Pentuset ovat nyt miltei kuusiviikkoisia ja kaivamalla on kaivettu niistä esiin eroja. Sen uskallan sanoa, että kaikkiin Nastankin kolmeen hoitamaani pentueeseen nähden tämä on tasaisin, äänekkäin ja ehdottomasti vilkkain pentue. Ja se mitä mieltä olin vielä kaksi viikkoa sitten, on muuttunut matkan varrella moneen kertaan. Pennut kehittyvät eri tahtiin ja esim. neliviikkoinen Muusa-riiviö ei enää tässä vaiheessa olekkaan pentuuen vilkkain ikiliikkuja.

Luonnetestituomari en ole, eivätkä nämä ole mitään absoluuttisia totuuksia, mutta eroja ja omaperäisiä luonteenpiirteitä pennuista on löytynyt. Toki jatkon kehitykseen vaikuttavat paljolti tuleva lauma ja pennun opetus ja kasvatus.

Rellu on sellainen ykköspoika, kuten enimmäisenä syntyneen pentusen kuuluukin olla. Menevä, vahva, rohkea. Ensimmäisenä monessa paikassa. Melko äijä pentuporukassa. Mennä touhottaa itsevarmana häntä ylhäällä. Ja se häntä, se heiluu alituiseen. Ihmisille satelee suukkoja, välillä vähän hampailla höystettynä. Pärisee ja taistelee, isottelee vähän välillä muille. Taistelee hyvin ja tapporavista jopa ihmisen käden... Kovuutta löytyy, ei välitä esim. Pumpulin komentelusta, vaan leikkii sen hännällä ihan pokkana pienistä murinoista piittaamatta.

Nopsa on ristiriitainen persoona. Toistaalta mielyttämisenhaluinen ja pehmeä, toisaalta terävä ja pörhäkkä. Erittäin vilkas ja äänekäskin. Alkuun oli ulkona pari päivää varovainen, liikkui matalana, mutta tottumisen jälkeen mennä tohottaa ihan hirmukyytiä. Pitää tiukasti puolensa leikeissä, vaikka ei muuten isottelekkaan. Taitaa olla vähän tosikko?

Airi on akan mussukka. Lellipentu ja sylilapsi. Viihtyy ihmisen lähellä äärimäisen hyvin, hakee kontaktia ja nauttii silityksistä ja rapsutuksista. Vähän sellainen veijari, jolla sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Erittäin vilkkaan narttuporukan tasaisin, mutta ei missään nimessä mikään rauhallinen pakkaus. Saattaa jopa hetkeksi istahtaa tuumaamaan ennen toimintaa, mutta vauhtiin päästyään peittoaa muut keveydellä ja ketteryydellä. Airi on joukon ahnein, jää aina viimeiseksi nuolemaan kuppia ja siivoamaan nenä maassa murusia lattialta.

Muusa on Camel Boots -tyttö. Menee itsevarmasti omia polkujaan ja on yleensä siellä, missä muut eivät ole. Puuhastelee omiaan ja säntää esim. aina pimeään makuuhuoneeseen leikkimään oven ollessa sinne auki. Pelaa pallolla itsekseen ja tappaa kaikki rievut. Roikkuu naulakon vaatteissa muristen ja kiusaa mummoa ulkona. Ei kerjää huomiota, mutta nauttii ihmisten läheisyydestä.

Sinttu on tällä hetkellä äitinsä kopio. Äänekäs, vaativa, itsevarma, huomiokerjäläinen ja supervilkas. Just sellainen riiviö, kun emänsä samaisessa iässä. Ajoittain kerrassaan rasittava mölyapina, mutta oikeasti aika rakastettava tehopakkaus. Ihan äärettömän kova taistelutahto, repii lahkeet ja tarttuu kaikkeen roikkuvaan. Tappaa paperipussit ja tekee saalisloikkia. Sinttu ois tässä vaiheessa varmasti se, jonka akka valitsis, jos ois koiran paikka avoinna. Sitä kun vaan tykkää tälläisista riekkupelleistä.

Tupla on sporttipoika. Iso, kevyt ja ketterä. Aika neutraali monella tapaa, ei ensimmäinen eikä viimeinen missään. Reipas, rohkea ja omatoiminen. Ei kerjää huomiota ja asettuu rauhassa nukkumaan, jos muita virikkeitä ei ole. Taistelee hyvin ja palauttaa pallon saman tien.

Krisse on Sintun lisäksi melkoinen möykkäri. Ääntä lähtee ja laulu raikaa, jos meno Pentulassa ei miellytä. Erittäin vilkas ja mielyttämisen haluinen. Menee paljolti joukossa, ei kauhesti sooloile omia kuvioitaan. Täpäkkä taistelija ja pitää terävästi puolensa, jos rähinöitä tulee. Viihtyy sylissä aikansa, mutta mielummin leikkii ihmisen kanssa, kuin nauttii silityksistä.

Rötkö on pojista tässä vaiheessa rauhallisin. Mikä sekään ei tarkoita mitään hissukkaa. Rellun lisäksi lauman toinen äijä, joka pörhistele tarpeen tullen toisille. Ihmistä ei uhmaa, vaan nauttii käsittelystä ja huomiosta. Saattaa hetken istua ja tuumata, mutta sitten menee vauhdilla ja voimalla. Taistelee koko kropalla ja murisee.