Meillä vietetään viimeisiä yhteisen lapsuuden päiviä. Ja otetaan kyllä ilo irti kaikesta. Kukahan Hirmun kanssa sitten peuhaa ja juoksee, kun Musti lähtee maailmalle? Retku varmaan. Nyt nämä kaksi hulmua viihtyvät erinomaisen hyvin. Päivät leikitään ulkona ja sisällä, nukutaan välissä päikkäreitä kylki kyljessä ja yöt menee pentulassa suuressa hiljaisuudessa.

Pennut osaavat jo pyytää ulos, joten sisälle ei tarpeita juurikaan tule. Ja välillä ulkona viihdytään ½ tunnin pätkiä, lumi vaan pöllyää ja pihan pensaat saa kyytiä näiden juoksuleikeissä. Pantaa on pidetty ja pieniä pätkiä kulkevat jo remmissä, yksikseen kylläkin. Kahta pentua ei voi remmissä samalla taluttaa, siitä tulee pelkkää solmua.

Hirmu pääsi sosiaalistamisretkelle yksi jo viime viikolla. Käytiin mummulla kylässä ja siellä oli sitten iso joukku muitakin sukulaisia. Autossa vähän itketti ensi matkustaa yksin, mutta sitten oli kyllä hyvin reipas ja fiksu pentu. Viikonloppuna suuntaan sitten agikisoja kattomaan Hirmun kanssa, niin saa totutella hallin hälinään ja koirien haukkuun.

Muilta sisaruksilta on tullut kivoja viestejä, että kaikki on mennyt hyvin. Alkavat kotiutua uusiin koteihin ja vauhtia piisaa. Sisäsiisteys on saanut erityiskiitosta, ei ole ihan tyypillistä talvipennuille, että osaavat jo luovutusiässä tehdä näin hyvin tarpeet ulos.