Viikko on taas vierähtänyt. Retku leviää ja masu laskee. Jotenkin tuntuu, että se on vähintään saman kokoinen, kuin ekassa tiineydessä kaksi vuotta sitten. Tisut on isot kainaloita myöten ja kylkiluiden takaa masu jo roikkuu. Ruokinta vaihdettiin tänään kolmeen ruokakertaan päivässä. Ja silti on nälkä koko ajan. Matokuuri (Axilur 10 päivää) alkoi perjantaina.

1259052510_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1259052528_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1259052545_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Laumajärjestys on nyt sellainen, että kun koirat jäävät kotiin keskenään, menee Källi makkariin portin taakse. Siellä se nukkuu rennosti sängyn alla tai päällä omassa rauhassa. Torstaina Retku kävi Nastan päälle, kun annoin koirille puruluut ja olin ite ovella menossa. Näkyy tuo ruoka kiristelevän nyt hermoja, nälkä on ihan valtaisa. Niimpä piiput jää nyt lähtiessä saamatta.

Källin vointi on ollut vaihtelevaa. Välillä on tosi hyviä päiviä, on reipas ja leikkisä. Mutta sitten välillä on tosi hitaita päiviä, koira on sisäänpäinkääntyneen oloinen ja ajoittain myös levoton. Källiähän ei voi lääkitä esim. kipulääkkeellä, sillä sen munuaiset eivät sitä välttämättä kestäisi. Se ei ole myöskään saanut tänä syksynä enää matokuuria, ettei turhaa kuormiteta vajaasti toimivia munuaisia millään ylimääräisellä. Jotenkin sitä toivoisi, että voinnissa tulisi joku selvä muutos ja tietäisi, että lähdön aika on käsillä. Nyt mennään päivä kerrallaan ja Källin ehdoilla. Nämä pitkät jäähyväiset tuntuvat kovin raskailta ja tarkkailu ja huolehtiminen on päivittäistä. Kyllä tässä on jo monet itkut itketty ja jotenkin Källi tuntuu itse valmistelevan eroa meihin, kun siihen on välillä vaikea saada kontaktia. Selvästi Källin heikkeneminen näkyy myös lauman tasapainossa, ei meillä aiemmin näitä rähinöitä ole ollut.