Tänään käytin Källin ja Nastan vuosittaisessa veteraanitarkastuksessa eläinlääkärillä. Sen verran pihistelin, että vein molemmat samalla kertaa. Nasu on käynyt edellisen kerran reilu vuosi sitten toukokuussa 2007 ja Källi vajaa vuosi sitten syyskuussa 2007. Nyt tarkistettiin molemmat vetskut samalla. Pisunäytteet, laajat veritutkimukset ja yleinen tarkistus + sisuskalujen kuuntelu.

Ell Minna Liinamaata nauratti, että eikö teillä oo muka mitään vaivoja? Että ihan varmuuden vuoksi vaan tullaan. Hyvinhän meillä on veteraanit voineet. Mitä nyt Nasu on kesän mittaan ontunut vasenta etusta muutamaan otteeseen, mutta niille on ollut aina selvä syy. Se raukka kun ei ymmärrä, että kroppa ei ole enää nuoren koiruuden, vaikka mieli kulkee vielä edelleenkin aina 100-lasissa. Sitä kun kojahtaa täydestä vauhdista esim. pellolla ojaan, niin ihmekkään ei ole, jos vähän kolottaa kropassa...

Kaikki hyvin, mitään yllättäävää ei löytynyt. Källin sydän löi kuulemma erinomaisen rauhallisesti, mitä sitä turhia stressaamaan moisesta. Vaikkakin verenotto siitä on aina vähän kurjaa, se kun on sellainen herkkis tassuistaan, että ei sais kauheasti kiinni pidellä. Kovin loukkantuneen oloinen muori, kun terveeseen koiraan pistellään reikä ja valutetaan verta. Onneksi komea laastari piristi mieltä :-) Nasu tuskin huomasi, että siitä otettiin verta. Kovis, mikä kovis. Arvot saadaan huomenna.