Oman seuran kisat Haukkukeittaassa olivat samalla viimeiset ulkokisat. Myös treenit siirtyivät kisojen jälkeen halliin. Eikä mihin tahansa halliin, vaan meidän seuran uuteen ja omaan lämpimään halliin KLIK. Kyllä kelpaa! Marraskuussa sitten kisataan jo tuolla.

Alkuperäinen tuomari kisoissa oli Anne Viitanen, mutta suuresta kilpailijamäärästä johtuen varatuomariksi oli kutsuttu Eeva-Liisa Pohjanen. Ja täytyy kyllä sanoa, että viikonlopun radat eivät kyllä kauheasti agilityn iloa antaneet eikä tuloksilla juhlittu. Menin viisi rataa ja saimme viisi hylkyä. Ja kyllä, tein virheitä ja syyllinen löytyy peilistä, mutta silti tuota vääntöä ja kääntöä oli kyllä laitettu joka väliin.

Hirmun kanssa on koko syksy haettu nyt uutta asennetta ja oikeaa fiilistä radalle. Se kun lukkiutuu etenkin pujottelussa kisatilanteessa ja käy rauhoittelemaan. Olen saanut sen jo leikkimään ennen radalle menoa ja nytkin se onnistui, kun pysyin vähän syrjemmällä ja tulin lähtöalueelle vasta juuri ennen omaa vuoroa. Mutta kun rata alkoi tiukoilla käännöillä ja takaakierroilla ja pujottelu oli heti alussa, niin siihenhän se meidän meno tökkäsi. Nappasin lelun taskusta ja jatkoin rataa kisanomaisesti tämän jälkeen. Tuomari puhalsi meidät pihalle, jouduin puhutteluun ja tästä käytöksestä tuli merkintä tuomarikertomukseen. Kyllä, myönsin virheeni. Mutta valitettavasti tällä hetkellä tämä koira vaatii tämän, muuten emme saa kisalukkoja auki. Ja minusta kakkosluokassa tämä pitäisi olla vielä sallittua. Koiraa ei kuitenkaan palkattu radalle, enkä jäänyt mihinkään hinkkaamaan. Treeneissä Himu kyllä rallattelee kepit ja kaikki muutkin kuviot, ilman ongelmia.

Syntirata:

Mahtin kanssa fiilistä piti kyllä hakea, meinas oma harmistus pilata koko päivän. Mutta jostain metsälenkiltä se menohalu sitten löytyi ja saimme mukavan tsempin radalle.

Ekat kiemurat tässä. Tuo alun pujottelu oli jotenkin koiralle vaikea hahmottaa, Mahti katseli vain suoraan takana olleita esteitä. Ja ei vaan taivu tuo takakulman "katiska" meiltä, kun ei ole suuntakäskyjä:

Jälkimmäisellä radalla hukkasin itse koiran persjättöön putkella ja sitten kun niitä virheitä tulee, niin se kertautuu.

Sunnuntaina kisaamassa oli vain Mahe. Hyppyradan keppien jälkeinen elämä oli meille liian vaikea kuvio, niimpä mun ennakoinnista Mahe jätti kepit kesken ja sitten loppukiemurasta mulla jäi yksi este saattelematta kunnolla takaakiertoon, joten hyppy jäi välistä ja hylky.

Hypärillä jäi kepit taas kesken ja takakulmassa yksi hyppy tultiin ohi, joten hylky kun oli jo alla, niin oikastiin maaliin vähän suorempaa reittiä. En kyllä vieläkään tiedä, miten olisin ohjannut A:n alla olleen putken jälkeisen hypyn takaakiertona...

Agimotivaatio oli kyllä tämän kisarupeaman jälkeen nollassa tai ehkä jopa pakkasen puolella. Pidetään nyt vähän kisataukoa ja haetaan treeni-ilottelun kautta uutta nostetta uralle.

DSC05949-normal.jpg
Tarkkana ku porkkana. Kuva (c) Sari Eskelinen