Ajeltiin päivällä Tupokseen treenaamaan paimennusta Nastan kanssa. Koko lauma pääsi matkaan ja kyllä Retkua harmitti, kun se ei päässyt treenaamaan. Se kun on tottunut olemaan aina menojen päätähti, eli aina kun jonnekin matkataan, niin se pääsee osallistumaan. Nyt sen kohtalo oli tylysti odottaa autossa Pumpulin kanssa.
Alotettiin perusasioiden kertauksella talvitarhassa viiden lampaan katraalla. Ja Nasussa oli virtaa ja vauhtia. Se ei kyllä muista itekkään olevansa 12 vuotias. Muutaman liian vauhdikkaan pätkän jälkeen se asettui ja toimi erittäin hyvin, varsinkin vasemmalle. Tehtiin flänkkejä, sisäflänkkejä (valssilla ja jaakottaen ;-) ja Nasu sai palkaksi pieniä pätkiä kuljetuksia. Oikea vaan on edelleen kovin ahdas ja siihen koira lähtee paljon lujempaa ja suorempaa kohti lampaita. Ei käännä päätä pois, eikä ajattele tarpeeksi ulos.
Toinen pätkä tehtiin isolla pellolla isolla, noin 30 lampaan katraalla. Odotellessa toimittiin luomuaitana eli huolehdittiin, että treenaavalla koiralla pysyi katras pellolla. Kolmesti Nasta pysäytti ja käänsi kurssin lammaskatraalta erinomaisesti toiseen suuntaan. Ei kyllä väistä milliäkään, kun katras lähtee tulemaan kohti. Tässä tuli loistavaa poispäinajon harjoittelua. Otti tosi hyvin käskyt vastaan takaakin ja pysyi jaloillaan rauhallisesti kohti katrasta kävellen. Suuntakäskytkin otti erinomaisesti ilman, että yhtään kyseli vartaloapuja takaa. Korva vaan käänty (= kuuntelee) ja sitten teki hyviä 90 asteen suunnankorjauksia katrasta samalla poispäin ajaen. Nasulle sopii tälläinen iso ja raskaskin katras, se pysyy rauhallisena ja kuuntelee hyvin.
Omalla vuorolla otettiin sitten serpentiinikuljetusta ja "hae kaikki" eli että joutui itse ajattelemaan koko katraan matkaan. Osa pienemmistä karitsoista meinas jäädä vähän jälkeen päälaumasta, joten nekin piti saada liikkeelle. Itse olin tässä liian käskyttävä, pitäs vaan antaa koiran mennä ja toimia, ei pidä jokasaumassa käskyttää ja ottaa koiraa maahan. Tämä on se osa-alue, joka Nastalla tarvitsee kehittymistä ja sen eläintenlukutaito ei parane, jos sitä jatkuvasti käskyttää. Lisäksi mun käskytys tahtoo olla ajoittain niin pontevaa, että saan sillä koiran ryntäilemään ja kiirehtimään. Rauhassa, hitaasti ja maltilla. Tuli siellä hyviäkin pätkiä: koira hyvä, akka kehityskelpoinen :-)
Kommentit