Sanomattakin selvää, että vieläkin naurattaa tuon blondin meno :) Olimme kisaamassa oman seuran kisoissa yhden startin verran, tuomarina Eija Berglund. Rataprofiili ei ollut oikein meidän mieleen, kun kepit oli jo kakkosesteenä. Itellä oli ajatus, että Maire Masentuja löytyy taas ja koko radan vire menee siinä jo alkuradasta. No, aina voi yllättyä positiivisesti... Käytiin kiertään Haukkis verryttelyksi koko lauman kanssa ja kun hain Hirmun autosta rataantutustumisen jälkeen, se oli jo ihan täpinöissään. Hyppi vasten ja tarjosi leikkiä. Hallissa se alkuun taas vähän paineistui, mutta verryttelyesteillä kulki kivasti ja leikki ihan vapautuneesti. Omaa vuoroa odottaessa näin, miten Hirmun kuormitus kasvoi. Meitä ennen oli kumeasti haukkuva kelpie ja meidän jälkeen villisti haukkuva mali. Ei siis mitkään ihanneasetelmat. Kauhea meteli ja Hirmusta näki, että sitä otti päähän. Sain sen kuitenkin leikkimään kevyesti lähtökarsinassa, pitäen lelun vain itellä. Remmiä pois ottaessa Hirmu heitti selälleen.. Joten jotenkin oli itellä semmoinen olo, että se on ihan lapanen taas, eikä kulje mihinkään. Onneksi olin väärässä :D

https://youtu.be/imtvbbh2h74

Joku toinen voisi harmistua moisesta kurittomuudesta, mutta minä olin ihan intona ja nauratti vaan. On tätä kaivattukin. Jes. Agi-Hirmu on löytymässä jo kisosissakin. Tuota se meno on ollut jo pidempään treeneissäkin. Röyhkeää ja vähän villiä. Vähän on ratti vielä hakusessa, mutta jahka tuosta saamme kaikki palikat natsaamaan, niin kyllä kulkee. Ne kepit sössin ihan ite, lähtemällä liian nopeasti ohjaukseen seuraavalle esteelle.

Kuulkaas: tehty työ kannattaa! Koskaan ei kannata luovuttaa, vaikka tämän blondin kanssa se on ollut monta kertaa mielessä. Kovin on ollut mutkainen, mutta kehittävä matka tämän koiran kanssa, mutta uskon edelleen, että se on hyvin lupaava agikoira, vielä melkeen 6v. iässäkin <3.