Tänään tuli kuluneeksi vuosi Källin kuolemasta. Luopumisen tuska ja ikävä alkaa vaihtua rakkaisiin muistoihin ja yleensä muoreista pystyy jo puhumaa ilman, että itku tulee silmään. Mutta Källi on edelleen monessa mukana ja sen persoonallisia tapoja ja ominaisuuksia tulee mieleen päivittäin. Jossain vaiheessa (ennekuin unohtuvat) aion kirjoittaa ylös muistoja Pumpulista.
Lumileikeissä Retku, Källi ja akka keväällä 2009.
Kuva Mikko Törmänen
Kommentit