Tiistaina paikallisen K-Raudan pihaan kokoontuivat Hirmu, Reko ja Syyti. Oltiin porukalla ekassa mätsärissä ja vähän piti järjestäjien kesken sumplia, että saatiin kullekin pariksi joku vieras koira. Ei pitäs ilmottautua tiskille peräkanaa :)

Hirmun kanssa ollaan kyllä treenattu luvattoman vähän nättinä olemista. Seisomista on tehty muutaman kerran kotona naksulla ja narussa tuo kulkee arkena oikein nätisti. Mutta ei sen kanssa voi yhtään juoksuaskelta ottaa, sitten menee kyllä kenguruloikaksi. Hampaita on kateltu tuttujen kesken ja kopelointiahan Hirmu rakastaa, ainut vaan että se haluais heittäytyä aina selälleen rapsutettavaksi.

Hirmua vähän jänskätti tilanne jo verkassa, mutta ihanasti se oli kuulolla. Seisoi hyvin, mutta ei sillee rennosti, vaan jalat jäi kasaan mahan alle. Palkkasin sitä kuitenkin tästä, tärkeintä nyt tässä vaiheessa, että ylipäätänsä seisoo (=pysyy paikoillaan, ei istu eikä makaa). Ja kyllä se jaksoikin napottaa pitkään ja heiluttaa häntää akalle. Jalkojen siirtämistä ollaan kotona treenailtu, mutta sitä ei vielä kisatilanteessa kokeiltu. Annoin seistä omassa mallissaan.

Yksilöarvostelussa Hirmu seisoi nätisti ja esitti korvansa kans. Kopeloinnissa jännittyi vähän, mutta seisoi omilla jaloillaan. Selän ja pyllyn kopelointia pitää muistaa harjotella vieraiden kanssa lisää, ei riitä pelkät hampaat. Liikkuminen ei meiltä oikein onnistunut, jos akka kävelee, niin vauhti on pennulle huono. Mutta juosta ei voi, sitten menee laukalla ja hyppelyksi. Onneksi tässä on vielä aikaa treenata ennen ekaa pentunäyttelyä.

Reko esiintyi todella kauniisti ja maltilla. Ja Syyti näyttelyn nuorimpana onnistui kans hienosti. Reko sijoittui sinisten pentujen toiseksi isossa kehässä ja sain ison kasan palkintoja. Hirmu ja Syyti saivat mukavaa kokemusta, sitähän me lähdettiin hakemaankin.

Kehien jälkeen pakattiin koirat autoon ja ajettiin Tahkikselle kimppalenkille. Sääskiä oli ilma sakeana, joten ei voitu pysähtyä yhtään leikkimään.