Lauantaina näyttelyn jälkeen jätin tytöt kotiin. Retku oli ollut koko päivän vanhempieni kanssa mökillä lumitöissä ja Hirmun piti ladata akkuja seuraavan päivän agikisoihin. Lähdettiin Mahtin kanssa Sarmolaan iltaa istumaan ja kun kolmen tunnin päästä palattiin kotiin, oli joka paikka täynnä pieniä oksennusläikkiä. Hirmu kako ja yökkäili yhtenään, pahimmillaan minuutin välein.

Yö meni tosi levottomasti. Hirmu vaihtoi paikkaa, yökkäili ja kakisteli kurkkua. Varsinaista yskää sillä ei ollut, nielusta nousi limaisia ysköksiä kakistelun yhteydessä ja nielu oli selvästi kipeä. Vielä lauantaina näyttelyssä ollut reipas ja elinvoimainen koira katosi 12 tunnissa. Aamulla Hirmu oli kipeä, vaisu ja silmät vuotivat. Sanomattakin selvää, että laitoimme agikisan ylitoimitsijalle viestin, että kisaamaan me ei tulla.

Päivällä Mahti puhisi myös muutaman kerran. Retkulla ei ollut mitään oireita. Hain Hirmulle Bisolvon-tabletteja apteekista ja annoin sille niitä 2 x 2 tab. Iltapäivällä se tahtoi jo mukaan ulos ja käytiin pitkä lenkki rauhallisesti metsässä. Matkan aikana se kakisteli vain kerran ja kotona nukahti sitten sikeästi moneksi tunniksi. Nyt illalla yökkäily on asettunut, vain pari ysköstä on tullut klo 18 jälkeen. Näyttää pahin olevan jo ohi.

Mahdoton sanoa, mistä tauti meille tuli. Tornion näyttelystä (todella lyhyt itämisaika?), Jyväskylästä viikko sitten agikisoista ja oman seuran agikisoista 2 viikkoa sitten. Treeneissä ollaan tässä välissä käyty vain omatoimisesti OKK:n hallilla. Agikisoissa Hirmu ei ole nenitellyt eikä seurustellut muiden koirien kanssa, eikä sitä myöskään ole silitellyt vieraat ihmiset. Näyttelyssä sen sijaa tuli monta suoraa kontaktia ja rapsuttajiakin riitti. Ja toki tuomari kopeloi kaikki koirat, suuta myöten. Itse epäilen, että vaiva tuli Torniosta ja oli tosi ärhäkkä. Retkulla on varmaan paras suoja, se kun on rokotettu niin monta kertaa ja saanut siten jo suojan kennelyskälle. Hirmu ja Mahti nuorina koirina saivat tartunnan.

Nyt ollaan rauhassa pari viikkoa ja pidetään karenssia muista koirista. Toivottavasti ei olla ehditty tartuttaa muita koiria. Sarmolassa Mahtin seurana olivat Ronja koikkeri ja Sepe bortsu. Meillä näyttää, että tauti menee ohi melkeen yhtä nopeasti, kuin se alkoi.