Pidettiin mukava talvilomanen Tallinnan reissun merkeissä. Äiti lähti mukaan kenneltytöksi ja matkattiin oikein pitkän kaavan kautta ja oltiin kolme yötä hotellissa. Mukaan reissuun pääsi nuoriso eli Hirmu ja Mahti. Ja Retku puolestaan pääsi Sarmolaan hellittäväksi. Sopivasti Hirmun juoksukin ehti ohi ennen matkaa, joten sulassa sovussa saatiin reissata.

Perjantaina ajo Oulusta Vantaalle ja majotuimme Flamingon hotelliin. Kyllä piti taas Lahden jälkeen ihmetellä etelän ihmisen ajotyyliä. Lunta tuiskutti, näkyvyys oli olematon, liikennettä paljon ja tie liukas. Kyllä siinä kelissä kuuluu vähän kaasua keventää, mutta nämä maanteiden ritarit painaa 100 km/h lasissa ja roikkuu muutaman metrin päässä edellisen perässä. Huh, huh. No onneksi pääsimme turvallisesti perille ja illan päälle vähän shoppailua ja evästä Jumbosta. Ja koirien kanssa ulkoilukin oli oikein kivaa, kun Helsingissä täysi talvi: lunta ja puhdasta.

Lauantaina aamupalan jälkeen ajo Länsi-Satamaan ja Tallinkin Starilla autopaikalla yli. Kahden tunnin matkan koirat nukkuivat autossa ja paljon olikin koiramatkalaisia reissussa. Tallinnassa ajettiin ensimmäisenä hoitamaan madotukset kuntoon Tiina Toometin klinikalle. Kokonaiset 5 eur/koira maksoi leimat passeihin, kun matolääkkeet meillä oli omasta takaa mukana. Sitten suuntasimme tsekkaamaan näyttelypaikan valmiiksi ja menimme ostoksille viereiseen Rocca al Mare -kauppakeskukseen. Olimme suunnitelleet kävelyretkeä keskustaan ja vanhaan kaupunkiin illaksi koirien kanssa, mutta keli oli niin surkea (räntäsade ja rapa roiskui) että ajoimme hotellille ja makoisan keittobuffetin (4,50 eur) jälkeen jämähdimme huoneeseen. Hotelli Tallink Express oli taas mukava paikka koirien kanssa. Hyvästi ulkoilumaastoa heti parkkipaikan takana ja vaikka koiravieraita paljon olikin, mitään häiriöitä ei ollut. Rauhassa saimme yömme nukkua ja koirat olivat kyllä reippaita matkalaisia.

Sunnuntaina pakattiin kaikki kimpsut ja kampsut autoon ja aamupalan jälkeen näyttelypaikalle. Kehät olivat pienet, mutta muuten oli mukavan väljää. Saimme leirin oman kehän reunalle, ihan tuomaripöydän läheistyyteen ja pääsimme lähietäisyydeltä seuraamaan kehän kulkua. Empä ole aiemmin tiennyt, että kelpie voi olla pöydällä arvosteltava rotu ;) Muutenkin meidän tuomari (Lyubov Terenteva, Russia) tuntui olevan melkoinen "rouva Tuomari". Puuttui kehän pyörittämiseen jatkuvasti ja mm. kehään piti saapua ja sieltä poistua ainoan portin kautta, vaikka kehät olivat ihan vaatimattomalla muovinauhalla rajatut ja portti oli ruuhkaisimmassa paikassa katsomon edessä. Yli tai ali "aidan" ei saanut kulkea.

Harjasin molemmat koirat läpikotaisin, pesuhommat olikin tehty jo torstaina kotona. Ensimmäistä kertaa sain nyt kehätoimitsijan kimppuuni. Tulivat tutkimaan, mitä koiran turkkiin suihkitaan pullosta. Ihan oli Tallinnan vesijohtovettä. Ja vettä parempaa "muotoilutuotetta" en ole bc:n turkille vielä löytänyt. Harjaus kosteana on paras tapa saada villat ojennukseen. No hyvä kun tarkitetaan. Tosin viereisessä leirissä täti suoristi silkkiterrierin turkkia suoristusraudan ja muotoilunesteen kanssa... Pienet verryttelyt molemmille koirille käytävällä ja sitten kehään.

Koiria oli ilmoitettu meidän rotuun 12 kpl ja kaikki koirat olivat Suomesta. Mahti avoimessa luokassa kahden kilpakumppanin kanssa.  Eka muutama kierros ympäri ja sitten Mahti ensimmäisenä yksilöarvosteluun. Tässä vaiheessa tuomari rupesi selittämään jotain kehätoimitsijalle venäjäksi ja meidät jätettiin siihen pöydän eteen nököttämään. Hetken jo mietin, että tulinko väärällä vuorolla kehään vai mikä show tässä nyt on. No tuomari lähti hakemaan kaksi kilpakumppania takas kehään eli kukaan luokan koirista ei saanut poistua kehästä kesken arvostelun. Ei, vaikka nämä kaverit odottivat vuoroaan heti nauhan takana kehän reunalla... Huoh. Ei ollut varsinaisesti mieltä ylentävää, tuomari tuskin vilkaisi Mahtia. Kävi pikaseen hampaat kattomassa ja koitti pallit. Muuten koiraan ei koskettu, eikä askeltakaan liikutettu yksilöarvostelussa. Eli eipä se haitannut, vaikka kehä oli ahdas ja muut odottivat kehä sisäpuolella ;) Mahelle ERI ja sitten kilpailuluokassa sija 2. SA:n kera. Paras uros kehässä avoimet urokset voittanut Juri kärkeen, Minnan Jarre valioluokasta toiseksi ja Mahelle PU3 sija.

Nartuissa Hirmulla avoimessa luokassa useampi kilpakumppani ja meinas olla liikuttaminen aika mahdotonta, kun kehä oli niin pieni. Onneksi Hirmu ei vedä hinassa, se siitä vielä olisi puuttunut, kun alusta oli liukaskin. Yksilöarvostelussa taas kauheasti oli tuomarilla asiaa kehätoimitsijalle venäjäksi, mutta ei mitään hajua mistä ne puhui. Ei kelvannut Hirmu, sai EH:n. Minä olin kovin tyytyväinen pieneen punaiseen. Se oli nyt melko rento ja tyytyväisen oloinen kehässä, vaikka ei se näytelmistä erityisesti perusta. Minnan ihana Tazma voitti nartut ja sitten vielä poikansa ROP-kehässä. Narttujen CACIB meni Tazman Huippu-tytölle. Onnea vielä kovasti!

Näin oli näyttely käyty ja vähän jäi semmonen EVVK kuva koko hommasta. Onhan se näytteelleasettajaa kohtaan vähän tylyä, kun tuot pestyn ja kammatun koiran tuomarille arvosteltavaksi ja hän hädin tuskin vaivautuu katsomaan koiraan päin. Kaikki muu tuntui olevan tärkeämpää, kuin koirien arvostelu ja niiden ulkomuotoon ja liikkeisiin perehtyminen. Kaiken kruunasi vielä arvostelut, jotka olivat venäjäksi kyriilisin kirjaimin ja näyttelypaikalla ei ollut minkäänlaista käännöspalvelua. Ei edes tiedä, mikä niissä koirissa oli vikana.

Pieni huoltotauko tässä välissä ja sitten joku näyttelyn järjestelytoimikunnasta tuli minua puhuttamaan ja pyysi koiria harjoitusarvosteluun. Mahtihan oli tämmöisessä virolaisille tuomareille jo Messarissa ja nyt heillä tuomarikoulutus jatkuu. Eli pari uutta tuomarikokelasta halusi bordercollieta nähtäville ja siirryttiin näyttelykehistä vähän syrjään semmoiseen huoltokäytävään Mahtin ja Hirmun kanssa. Liikuttaa siellä ei mahtunut lainkaan, joten koulutus meni ihan pönötykseksi. Eikä ihan kauhean korkealle nouse arvoasteikossa tuo heidän tuomarikoulutus, kun kuulemma kolmella koiralla saa tuomarioikeudet... Vähän toisenlainen pikakurssi, kuin meillä Suomessa.

Me purettiin leiri ja ulkoilutettiin koirat ja pienen kauppareissun jälkeen suunnattiin satamaan. Päivälaivalla yli Suomeen ja rentoa porukkaa oli koirat autossa. Se on mukava paikka matkustaa. Myös lämpötila autokannella oli oikein sopiva ja ilma raikas (laiva m/s Star). Helsingissä iltasella meni tosi kauan päästä laivasta ulos ja sitten vielä jonotus ruuhkassa pois satamasta. Ajettiin väsymystä uhmaten Jyväskylään asti ja uni korjas kyllä kaikki Laajavuoren hotellissa ihan ennätysajassa. Olipa se pitkä päivä.

Maantaina sitten uusin silmin viimeinen rutistus Jyväskylästä Ouluun. Toki ennen kotimatkaa käyviin vielä vähän shoppailemassa (ja poistuttiin maalaiset paikallisesta parkkitalosta maksamatta..) ja muutama kukkakin kuormaan vielä mahtui Plantagenista. Auto oli kyllä takapenkin osalta täynnä ku Turusen pyssy. Onneksi kuskille ja koirille tilaa oli kuitenkin mukavasti. Hyvä reissu ilman kommelluksia ja koirille 10 pistettä ja papukaijamerkit. On ne kyllä mahdottoman mukavia matkakavereita. Asettuvat taloksi joka hotelliin ja ulkoilut on helppo hoitaa vieraassakin paikassa. Ehkä lähtään toistekkin, jos vaikka parammalla menestyksellä vielä joskus?