Saimme keskiviikkona tuomarivieraan Englannista. Lee Gibson kouluttaa OKK:n koirakoita ke-pe ja sitten tuomaroi meidän kisat la-su. Olimme Retkun kanssa hänen koulutuksessa torstaina aamuryhmässä. Lee itse kisaa kolmella bordercolliella, joista kaksi vanhempaa ova tasolla 7 (ns. valioluokka) ja nuorin koira tasolla 5.

Leen ohjaus perustuu enimmäkseen lähettämiseen, vastaanottamiseen ja oikeaan sijoittumiseen radalla. Hän ei juurikaan juokse koiran mukana ja haltuunottoja ei tehdä, vaan koira opetetaan kysymään ohjausta ohjaajan avautuessa. Eli hartialinja on koiraa kohti, kädet alhaalla ja ohjaajan asento rento. Hän opettaa koiralle vahvat estekäskyt (suulliset) ja myös kontakteilta poistuminen tapahtuu vain suullisella käskyllä.

Tämä poikkeaa kovasti siitä, mitä me ollaan Retkun kanssa opeteltu. Mikko etenkin on opettanut akan liikkumaan ja kun Retku kestää sen erinomaisesti, niin meidän tulokset ovat perustuneet enimmäkseen siihen. Paimennuksessa taas koira on opetettu, että ohjaajan ollessa kohti koiraa, se hidastaa ja tällä paineella saadaan se ulommaksi ja kauemmaksi. Eli osittain asiat meni tässä kohtaa jo ihan ristiin.

Torstaina Retku meni ihan hyvin. Olihan se rauhallisempi ja hiljaisempi. Selvästi joutui kovasti miettimään ja käyttämään päätään, että mitä tarkoitetaan milläkin ja miten kuuluu reagoida. Hyppyneliöissä kaikki meni ok, vaikka tarvittiin hirmuinen määrä toistoja. Akan selkäytimeen ei meinannut millään mennä, että liikaa ei saanut saatta eikä ottaa vastaa (peruttaminen ehdoton no, no) ja kädetkin piti puottaa välillä pois.

Treenit oli kuitenkin niin lyhyitä ja suht helppoja, että selvittiin kyllä. Lelua piti käyttää, että Retkun sai avautumalla kääntymään ja katsomaan, muuten yritti lukea (olemattomasta) vartalo-ohjauksesta seuraavan esteen.