Perjantaina jatkettiin Leen opeissa. Sadekuurot sattuivat sopivasti lounastauolle ja sen jälkeen meidän ryhmällä oli loisto-olosuhteet treenata. Retku oli selvästi eilistäkin vaisumpi. Teki kyllä, mutta oli kovin epävarma ja hidas menossaan. Ja kietojakin rupes tulemaan, etenkin putkilla, jotka on meillä aina olleet ihan satavarmat.

Olisi itse pitänyt tajuta palata perinteiseen ohjaukseen, kouluttajan toiveista huolimatta. Nyt tahkottiin samoja kuvioita kerta toisensa jälkeen, akka ei osannut ohjata, koira ei ymmärtänyt viestejä ja loppujen lopuksi ei enää kuunnellut edes suullisia estekäskyjä. Vartalo-ohjaus oli niin kadoksissa ja käsimerkki ei saanut olla kokoaikaa päällä, että Retku ei enää tiennyt, minne sen piti mennä. Ja kun akka vielä turhautui omaan osaamattomuuteen, niin solmu oli valmis.

Tultiin kesken treeneistä pois ja huohahdettiin kentän reunalla. Tämän jälkeen Lee vei treenikuvion Retkun kanssa lelu kädessä. Ja totesi sama, eli pakko on liikkua, juosta ja viedä. Muuten stoppaa meno.

Lopuksi tein muiden jälkeen vielä Retkulle muutaman ihan helpon linjan kannustavasti hihkuen ja perinteisesti ohjaten. Toivottavasti koiran itseluottamus ja menohalut palaavat.

Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhua. Meille tämä ei kuitenkaan sopinut.