Reippaana aamulla klo 5 oltiin Nastan kanssa tänään Maikkulan kartanon pelloilla saattelemassa lampaat taivasautoon. Pojat olivat helpottaneet meidän hommaa kovasti, kun olivat jo eilen päästäneet molemmat katraat samalle laitumelle ja rajanneet sitten verkkoaidalla lampaat pienemmälle laidunalalle. Tuotekehitystä oli kokenut myös traileriin vienti. Viime vuonna vielä nosteltiin lampaat yksi kerrallaan kyytiin, nyt käytössä oli hieno laidallinen lastaussilta.

Pimeää oli ja verkkoaita oli Nasulle vähän hankala, kun näkyi laitumella huonosti. Useamman kerran koira teki flänkin aitaan törmäten :-( Itse laidun on aidattu perinteisellä riukuaidalle, se näkyy koiralle selvästi ja tutulla laitumella koira tietää missä se kulkee. Nyt kerättiin ensin koko katras (45 lammasta) laitumelta aidan viereen pieneen aitaukseen. Sitten ajettiin traileri portille, laitetiin lastausramppi tarjolle ja koiran kanssa painostettiin lampaat traileriin. Muutama vikayritys tähän, mutta kun tajusin käskeä apumiehet kauemmaksi trailerin sivuilta, niin johan onnistu. Mutta, mutta... kyytiin mahtu vaan 40 lammasta. Viisi viimeistä jäi rampille ja kyyti oli täynnä.

Haettiin sitten toinen pienempi kärry avuksi ja lampaat ootti pienessä aitauksessa. Ramppi tarjolle ja koira painostamaan. Mutta tietty nämä viimeiset oli ne villeimmät ja arimmat. Kenguruna aidasta pari lammasta yli ja vapauteen. Siinä sitten aikamme siirreltiin näitä kahta sankaria pitkin peltoa. Toinen tuli tosi törkeästi sekä ihmisen että koiran päälle ja toinen peesas tietty. Hiki tuli ja lopulta saatiin toinen pieneen aitaukseen ja päädyttiin ottamaan villikkopässi sauvalla kiinni. Loppujen lopuksi nämä viisi meni kärryyn sitten nostamalla. Ei yritetty koiran kanssa enää, kun alkoin Nasusta virta loppua ja lampaissa sitä oli liikaa.

Tunnissa homma valmis. Hyvä Nasu! Kyllä noissa vauhtilähdöissä alkaa jo muorin ikä näkymään. Ei ehdi kaarissa enää kunnolla karkurilampaista ohi ja edelle. Lähityöskentelyssä jaksaa hyvin eikä kyllä anna periksi yhtään. Oikea kaari on ahdas (kuten aina), sitä pitää vähän patistaa, mutta vasen kulkee kyllä hienosti. Mutta kyllä siitä on kauheasti apua tässä. Ja vanhasta muistista toimii hommat, vaikka ei olla kesän jälkeen päästy treenaamaan lainkaan. Tämän päivän perusteella on pakko todeta, että kisoista emme enää haaveile. Ruotsissa on sen verran kevyet lampaat ollut aina, että ei tuo muori saa siellä hakukaaria onnistumaan. Ei riitä vauhti ja kun kaari on ahdas, niin ei tulis saamana nostoa suoraan ja katrasta liikkeelle oikeaan suuntaan. Suomessa kisatessa lampaat on olleet yleensä raskaampia, mutta tänä vuonna ei ole täällä pohjoisessa kisoja lainkaan ja etelään asti ei ajeta, joten se siitä rakkaasta harrastuksesta. Jatkamme jatkossa vain oikeissa töissä tarpeen mukaan. Ensi kesänä pitäisi olla tarjolla jo Kennelliiton kisoja, mutta Nasta on silloin jo 12v. joten taitaa päästä eläkeputkeen...