Ihana luonne oli tämän päivän motto Vaasan KV:ssä :) Me ajeltiin kenneltyttö Helekun kanssa eilen iltasella Kokkolaan ja saatiin erinomaisen hyvää palvelua koirien kanssa S-hotelli Kaarlessa. Koiruuksille herkkupussi respasta, jossa oli kakkapusseja, makupaloja ja puruluita. Ja lisäksi huoneessamme oli valmiiksi nojatuoli lakanalla verhoiltu ja sängyissä ei ollut päiväpeitteitä. Tosi mukava, että koiramatkalaiset on näin huomioitu. Pientä ulkoilua koirille, herkkumättöä akoille ja sitten unta palloon. Pesuja ei tarvittu, kun koirat oli käyneet valkopyykissä kotona torstai-iltana.

Tänään ajeltiin aamulla vesisateessa Vaasaan ja Botnia-hallin pihassa ootti ruskea lälly ja räntäsade. Great! Se siitä pesusta. Mutta yllättävän siististi me saatiin koirat ja kamat halliin ja pienen verkat kehässä ennen tuomarin saapumista. Sitten vielä viime hetken harjaukset, mukavassa turkissa olivat kaikki meidän koirat. Ja sitten nuorten luokaan Mahtin kanssa, viiden kilpaveljen kanssa. Mahtille mukava esiintyinen häntä heiluen ja ERInomainen. Kilpailuluokassa sitten sija 2. kovasti valmiimman kilpakumppanin perässä. Hieno poika.

Uroksissa nähtiin pitkästä aikaa erittäin huonoa käytöstä kehässä. Avoimen uroksista yksi haastoi muille riitää ihan tosissaa, kehänauhojen sisäpuolella :O Villisti haukkuen, muita tuijottaen ja neliveto päällä nurinpäin kehässä. Kääk! Kyllä siinä meni muilta osallistujilta pasmat sekaisin ja yllättäen kehätoimitsijatkaan eivät puuttuneet tilanteeseen juurikaan. Tuomari yritti pitää jonkinlaista järjestystä yllä, melko huonoin tuloksin. Ja jaettiin siellä ROP-veteraanikin jo urosten vetskujen päätteeksi, ihan isosti kuuluttaen. Vaikka narttujen veteraani ei ollut vielä kehässä käynytkään... Akka kyllä avasi sanasen arkkunsa tästä ja pienten vastaväitteiden (kehätoimitsijan puolelta) tilanne korjattiin (-> ruusuke takas veteraaniurokselta).

Tyttöjen puunaus ja vähän seurustelua ja sitten Himun kanssa kehään. Mukavasti meni Hirmukin. Onhan se toki kovin erinäköinen, kuin muut tytöt avoimessa luokassa, mutta kaunis silti. ERInomainen myös Hirmulle ja kolmas sija neljän koiran luokassa. Retkun vuoro oli heti Hirmun kilpailuluokan jälkeen ja rouvakoira oli niin iloinen päästessän akan matkaan. Kyllä rupeaa Retkukin näyttelyistä tykkäämään, kun ensin puunataan ja kehutaan nuorisoa ja se joutuu odottamaan vuoroaan :) Valioluokan tytöt sai kaikki ERIn ja Retku sijottui sukulaistyttö Ihqun perässä toiseksi. Kukaan luokassa ei kuitenkaan ollut SA:n arvoinen.

Meidän kisat oli tässä, mutta ilolla kannustettiin Hippu (Nasta x Pyry) 11½v. parhaaksi nartuksi, Rotunsa Parhaaksi ja myös siksi ROP-veteraaniksi :))) Hyvä Hippu!!!

Tässä meidän koiruuksien arvostelut vapaasti käännettynä, tuomari Marit Sunde Norja.

Mahti: "16 kuukautta. Erittäin hyvä tyyppi. Hyvä kokoa. Maskuliininen hyvä pää ja ilme. Riittävät kulmaukset ja hyvä runko. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki. Ihana luonne." NUO ERI2

Hirmu: 2v. 4 kk. Hyvä tyyppi. Kaunis pää ja ilme. Riittävästi kulmautunut, mutta etuasentoiset lavat. Hyvä runko ja takakulmaukset. Ahdas takaa, liikkuu hyvin edestä. Riittävästi turkkia, hyvä turkin laatu. Ihana luonne. AVO ERI3

Retku: Lähes 8 v. Kiva vanhempi rouva, joka kooltaan ylärajoilla. Feminiininen pää ja ilme. Riittävästi kulmautunut. Voisi olla paremmin asettuneet lavat. Hyvä runko ja takakulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki. Ihana luonne. VAL ERI2

Kovasti oli mukava reissu ja kertakaikkiaan kivoja koiria! Mikäs näiden kanssa on reissatessa, kun käyttäytyvät joka tilanteessa erinomaisesti ja selvästi myös nauttivat menosta. Mahtille erityisesti 10 pistettä ja papukaijamerkki. Meillä on kuitenkin laumassa juoksuinen narttu, jonka tärppipäivät on ihan melkeen käsillä. Ja tämä ei näy kyllä nuoren miehen luonteessa mitenkään. Ei isottele eikä kulje hormoonihuurussa. Keskittyy hommiin 100% ja häkissä nukkua tursottaa, vaikka hyväntuoksuinen neito on verkkoseinän toisella puolella.

Kovasti myös kiitoksia kaikille "pentuvieraille", jotka kävitte leirissämme. Akka oli taas tapansa mukaan kovin kiireinen, mutta koirat kyllä tykkää seurustella ja nauttia rapsutuksista senkin edestä. Ollaan yhteyksissä, jahka tämä meidän projekti etenee.

Kotimatka Vaasasta Ouluun ajettiin semmoisessa talvituiskussa ja loskassa, että toivottavasti kaikilla kulkijoilla oli vielä talvirenkaat alla. Ajoura oli ainut paikka, missa saattoi mennä. Tie oli auraamaton (no nähtiin me eka aura-auto Limingassa, 30 km ennen kotia) ja auto meni kuin surffilauta ajautuessaan sentinkin pois ajourasta. Mutta kiirettä ei ollut ja hyvä mieli & seura, joten me ajeltiin rauhallisesti ja turvallisesti valoisan aikaan kotiin.

PS. sillä projektirintamalla ei vielä mitään uutisia kerrottavana. Juoksupäivä 11. illassa jo menossa, pientä flirttiä puolin ja toisin, mutta vielä ei olla oikeissa hetkissä. Lämpenee, lämpenee...