Heh, heh, nettikyylä täällä taas vauhdissa. Hauska seurata netin keskustelupalstoilta MJM-juttuja ja varsinkin itseä koskevia kommentteja. Kylläpä ne katsojat tekee syväluotaavia analyysejä ihmisistä ihan muutaman telkkaripätkän perusteella. Puhutaan, niin kuin tunnettaisiin paremminkin. Toki tuotantokin "ahtaa" meitä tiettyihin rooleihin eli kultakin tyypiltä leikataan ohjelmaan ne kärkevimmät ja pöllöimmät kommentit tietty. Sitä kun itse tuntee edes jollain tasolla kaikki ohjelmassa esiintyvät ihmiset, niin välillä kyllä harmittaa ja käy sääliksi nimettömien loanheitto netissä. Itse olen säästynyt moiselta suurimmaksi osaksi, pr-managerini tuumaskin, että mulla on hyvä "cypermaine". Jotenkin mulla itselläni on sellainen olo, että musta saa telkkarista rauhallisen ja harkitsevan kuvan. Joten äidin neuvot on varmaan mennyt perille, että ei ois ihan joka välissä suunapäänä kommentoimassa :-) Itsestä tuntuu, että oon paljon teräväkielisempi ja puheliaampi livenä.

Jostain kummasta mulle on alussa lyöty otsaan joku "maailmannainen" leima, ilmeisesti duunin takia eli oletetaan, että IT-ala on aina kansainvälistä. Ja me kun tehdään töitä ihan Suomessa vaan ja mun maailman kiertonkin on rajoittunut ihan Välimeri-turismiin ja satunaisiin koira- ja heppakisoihin ulkomailla. Ja sitten on kommentoitu, että olen teoriaviisas, joka ei kauaa paskalapion varressa viihdy. Hauskaa sinäänsä, on sitä kuitenkin jo miltei 30 vuoden ajan käynyt vapaaehtoisesti tallilla ja luonut sitä paskaakin, joka kerta :-)

Maikkarin sivuilla on parhaillaan menossa äänestys, jossa kysytään että, kuka naisista pärjää parhaiten maatilan hommissa? Näytän olevan johtopaikalla ja kommentteja on kyllä laidasta laitaan. Pitänee napata nuo kommentit netistä talteen, niin voi sitten vanhana niitä lueskella. Tottahan on, että tuo emännän rooli tulee mulle kyllä ihan luonnostaan. Mukavia hommia sekä talossa että navetassa.

Ja koirista on muutama kysellyt. Ne olivat mukana Kuorevedellä kuvauksissa koko viikon, mutta niiden rooli on ihan seuraneiteinä. En viitsinyt niille hoitoa sopia, kun luvattiin, että sopivat mukaan eivätkä ole häiriöksi. Nautoja emme yrittäneet paimentaa, kun pellot olivat ihan märkää velliä ja muutenkin navetassa koiruudet olivat lähinnä toimistossa odottelemassa. Ulkohommiin pääsivät mukaan, jos traktori oli poissa touhuista. Pitää kysellä tuotannosta valokuvia. Musta otettiin koirien kanssa nimittäin kimppakuvia laitumella. Ne mää tahdon itellekin. Maikkarin kuvaboksissa on kans joitain kuvia näytillä tilaviikolta ja koiratkin niissä näkyvät (+ meikäläisen kamera-allergia...).

Muuten olen saanut olla ihan rauhassa. Toimittajia ei tuppaa ovista eikä ikkunoista, eikä kadulla tunnisteta tai huudella perään. Eli ei musta tuu kyllä julkkista tekemälläkään. Asiakkaat välillä aina kommentoi töissä ja pihan pikkulapset on asiasta jututtaneet, mutta siinäpä kaikki. Onneksi ohjelma alkaa olemaan jo loppusuoralla. Finaali tulee ulos pe 5.12 ja sitten tämä rumba on ohi ja elämä jatkuu. Vaikka ihan tavallista arkea tässä on saanut koko syksyn elää, ei mitään sen kummempia stressejä. Jaksot mää saan yksi kerrallaan viikolla aina etukäteen katottavaksi, niin perjantait ei enää oo niin järkkyjänniä päiviä.