaata humputusta. Helppoa ja ihan jees, mutta joku siinä vaan puuttuu. Kolme pätkää tehtiin ja odotusajan se sai hengata vapaana toisen treeniä seuraten. Mutta kun sitä paloa ei vaan oo tarpeeksi tähän hommaan. Eniten häiritsee sen ilme ja kontakti minuun, ei lampaisiin. Tasapainossakin lampaiden takana se katsoo suoraan minuun ja tekee just niinkuin pyydetään. Kauheasti se yrittää miellyttää ja tehdä akan toiveiden mukaan, mutta kun se ei riitä. Jotenkin tuntuu, että se on taantunut paimennuksen suhteen mitä enemmän sen kanssa on muuta tehty ja koulutettu. Aiempina kesinä se on toiminut enemmän vaiston varassa ja ollut vähemmän ohjattavissa. Eihän se koskaan mitää pöllöä oo tehnyt, aina ollut pehmeä ja flänkkäävä tyyliltään. Vaistoa on, mutta sitä himoa hommaan ei ole riittävästi. Ja kun Nastan on töissä nähnyt, niin tietää kyllä mistä puhutaan. Retkun kanssa ei oikeista töistä uskaltas edes haaveilla.

Yhdessä todettiin Minnan kanssa, että Retkun paimennukset on nyt tässä. Ihan turhaan me aikaa ja vaivaa tähän tuhlataan. Ehkä sille sais treenillä rakennettua perusradan palikoista hakukaaret ja kuljetukset, mutta poispäinajo ja häkitys tulis olemaan vaikeita. Se kun jättää lampaat silmistään ja katsoo vain ohjaajaan ja odottaa käskyjä. Ja itsellä on jotenkin mennyt fiilis paimennuksesta sen kanssa. Ihan turhaan me välejämme tämän takia pilataan, meillä tehdään laijvalinnat koiran vahvuuksien mukaan ja selvästikkin ne on Retkulla muualla, kuin paimennuspellolla. Tehdään siis jatkossa muita juttuja ja jätetään paimennus muille. Paimennus kun pitää olla koiralle se superjuttu, ei vaan ihan ok...

No kun aikaa oli ja keli oli loistava ja luntakin tarhassa vaan vähän, niin kaivettiin Nasu-muori autosta treenaamaan. Muori täyttää 1½ kuukauden päästä jo 12v. mutta on kyllä lampailla niin elementissään. Nasta sai ensin hetken katsoa tarhassa muiden työskentelyä ja sitten se pääsi hommiin. Ja teki heti alkuunsa niin makeen lähestymisen katraalle poispäinajona, että eipä ole tuollaista tyyliä aiemmin nähty! Pää painuksissa, keskittyen askel askelella rauhassa kohti lampaita, eikä ilmekkään värähtänyt. On se vaan makee muori :-)

Nasu teki vähän flänkkejä ja kuljetusta. Muutama lyhyt hakukaari ja pätkiä poispäinajoa. Onhan se intopiukeena ja meinaa välillä painaa liikaa päälle ja kulkee turhan lujaa, mutta se ottaa paineen hyvin vastaan ja asettuu kyllä, kunhan akka keskittyy sen ohjaamiseen. Viikon päästä uudelleen ja vain Nasun kanssa. Tehdään tätä niin pitkään, kun muori haluaa ja jaksaa.

Kesän treeni- ja kisapaikat on nyt paimennuksen osalta varattu vain ja ainoastaaan Nasulle.