Hirmu eli Himmu on nyt ollut talon ainoa pentu viikon verran. On se vaan ihana! Pari ensimmäistä päivää Mustin lähdön jälkeen oli melko hiljaista ja rauhallista. Hirmu nukkui pitkiä pätkiä ja lähinnä nyhväs itsekseen lelujen kanssa. Sitten Retku aloitti leikit sen kanssa ja vauhti äitin ja tytären leikeissä on välillä hurja. Aika kovakouraisesti Retku pennun kanssa välillä leikkii, mutta mukavaa tuntuu olevan molemmilla.

Hirmu on kulkenut jo pieniä reissuja itsekseen. Akan kanssa harjoitellaan katsekontaktia, odottamista ja istumista. Nopeaoppinen ja kovasti miellyttämisenhaluinen pentu on. Ja taisteluleikkejä ollaan treenattu, tuo lelun nopsasti takaisin syliin ja murisee taistellen hienosti koko kropalla. Eikä Hirmua tunnu yhtään häiritsevän Retkun vinkuminen hänen leikkien aikana. Retku on pakko laittaa makkariin portin taakse, iskee muuten kiinni välittömästi Hirmun taisteluleluihin.

Hirmu on melko rauhallinen ja järkevä pentu. Tykkää olla sylissä ja nauttii silityksistä. Ensimmäisenä yönä ainoana pentuna se kiipes akan sänkyyn tyynylle ja pisti pokkana siihen kerälle nukkumaan. Valitettavasti sai kyllä lähdön tästä parhaalta paikalta. Nyt nukkuu yöt 1-2 pisuherätyksellä omassa pesässä akan sängyn vieressä. Yksinoloa kotona ollaan harjoiteltu jo 2-3 tunnin pätkissä ja mitään tuhoja ei ole tehnyt.

Ruokaa menee kolmesti päivässä 1 dl ja se syödään hirmuisella ruokahalulla. Makupaloja en ole vielä antanut, naksutellaan ruokakupin äärellä.

Metsässä ja Haukkukeitaassa ollaan käyty pidemmällä lenkillä muutaman kerran. Kulkee nätisti vapaana ja tulee hienosti kutsusta luokse. Haukkukeitaan sillat ei pelota lainkaan, on tosi luottavainen erilaisilla alustoilla ja pinnoilla. Autossa matkustaa lentoboksissa takapenkillä.

Sisäsiisteys on todella hyvällä mallilla ja tarpeet tulee jo pikkumetsäänkin. Vien sen aamulla kantamalla tarpeille metsään ja saa sitten vapaana kävellä isojen matkassa takas sisälle. Välillä meinaa tassut vähän palella, meillä on ollut taas tosi kireät yöpakkaset Oulussa.

Himmu on ihan eriluonteinen pentu, kuin mitä minun piti ensin itselleni jättää. Ajattelin, että haluan sellaisen riiviön ja supervilkkaan pennun, mutta joku tässä neidissä vaan oli se jokin. En osaa varmaksi sanoa, mutta se vain tuntui omalta. Enkä yhtään pistä vastaan, jos sainkin vähän helpomman tapauksen. Arki sujuu tämän kanssa loistavasti ja sähäkkä se on, kun ruvetaan hommia tekemään. Jotenkin se on jo nyt kovin pikkuvanhan oloinen, matkii kuin marakatti isojen tekemisiä ja selvästi funtsii juttuja.

Retkun kanssa oli tarkoitus aloittaa agitreenit 5 kuukauden täystauon jälkeen jo tällä viikolla, mutta tiistaina oli -26 astetta pakkasta, joten jätettiin vielä treenit väliin. Joskos sitä ensi tiistaina pääsis jo kuntoa testaamaan. Maitokauppa on kutistunut jo miltei normaalimittoihin, eikä Hirmu enää hakeudu tissille lainkaan. Varovasti olen nostanut Retkun ruokamäärää, että saatas vähän imetyksessä kadonneita kiloja takas kylkiin. Karva putoaa jo, mutta vielä äitikoira näyttää ihan siedettävältä. Ulkoilee Pomppa päällä ja on iloinen ja reipas oma itsensä. Kovasti jo tekee mieli treeneihin.

Nastan ohutneulanäytteestä tuli patologin lausunto. Varmaksi ei tämän näytteen perusteella voinut nenän pahkuraa sanoa hyvän- tai pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Levyepiteelisoluja ne olivat olleet ja solukuvassa oli kohtalaista solurakenteen vaihtelua. Patologi oli suosittanut koepalan ottamista tarkemman määrityksen saamiseksi, mutta juttelimme oman eläinlääkärin (Minna Liinamaa) kanssa, että siihen ei lähdetä. Hoitosuunnitelma (= ei leikata) ei siitä muutu, vaikka tietäisimme kasvaimen laadun. Nenä on sen verran herkkää aluetta, että en halua että sinne tehdään suurempia tutkimuksia. Koepalan ottaminen kun lisää verenvuodon riskiä ja samoin nenän ronkkiminen ärsyttää Nasua.

Välissä oli pari viikkoa, jolloin verta ei vuotanut nenästä lainkaan. Muutamia aivasteluja Nastalla tuli päivittäin, mutta sen verran harvakseltaa, että limakalvo ei rikkoutunut. Alkuviikosta tuli kaksi isompaa aivastuskohtausta (toinen yöllä) ja veri lensi. Mutta nyt on oltu taas tiistaista asti ihan kunnossa. Nenä ei tunnu häiritsevä lainkaan, koira on pirteä oma itsensä ja kasvain ei häiritse arjessa. Haen ensi viikkolla kotiin varuiksi kipulääkettä Nastalle, syötetään sitä sitten tarpeen mukaan.