Tämä viikko on ollut koko kasvattajaurani raskain. Ja koska kasvatustyöni perustuu aitoon rehellisyyteen koira-asioissa, niin kirjoitan tästä asiasta myös tänne blogiin. Jos vaikka voisin joskus olla avuksi tämän asian suhteen toiselle kasvattajalle. Netistä ei nimittäin tästä aiheesta juurikaan tietoa löydy ja nekin kokemukset, joita olen saanut muilta kasvattajilta kuulla, ovat aina sattuneet kummin kaiman kaverille, ei koskaan itselle.

Tämä voi olla sekava sepustus, mutta niin on ajatuksetkin monelta osin tämän asian tiimoilta.

Kinna puri pentua. Se on raaka ja raskas fakta. Heräsin maantain ja tiistain välisenä yönä vähän puolen yön jälkeen siihen, että Kinna huutaa ja Mega pentu huutaa. Tämä ei ollut mikään pieni kitinä, vaan ihan suora hätähuuto molemmilta. Niskaperseotteella sain Kinnan pois pennun kimpusta ja puolisen tuntia meni tilanteen rauhoittamiseen. Pentu huusi niin sydäntä särkevästi, että itku pääsi itselläkin. Ja Kinna oli myös aivan sekaisin. Pentu oli 8 päivän ikäinen. Kuuro, sokea ja täysin emästään riippuvainen. Ja emä oli ottanut siitä kunnon haukun. Tilanteen rauhoituttua soitin päivystävälle eläinlääkärille sekä parille luottoystävälle (kiitos ja anteeksi keskellä yötä häiriköinti). Pentu tyyntyi ja Kinnakin pysyi aloillaan kiinni pitämättä. Pennulla oli muutama tippa verta vasemmalla puolella kauluksessa ja veri oli tullut korvanlehden alapinnalta. Muuten pentu vaikutti olevan ehjä ja kunnossa. Vietin unettoman yön pentulaatikon reunalla tilannetta vahtien ja yön aikana pentu söi pariin otteeseen normaalisti ja vaikutti olevan täysin elinvoimainen.

Tapauksen analysointi ja jatkoselvittely alkoi välittömästi. Yön synkkinä hetkinä olin valmis vierottamaan Kinnan pennuista välittömästi ja hommaamaan ne keinoemolle. Tulin sitten siihen tulokseen, että Kinna saa vielä mahdollisuuden, koska minun on mahdollista valvoa tilannetta 24/7 ja niinä hetkinä, kun en itse ole paikalla, saan kotiin hoitajan. Kinna siis toimii jatkossa pennuille vain lypsyasemana ja pesulana, kuonokopan kanssa. Muutoin Kinnalla ei ole mitään asiaa pentujen luo. Ja neljännestä viikosta alkaen niiden sosiaalistamisesta vastaavat lauman muut aikuiset koirat.

Olen syyttänyt itseäni tapatuneesta, mutta parhaani mukaan olen asiat hoitanut ja mielestäni Kinnalle ei ole ollut mitään ylimääräistä stressiä. Se on viihtynyt meillä hyvin, ollut rento ja iloinen oma itsensä. Se on kanniskellut leluja ja leikkinyt Mahen kanssa. Mitään riitoja tai hammastenkiristyksiä niiden välillä ei ole ollut. Mahti väistää pelkästään katseesta, eikä tunge itseään pentulaan. Pääsiäinen oltiin ihan kotosalla. Hirmu ja Retku olivat edelleen juoksuevakossa vanhempieni luona, joten kotona oli Mahti ja Kinna. Perjantaina iltasella pentula muuti olohuoneeseen. Kävimme joka päivä pitkän lenkin metsässä ja päivittäin koirat olivat 2-3 h ajan keskenään kotona. Mahti makkarissa portin takana ja Kinna pentujen kanssa olkkarissa. Oman perheen lisäksi ei käynyt ketään vieraita, eikä muutenkaan ollut mitään muutoksia päivärytmiin tai arkeen.

Maantai iltana kävimme nukkumaan vähän klo 22 jälkeen. Kinna oli syönyt yhdeksältä, imetti pennut huolella ja kävimme vielä ulkona pienellä pisulenkillä. Noin klo 23.30 heräsin toisen pennun kitinään (nukuin makkarissa Mahtin kanssa portin takana) ja kävin pentulassa toteamassa Minin olevan hukkateillä toisella puolen pentulaatikkoa. Nostin pennun laatikossa nukkuvan Kinnan nisälle, sammutin valot ja menin nukkumaan. Ja heräsin sitten reilun ½ tunnin kuluttua siihen kauheaan meteliin. Tuolloin minulla ei ollut tarkkaa kuvaa, mitä oli tapahtunut.

Keskiviikkona päivällä tilanne toistui ja se tuli nähtyä vierestä, joten tilanne selveni. Toki tässä kohtaa ei päässyt tapahtumaan mitään suurempaa, sillä Kinnalla oli kuonokoppa. Mutta tuo tapatuma selvittää myös yön kulkua. Kinna ei kestä pentujen kitinää ja menettää malttinsa. Iso pentujan syö ja syö. Sillä on varmasti mahanpuruja, sillä sen kasvuvauhti on ollut miltei 100 g/vrk. Ja kun Kinna on oleillut hyvin tiivisti pentulassa, on tarjontaa liikaa. Syönnin lopuksi pentu itkee, kitisee ja hakee nukkumapaikkaa. Se möngertää emän housukarvoissa ja hännässä, pyrkii kylkiä pitkin selän päälle ja vinkuu. Kinna ei kykene käsittelemään tilannetta, menettää malttinsa ja yrittää purra pentua. Kun pentu purusta (keskiviikon tapauksessa kuonokopan voimakkaasta törmäyksestä) alkaa huutamaan suoraa huutoa, Kinna sekoaa ja yrittää saada pennun hiljaiseksi hinnalla millä hyvänsä. Sen sijaan, että se poistuisi tilanteesta, se käy pennun päälle.

Varmuuden vuoksi Kinna laitettiin heti yöllä (ma-ti) kipulääkkelle (Rimadyl 50 mg 2 kertaa päivässä). Sillä ei kuitenkaan ollut kuumetta, leikkaushaava oli siisti ja emätinvuoto on hyvin vähäistä. Pentulan ulkopuolella se oli täysin oma itsensä. Torstaina Kinna kävin eläinlääkärillä tarkistuksessa, siltä otettiin pieni verenkuva ja kalsium-arvot. Tulehdusarvot olivat normaalit, samoin kalsium-arvo eli kalkinpuutteista ei kärsi. Vatsassa ei minkäänlaisia aristuksia ja muutenkaan eläinlääkäri ei saanut mitään kipuiluun liittyvää reagtiota koirasta irti. Pennun korva oli parantunut hvyin, rupi siinä on. Ei laitettu sitä antibioottikuurille tässä vaiheessa, kun vaikuttaa olevan kunnossa. Seurataan tilannetta ja aloitetaan lääkitys vain, jos tarvetta ilmenee. Eli mitään elimellistä tai kivusta johtuvaa syytä puremiselle ei löytynyt.

Meidän elämä pentulassa jatkuu nyt toisella tapaa. Kinna nukkuu kanssani yöt makuuhuoneessa ja kello on soimassa (alkuviikosta 3-4 h välein, nyt enää 5-6 h välein) yöllä ja käymme yhdessä syöttämässä pennut. Kinnalle laitetaan kuonokoppa ennen pentulaan menoa ja istun itse lähellä vahtimassa tilannetta koko ajan. Suhinamaidon jälkeen koppa otetaan hetkeksi pois, jotta Kinna saa putsata pennut. Tämän jälkeen koppa uudelleen päälle ja valvonta vieressä jatkuu siihen asti, kunnes pennut lopettavat syömisen. Mikäli jompi kumpi pennuista yhtään alkaa kitisemään tissillä enemmän, käskytetään Kinna pois pentulasta. Pentulan ympärillä on nyt kompostiverkkoaita, joten suoraa pääsyä Kinnalla ei ole sinne lainkaan. Saa kuitenkin muutoin hengata vapaasti koko asunnossa, eikä itseasiassa edes pyri enää omatoimisesti pentulaan.

1292164_10152391163014295_66028550521562
Karu fakta meidän arjesta nyt.

Mikä tässä projektissa meni pieleen? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Vapaaehtoisesti lapseton ystäväni lohdutti, että kaikista ei ole äidiksi, mutta koiralla ei ole vapautta asiaa itse valita. Faktahan on se, että Kinna ei ole enää jalostusnarttu. Jahka tämä projekti saadaan maaliin, se jatkaa elämäänsä rakkaana lemmikkinä ja harrastuskoirana. Äidiksi se ei tule enää koskaan. Ja huolella mietin myös, onko näistä narttupennuista vielä sukua jatkamaan. Agressiivinen Kinna ei ole, mutta analyysini mukaan uskoisin pohjimmaisen syyn olevan voimakkaan dominanssin. Minun tuntemani Kinna ei väistä muita koiria konfliktitilanteissa. Itseasiassa se väistää myös arjessa olemattoman vähän omiin koiriini verrattuna ihmistä. Sillä on asittava tapa painostaa katsellaan muita koiria ja saada ne väistämään sitä. En ole nähnyt sen osaavan kääntää toista poskea, enkä poistuvan tyylikkäästi paikalta, jos olisi riita tulossa. Meille tullessaan se painosti mm. 9½v. Retkua, siinä onnistumatta. Tässä kohtaa se toimii pennulle täysin väärin. Pentu ei koskaan uhkaa tai painosta sitä, Kinna voisi mainiosti ja täysin kasvojaan menettämättä poistua paikalta. Ja fakta on myös se, että mitä isommaksi pennut kasvavat, sitä äänekkäämmäksi ja vaativimmiksi ne käyvät ja konfliktin vaarat lisääntyvät. Ja sitä Kinna ei tule kestämään. Sillä muidenkin aikuisten koirien mielestä koiranpennut ovat melko rasittavia. Ero on vaan siinä, että selväpäinen emä ei pure pentua vahingoittamistarkoituksessa, oli tilanne mikä hyvänsä.

Keisarinleikkauksesta johtuen Kinnan hoitokäyttäytyminen ei alkanut normaalisti. Se oli nukutuksesta herätessään sekaisin, lääkitty ja kipeä. Ja siinä piti sitten hoitaa pennut, joista sillä ei ollut mitään kokemusta. Kuonokoppa oli käytössä jo su-ma pentujen syntymän jälkeen, sillä pariin otteeseen Kinna murahti pennuille, niiden seikkaillessa mahan alta muualle, kuin nisälle. Istuin tuolloin toki jatkuvasti vahtimassa vieressä enkä mitenkään huolestunut moisesta. Aina emältä vie aikansa, ruveta äidiksi. Varsinkin keisarinleikkauksen jälkeen. Nasta-mummon muistan juosseen muristen karkuun ensimmäistä pentuaan, se rupesi äidiksi vasta toisen pennun synnyttyä. Tiistaina (pennut 2 vrk) sitten Kinnan hoitokäyttäytiminen alkoi ja se oli jopa niin innokas, että jouduin rajoittamaan sen nuolemista. Pennut nimittäin olivat märkiä ja viluisia, kun Kinna jatkuvasti putsasi niitä. Tämä asettui päivässä normaalille hoitotasolle ja ke-ma ajan Kinna hoiti pennut todella hyvin ja tunnollisesti. Yöt se käytännössä nukkui pentulassa ja pennut imivät tunnin parin välein ja nukkuivat sen kyljessä. Päivällä Kinna oli ajoittain jo poissa pentulasta ja hengasi muualla asunnossa, mutta kävi kyllä ahkeraan pentulassa syöttämässä ja putsaamassa kaksosia. Mitään varoituksia se ei käytöksestään antanut tässä vaiheessa, vaan minulla oli 100% luotto siihen. En kertaakaan nähnyt mitään epäilyttävää käytöstä enkä kuullut ainuttakaan murahdusta.

Pennut voivat hyvin. Niillä on turvaa, lämpöä ja seuraa toisistaan. Akka istuu kaiken vapaa-aikansa pentulaatikossa niitä palluttelemassa ja Kinna tarjoaa ruuan ja putsauksen. Kitinääkin on nyt aiempaa vähemmän, kun ruokaa tulee rajoitetummin ja syöttöjen välissä on selvät masua rauhoittavat tauot. Jahka sankarit tästä kasvavat, niin sekä Retku, Hirmu että Mahti odottavat innolla pääsyä niiden laumaan.

Laumaeloon tämä tapahtuma ei ole mitenkään vaikuttanut. Retku ja Hirmu palasivat eilen kotiin juoksuevakosta ja lauma on yhdessä sulassa sovussa. Kinnan käytös ei ole ennen tai jälkeen tapatuman muuttunut muille koirille mitenkään. Se ei edelleenkään ole agressiivinen eikä se syö ohikulkevia koiria välipalaksi. Eikä sen kanssa tarvitse sen kummemmin jännittää tai varmistella muiden koirien kohtaamista. Se on rento oma itsensä ja hyväntuulinen kaveri. Sen äitiys ei nyt mennyt ennakko-odotusten mukaisesti, mutta elämme tämän tilanteen kanssa ja pärjäämme kyllä. Päivä kerrallaan.

Toivon mieluusti saavani kommetteja, kokemuksia ja ajatuksia asiasta joko tähän blogiin tai suoraan sähköpostilla miia(a)muttaburra.info

**************************************  L I S Ä Y S  3.6.2014   **********************************
Pentujen ollessa reilun 6 viikon ikäisiä, todettiin Kinna-emällä välikorvan tulehdus. Tässä mahdollinen syy Kinnan käytökseen. Jo ennen synnytystä ihmettelin satunaisia ravistelukohtauksia ja epäilin, että korvakäytävässä on ajoittan karvat huonosti. Ulkokorva oli kuitenkin siisti ja hajuton, joten korvatulehdusta sillä ei osattu epäillä. Tämän eläinlääkäri tarkisti sekä keisarinleikkauksen yhteydessä että puremisen jälkeen eläinlääkärin tarkistuksessa. Ja nämä Kinnan pennulle kilahtamiset on usean ihmisen toimesta huomattu yhdistyneen pennun ääntelyyn. Neuvoinkin koiranhoitajia täällä kotona aina, että Kinna pitää komentaa pentulasta heti pois, jos pennut käy syönnin jälkeen vinkumaan. Ilmeisesti tietyllä taajudella tullut kimeä vikinä kävi sen korviin. Kinnan levottomuutta esiintyi myös pentulan ulkopuolella, kun pennut ääntelivät pentulassa. Se ei pyrkinyt pentulaan, mutta oli levoton ja kiihtyi. Varmuutta tästä emme toki koskaan saa, mutta tämä olisi luonteva selitys, miksi muuten hyvin äidillinen ja rento koira kiihtyi pentujen vikinästä niin, että puri omaa pentuaan.