Hirmu neljättä kertaa Martinniemessä Activen agitreeneissä, kouluttajana tänään Mari Kaplas. Ratatreeninä 29 esteen hyppyrata. Hyppyjä, pituus, pussi, putkia ja kepit. Eikä me ohjaajat kyllä päästy vähällä. Oli takaakiertoa, päällejuoksua, niistoa ja pakkovalssia. Hirmulla oli tänään himmailupäivä eikä akka yhtään edistänyt asiaa. Jotenkin me ei vaan saatu sitä normi-iloa tänään auki. Vaikeat kuviot ja huono ohjaaja, niin koira oli melkosen lukossa. Kyllähän se kaiken teki, mutta surkean hitaasti. Hypyt oli 50-55 cm, ne ei ole ongelma. Mutta kun pitäs virheettömästi saada ohjattua tuolla esteviidakossa, niin huh huh. Hirmulle ei tee hyvää, että akka sössii. Se ottaa sen heti itseensä.

Ihanasti Mari sai korjattua osan akan virheistä. Ihme peruuttelu ja tilantekemine jäänyt akalle selkäytimeen ja siitä johtuen kaarteet on isoja ja koira ei tiedä, mihin pitäs mennä. Malliesimerkki oli kahden U-putken hässäkkä, jossa välissä hyppy takaakiertona. Helppo juttu pakkovalssina, kun sen oppi. Mutta sen esimmäinen räpellys oli kyllä luokaton...

Mulla on ollut ilo viedä Retkua, joka kestää kaikki akan virheet ja surkean ohjauksen ja yleensä menee jopa oikein. Ja ainakin tulee kiljasusta pois väärältä esteeltä, jos sitä sinne ohjaa... Mutta Herkkis Hirmu. Se pitäs viedä just eikä melkeen. Eilisen ilon ja kisainnon jälkeen putosin taas maantasalle ja mietin, että tuleeko tästä kisakoiraa koskaan. Alkava agimasennus taas? Mutta lohduttaudun ajatuksella, että ykkösissä radat ei ole näin vaikeita.

Me tarvitaan vaan paljon helppoja ratoja ja onnistumisia. Teknisesti Hirmu on todella taitava.