Tiistai taas ja litilätipäivä. Muorit jäi nyt kotiin ja ajeltiin Retkun kanssa kahdestaan Virpiniemeen. Pimeässä metsässä kulkiessa jäätiin ihailemaan taivasta, joka oli täynnä tähtiä. Kaupungin valoissa näistä näkyy vain noin puolet, ne suurimmat. Kylläpä oli kaunista.

Annika oli suunnitellut meille kimurantin hyppykuvion, jota jauhettiin ja jauhettiin. Onneksi Eepu kestää toistoja :-) Akka ei meinannut saada rytmitystä millään toimimaan ja kun ohjaus oli epävarmaa, niin koira jäi välillä rukkasiin eikä irronnut mihinkään. Kepit meni hyvin ja hypyillä tuli vain yksi rima alas. Väärään putken päähän mentiin monta kertaa eikä se hyppykään aina ollut just se oikea. Tulipa hiki, mutta kyllä me taisteltiin kuvio läpi. Monen erilaisen ohjausvaihtoehdon kokeilemisen jälkeen.

Toisessa päässä tehtiin omatoimisesti hyppy-A-hyppy kuviota siten, että A:n alla oli U-putki. Tämä oli helppoa ja mukavaa meille, meni aina oikein. Ja kontatki on hyvällä mallilla. Käyntiin Retkun kanssa tekemässä myös keinu yksittäisenä esteenä ja lisäksi naapuriryhmän puolella puomi kertaalleen. Oli kyllä sellainen superpalkkapuomi, että mitenpä siihen suhtautuisi? Nopea puomi, tarkka kontakti ja siitä Retkulle lypsykumi palkaksi suuhun. Ja sitten akka käänsi selän ja lähti poistumaan radalta, niin koira kirmas lelu suussa puomin takaisin päin. Pysähty hienosti kontaktille, pudotti lelunsa eteensä maahan, nappasi sen kehusta taas suuhun ja poistui paikalta kuin naama hymyssä ja lelua tappaen. On se hassu! No hyvin se meni noinkin.