Tänään tuli todistettua se, että Källi ei todellakaan näe mitään pimeässä mitään. Muorit pääsi matkaan Retkun agitreeneihin Virpiniemeen ja siellä on todella pimeää. Meillä ei ole hallin pihassa ainuttakaan valoa ja hallin kankaan läpi ei kajasta valoa ulos yhtään. Niimpä ainut valo on auton valot parkkiskalla ja taskulamppu metsässä. Ja naapuritallilta kajastaa olematon valo. Mentiin metsään lenkille ennen treeniä ja en meinannut saada Källiä parkkiskalta mukaan. Metsässä se teki tarpeensa polulle eikä yhtään uskaltanut pois polulta. Lampulla piti näyttää reittiä kokoajan, muuten muori jäi paikoilleen patsastelemaan. Takas tullessa muori kulki nenä kiinni lahkeessa jalkojen takana.

Treenien jälkeen lähettiin uudelleen metsään ja tallin valot oli jo sammutettu. Eli oli vielä pimeämpää. Nyt muori teki täyden stopin ja se piti kantaa metsän reunaan. Se oli ihan lukossa, eikä uskaltanut liikkua mihinkään. Kävi kiltisti käskystä pissalla ja odotteli paikoillaan, kun Nasu ja Retku kirmasivat aikansa. Sitten kävin hakemassa muorin kainaloon ja kannoin takaisin autolle. Ja autossa turvassa supatin sen korvaan, että enää koskaan sen ei tarvitse lähtä mukaan pimeään metsään. Kun se ei kuule kunnolla ja hämäränäkö ei pelaa, niin ihmekkö tuo, jos on kummissaan pilkkopimeässä, vieraassa metsässä. Jatkossa Källi saa jäädä kotiin tai autoon odottamaan.