Yö kuunneltiin tuulen ulvomista ja sateen ropinaa, mutta aamu onneksi valkeni poutaisena ja tuulikin oli tyyntynyt. Aamusta Tyrnävälle ja mukana rauhallinen Hirmu. Ei ois samaksi koiraksi uskonut.

Eka sessio meni jo hienosti, rauhallista kuljettamista ja saatiin helposti katras irti aidasta. Hirmu ei yhtään syöksähdellyt eiliseen tapaan, vaan liikkui rauhassa kävellen. Heti kun ajatteli ohi ja ympäri, päästin flänkkiin ja stoppas tasapainoon itse. Muutama lähtö jäi vajaaksi, mutta molempiin suuntiin saatiin onnistumisia.

Toisessa sessiossa Minna otti Hirmun liinaan ja minä menin katraan taakse. Koitettiin perinteistä kuljetusta, mutta Hirmulla tuli akkaa ikävä. Ei vielä uskalla olla yksin siellä toisella puolella, katse karkaa lampaista ja pyrkii akan luo. Jatkettiin siis akka koiran kanssa samalla puolella, muutama pätkä kuljetusta ja sitten flänkkejä tasapainoon. Tasapainossa kehun heti koiraa ja tulen katraan läpi koiran luo, ei vielä ota sieltä askelia kohti lampaita.

Nyt sovittiin Minnan kanssa, että Hirmun kevään sytyttelyt on tässä. Pentu on kuitenkin vasta 6 kk. Annetaan asioiden hautua, harrastetaan muita juttuja kesällä ja opetellaan maahanmeno ilman lampaita. Tässä vaiheessa kun ei varsinaisesti vielä pääse treenaamaan. Ajatusta ja vaistoa on, mutta se suuri maaginen syttyminen vielä antaa odottaa. Tiedän, että Hirmussa on olemassa se transsitila, tyylikäs hiipinen ja vahva eye. Se pilkahtelee arjessa siellä täällä. Se kun saadaan vielä lampaille, niin hyvä paimenkoira tästä tulee. Palaamme asiaan syksyllä.