Pientä taukoa oli meillä treeneistä, kun akka kävi lataamassa akkuja etelän auringossa.

1291829210_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Maspalomas marraskuu 2010

Hyisessä pakkasessa ajeltiin Hirmun kanssa tänään hallille ja pikkuneiti sai äitinsä Pompan päälle. Pitää ostaa sille oma Pomppa Messarista. Kuomat jalassa oli oiva juosta, ei tarennut vaihtaa lenkkareita. Kunnon agijalkineet.

Hanna oli tehnyt ohjatuksi treeniksi pienen hyppy-putki-hyppykuvion takareunaan ja teemana oli takaakierto. Hirmun kanssa en ole tehnyt vielä yhtään takaakiertoa, ollaan keskitytty vain oikein päin suorittamiseen ;) Mutta ihan liikkeellä ohjaten irtos hyvästi taakse ja hyppäs nätisti "syliin". Ei laitettu maahan palkkaa, kun muutenkin liikkuu luonnostaan melko matalana ja nenä eksyy helposti maahan. Hyvin meni näinkin. Rimat oli 35 cm. Vähän kankeammin kääntyy vasemmalle, tulee sellaista kuorma-autokäännöstä, mutta toimii. Oikea on tosi tiukka ja hallittu.

Toiseen päähän rakensin omatoimitreenin, jossa oli rengas, hyppyjä ja U-putki. Hypyiltä pääsi myös A:lle ja keinulle. Harkka sisälsi leijeröinti mahdollisuuden eli kolme hyppyä oli rinnakkain loivassa kaarteessa ja keskimmäisen hypyn saattoi jättää ohjaajan ja koiran väliin 1-3:lle ohjatessa. Tätä tein molempiin suuntiin ja myötäpäivä kaarre toimi paremmin. Vastapäivään kun koira jää ohjaajan oikealle puolelle ulkokaarteeseen, niin Hirmu selvästi himmailee enemmän. On epävarma tämän puolen ohjauksessa, vaikka yhtään ei olla tehty tokoa. Ei sitten ainuttakaan seuraamisaskelta koskaan eikä perusasentoja. Minä agi- ja paimennusfriikkinä kun haluan koiran, joka rennosti toimii molemmin puolin, ilman jatkuvaa katsekontaktia... Mistä lie oppinut? Näytelmätreeneistä?

Rengasta tehtiin naksulla ja muutama lähetys sinne myös hypyn kautta. Ja A:ta otettiin myös hypyn kautta, mutta kontaktilta ei jatketa vielä mihinkään. Haluan tehdä pitkään "ratoja" näin, eli että homma loppuu kontaktille. Ettei tule kiire poistua ja jatkaa. Sitten rengastreenien lomassa Hirmu karautti omatoimisesti keinulle. Ei olla menty sitä vielä koskaan ja ajatus oli aloittaa rauhassa avustajan kanssa keinutreenit vasta keväällä, jahka puomi on superkunnossa. Toisin kävi. Omatoiminen lentokeinu ja hämmästyneen näköinen kakara, kun "maa" yhtäkkiä katos tassujen alta. Ja sitten oli pakko tehdä keinua uudelleen, ilman avustajaa... Tuloksena kolminkertainen lentokeinu ja häntä heiluen kulkeva kakara. Ja minä kun luulin, että se on herkkä ja pehmeä! Katin kontit, äitinsä tyttö = rämäpää. Neljännellä kerralla se sitten malttoi jo kävellä rauhassa ja kuunnella stoppia.

Keinudraaman jälkeen oli pakko kokeilla vielä puomi. Ja taas oli akka varma, että varoo... mutta normilaukkaa karautti Hirmu puomille. Ekalla kerralla oli pieni niiaus matkalla, mutta yhtään ei hidastanut eikä himmallut. Ehkä se keinu ei ollut kamala ensinkään. Sen näkee sitten viikon kuluttua.