Joskus se, että tuntee hyvin koiransa ja kokee, että se on muuttunut kummalliseksi, pitää kutinsa. Jo loka-marraskuussa ihmettelin Hirmun uutta virettä agitreeneissä. Se ei tuntunut enää paineistuva muiden koirien haukkumisesta eikä omistajien äksyilyistä niille. Se oli kumman vapautunut. Moni olisi tästä varmaan erityisen ilahtunut, toki minäkin olin, mutta samalla myös tiesin, että ei tämä ole minun normaali Hirmu. Sen lisäksi on sattunut arjessa pari sellaista suurempaa tottelemattomuutta, jotka eivät ole yhtään Hirmun tapaisia. Se kun on hyvin nöyrä kaveri ja aina hyvin kuulolla. Kerroin epäilyni kotiporukalle jo joulun alla. Minusta Hirmu ei kuullut enää normaalisti ja muutos oli tapahtunut selvästi tässä alkutalvessa.

Tänään Hirmu kävi BAER-kuulotestissä Kaakkurin eläinklinikalla ell Sanna Kähkönen. Halusin tämän samaan saumaan steriloinnin saikun kanssa, sillä kuulotestiin rauhoitetaan ja siitä tulee dopingkarenssi. Etukäteen sanoin, että olisin ihmeissäni, jos sieltä ei mitään löytyisi. Olin varma kuulon alenemasta ja/tai toispuoleisesta kuuroudesta. Tulos oli BAER -/- eli Hirmu on kuuroutunut molemmista korvista. Ihan pientä aaltoa siellä oli molemmissa korvissa, mutta ei mitään suurta reagtiota ja etenkin matala äänialue oli ihan suoraan viivaa. Ei siis ihme, että haukku ei Hirmua enää ahdistanut, sillä se ei kuullut sitä enää.

Tässä ote rotumme JTO:sta: "Bordercollieilla on havaittu esiintyvän myös geneettisistä syistä johtuvaa aikuisiässä ilmenevää kuuroutta, jossa kuulo heikkenee voimakkaasti jo 3-5 vuoden iässä. Aikuisiässä ilmenevän kuurouden periytymismalli ei ole täysin selvillä, ja sitä tutkitaan yhä. Yleisin syy aikuisiässä ilmenevään kuurouteen on vanhuus, mutta kuuloaistielinten normaali ikään liittyvä rappeuma alkaa tyypillisesti vasta 8-10 vuoden iässä."

Hirmun elämä jatkuu tästä eteenpäin täysin normaalisti. Se on tähänkin asti pärjännyt ihan normaalisti, kulkee lenkit vapaana ja pitää hyvin kontaktia. Sen kuulona toimivat sekä Mahti että Retku ja metsässä jos Hirmu lähtee sille tyypilliseen riistanuuskutteluun, niin se löytää aina takaisin tutulle reitille. Ei sen perään ole tähänkään asti huudeltu.  Agilityä jatkamme jahka steriloinnista on kulunut vähintään 8 viikkoa ja ensi kesänä palaamme MEJÄ:n pariin, jossa toivottavasti pääsemme ylittämään myös kisakynnyksen.

Myös Hirmun täysveli Musti kävi tammikuussa kuulotestissä Eläinsairaala Aistissa ja sen kuulo on hävinnyt täysin vasemmasta korvasta eli tulos BAER -/+. Musti arjessa tämä kuulon puuttuminen ei ole näkynyt mitenkään ja ennen testiä Kaija oli sitä mieltä, että Musti kuuli täysin normaalisti. Nämä toispuoleiset kuuroudet on yleensä ilman testiä mahdotonta tunnistaa, sillä koira kompensoi puuttuvaa toisen korvan kuuloa toisella korvalla ja muilla aisteilla.

Myös rotuyhdistys on ottanut kuulotutkimuksen tämän vuoden teemaksi ja yhdistys tukee tutkimusta 20 euron verran. Sekä Mustin että Hirmun tulos on jo ilmoitettu jalostustoimikunnalle ja yhdistyksen tietokantaan. Hirmusta ilmoitin tiedon myös Hannes Lohen tutkimusryhmälle, jonne olemme antaneet verinäytteen jo yli 3 vuotta sitten.