OKK:n toukokisat ja tuomarina Anders Virtanen. Mukava oli kisata omalla kentällä, hyvä tunnelma ja tilaa verkata ja seurustella. Tuomisen väki oli kisaamassa kans, Iina sai korvat liimaan tällä reissulla. Willan pentusilla on isot ja raskaat korvat, tarvii vähän apuja, että asettuvat oikein.

Andersin rata oli koukeroinen, mutta virtaava. Ja lennosta akka muutti ohjaussuunnitelman kolmessa kohtaa ja se kannatti. Nollalla maaliin. Aika monta valssia tehtiin taas, mutta kun ne vaan toimii.

Eepulla on kepeillä asiaa Kuva Seppo Jounio

Ja sitten keppien loppuun valssilla puolen vaihto ja lähetys takaakiertoon. Kuva Seppo Jounio.

Toisella radalla eka rima rämähti tosi pahasti. Jätin koiran liian kauas ja se lähti ponnistukseen ihan liian kaukaa. Nelosena oli hyppykiemuran jälkeen keinu ja se ei vetänyt koiraa ollenkaan. Ja kun minä olin siihen päättänyt leikata, niin kieltohan siitä sitten pamahti. Aikamme siinä kökittiin, että rytmi taas löyty ja vitosella maaliin. Lopun puomi oli sikamakee. Täysiä vaan koirasta ohi ja pituuden taakse valssaamaan. Toimii noin kontaktit meillä :)

Eepu puomilla ja akka liitää :) Kuva Seppo Jounio

Hyvin ehtii ohi ja valssaamaan pituuden taakse. Kuva Seppo Jounio.

Päivän tulos nolla + vitonen. Ja yhdeksäs (9) SM-nolla meille. Mutta kun tupla puuttuu, niin SM-paikka ei ole. Ei auta vaikka ois 0+5 ja 5+0 löytyy kans. Ja 0+5+0. Mutta kahta nollaa me ei osata peräkkäin tehdä. Toki pientä tasotusta antaa se, että meillä oli ½ vuoden kisatauko pentujen takia. Ja aivan samoin meni kisat keväällä 2008 ekojen pentujen jälkeen. Joka tapauksessa olin jo päättänyt, että emme lähde Vantaalle SM-kisoihin, tuli nollat tai ei. Me ei mahduttu OKK:n joukkueeseen, joten yksiökisan takia ei lähtä 1200 km ajamaan. Maksit on sunnuntaina viimeisenä ja siitä on rakka matka kotiin maantaiksi, jolloin on työpäivä. Myöskään karsinnat eivät ole meidän keikkakalenterissa, tuli tulokset tai ei. Viime vuonna siellä oli niin vakavamielinen ja pipotiukalla meininki, että ei ole meidän kisat. Samat lepposat kaverit tiuskii koirilleen ja naama nurinpäin keskittyvät kisaamaan hampaat irvessä. Ei ole meidän paikka tuo, meille kun tämä agility on akan ja koiran yhteinen iloinen harrastus.